Meille syntyi kehitysvammainen lapsi. Sen Tähden mies halusi avioeron.

onneks   pääsis kuspäästä eroon, nolo jätkä

Olen ihmetellyt, kun hoitolaitoksessa on rauhallista, vaikka siellä on monta kehitysvammaista. Kukaan ei reuhaa. Kotona monesti kehitysvammaiset riehuvat.

Meillä vammautui syntymässä lapsi. Aluksi tilanne oli shokki, mutta eipä siinä auttanut kuin ottaa lusikka kauniiseen käteen. Omasta mielestäni parisuhteemmekin on lujempi ja rehdimpi kuin koskaan. Lapsi on myöskin luonteeltaan mltä ihanin tapaus. 

Omat sukulaiset tosin lakkasivat pitämästä yhteyttä. 

t: isi

Työskentelin aikanaan vammaisyksikössä. Lähes kaikki asiakkaat oli eroperheistä. Vanhemmat alkaneet suorittaa arkea huomioimatta riittämiin vaalia suhdetta 

Olen pahoillani ja ymmärrän.

Itse olen ihan lopussa käytöshäiriöisen koiran kanssa, mutta hoidan sen loppuun saakka enkä luovu.

Vierailija kirjoitti:

Olen pahoillani ja ymmärrän.

Itse olen ihan lopussa käytöshäiriöisen koiran kanssa, mutta hoidan sen loppuun saakka enkä luovu.

Lisätään siis että jos olen koiran kanssa jo näin finaalissa, niin voin kuvitella miten hajalla olisin jos olisi kehitysvammainen lapsi ja yksinhuoltaja.

Esikoista nuorena odottaessa ajattelin, että jos lapsi paljastuu odotusaikana vammaiseksi, niin eiköhän me se pidetä ja pärjätä. Ja yhteiskunta tarvittaessa auttaa. Onneksi näin ei käynyt.

Toista ja kolmatta odottaessa muutuin realistiksi ja minulle oli selvää, että vammaiseksi todettu abortoidaan. Ihan terveenkin lapsen kanssa on välillä raskasta ja ei elämäänsä voi rakentaa yhteiskunnan avun varaan. 

Hormoonihuuruissa vaan aborttipäätöstä on vaikea tehdä vaikka myöhemmin todennäköisesti kiittelisi itseään. 

Toki kehitysvamma ei aina ultrassa näy ja kaikkea voi sattua, mutta sitten vaan pitää pärjätä. Tsemppiä ap! Vaadi yhteishuoltajuus. Lapsi on yhteinen.

Yli 40 vuotta olen hoitanut yksin kehitysvammaisia,eikä kukaan ole auttanut ja hyvin on mennyt

Siinä vaan käy niin että kun lapsi on sairas ja vammautunut niin myös vanhemmat vammautuu ja sekoilee .  Se on sekin nähty tosiasia.  Uskontolahkoissa näitä syntyy kun ei käydä ajoissa tutkimuksissa ja raskaus on jo loppuvaiheessa usein. Näitä löytyi ennen ehkä nykyäänkin navetoista kun piilottelivat sinne. Eivät opi puhumaan eikä muuta. Mutta vaikeasti vammaisia on syntynyt niin heidät kyllä pitää siirtää laitos hoitoon ja elää aikuisen elämää ja käydä katsomassa jos pystyy. Kärsimyksiä on hoitajienkin raskas katsella. Laitoksissa myös terveet vanhukset nukutetaan lääkkeillä pitkään yöhön ilta 20.00 aamuun kun hoitajat tulee töihin 7 .00. Märissä vaipoissa joutuvat päivänäkin olemaan. Ilman antibiootti sulfaa tulehduksissa.  Pissatessa kirvelee.  Mutta on kuitenkin ihmisiä lähellä ja ruoka. Vanhemmat käy viemässä ulos jos voi ja tuo herkkuja. Kuin vanhuksia käy joku joskus katsomassa . Omaiset voisi olla rohkeampia. Ultraäänessä ja verikokeissa kyllä näkyy isommat vaikeat vammat. Hapen puute vaikuttaa kenen tahansa terveyteen. Egyptissä syntyy 6 varvasta per jalka ihmisiä silti lähes normaaleja . Mongoloideilla on vähän omanlaiset varpaat sormet suu ja kieli. Silmät . Osa heistä on hyvin mukavia. On myös väkivaltaisia. On myös tapaturmaisesti vammoja saaneet terveet. Kaatumiset on ongelma vanhetessa. Nainen ei tosiaan tule raskaaksi ilman miehen siittiöitä että siltä se nyt miehen siittiö näyttää. Miehen vanhemmat varmaan hoitaa sitten jos laitoshoito ei kiinnosta. Laitoksissa on koulut välineet. 

Kaheleita vammaisten vanhemmat jos uskontolahkoista. Nähty niitä on joka lähtöön.  Lääkärit joutuu niitä hoitajan samalla. Ja psykologit. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olisin tehnyt abortin. Ei kaikista ole kehitysvammaisten vanhemmiksi.

Eivät kaikki kehitysvammat näy raskauden aikana, idiootti. Vauva voi vammautua synnytyksessäkin.

Olin juuri sanomassa tuota, että kehitysvamma voi tulla esimerkiksi vauvan hapen puutteesta synnytyksen yhteydessä.

Voimia ja kaikkea hyvää on aloittajalle ja hänen ihanalle, ainutlaatuiselle lapselleen!

Vierailija kirjoitti:

Ap!

Onko se teidän "erikoisenne" Down-tapaus vai jokin muu / muulla tavalla älyllisesti vajavainen?

Esim. cp-vamma ei käsittääkseni kuulu kehitysvammoihin, kun siihen ei kuulu älyllinen vajavaisuus: cp-vammaiset ovat fiksua porukkaa.

Mutta nuo (älyllisesti) kehitysvammaiset eli Downilaiset ym. kaikki lanttu-b -mölisijät ovat ihan kauheita. Ei sellaisia kukaan normo jaksa eikä niitä kenenkään tarvitsekaan kasvattaa eikä katsella kotonaan. Miehesi teki ihan oikein.

Miksi Ap pidät sen ekharisi kotonasi? Miksi et lykännyt sitä laitokseen mölisemään?

Voithan Sinä kärrätä sen johonkin hoitolaitokseen vieläkin: ehkä miehesi ja tuon "erikoislapsesi" isä saattaisi tulla vielä takaisin luoksesi ja ehkäpä hän haluaisi jatkaakin Sinun kanssasi ynnä mahdollisten muiden lastenne kanssa, kunhan vain hänen ei tarvitsisi kärsiä tuota "erikoista" nurkissaan.

Ap, mikä Sinua ja yleensäkin teitä kaikkia ekh

Kyllä cp-vammainen luokitellaan vammaiseksi. He ovat yleensä kognitiivisesti tavallisia tai jopa tavallista fiksumpia, mm. muisti voi olla erityisen hyvä. Mutta sitten henkinen puoli on se missä poikkeavuus näkyy, esimerkiksi sillä tavalla että sosiaaliset tilanteet on jopa mahdottomia käytännössä kokonaan tms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kai sen lapsen voi laittaa johonkin laitokseen.

Laitatko sinä oman lapsesi johonkin laitokseen?

Mä voisin laittaa, jos lapsi olisi vaikeasti vammainen ja/tai aggressiivinen. Erityisesti, jos lapsella olisi sisaruksia. Esim kuurouden kanssa oppisi elämään.

Vierailija kirjoitti:

Olen 30-vuotias mies. Meille syntyi kehitysvammainen tyttö. Minua hävettää, kun kaverit, sukulaiset jne.tietävät sen. 

Älä häpeä. Ei ole mitään syytä. 

Ap, voimia sinulle!<3

En usko, että menetit kovinkaan paljon. Miehestäsi vaan ei ollut mieheksi ja muut syyt olisivat kuitenkin tulleet vastaan myöhemmin.  

Anna lapsi miehelle huollettavaksi. Tapaat sitten vaikka joka toinen vkl. 

Vierailija kirjoitti:

Itse olisin tehnyt abortin. Ei kaikista ole kehitysvammaisten vanhemmiksi.

Kuvitteleeko ihmiset että se kehitysvamma on aina etukäteen tiedossa? Ei ole. Usein vasta lapsen kasvaessa aletaan epäillä.

Eikö se kannattaisi antaa adoptioon?

Vaadi, että isä ottaa lapsen, jos eroaa.

Ihan kamalia kommentteja täällä. Kuten täällä useampi on sanonut, ultrassa ei näe kaikkea. Lapsi voi kasvaa ja kehittyä normaalisti, mutta jossain vaiheessa alkaa jäämään ikätasosta jälkeen, diagnoosin saaminen voi viedä useamman vuoden. 

Meistä kuka tahansa voi vammautua esimerkiksi kolarissa. Näille laitoksesta tai adoptiosta huuteleville voi kysyä, että laittaisitko sinä vaikka rattijuopon takia halvautuneen läheisesi laitokseen?

Ja viimeisenä, tsemppiä ap! Pärjäät kyllä yksinkin. Selvitä ja vaadi kaikki apu mitä hyvinvointialueella tai paikkakuntasi vammaispalveluilla on, niitä ei kukaan tule tarjoamaan vaan itse on osattava vaatia.