Lue keskustelun säännöt.
Olen alkanut kokemaan katkeruutta siitä etten saa viettää häitä
24.08.2025 |
Joo, avioliitto on vain paperi, häät on rahan tuhlaamista yhteen päivään, mitä näitä nyt on. Olen jokseenkin ihan samaa mieltä, mutta taas kun some on täynnä kauniita kesähäitä ja kuvia hääpareista, on minusta alkanut tuntua pahalta etten päässyt oman elämän aikana kokemaan kosintaa ja edes pientä häätilaisuutta. Mitään rationaalista syytä tuolle ei ole, mutta tuntuu surulliselta ettei pääse tuota kokemaan.
Meillä on mieheni kanssa hyvin tyypillinen suomalainen pitkä parisuhde johon ei ole ikinä liittynyt isompaa romantiikkaa. Emme ole ikinä edes käyneet treffeillä varsinaisesti, vaan humalaisen yhdenyönjutun jälkeen pidimme yhtä siitä asti. Tavallaan vaan muutin miehen luokse ja olemme eläneet yhdessä siitä asti. Arki on ihan hyvää ja tasaista. Joskus kysyin naimisiinmenosta ja mies vain tokaisi ettei minun tarvitse murehtia että joutuisin joskus kosituksi joten se siitä.
Kommentit (223)
Vierailija kirjoitti:
No jospa kosisit sitten itse.
Kyse ei ole kosinnan puutteesta vaan siitä ettei mies halunnut naimisiin vaikka allekirjoitin kaikki paperit ja laitoin nenän alle. Ei halua naimisiin kanssani. Aloittaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Palstamamman romantiikkaa. Känninen yhden yön juttu, jonka jälkeen tavaroiden roudaus toisen nurkkiin.
Mies paaluttaa, että kosimista ei tarvitse odottaa/pelätä. Ap selittää, että avioliitto on vain pala paperia.
Semmoista härmäläis-metsäläistä mentaliteettia ja "romantiikkaa".
Karu analogia mutta käytännön tasolla ihan totta :D tosin mies sai minut ajattelemaan että olen sekaisin kun yhteisen talon ja auton myötä olisin halunnut naimisiin. Aloittaja
Eli sinulle rakkauden osoitukseksi riittää se, että kumppanisi elää tavallista terveen aikuisen ihmisen elämää. Eli pitää sanansa ja selvittää omat ongelmansa.
Minä taas pidän noita asioita ihan itsestäänselvyyksinä.Sen lisäksi kaipaan yhteistä aikaa, reissuja ja sellaista romanttista huomioimista. Onneksi mieheni on samanlainen.
Kyllä. Mulle kelpaa rakkauden osoitukseksi ilman mitään kommervinkkejä se, että toinen haluaa elää mun kanssa terveen aikuisen elämää iloisena ja tyytyväisenä, jopa onnellisena, mutta sitä ei kukaan voi olla koko aikaa ja sekin on kestettävä.
Ei mitenkään estä yhteistä aikaa, reissuja ja huomioimista, mutta nämä taas mulle on niitä itsestäänselvyyksiä eikä mitään erityisromantiikkaa. Onneksi olen löytänyt naisen, joka on samaa mieltä.
M43
Vierailija kirjoitti:
Eli sinulle rakkauden osoitukseksi riittää se, että kumppanisi elää tavallista terveen aikuisen ihmisen elämää. Eli pitää sanansa ja selvittää omat ongelmansa.
Minä taas pidän noita asioita ihan itsestäänselvyyksinä.Sen lisäksi kaipaan yhteistä aikaa, reissuja ja sellaista romanttista huomioimista. Onneksi mieheni on samanlainen.
Kyllä. Mulle kelpaa rakkauden osoitukseksi ilman mitään kommervinkkejä se, että toinen haluaa elää mun kanssa terveen aikuisen elämää iloisena ja tyytyväisenä, jopa onnellisena, mutta sitä ei kukaan voi olla koko aikaa ja sekin on kestettävä.
Ei mitenkään estä yhteistä aikaa, reissuja ja huomioimista, mutta nämä taas mulle on niitä itsestäänselvyyksiä eikä mitään erityisromantiikkaa. Onneksi olen löytänyt naisen, joka on samaa mieltä.
M43
Aiemmassa kommentissasi puhuit tunteista lässyttämisestä ja omien pöperöiden tekemisestä aika alaspäin puhuen. En tiedä onko vaimosi aidosti onnellinen vaikka luulet ja väität täällä niin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli sinulle rakkauden osoitukseksi riittää se, että kumppanisi elää tavallista terveen aikuisen ihmisen elämää. Eli pitää sanansa ja selvittää omat ongelmansa.
Minä taas pidän noita asioita ihan itsestäänselvyyksinä.Sen lisäksi kaipaan yhteistä aikaa, reissuja ja sellaista romanttista huomioimista. Onneksi mieheni on samanlainen.
Kyllä. Mulle kelpaa rakkauden osoitukseksi ilman mitään kommervinkkejä se, että toinen haluaa elää mun kanssa terveen aikuisen elämää iloisena ja tyytyväisenä, jopa onnellisena, mutta sitä ei kukaan voi olla koko aikaa ja sekin on kestettävä.
Ei mitenkään estä yhteistä aikaa, reissuja ja huomioimista, mutta nämä taas mulle on niitä itsestäänselvyyksiä eikä mitään erityisromantiikkaa. Onneksi olen löytänyt naisen, joka on samaa mieltä.
M43
Aiemmassa kommentissasi puhuit tunteis
Niin puhuin. Pidän tavallista tervettä arkea arvossa sen lässytyksen ja erityisromantiikan sijaan. Näin väittaa vaimokin tekevän ja on iloinen, hyväntuulinen ja aktiivinen. Mutta täällähän aina tiedetään, että ei me tavalliset parit vaan voida olla onnellisia. Ja pöperöitä ei todellakaan vaimon tarvitse viikkoa vääntää, että pääsee jonnekin lähtemään, vaan osaan ne itsekin tehdä.
Olisi aivan outo ajatuskin, että vaimon pitäisi jotain erikoisvalmisteluja tehdä, jos haluaa olla vaikka pari tai muutaman yön pois kotoa. Miksi pitäisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli sinulle rakkauden osoitukseksi riittää se, että kumppanisi elää tavallista terveen aikuisen ihmisen elämää. Eli pitää sanansa ja selvittää omat ongelmansa.
Minä taas pidän noita asioita ihan itsestäänselvyyksinä.Sen lisäksi kaipaan yhteistä aikaa, reissuja ja sellaista romanttista huomioimista. Onneksi mieheni on samanlainen.
Kyllä. Mulle kelpaa rakkauden osoitukseksi ilman mitään kommervinkkejä se, että toinen haluaa elää mun kanssa terveen aikuisen elämää iloisena ja tyytyväisenä, jopa onnellisena, mutta sitä ei kukaan voi olla koko aikaa ja sekin on kestettävä.
Ei mitenkään estä yhteistä aikaa, reissuja ja huomioimista, mutta nämä taas mulle on niitä itsestäänselvyyksiä eikä mitään erityisromantiikkaa. Onneksi olen löytänyt naisen, joka on samaa mieltä.
M43
Eipä tässä kukaan muu tainnut mistään lässytyksestä, erityisvalmisteluista tai pöperöistä puhuakaan kuin sinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kommentoin apn asiaa vähän pitemmällä kokemuksella; parisuhteemme 18 vuosipäivä on pian. Sikäli tilanne on eri, että olen ollut jo kerran aiemmin naimisissa. Suhde oli opiskelijaliitto ja kesti vain vuoden verran. Solmin sen turhan pikaisesti; tulin luvanneeksi innokkaalle kosijalle, että juu, koska olin juuri eronnut 9 vuoden kihlauksesta, koska edellinen sulhoni ei halunnut muuttaa yhteen, ei naimisiin eikä lapsia.
Olen siis erittäin naimisiinmenevää tyyppiä ollut aina. On ollut itsestään selvää, että haluan perheen ja lapsia. Pari yritystä siis kariutui kunnes törmäsin mieheen,joka halusi samaa: talo,lapset ja koira! Menimme pian kihloihin ja suhde kesti 14 vuotta. Saimme talon ja kaksi lasta. Mutta emme menneet naimisiin, koska minä en halunnut! Mies kärsi asiasta ja lopulta löysi töistä toisen, jonka kanssa paukasi sitten vuoden sisällä erosta naimisiin. Ja on yhä onnellisesti naimisissa
no ainakin minulle avioliiton puute tarkoittaa myös perheen puutetta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli sinulle rakkauden osoitukseksi riittää se, että kumppanisi elää tavallista terveen aikuisen ihmisen elämää. Eli pitää sanansa ja selvittää omat ongelmansa.
Minä taas pidän noita asioita ihan itsestäänselvyyksinä.Sen lisäksi kaipaan yhteistä aikaa, reissuja ja sellaista romanttista huomioimista. Onneksi mieheni on samanlainen.
Kyllä. Mulle kelpaa rakkauden osoitukseksi ilman mitään kommervinkkejä se, että toinen haluaa elää mun kanssa terveen aikuisen elämää iloisena ja tyytyväisenä, jopa onnellisena, mutta sitä ei kukaan voi olla koko aikaa ja sekin on kestettävä.
Ei mitenkään estä yhteistä aikaa, reissuja ja huomioimista, mutta nämä taas mulle on niitä itsestäänselvyyksiä eikä mitään erityisromantiikkaa. Onneksi olen löytänyt nais
Joo, huomatuksena kertomukseen, missä nainen ylistää itseään, kun seksin jälkeen pitelee kädestä ja kokkaa miehelle ruuat kun lähtee jonnekin. Pointtini oli, että mieluummin otan vaimolta sen iloisen terveen tavallisen parisuhteen kuin jotain tommoista orjailua, mitä ko. nainen pitkästi esitti. Että en pidä meidän suhdetta huonompana, vaikka ei koko ajan tunteista lätistäkään tai joudun itse pöperöni kokkaamaan.
M42
Kannattaa miettiä hyvissä ajoin, että miten käy kun kuolema tai ero teidät erottaa. Tarkoitan siis perinnönjakoasioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jospa kosisit sitten itse.
Kyse ei ole kosinnan puutteesta vaan siitä ettei mies halunnut naimisiin vaikka allekirjoitin kaikki paperit ja laitoin nenän alle. Ei halua naimisiin kanssani. Aloittaja
Naimisiin 😂😂 aika turhanpäiväistä.
Vierailija kirjoitti:
"Jos ostoksilla Biltemassa käydään harva se viikko ihan käytännön sanelemana ja yhdessä vietetty aika siellä keskittyy autossa istumiseen edes takaisin, ei se kyllä ole mikään rakkaudenosoitus vaan normaalia arkea."
Tässäkin ketjussa on tullut ilmi että ainakin osan mielestä vain se että elää siinä rinnalla arkea on jo rakkauden osoitus. Siis se että menen puolisoni kanssa yhdessä Biltemaan olisi jo sinällään osoitus rakkaudesta ja välittämisestä.
Näin osa aidosti ajattelee ja että sen kummempaa ei oikeastaan tarvita.
Biltemaan voi mennä myös työkaverien tai vanhojen tuttujen kanssa. Mutta heille harvemmin ostaa ruusuja, koruja tai sampanjaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Jos ostoksilla Biltemassa käydään harva se viikko ihan käytännön sanelemana ja yhdessä vietetty aika siellä keskittyy autossa istumiseen edes takaisin, ei se kyllä ole mikään rakkaudenosoitus vaan normaalia arkea."
Tässäkin ketjussa on tullut ilmi että ainakin osan mielestä vain se että elää siinä rinnalla arkea on jo rakkauden osoitus. Siis se että menen puolisoni kanssa yhdessä Biltemaan olisi jo sinällään osoitus rakkaudesta ja välittämisestä.
Näin osa aidosti ajattelee ja että sen kummempaa ei oikeastaan tarvita.
Biltemaan voi mennä myös työkaverien tai vanhojen tuttujen kanssa. Mutta heille harvemmin ostaa ruusuja, koruja tai sampanjaa.
Pointtini tässä on, että onko puoliso tuossa samanlainen kaveri kuin muutkin kaverit vai onko hän jotenkin erityinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Jos ostoksilla Biltemassa käydään harva se viikko ihan käytännön sanelemana ja yhdessä vietetty aika siellä keskittyy autossa istumiseen edes takaisin, ei se kyllä ole mikään rakkaudenosoitus vaan normaalia arkea."
Tässäkin ketjussa on tullut ilmi että ainakin osan mielestä vain se että elää siinä rinnalla arkea on jo rakkauden osoitus. Siis se että menen puolisoni kanssa yhdessä Biltemaan olisi jo sinällään osoitus rakkaudesta ja välittämisestä.
Näin osa aidosti ajattelee ja että sen kummempaa ei oikeastaan tarvita.
Biltemaan voi mennä myös työkaverien tai vanhojen tuttujen kanssa. Mutta heille harvemmin ostaa ruusuja, koruja tai sampanjaa.
Katoppa. Multa on työkaverit saaneet kaikkia noita ja ystävät myös. Olen vienyt ruusuja ilahduttaakseni sairasta työkaveria, ostanut korun ystävälle lahjaksi ja shamppista saatan viedä emännän lahjaksi illanistujaisiin.
Jotenkin tuntuu, että ihmisten arki on kamalan ankeaa ja sen vuoksi siihen tarvitaan jotain ihme-extraa, että saataisiin tunne, että toinen välittää ja huomioi. Että kun sitä kestävää tunnetta ei ole, tyydytään sitten siihen, että toinen suorittaa temppuja kuten kukkapuskia ja jotain "ylläreitä".
Ymmärrän hyvin, mitä mies M43 sanoo, itse ajattelen samoin. Erityisen kamalalta kuulosti tuon yhden naisen elämä, joka kulkee miehensä perässä kerjäämässä huomiota. Jos mieheni käyttäytyisi vastaavalla tavalla, ahdistuisin minäkin ja varmaan muuttuisin yksisanaiseksi välttelijäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et voi suhtautua kumppaniin kuin kaveriin ja samalla odottaa seksuaalista , intohimoista suhdetta. Näin se vaan on.
Mikään eikä kukaan estä sua ostamasta häämekkoa ja järjestämästä juhlaa.
Olet tyytynyt miehen päätökseen elää avoliitossa.
Ilman juhlia tuskin.
Kokoa ystävät juhlaan ja kävele keskiöön mekko päällä
Ihmisillä on monia haluja ja vain 1 elämä toteuttaa haaveensa.
Go girl!
Vierailija kirjoitti:
Et voi suhtautua kumppaniin kuin kaveriin ja samalla odottaa seksuaalista , intohimoista suhdetta. Näin se vaan on.
Ei tarvitse suhtautua kuin kaveriin, vaikka joka päivä ei olekaan ylenpalttista huomioimista tai extroja täynnä. Tai tunteiden tuuletusta. Ja toisaalta jotkut kliseet, kuten ruusupuskat ja samppikset eivät sitä tunnetta tuo, jos sitä ei ole.
Sitten tyytyy kaverisuhteeseen tai lähtee etsimään muuta. Mutta jos koko ajan, vielä vuosienkin jälkeen, toisen täytyy vakuutella, että miten erityinen olet tms. etkä tiedä sitä ilman vakuutteluja, on jotain vakavasti pielessä. Ja jos et koe, että toinen on myös turvallisin, luotettavin ystäväsi, ei se paneminen pitkälle kestä. Näetsen aina tulee vastaan myös parempi pano.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän hyvin että epävarmassa maailmassa ihminen haluaa jotain pysyvää. Avioliittohan on lupaus pysyä yhdessä myötä- ja vastoinkäymisissä.
Minä erosin, kun lapseni isä ja pitkäaikainen kumppanini ei enää halunnut viettää aikaa kahdestaan muuten kuin katsomalla telkkaria, lopetti lopulta hellyydenosoituksetkin. Ei kertonut rakastavansa. Niitö sanoja ei kuulunut.
Mies on ilmaissut katuvansa käytöstään ja haikailee yhteenpaluusta. En usko hänen kykenevän kuitenkaan osoittamaan kiintymystään.
Vierailija kirjoitti:
Ota onni omaan käteen, kosi miestä ja jos suostuu, järjästä häät.
Lerssi kosii isäntäänsä vai ukko lerssiään.
Vierailija kirjoitti:
Mikään eikä kukaan estä sua ostamasta häämekkoa ja järjestämästä juhlaa.
Olet tyytynyt miehen päätökseen elää avoliitossa.
Ilman juhlia tuskin.
Kokoa ystävät juhlaan ja kävele keskiöön mekko päällä
Ihmisillä on monia haluja ja vain 1 elämä toteuttaa haaveensa.
Go girl!
Mitä tällaisissa juhlissa sanotaan vieraille? Tai mitä kutsussa lukee? :D
"Tervetuloa häiden kaltaisiin juhliin joissa kukaan ei ole aikeissa mennä naimisiin".
Oiskohan sulle ollut se aviokulissi aavistuksen verran tärkeämpi kuin ne miehet, kenen kanssa sitä olet hinkunut tai pihdannut. Minkä ikäinen sä oikein olit ton ekan kihlauksen aikana, jos sitä 9 v ja olit sen jälkeen vielä opiskelija? Suhde alkoi 12 vuotiaana?
Tämä on kuitenkin sitä tyypillistä. En yhtään ihmettele nykyisen miehen asennetta, kenties hänellä oli syynsä ajatella, että mennään naimisiin jos tämä juttu kestää, kun sulle on ollut tyypillistä kihlautua, avioitua, tehdä lapsia, mutta ei haluta naimisiin ja sitten taas heti uudessa suhteessa haluta naimisiin. Minäkin kattelisin 10 v vähintään ennen kuin alkaisin sitoutua.