Olen alkanut kokemaan katkeruutta siitä etten saa viettää häitä

Vierailija kirjoitti:

Puhu miehellesi ja kerro miltä tuntuu. Tuo että jätät asian käsittelemättä yhden, ehkä ajattelemattoman, tokaisun takia on aika tyhmää varsinkin jos asua merkitsee sinulle paljon. Avioliitto on myös aika suuri sitoumus, niin senkin puolesta asiat pitäisi käsitellä yhdessä.

Kyseessä ei ole ettäkö mies karsastaisi vain hääjuhlia vaan naimisiinmeno on hänelle ei. Aloittaja 

Vierailija kirjoitti:

Eihän se naimisiin meno takaa ihanaa yhteiseloa. Jos teillä menee muuten hyvin niin kannattaako haikailla häistä. Ite asun avoliitossa ja osoitteen pidän erillään Kelan tukien takia. Ja nyt öyhöttäjille tiedoksi: aika moni harrastaa tätä.

Saastaa

 

Miten niin se siitä sitten? Et kertonut sinun toiveistasi ja tarpeistasi, vaan miehen tokaisu on talon viimeinen sana niinkö? Nyt on sanottava, että itsellesi sen kuopan kaivoit.

 

Ei voi olla enää lampaampi miesoletettu. Onko kuitenkin homo.

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puhu miehellesi ja kerro miltä tuntuu. Tuo että jätät asian käsittelemättä yhden, ehkä ajattelemattoman, tokaisun takia on aika tyhmää varsinkin jos asua merkitsee sinulle paljon. Avioliitto on myös aika suuri sitoumus, niin senkin puolesta asiat pitäisi käsitellä yhdessä.

 

Kuka v.ttu hääjuhlia tarvii mihinkään.

 

Kyseessä ei ole ettäkö mies karsastaisi vain hääjuhlia vaan naimisiinmeno on hänelle ei. Aloittaja.

 

Avioliittoon siunaaminen ei maksa. Kaksi todistajaa jopa seurakunnan puolesta. Arkena tai pyhäpäivänä.

T.  ei rakasta

Suomessa on kännihäät. Et menetä mitään. No Fear of Missing Out. 

Sano jos olen ihan hakoteillä, mutta...

Musta tuntuu että se mitä kaipaat oikeasti ei ole varsinaisesti hääpäivä vaan jotain mitä hääpäivä symboloi: romantiikkaa ja tunnetta siitä että puolisosi tietoisesti ja aktiivisesti valitsee sinut ja hetkeä jolloin voitte katsoa toisianne silmiin, vannoa rakkautta ja juhlia sitä. Hetken jonka koko tarkoitus on korostaa miten erityisiä olette toinen toisillenne. 

Se miten kuvasit suhdettanne kuulostaa siltä, kuin olisitte nyt vain ajautuneet yhteen ja hengailette yhdessä koska näin nyt vain kävi ja tämä on ihan mukavaa. Siitä puuttuu määrätietoinen "Haluan SINUT ja haluan jakaa elämäni SINUN kanssasi". 

Kyse on enemmän kenties nimenomaan siitä romanttisesta tunneyhteydestä ja määrätietoisesta sitoutuneisuudesta. Jos tilannetta lähdetään purkamaan tästä näkökulmasta, pystyisit ehkä keskustelemaan asiasta miehesi kanssa ilman, että se menee jankkaamiseksi tai vähättelyksi että haluat vain "pinnallisen prinsessapäivän", koska tämä ei kuulosta että olisi kyse siitä. Ja se miten itsekin vähättelet haaveitasi ja pidät niitä turhamaisina ja vähän hävettävinäkin mun mielestä vie huomion siitä syvemmästä asiasta josta kenties on oikeasti kyse. 

Naiset eivät sitoudu parisuhteeseen vaan naiseen saa vain käyttövuoron. Miksi ihmeessä miehen kannattaa tuhlata aikaa/rahaa johonkin rituaaliin, jolla ei ole naisille mitään muuta merkitystä kuin sen julkaiseminen someen?

Ota hyvä ihminen vastuu omasta elämästäsi. Mitä tuollainen kitinä auttaa? 

Ota ero ja etsi toisenlainen mies. Miksi tuhlaat elämääsi tuollaisen kanssa? 

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän sinua ap. Olemme olleet yhdessä mieheni kanssa 16 vuotta ja viimeisen vuoden aikana olen alkanut surra sitä, ettei miestäni ole koskaan kiinnostanut naimisiinmeno. Tänä kesänä 22 vuotta yhdessä olleet naapurit meni naimisiin. Oli todella vaikea olla heidän häissään, oikein puristi sydänalaa.

Kuuntelin sulhasen puhetta valtava suru puserossa; se oli ihanan arkinen mutta todella morsianta arvostava. En osaa kuvitella, että oma kumppanini sanoisi edes kahden kesken, miten ihana olen tai miten arvostaa minua. Ja jotenkin ne teoilla rakkauden osoittamisetkin ovat pikku hiljaa jääneet. Ennen keitti viikonloppuna kahvit sänkyyn tai yllätti ostamalla ihailemani huonekalun antiikkiliikkeestä. Nykyään huomiointi on suurinpiirtein sitä, että ei katso edeltä yhteisiä sarjojamme vaan odottaa keskiviikkoon, että katsomme ne yhdessä.

Eli ongelma on paljon syvemmällä kuin siinä, että hän ei kosi. Hän kohtelee minua hyvin, ja varma

Minusta on niin käsittämätöntä miten joillekin (miehille) se voi olla niin jumalattoman vaikeaa sanoa, että välittää toisesta. Tästä olen kuullut niin usein, että tuon on oltava niin yleistä että on jopa jollain tavalla osa suomalaista kulttuuria. Jotenkin en yhtään ymmärrä miten naiset jaksavat tällaisia "suhteita"? Miksi me suostutaan tällaiseen? En ollenkaan ihmettele, että niitä eroja tosiaan on sitten niin paljon.

Vierailija kirjoitti:

Miten niin se siitä sitten? Et kertonut sinun toiveistasi ja tarpeistasi, vaan miehen tokaisu on talon viimeinen sana niinkö? Nyt on sanottava, että itsellesi sen kuopan kaivoit.

Ei toista voi pakottaakaan ja se romanttinen idea avioliitosta kyllä rapisee jos pitää mies sinne painostaa. Aloittaja

Kukin tyylillään. Meille pelkästään kohteliaisuudesta vanhempia kohtaan järjestetyt maistraattihäät olivat stresaavat. Mieluiten olisimme menneet naimisiin salaa.

Vierailija kirjoitti:

Naiset eivät sitoudu parisuhteeseen vaan naiseen saa vain käyttövuoron. Miksi ihmeessä miehen kannattaa tuhlata aikaa/rahaa johonkin rituaaliin, jolla ei ole naisille mitään muuta merkitystä kuin sen julkaiseminen someen?

Eka vaimonsa on kierrätyskama. Akateeminen nörtti kirjoituspöytänsä takaa. Kukka pöydällä ja tee/kahvi ja exclusive suupalanen. Väliajoin kutoo ja leipoo. Suojatyöpaikka elämän  loppuun. Siisti sisätyö.

De Gröna. 

(Ei ulos)

En ole katkera, mutta kuitenkin.

Ostakaa AP:lle pari pakkaa kangasta kirjailtua marttyyrin viittaa varten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten niin se siitä sitten? Et kertonut sinun toiveistasi ja tarpeistasi, vaan miehen tokaisu on talon viimeinen sana niinkö? Nyt on sanottava, että itsellesi sen kuopan kaivoit.

Ei toista voi pakottaakaan ja se romanttinen idea avioliitosta kyllä rapisee jos pitää mies sinne painostaa. Aloittaja

Ei ole pakottamista tai painostamista, jos kertoo oman näkemyksensä siitä miksi kaipaa ja haluaa jotain. Se saattaisi saada toisen myös ymmärtämään ja ajattelemaan asiaa oman boksinsa ulkopuolelta. Ei kai se eroa mitenkään muustakaan keskustelusta, tarpeiden esiin tuomisesta ja näkemyseroista suhteessa? Toki jos ei halua edes yrittää ja ajattelee ettei mitään kompromisseja voi tehdä eikä tällaisista asioista voi puhua niin okei. 

Palstamamman romantiikkaa. Känninen yhden yön juttu, jonka jälkeen tavaroiden roudaus toisen nurkkiin.

Mies paaluttaa, että kosimista ei tarvitse odottaa/pelätä. Ap selittää, että avioliitto on vain pala paperia.

Semmoista härmäläis-metsäläistä mentaliteettia ja "romantiikkaa".

Kyllä sinun pitää ainakin kerran vielä ottaa asia puheeksi ja keskustella siitä kunnolla hänen kanssaan. Vuosia on kulunut ja hänenkin arvomaailmansa on voinut muuttua.

Pitäähän naisen prinsessapäivä saada.

Kaikki naiset lienee narskuja, ei tuota muukaan selitä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puhu miehellesi ja kerro miltä tuntuu. Tuo että jätät asian käsittelemättä yhden, ehkä ajattelemattoman, tokaisun takia on aika tyhmää varsinkin jos asua merkitsee sinulle paljon. Avioliitto on myös aika suuri sitoumus, niin senkin puolesta asiat pitäisi käsitellä yhdessä.

 

Kuka v.ttu hääjuhlia tarvii mihinkään.

 

Kyseessä ei ole ettäkö mies karsastaisi vain hääjuhlia vaan naimisiinmeno on hänelle ei. Aloittaja.

 

Avioliittoon siunaaminen ei maksa. Kaksi todistajaa jopa seurakunnan puolesta. Arkena tai pyhäpäivänä.

 

T.  ei rakasta

Riippuu varmaan paikkakunnasta. Turussa on ilmaista vain virka-aikaan, pyhinä ja viikonloppuisin 200 e laaki.