Asuisitko asunnossa,jossa joku on kuollut?

Asuisin

Uusimmat asukkaat eivät tiedä mitä talossa on tapahtunut omassa ja muissa asunnossa 50 vuoden aikana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isäni kuoli kotiin kun olin vielä nuori. Olisiko pitänyt muuttaa ? Absurdi pelko. 

Mistä sen tietää että kirpputorilla ei myydä kuolleen ihmisen vaatteita, pelottaako ?

Usein henget liikuvat juuri tiettyjen esineiden kautta. Varsinkin, jos niillä on ollut jonkinlaista tunnearvoa. 

Henget... ja sitten olikin lääkkeiden vuoro

No jaa. Kristittynä uskon hyvin vahvasti henkimaailman olemassaoloon (eipä oikein näy lut. kirkossa). Uskoville on kuitenkin annettu valta ajaa jokainen paha henki ulos. Enkö ole psykoottinen. -eri

No olet olet.

Sain ekan asuntoni varsin edullisesti, koska siellä oli tapahtunut tappo. Siitä kirjoitettiin sitten lehdissäkin, kun tekijä joutui tuomiolle ja uhri oli ollut kaupungilla aika tunnettu henkilö (ei mikään julkkis). Ostaessani en vielä tiennyt, ihmettelin vain edullista hintaa, mutta varsin pian naapurit kyllä sitten kertoi. 

Ei näkynyt mitään kummittelua tai muita "energioita". Hyvä kämppä ihan keskustassa, voitolla myin.

Vierailija kirjoitti:

Sitähän ei voi tietää onko asunnossa joku kuollut jos et osta täysin uutta asuntoa.

Voi sielläkin olla timpuri kuollut työtapaturmassa.

ihan jokaisessa aaunnossa on joskus joku kuollut pl juuri valmistuneet, niissäkin joku tulee koulemaan jossakin vaiheessa.

Olen asunut. Edellisen asukkaan hajua oli tuuletettu ja klooripesty vuosi permannosta, johon hän oli sängyn läpi valunut. Ei kummitellut.

Vierailija kirjoitti:

Joo, ostin kotipaikkani jonne molemmat vanhemmista kuoli ja nukun jopa samassa sängyssä mihin äitini kuoli. Sänky oli vain pari kuukautta vanha, ja kun kyse oli syöpäkuolemasta, ei kropasta enää edes eritteitä tullut, joten ei sänky miksikään mennyt vaikka siihen äitini kuolikin (kuoli siis ihan meidän läheisten läsnäollessa, saattohoidettiin kotona). Pesetin kyllä patjat pesulassa silti, mutta ei kuolema haittaa asumista. 

Tästä tuli mieleen että mahtaisiko suhtautumisessa kotikuolemaan olla eroa siinä onko kuollut ihminen ollut itselle tuttu vai täysin vieras. Sinä  myös tiesit ennakkoon että hän tulee suunnitellusti kuolemaan kotona.

- sivusta

Vierailija kirjoitti:

Mitä ap pelkäät ?

Energia jää, toisen ihmisen ajatusenergia, vanha elämä ja kuolinenergia. Myös jos oli sairaana. Jokaisella voi olla itselläänkin ollut jo vaikeuksia. Asunnoissa /laitoksissa voi kummitella tai ehkä se tulee muualta. Remppa ja uudet asunnot olisi hyvä. Että ihmiset voisivat paremmin valita missä ovat. t. eri 

Vierailija kirjoitti:

Sitähän ei voi tietää onko asunnossa joku kuollut jos et osta täysin uutta asuntoa.

Myös rakentamisvaiheessa on voinut tapahtua vaikka mitä. Tiedä, vaikka joku olisi muurattu seinään tai lattiaan.

Vierailija kirjoitti:

Olin yhden kesän Helsingin kaupungilla 20-kymppisenä töissä ja minut asutettiin kesäkksi vanhustentaloon (!). Oli vahvasti sellainen olo, että asunnossa ainakin joku oli joskus kuollut.

Onhan sairaalan hoitohuoneissakin ihmisiä kuollut. En hirveen innoissani kuitenkaan olisi muuttamassa asuntoon, jossa tietäisin jonkun kuolleen. 

Mihin muualle 200-vuotias olisi mielestäsi pitänyt laittaa asumaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isäni kuoli kotiin kun olin vielä nuori. Olisiko pitänyt muuttaa ? Absurdi pelko. 

Mistä sen tietää että kirpputorilla ei myydä kuolleen ihmisen vaatteita, pelottaako ?

Usein henget liikuvat juuri tiettyjen esineiden kautta. Varsinkin, jos niillä on ollut jonkinlaista tunnearvoa. 

Elävissä on se henki jos jossakin.  Käsittääkseni se kuollut kroppa on se joka aiheuttaa harmia ja epämiellyttävyyttä.  

Varmaan asumme tälläkin hetkellä, kun kuolinpesältä tämän ostimme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin yhden kesän Helsingin kaupungilla 20-kymppisenä töissä ja minut asutettiin kesäkksi vanhustentaloon (!). Oli vahvasti sellainen olo, että asunnossa ainakin joku oli joskus kuollut.

Onhan sairaalan on hoitohuoneissakin ihmisiä kuollut. En hirveen innoissani kuitenkaan olisi muuttamassa asuntoon, jossa tietäisin jonkun kuolleen. 

Mihin muualle 200-vuotias olisi mielestäsi pitänyt laittaa asumaan?

No niin. Ehkä hautausmaalle suoraan.

Isäni hirtti itsensä asuntoomme kun olin lapsi, joten olen asunut asunnossa jossa joku on kuollut, ei meidän perhe siitä pois muuttanut.

Sen jälkeisistä asunnoista en tiedä onko joku siellä kuollut vai ei, mutta oletan että ainakin joissakin on.

Olen asunut. Puolisoni kuoli sängyssämme ja jatkoin samassa kodissa (ja samassa sängyssä) asumista. Kuolema ja syntymä kuuluu elämään.

Miksi en asuisi? Kait sitä ihmisellä on oikeus kotonaan kuolla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin yhden kesän Helsingin kaupungilla 20-kymppisenä töissä ja minut asutettiin kesäkksi vanhustentaloon (!). Oli vahvasti sellainen olo, että asunnossa ainakin joku oli joskus kuollut.

Onhan sairaalan on hoitohuoneissakin ihmisiä kuollut. En hirveen innoissani kuitenkaan olisi muuttamassa asuntoon, jossa tietäisin jonkun kuolleen. 

Mihin muualle 200-vuotias olisi mielestäsi pitänyt laittaa asumaan?

No niin. Ehkä hautausmaalle suoraan.

Ei kai nyt sentään, kun kertoi olleensa vielä työkykyinen.

Asun isovanhempien talossa johon muutin viikko sen jälkeen kun mummo tuohon lattialle kuoli. Ei ole hirvittänyt alun jälkeen, kyllä on mummo täältä jo poistunut. 

Mun nuoruudenkodin naapuri kuoli ulkosaunaansa, en asunut enää itse nuoruudenkodissani kun tuli tieto että oli löytynyt lauteisiin kiinni kärventyneenä ja kuivuneena. Talo ja ulkosauna on sittemmin uusien omistajien toimesta remontoitu ja ovat asuneet siinä vuosia, saunakin on käytössä joten uskoisin että heitä ei ainakaan ole asia haitannut. Itse olen silloin tapahtuma-aikaan kulkenut siitä naapurin talon ja saunan ohi sinä aikana jonka hänen pääteltiin olleen kuolleena saunassa.