Lue keskustelun säännöt.
Olen alkanut kokemaan katkeruutta siitä etten saa viettää häitä
24.08.2025 |
Joo, avioliitto on vain paperi, häät on rahan tuhlaamista yhteen päivään, mitä näitä nyt on. Olen jokseenkin ihan samaa mieltä, mutta taas kun some on täynnä kauniita kesähäitä ja kuvia hääpareista, on minusta alkanut tuntua pahalta etten päässyt oman elämän aikana kokemaan kosintaa ja edes pientä häätilaisuutta. Mitään rationaalista syytä tuolle ei ole, mutta tuntuu surulliselta ettei pääse tuota kokemaan.
Meillä on mieheni kanssa hyvin tyypillinen suomalainen pitkä parisuhde johon ei ole ikinä liittynyt isompaa romantiikkaa. Emme ole ikinä edes käyneet treffeillä varsinaisesti, vaan humalaisen yhdenyönjutun jälkeen pidimme yhtä siitä asti. Tavallaan vaan muutin miehen luokse ja olemme eläneet yhdessä siitä asti. Arki on ihan hyvää ja tasaista. Joskus kysyin naimisiinmenosta ja mies vain tokaisi ettei minun tarvitse murehtia että joutuisin joskus kosituksi joten se siitä.
Kommentit (223)
Vierailija kirjoitti:
Just tuo " kaikki on kuitenkin ihan hyvin" on niitä lauseita, jotka saa epäröimään omaa tunnetta tilanteesta. Mitä jos mies osallistuu, maksaa asioita, hoitaa lapsia yms. Mutta ei kuitenkaan rakasta ja nakkaa paskat sun tarpeista. Pitäskö siihen sitten tyytyä , kun voihan olla että seuraava mies ei tekis edes niitä kotitöitä?
No mitäs jos ajattelisi omaa elämäänsä ihan ilman sitä ajatusta, mitä seuraava mies tekis. Oikeastiko te koko elämänne perustatte sille, että siinä on joku mies tekemässä jotain.
Suhde voi olla huono millä mittarilla hyvänsä ja sinä päätät, mihin tyydyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos aapeen mielestä kaikki ei ole hyvin, kun mies ei halua edes keskustella naimisiinmenosta?
Mihin vedetään raja tuossa kaikki on kuitenkin ihan hyvin-jargonissa? Paskassa suhteessa täytyy olla tyytyväinen, kun mies ei lyö ja joku toinen on suhteessa jossa mies lyö?
No ap on vetämässä rajaa naimisiin menoon. Sanoo, että muuten on ok suhde, vaikka itsekään ei ole panostanut suhteeseen yhtään enempää kuin mieskään. Ei ole järjestänyt heille alkuaikoina treffejä tms. sen kun vaan muuttanut yhteen asumaan.
Paskassa suhteessa ei missään nimessä tarvitse eikä kannata olla tyytyväinen. Mutta jos alkaa tehdä itselleen katkeruuden aiheita siitä, että toinen toimii kuten on aina parisuhteessa toiminut, niin kyllä sitä paskuutta hankkii ihan itse omaan elämään. Lähtee sitten.
Itse ihmettelen, miksi luotetaan siihen jargoniin, että olen tässä paskassa suhteessa onnellisempi kuin yksin. S
En tiedä missä muiden rajat menevät, eiköhän jokainen määrittele ne itse. Mainitset tuossa että toinen toimii kuten on aina parisuhteessa toiminut, niin kumpi määrittelee sen koska suhde ns. pysähtyy paikoilleen? Yhteen muutettiin mutta naimisiin ei mennä? Lapset hankittiin mutta maistraatissa ei voi käydä, kun ei ole käyty ennenkään? Eihän mikään suhde pysy muuttumattomana, paitsi ehkä sellaiset joissa asutaan erillään eikä kihlauduta tai hankita lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Tunnen pohjatonta mielihyvää siitä että pystyn riistämään yhdeltä naiselta hääunelmat.
Oletko edes varma kelpoisuudestasi aviomieheksi.?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Just tuo " kaikki on kuitenkin ihan hyvin" on niitä lauseita, jotka saa epäröimään omaa tunnetta tilanteesta. Mitä jos mies osallistuu, maksaa asioita, hoitaa lapsia yms. Mutta ei kuitenkaan rakasta ja nakkaa paskat sun tarpeista. Pitäskö siihen sitten tyytyä , kun voihan olla että seuraava mies ei tekis edes niitä kotitöitä?
No mitäs jos ajattelisi omaa elämäänsä ihan ilman sitä ajatusta, mitä seuraava mies tekis. Oikeastiko te koko elämänne perustatte sille, että siinä on joku mies tekemässä jotain.
Suhde voi olla huono millä mittarilla hyvänsä ja sinä päätät, mihin tyydyt.
Naimisiin mennään yhteisestä tahdosta. Ei mies ole siinä sen enempää mikään yksinäinen toimija kuin nainenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Eihän se naimisiin meno takaa ihanaa yhteiseloa. Jos teillä menee muuten hyvin niin kannattaako haikailla häistä. Ite asun avoliitossa ja osoitteen pidän erillään Kelan tukien takia. Ja nyt öyhöttäjille tiedoksi: aika moni harrastaa tätä.
Elättiporsas
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Just tuo " kaikki on kuitenkin ihan hyvin" on niitä lauseita, jotka saa epäröimään omaa tunnetta tilanteesta. Mitä jos mies osallistuu, maksaa asioita, hoitaa lapsia yms. Mutta ei kuitenkaan rakasta ja nakkaa paskat sun tarpeista. Pitäskö siihen sitten tyytyä , kun voihan olla että seuraava mies ei tekis edes niitä kotitöitä?
No mitäs jos ajattelisi omaa elämäänsä ihan ilman sitä ajatusta, mitä seuraava mies tekis. Oikeastiko te koko elämänne perustatte sille, että siinä on joku mies tekemässä jotain.
Suhde voi olla huono millä mittarilla hyvänsä ja sinä päätät, mihin tyydyt.
Naimisiin mennään yhteisestä tahdosta. Ei mies ole siinä sen enempää mikään yksinäinen toimija kuin nainenkaan.
Mutta suhde voidaan päättää vain toisen tahdosta. Ap voi määrittää, että suhde on huono tai jopa paska ja päättää, että ei tyydy siihen. Mutta hän ei halua, koska hänen mielestään tässä suhteessa on parempi kuin yksin. Niin sikäli sitten niiden rajojen, koska suhde on paska, miettiminen on ihan turhaa. Aplle pahempaa joka tapauksessa on yksin jääminen.
Ja mies on koko ajan sanonut, että ei halua naimisiin. Niin siinä ei ole mikään muuttunut, paitsi apn mieli, jolle se aiemmin oli ihan ok, mutta nyt on muiden hääkuvien katsominen alkanut harmittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Just tuo " kaikki on kuitenkin ihan hyvin" on niitä lauseita, jotka saa epäröimään omaa tunnetta tilanteesta. Mitä jos mies osallistuu, maksaa asioita, hoitaa lapsia yms. Mutta ei kuitenkaan rakasta ja nakkaa paskat sun tarpeista. Pitäskö siihen sitten tyytyä , kun voihan olla että seuraava mies ei tekis edes niitä kotitöitä?
No mitäs jos ajattelisi omaa elämäänsä ihan ilman sitä ajatusta, mitä seuraava mies tekis. Oikeastiko te koko elämänne perustatte sille, että siinä on joku mies tekemässä jotain.
Suhde voi olla huono millä mittarilla hyvänsä ja sinä päätät, mihin tyydyt.
Naimisiin mennään yhteisestä tahdosta. Ei mies ole siinä sen enempää mikään yksinäinen toimija kuin nainenkaan.
Mitä jos ap ei jäisikään yksin, vaan löytäisi eron jälkeen miehen joka kosii ja haluaa hänen kanssaan naimisiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä missä muiden rajat menevät, eiköhän jokainen määrittele ne itse. Mainitset tuossa että toinen toimii kuten on aina parisuhteessa toiminut, niin kumpi määrittelee sen koska suhde ns. pysähtyy paikoilleen? Yhteen muutettiin mutta naimisiin ei mennä? Lapset hankittiin mutta maistraatissa ei voi käydä, kun ei ole käyty ennenkään? Eihän mikään suhde pysy muuttumattomana, paitsi ehkä sellaiset joissa asutaan erillään eikä kihlauduta tai hankita lapsia.
Ja joidenkin mielestä toisinpäin. Suhde voi kulkea eteenpäin, vaikka kihloihin ja naimisiin ei mennä. Kaikki eivät näe sitä avioliiton ihanaista satamaa ainoana loppupisteenä, jota kohti kuljetaan.
Me muutettiin yhteen ja tehtiin lapset, ei menty kihloihin eikä maistraatissa. Nyt on lapset jo omillaan ja meidän elo jatkuu, paljon on ollut muutoksia, paljon on tapahtunut ja en koe, että suhteemme on ollut missään paikoillaan. Elämässä tapahtuu kaikenlaista, itse muuttuu, toinen muuttuu, mutta se ei ole muuttunut, että haluamme edelleen olla yhdessä.
Ja muuten, ei sellainenkaan suhde pysy muuttumattomana, jossa asutaan erillään, ei kihlauduta ja hankita lapsia. Kun ihmiset muuttuu, suhde muuttuu.
Ja nyt on muuttunut ap, ei mies. Sen näkee, mihin se johtaa.
"Mitä jos ap ei jäisikään yksin, vaan löytäisi eron jälkeen miehen joka kosii ja haluaa hänen kanssaan naimisiin? "
No sehän olisi semmoinen ihana prinsessasatu, josta kaikki naiset olisi että awww:<3
Kyllä tuo on se, mihin jokaisen naisen tulee pyrkiä eikä vähempään tyytyä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä missä muiden rajat menevät, eiköhän jokainen määrittele ne itse. Mainitset tuossa että toinen toimii kuten on aina parisuhteessa toiminut, niin kumpi määrittelee sen koska suhde ns. pysähtyy paikoilleen? Yhteen muutettiin mutta naimisiin ei mennä? Lapset hankittiin mutta maistraatissa ei voi käydä, kun ei ole käyty ennenkään? Eihän mikään suhde pysy muuttumattomana, paitsi ehkä sellaiset joissa asutaan erillään eikä kihlauduta tai hankita lapsia.
Ja joidenkin mielestä toisinpäin. Suhde voi kulkea eteenpäin, vaikka kihloihin ja naimisiin ei mennä. Kaikki eivät näe sitä avioliiton ihanaista satamaa ainoana loppupisteenä, jota kohti kuljetaan.
Me muutettiin yhteen ja tehtiin lapset, ei menty kihloihin eikä maistraatissa. Nyt on lapset jo omillaan ja meidän elo jatkuu, paljon on ollut muutoksia, paljon on tapahtunut ja en koe, että suhteemme on ollut missään paikoillaan. Elämässä tapahtuu kaikenlaista, itse mu
Se on totta etteivät kaikki avioliittoa kaipaa. Hyvä että olet löytänyt oman vastinparisi tuon asian suhteen. Olisitteko menneet naimisiin, jos kumppanisi olisi tehnyt vuosien varrella selväksi että hänelle naimisiinmeno on erityisen tärkeää?
En minäkään usko että mikään suhde pysyy muuttumattomana, mutta lähinnä tuohon kohtaan tartuin että "toinen toimii kuten on aina parisuhteessa toiminut--". Niin, eli mies määrittelee nyt sen mihin asti suhde on muuttunut ja mihin asti se ei enää muutu. Koska muuttumattomana se ei ole pysynyt.
Vierailija kirjoitti:
"Mitä jos ap ei jäisikään yksin, vaan löytäisi eron jälkeen miehen joka kosii ja haluaa hänen kanssaan naimisiin? "
No sehän olisi semmoinen ihana prinsessasatu, josta kaikki naiset olisi että awww:<3
Kyllä tuo on se, mihin jokaisen naisen tulee pyrkiä eikä vähempään tyytyä!
Kyllä se on monelle ihan todellisuutta, ei mitään prinsessasatua. Suomessa solmitaan parisenkymmentä tuhatta avioliittoa vuosittain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun kaveri vietti häämäiset viiskytvuotisjuhlat. Tee sinäkin niin.
Hän oli aina unelmoinut heistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä tää sama asenne näkyy ihan arkipäivässä tänkaltaisilla miehillä. Että ei esim koskaan voi ilahduttaa toista ostamalla vaikka yllärinä kukkia. Vaikea ymmärtää, kun eikö se nyt omaankin laariin sataisi, jos kumppani olisi iloinen ja tyytyväinen? Voisiko joku mies kommentoida tätä?
Pahoittelen, että kommentoin naisena, mutta oikeasti suomalaiseen kulttuuriin ei vaan kuulu eräänlainen kosiskelu vakiintuneessa parisuhteessa. Eihän naisetkaan odottele miehiä tavallisesti pikkuasuissa ruusu hampaissa töistä.
En näe, että mun iloisuus parisuhteessa on kiinni yllärikukista, vaan enemmän siitä, että toinen huomioi pienillä teoilla. Lähtiessään töihin riipaisee lumet munkin auton päältä, ostaa viikonlopuksi sen herkkujuuston, vaikka ei ole oma suosikki jne.
Lisäksi ajattelen, että normisti suomalaiset parisuhteet ovat hyvin tasa-arv
Olisin jäävi sanomaan, vaikka olisin ollut ikäni sinkku. Totta kai jokainen määrittää itse, mitä tahtoo.
Ap itse sanoo: Olen jokseenkin ihan samaa mieltä, mutta taas kun some on täynnä kauniita kesähäitä ja kuvia hääpareista, on minusta alkanut tuntua pahalta etten päässyt oman elämän aikana kokemaan kosintaa ja edes pientä häätilaisuutta. Mitään rationaalista syytä tuolle ei ole, mutta tuntuu surulliselta ettei pääse tuota kokemaan.
Jos olisimme miehen kanssa jo aikanaan päättäneet, että jotain asiaa emme tee, olkoon se naimisiin meno, veneen tai mökin osto, jne. en minäkään suostuisi yhä uudelleen keskustelemaan, miksi emme niin tee. Jos siis ehdottomasti en näitä asioita haluaisi. Viimeksi tahtoisin, että mies alkaa jankkaamaan mökin ostoa, kun on nähnyt kivoja mökkejä kavereiden somessa, vaikka itsekään ei ole mökki-ihmisiä oikeasti. Mutta provo tää varmaan onkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä tää sama asenne näkyy ihan arkipäivässä tänkaltaisilla miehillä. Että ei esim koskaan voi ilahduttaa toista ostamalla vaikka yllärinä kukkia. Vaikea ymmärtää, kun eikö se nyt omaankin laariin sataisi, jos kumppani olisi iloinen ja tyytyväinen? Voisiko joku mies kommentoida tätä?
Pahoittelen, että kommentoin naisena, mutta oikeasti suomalaiseen kulttuuriin ei vaan kuulu eräänlainen kosiskelu vakiintuneessa parisuhteessa. Eihän naisetkaan odottele miehiä tavallisesti pikkuasuissa ruusu hampaissa töistä.
En näe, että mun iloisuus parisuhteessa on kiinni yllärikukista, vaan enemmän siitä, että toinen huomioi pienillä teoilla. Lähtiessään töihin riipaisee lumet munkin auton päältä, ostaa viikonlopuksi sen herkkujuuston, vaikka ei ole oma suosikki jne.
Lisäksi ajattelen, että
Itse ymmärsin niin, että ap on yrittänyt keskustella naimisiinmenon mahdollisuudesta miehensä kanssa. Mies on ilmoittanut ykskantaan ettei aio kosia, ja sen jälkeen asiasta ei enää ole voinut edes keskustella. Yhdessä ei siis ole sovittu ettei naimisiin mennä, vaan se on ollut miehen puolelta ilmoitusluontoinen asia.
Eikä ap ole väittänyt olevansa ei-naimisiinmenevää sorttia, toisin kuin tuossa mökkiesimerkissäsi jossa kumpikaan ei olisi mökki-ihminen mutta toinen haluaisi mökin koska some.
Älä ole kateellinen siitä mitä sinulla ei ole vaan onnellinen siitä mitä sinulla on jo.Muuten myrkytät sielunmaisemasi ja kärsijä olet sinä itse ei se kateuden kohde.
Siis eikö teillä ap ole romanttisia tunteita toisianne kohtaan? Onko teillä enemmänkin kaverillisesti fiilikset ?
Hyvänen aika, eihän tuo ole hyvä parisuhde. Puhu sille miehelle ja jos ei auta niin eroa! Omakin mies on huono muistamisten kanssa. Kosimiseen tarvitsi kunnon tuuppauksen. Kerran meinasi jättää kokonaan syntymäpäivälahjan ostamatta ja voivotteli kun ei ole rahaa lahjaan (oltiin aika nuoria ja huono rahatilanne). Annoin rahaa kouraan ja lähetin kaupoille. Mutta omani on sentään vähitellen oppinut ja syntymäpäivänä ja jouluna ostaa kyllä lahjan, naistenpäivänä ei. Huomioi teoilla kyllä sitten.
"Jos olisimme miehen kanssa jo aikanaan päättäneet, että jotain asiaa emme tee, olkoon se naimisiin meno, veneen tai mökin osto, jne. en minäkään suostuisi yhä uudelleen keskustelemaan, miksi emme niin tee."
Ihminen kaipaa ja haluaa eri asioita nelikymppisenä kuin kaksikymppisenä. Se mitä on ehkä sovittu ja puhuttu silloin kun on menty yhteen ei voi olla syy sille että siitä ei saisi joskus myöhemmin kuitenkin haaveilla.
Itse olen nyt viisikymppisenä todella eri ihminen kuin olin silloin kun nuorena tapasin mieheni. En osannut ollenkaan kuvitella mitä nyt tässä iässä elämältä haluan ja kaipaan. Olisi kamalaa jos nyt ei voisi enää keskustella uudestaan selaisista elämän asioista joista olemme joskus aikanaan olleet jotain toista mieltä.
Onneksi miehenikin on muuttunut ja tajuaa että elämää pitää aina välillä arvioida uudelleen avoimin mielin ja miettiä voisiko sitä tehdä jotenkin paremmaksi.
Itselle tuli järkytyksenä suomalaisten miesten yrmeys. Tai lähinnä se, että oma isäni olikin poikkeus. Esimerkiksi naistenpäivä osti lahjat vaimolleen, äidilleen ja tyttärilleen. Ravintolassa maksoi aina. Oma mies ei muista koko naistenpäivää ja ravintolalaskut menee aina puoliksi. Ehkäpä kyse on sukupolvien eroista.
Ei ap käsittääkseni ole odottanut mieheltä mitään sellaista, että hänen pitäisi suorittaa jotain rituaaleja enemmän kuin mitä hän arjessa kykenee tekemään. Hän on halunnut keskustella naimisiinmenosta, eli itselleen tärkeästä asiasta, ja mies ei suostu edes puhumaan.
Sinä olet naimisissa eli vähän jäävi määrittelemään mitä muut saavat pitkältä parisuhteeltaan haluta ja mitä eivät.