Asuisitko asunnossa,jossa joku on kuollut?

En onneksi enkä edes haluaisi.

Asun yksin lapsuuskodissani. Äitini kuoli tässä talossa kaatuen jalkojeni juureen sydänkohtauksen saatuaan.

Ei tullut mieleenkään että pitäisi muuttaa, kun lähisukulainen kuoli kodissamme. Kuolema on osa elämää, ihan luonnollista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ap pelkäät ?

Energia jää, toisen ihmisen ajatusenergia, vanha elämä ja kuolinenergia. Myös jos oli sairaana. Jokaisella voi olla itselläänkin ollut jo vaikeuksia. Asunnoissa /laitoksissa voi kummitella tai ehkä se tulee muualta. Remppa ja uudet asunnot olisi hyvä. Että ihmiset voisivat paremmin valita missä ovat. t. eri 

Ajatusenergialla tuskin tarkoitat aivojen omissa prosesseissaan käyttämää "sähköä", se kun ei jää leijumaan minnekään. Tää energia on hauska sana siitä että kuulostaa erinäisten mystikkojen ja pseudotieteilijöiden suussa sopivan tieteellismystiseltä tarkottamatta oikeasti oikein mitään.

Käytännössä kun pyydetään havainnoimaan tai osoittamaan näiden energioiden olemassaoloa tai niihin liittyviä mekanismeja niin mennään vaikeaksi.

Oletko ap tullut ajatelleeksi että kehosi atomeista osa on erittäin suurella todennäköisyydellä ollut vuosimiljoonien aikana osana monenlaista, nyt jo kuollutta eläintä tai ihmistä?

olen asunutkin. Pappa kuoli sinne ja jatkoimme kuitenkin asumista siinä.

Vierailija kirjoitti:

No kuolema sinänsä aika normaali asia, mutta jos olisi väkivaltaisesti murhattu niin en kyllä haluaisi. Uskon energioihin.

Niin että rakenteisiin jäi nyt sitte murhan jäljiltä useampi kilojoule potentiaalienergiaa. Kenties muutama laukaisematon ansa?

Vai perätikö ajattelit että siellä on vielä useampi kalori verenä?

Asun tälläkin hetkellä. Avokki kuoli pari vuotta sitten kotona.