Olen alkanut kokemaan katkeruutta siitä etten saa viettää häitä

Vierailija kirjoitti:

Jotta asia voisi edetä, niin miehestä pitäisi saada irti, minkä takia hän ei halua naimisiin. Jos kyse on esim siitä, että ei halua isoja juhlia ja olla huomion keskipisteenä, niin keskustelu voi siitä jatkua siihen suuntaan, että naimisiin meneminen ei vaadi isojen juhlien järjestämistä. Kävisikö pikainen piipahdus maistraatissa tai kirkkoherranvirastossa? Vai onko kyseessä periaatteellisempi vastustus avioliittoa kohtaan instituutiona? Pelko siitä, että suhde huononee? Kun tietää syyn, voi miettiä, millainen kompromissiratkaisu tulisi kyseeseen vai olisiko sellaista mahdollista järjestää. Mutta jos puhumaton ja pussaamaton mörökölli ei kerro mistä kenkä puristaa, niin vaikea on päästä puusta pitkään.

Yhtälailla nainen voisi selittää miksi sinne naimisiin on päästävä. Ei se maagisesti vahvista sitä suhdetta ja estä eroa tai pettämistä, tai tee rakkaudesta ikuista. Pääasiassa taloudellinen sopimus. 

Aloituksesta ymmärrän, että nimenomaan se ettei pääse kokemaan tuota harmittaa, eli olettaisin että nimenomaan juhlat ja seremoniat ovat pääosassa hänellä. 

En  ole painostanut enkä halunnutkaan mihinkään rinsessahäihin, nekin rahat pantiin kodin perustamseen. Ja naimisiin mentiin ruokatauolla  maistraatissa.

Vierailija kirjoitti:

Haluatko häät vai avioliiton, ap?

Molemmat, tietysti. Mies ei halunnut mennä naimisiin edes kahden maistraatissa avioehdon kera joten omalla kohdalla muiden häiden todistaminen muistuttaa siitä etten itse saa edes mennä maistraattiin. Miehen mielestä kosiminen ja muu häähömpötys on nöyryyttävää. Ei ole suostunut kertomaan mikä asiassa mättää joten olen antanut asian olla. Surkuhan se on silti että joillakin on kumppani joka ajattelee häntä ja haluaa viedä tämän vihille kun omani ei muista edes juhlapäivinä. Aloittaja

Vierailija kirjoitti:

Eikö ne häätkin olisi vähän jotenkin ontot, jos koko suhde sanojesi mukaan on tuollainen epäromanttinen, humaltuneesta illasta alkanut kämppisjuttu. 

Tuollaisen suhteen + häät voisi saada jonkun toisen jöröttäjän kanssa. Vaihtamalla tosiaankin paranisi. 

Ruikuti ruikuti. Kenen ois pitänyt järjestää sulle häät, pukea sut, kutsua vieraat ja maksaa lysti jos kerran itse olet noin saamaton?

Ja orjailet miestäsi jonka taskussa tahtosi tuntuu olevan. Ei voi olla enää lampaampi. 

Yhdessä asuminen ilman avioliittoa on kämppissuhde. Jos se riittää, niin ok.

Rationaalista syytä ei nimenomaan ole mennä naimisiin. Kaikilla osapuolilla on vain hävittävää.

Tieto siitä, että toinen voi halutessaan lähteä helposti, pitää paremmin suhteen kasassa. Ollaan yhdessä kun halutaan. Kumpikin tulee enemmän panostaneeksi siihen kun toinen ei ole liian itsestäänselvyys.

Liitoista puolet päätyy eroon. Niistä puolesta jotka eivät, kuinka suuri osa on onnellisia? Nämä ovat aika arvottomia tilastoja ja faktoja.

Minä olen mennyt naimisiin kerran, enkä olisi missään nimessä tehnyt sitä, ellen olisi ollut täysin vilpittömästi kuolemaani asti hänen kanssaan. Mutta oikeat kasvot paljastuivat vasta, kun oli menty naimisiin, oli asuntolainat, autot, lapset, jne. Kun hän oli saanut minut nalkkiin, maski tippui. 

Minä kuitenkin menin sen kaiken lähes ylitsepääsemättömän läpi. 

Naimisiin en enää ikinä mene.

Vierailija kirjoitti:

Ruikuti ruikuti. Kenen ois pitänyt järjestää sulle häät, pukea sut, kutsua vieraat ja maksaa lysti jos kerran itse olet noin saamaton?

Ja orjailet miestäsi jonka taskussa tahtosi tuntuu olevan. Ei voi olla enää lampaampi. 

Ei yhtään kenenkään. En syytä tästä ketään vaan elämä meni näin. Anonyymi palsta on ainoa paikka missä kehtaa myöntää tällaiset tunteet ja ajatukset sekä kateus siitä että joidenkin miehet haluavat naimisiin. 

 

Olen seurustellut useamman miehen kanssa ja ketään ei ole kiinnostanut perhe-elämä tai avioliitto joten vaihtoehdot tuntuu olevan kämppiselämä tai yksin oleminen. Aloittaja 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ruikuti ruikuti. Kenen ois pitänyt järjestää sulle häät, pukea sut, kutsua vieraat ja maksaa lysti jos kerran itse olet noin saamaton?

Ja orjailet miestäsi jonka taskussa tahtosi tuntuu olevan. Ei voi olla enää lampaampi. 

Ei yhtään kenenkään. En syytä tästä ketään vaan elämä meni näin. Anonyymi palsta on ainoa paikka missä kehtaa myöntää tällaiset tunteet ja ajatukset sekä kateus siitä että joidenkin miehet haluavat naimisiin. 

 

Olen seurustellut useamman miehen kanssa ja ketään ei ole kiinnostanut perhe-elämä tai avioliitto joten vaihtoehdot tuntuu olevan kämppiselämä tai yksin oleminen. Aloittaja 

Naisten uskollisuus ei motivoi miehiä minkäänlaisiin pysyviin järjestelyihin naisten suhteen.  Itse rikoitte parisuhteet ja perheet feminismillä ja nyt itkette miksei miehet sitoudu.  Sitoudu MIHIN?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ruikuti ruikuti. Kenen ois pitänyt järjestää sulle häät, pukea sut, kutsua vieraat ja maksaa lysti jos kerran itse olet noin saamaton?

Ja orjailet miestäsi jonka taskussa tahtosi tuntuu olevan. Ei voi olla enää lampaampi. 

Ei yhtään kenenkään. En syytä tästä ketään vaan elämä meni näin. Anonyymi palsta on ainoa paikka missä kehtaa myöntää tällaiset tunteet ja ajatukset sekä kateus siitä että joidenkin miehet haluavat naimisiin. 

 

Olen seurustellut useamman miehen kanssa ja ketään ei ole kiinnostanut perhe-elämä tai avioliitto joten vaihtoehdot tuntuu olevan kämppiselämä tai yksin oleminen. Aloittaja 

Naisten uskollisuus ei motivoi miehiä minkäänlaisiin pysyviin järjestelyihin naisten suhteen.  Itse rikoitte parisuhteet ja perheet feminismil

No ei ilmeisesti mihinkään. Aloittaja

Oma painajainen olisi ollut kirkkohäät ja porukka pällistelemässä kun jäykistellään alttarilla. En osaisi yhtään rentoutua väkijoukon edessä. Pahin olisi vielä edessä: häävastaanotto, ylisanoja pursuavat puheet, väkinäiset hääleikit ja humalaiset sukulaiset. Sen verran monissa suomihäissä olleena voin sanoa että tämä on 99%:sti aina sama kaava. 

Siksipä varasin maistraatin ja romantiikka jäi sitten kahden keskiselle ajalle. Mies oli myös tyytyväinen tähän ratkaisuun.

Miehesi on ehkä samanlainen jörö kuin minä eikä halua naimisiin koska edellä mainittu häähelvetti-kuvaus kammottaa..

Kuulostaa kyllä siltä että teidän suhteessa on aika paljon isompia ongelmia kuin se että ette ole naimisissa

Ei kannata surra. Kaikki tutut, jotka pitivät isot häät, ovat eronneet. Ne, jotka kävivät ruokatunnilla siviilirekisterissä, ovat edelleen yhdessä.

Eihän se naimisiin meno takaa ihanaa yhteiseloa. Jos teillä menee muuten hyvin niin kannattaako haikailla häistä. Ite asun avoliitossa ja osoitteen pidän erillään Kelan tukien takia. Ja nyt öyhöttäjille tiedoksi: aika moni harrastaa tätä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluatko häät vai avioliiton, ap?

Molemmat, tietysti. Mies ei halunnut mennä naimisiin edes kahden maistraatissa avioehdon kera joten omalla kohdalla muiden häiden todistaminen muistuttaa siitä etten itse saa edes mennä maistraattiin. Miehen mielestä kosiminen ja muu häähömpötys on nöyryyttävää. Ei ole suostunut kertomaan mikä asiassa mättää joten olen antanut asian olla. Surkuhan se on silti että joillakin on kumppani joka ajattelee häntä ja haluaa viedä tämän vihille kun omani ei muista edes juhlapäivinä. Aloittaja

Mitä teet tuon kanssa? 

mies on laskelmoinut hyvin asiat, tietää että jossain välissä vaihtaa naista ja ei tarvitse huolehtia omaisuuden jakamisesta

No tuo tilannehan on omaa tekoasi. Miehesi kertoi ajoissa ettei aio kosia. Olisit silloin tehnyt päätelmäsi. Eri asia jos lupaa eikä pidä, silloin voi olla toiselle katkera. Nyt olet vain itsellesi. Miksi uskoit ettet ansaitse parempaa? Kauanko vielä aiot uskoa niin?

Vierailija kirjoitti:

mies on laskelmoinut hyvin asiat, tietää että jossain välissä vaihtaa naista ja ei tarvitse huolehtia omaisuuden jakamisesta

Jokaisen miehen tulee tehdä sama sillä se nainen lähtee siitä viereltä aivan varmasti.  Mitään kestävää ei enää ole.

Ymmärrän sinua ap. Olemme olleet yhdessä mieheni kanssa 16 vuotta ja viimeisen vuoden aikana olen alkanut surra sitä, ettei miestäni ole koskaan kiinnostanut naimisiinmeno. Tänä kesänä 22 vuotta yhdessä olleet naapurit meni naimisiin. Oli todella vaikea olla heidän häissään, oikein puristi sydänalaa.

Kuuntelin sulhasen puhetta valtava suru puserossa; se oli ihanan arkinen mutta todella morsianta arvostava. En osaa kuvitella, että oma kumppanini sanoisi edes kahden kesken, miten ihana olen tai miten arvostaa minua. Ja jotenkin ne teoilla rakkauden osoittamisetkin ovat pikku hiljaa jääneet. Ennen keitti viikonloppuna kahvit sänkyyn tai yllätti ostamalla ihailemani huonekalun antiikkiliikkeestä. Nykyään huomiointi on suurinpiirtein sitä, että ei katso edeltä yhteisiä sarjojamme vaan odottaa keskiviikkoon, että katsomme ne yhdessä.

Eli ongelma on paljon syvemmällä kuin siinä, että hän ei kosi. Hän kohtelee minua hyvin, ja varmasti rakastaakin, mutta jokin hänen sitoutumisessaan eläämään henkii sellaista arkista itsestäänselvyyttä, mikä on alkanut tökkiä. Mies on terve, valtiolla vakituisessa työssä, tasapainoisten lasten isä, velat ei ole isot ja ystäviä löytyy. Hän ei ehkä juuri tästä etuoikeutetusta asemastaan johtuen vaikuta pitävän juuri asioita sellaisessa arvossa, että tekisi töitä niiden vaalimisen eteen tai muistaisi osoittaa kiitollisuuttaan.



 

Puhu miehellesi ja kerro miltä tuntuu. Tuo että jätät asian käsittelemättä yhden, ehkä ajattelemattoman, tokaisun takia on aika tyhmää varsinkin jos asua merkitsee sinulle paljon. Avioliitto on myös aika suuri sitoumus, niin senkin puolesta asiat pitäisi käsitellä yhdessä.