Yksi typerimmistä asioista, mitä ihminen voi tehdä, on hakeutua alalle, johon hänellä ei ole kiinnostusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhtä tyhmää on ryhtyä parisuhteeseen ihmisen kanssa jota ei rakasta. 

Mutta joskus elämä vaan menee miten se menee. Turha vit tuilla siitä vielä päälle.

 

Elämä menee niin kuin sinä annat sen elämän mennä. Joo ehkä teit tyhmästi, että menit suhteeseen ihmisen kanssa jota et rakasta, mutta vielä tyhmempää on että jäät tuohon suhteeseen loppuelämäksi. Ei kukaan pakota olemaan huonossa suhteessa, tuo on 100 % oma valinta.

 

Minun valinta, että miehet ovat paskakasoja? 🙄 Just joo

Miehen paska käytös ei tietenkään ole sun syytä, mutta jos yhä uudelleen valitset samankaltaisia miehiä, niin kyllähän siinä sun miehen valintaprosessissa on parantamisen varaa. Ilmeisesti et ehkä kiinnitä tarpeeksi huomiota niihin punaisiin lippuihin ja lähdet suhteeseen liian helposti tai hepposin perustein. On hyvä pohtia, miksi tekee itse tiettyjä valintoja, jotta voi välttää samoja virheitä tulevaisuudessa.

Täällä ei kannata kuunnella ketään kun ei voi tietää kuka on asunut 20 vuotta vanhempien kellarissa näkemättä edes auringonvaloa ja kellä on jotain hyödyllistä elämänkokemusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhtä tyhmää on ryhtyä parisuhteeseen ihmisen kanssa jota ei rakasta. 

Mutta joskus elämä vaan menee miten se menee. Turha vit tuilla siitä vielä päälle.

 

Elämä menee niin kuin sinä annat sen elämän mennä. Joo ehkä teit tyhmästi, että menit suhteeseen ihmisen kanssa jota et rakasta, mutta vielä tyhmempää on että jäät tuohon suhteeseen loppuelämäksi. Ei kukaan pakota olemaan huonossa suhteessa, tuo on 100 % oma valinta.

 

Minun valinta, että miehet ovat paskakasoja? 🙄 Just joo

 

 

Miehen paska käytös ei tietenkään ole sun syytä, mutta jos yhä uudelleen valitset samankaltaisia miehi

Onko sinulla ihan jotain kokemusta asiasta? Kuulostaa siltä, että vaan pädet ja intät vastaa, koska "isot pojat sanoi niin".

Vierailija kirjoitti:

"Ja miksi ei voisi valita unelma-ammattiaan? Loppujen lopuksi itsehän me sen päätämme, mitä opiskelemme ja kuinka paljon olemme valmiita tekemään töitä unelmiemme eteen. Jos haluaa todella tavoitella omaa unelma-ammattiaan, silloin on mahdollisuus tehdä valintoja, jotka vievät siihen suuntaan. Toki matkalla tulee haasteita, mutta kun on tarpeeksi päättäväinen ja valmis panostamaan niin kyllä niistäkin ylitse pääsee."

 

Taidat olla aika nuori? Ei elämä mene noin ja 

loppupeleissä harva on täysin oman elämänsä seppä. Tulee globaaleja taantumia, jopa sotia, 

työmarkkinoiden tarpeet muuttuvat, ammatteja poistuu jne.

Ja viisas ihminen sopeutuu muuttuvaan maailmantilanteeseen. Mutta ei sekään nyt loogista ole, että alkaa miettimään uravalintaansa mahdollisten sodan uhkien kautta.

Vierailija kirjoitti:

Itse opiskelin alaa, joka kiinnosti, mutta jossa on huono työtilanne. Nuorena olin niin tyhmä, että menin tunne edellä. Nyt olen 35 v olemattomalla työkokemuksella ja opiskelemassa kolmatta ammattia, tällä kertaa hoitoalalle.

Aion teroittaa lapsilleni sitä, että ala valitaan työmahdollisuudet, ei mukavuus edellä. Kyllä minullekin kerrottiin tästä kotona kotona, mutta omien lasten suhteen aion olla vieläkin tiukempi. Esim. en anna taloudellista tukea, jos opiskelee huuhaa-alaa.

Tuosta olen samaa mieltä, että on kauheaa joutua taistelemaan vähistä työpaikoista. Minulla on siitä omaa kokemusta, kun olen maisteri työllisyyden kannalta surkealta alalta.

Koulutusta valitessa tulisi ajatella sekä omia vahvuuksiaan ja kiinnostuksenkohteitaan että työllisyyttä. Ja ehkä lisänä myös eri alojen palkkatasoja, jos raha on tärkeää ja onhan se kai kaikille jossain määrin. Ja näiden kaikkien neljän leikkauspisteestä kannattaisi sitten valita se oma koulutus. 

Itse valitsisin nyt aivan toisin kuin nuorena valitsin. Alan miettimiseen kannattaa käyttää aikaa, eikä rynnätä opiskelemaan jotain summamutikassa. 

Tätä ketjua lukiessa pistää kyllä silmään, että ihmiset eivät ota mitään vastuuta oman elämänsä suhteen, vaan syyttävät elämää niin huonoista työpaikoista kuin huonoista suhteista, eikä mitään muka voi tehdä parantaakseen omaa tilannetta. Niin kauan kun on tuossa uhrautuvassa asenteessa, elämä tuleekin heittelemään teitä. Ottakaa ohjat omasta elämästänne. Mikään ei muutu, jos ei itse tee aktiivisia päätöksiä muuttaa tilannetta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhtä tyhmää on ryhtyä parisuhteeseen ihmisen kanssa jota ei rakasta. 

Mutta joskus elämä vaan menee miten se menee. Turha vit tuilla siitä vielä päälle.

 

Elämä menee niin kuin sinä annat sen elämän mennä. Joo ehkä teit tyhmästi, että menit suhteeseen ihmisen kanssa jota et rakasta, mutta vielä tyhmempää on että jäät tuohon suhteeseen loppuelämäksi. Ei kukaan pakota olemaan huonossa suhteessa, tuo on 100 % oma valinta.

 

Minun valinta, että miehet ovat paskakasoja? 🙄 Just joo

 

 

Miehen paska käytös ei tietenkään ole sun syytä, mu

Onko sinulla ihan jotain kokemusta asiasta? Kuulostaa siltä, että vaan pädet ja intät vastaa, koska "isot pojat sanoi niin".

Pari ensimmäistä suhdetta olivat varsinaista kaaosta ja mm narsisti kumppani, mutta niiden myötä opin olemaan erittäin varovainen sen jälkeen kenet päästän elämääni ja olinkin sinkkuna pitkän aikaa ennen kuin päädyin yhteen nykyisen kumppanin kanssa, jonka kanssa ollut nyt onnellisessa suhteessa 15 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Tätä ketjua lukiessa pistää kyllä silmään, että ihmiset eivät ota mitään vastuuta oman elämänsä suhteen, vaan syyttävät elämää niin huonoista työpaikoista kuin huonoista suhteista, eikä mitään muka voi tehdä parantaakseen omaa tilannetta. Niin kauan kun on tuossa uhrautuvassa asenteessa, elämä tuleekin heittelemään teitä. Ottakaa ohjat omasta elämästänne. Mikään ei muutu, jos ei itse tee aktiivisia päätöksiä muuttaa tilannetta. 

Tässä ollaan keskusteltu siitä mikä/miten ammatti kannattaa valita, ei olla uhriuduttu. Kaikki eivät voi olla tohtoreita, yrittäjiä, tienata 6000, se nyt ei ole uhriutumista vaan todellisuutta. Huoh. Sinusta on varmaan myös köyhän oma vika, että on köyhä ja sairaan oma vika, että on sairas.

Vierailija kirjoitti:

Itse opiskelin alaa, joka kiinnosti, mutta jossa on huono työtilanne. Nuorena olin niin tyhmä, että menin tunne edellä. Nyt olen 35 v olemattomalla työkokemuksella ja opiskelemassa kolmatta ammattia, tällä kertaa hoitoalalle.

Aion teroittaa lapsilleni sitä, että ala valitaan työmahdollisuudet, ei mukavuus edellä. Kyllä minullekin kerrottiin tästä kotona kotona, mutta omien lasten suhteen aion olla vieläkin tiukempi. Esim. en anna taloudellista tukea, jos opiskelee huuhaa-alaa.

Et ole yksin! Olen itsekin 35 v. höpöhöpö-tutkintoja suorittanut idiootti. Nyt alkaa kolmas tutkinto, toivon että se työllistää. Olisi kivaa jutella asiasta kahden kesken! Mukavaa syksyä toivon 🍁🍂

Vierailija kirjoitti:

Itse opiskelin alaa, joka kiinnosti, mutta jossa on huono työtilanne. Nuorena olin niin tyhmä, että menin tunne edellä. Nyt olen 35 v olemattomalla työkokemuksella ja opiskelemassa kolmatta ammattia, tällä kertaa hoitoalalle.

Aion teroittaa lapsilleni sitä, että ala valitaan työmahdollisuudet, ei mukavuus edellä. Kyllä minullekin kerrottiin tästä kotona kotona, mutta omien lasten suhteen aion olla vieläkin tiukempi. Esim. en anna taloudellista tukea, jos opiskelee huuhaa-alaa.

Hyi helkkari, itse onneksi pääsin hoitoalalta poies. Ja muuten noi, että kiristät lapsiasi rahalla, apua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos ei ole mitään alaa jota kohtaan tuntee paloa? Tai ehkä tuntee, mutta sitten käytännössä homma ei ollut hauskaa, työtä oli.

Niin.  Itsekin opiskelin sähköalaa aika pitkälle muttei alan työt kiinnostaneet kaan. Enkä tehnyt alan töitä ollenkaan. Paitsi harrastukseksi ja pimeitä keikkoja kun on asennus oikeudet ja olen niitä täydentänytkin. Harva tuttukaan työskentelee aloilla joita ensin opiskeli.

Kun noi joutuu valitseen niin nuorena, että minulla meni ainakin kaikki valinnat ihan pieleen, kaikki eivät ole silloin niin kehittyneitä, että sen tietäis.

Valitsin alan joka kiinnosti ja töitä oli hyvin tarjolla. Palkkakin on riittävän hyvä ja työnteko mukavaa.

Jos ei viihdy työssään niin pitäisi miettiä alan vaihtoa ja opiskella selllaista mikä kiinnostaa. Nykyään se taitaa olla vaan aika hankalaa. 

Jos työ on pakkopullaa niin elämään pitää löytyä sisältöä vaikka harrastuksista tai jostain mikä kiinnostaa. Toivottavasti ratkaisu ei ole alkoholi tai päihteet kun sellaisesta seuraa usein töiden loppuminen ja perheen hajoaminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhtä tyhmää on ryhtyä parisuhteeseen ihmisen kanssa jota ei rakasta. 

Mutta joskus elämä vaan menee miten se menee. Turha vit tuilla siitä vielä päälle.

 

Elämä menee niin kuin sinä annat sen elämän mennä. Joo ehkä teit tyhmästi, että menit suhteeseen ihmisen kanssa jota et rakasta, mutta vielä tyhmempää on että jäät tuohon suhteeseen loppuelämäksi. Ei kukaan pakota olemaan huonossa suhteessa, tuo on 100 % oma valinta.

 

Minun valinta, että miehet ovat paskakasoja? 🙄 Just joo

 

 

Miehen paska käytös ei tietenkään ole sun syytä, mu

 

Onko sinulla ihan jotain kokemusta asiasta? Kuulostaa siltä, että vaan pädet ja intät vastaa, koska "isot pojat sanoi niin".

No, oikeasti, jos aina valitset huonoja miehiä, niin ei se voi olla sattumaa. Se on sun valinta. Ei voi jatkuvasti syyttää miehiä tai elämää, jos joka kerta päädyt samaan tilanteeseen. Jos et ota vastuuta siitä, että itse valitset nuo miehet, niin silloin et myöskään opi mitään. Ei kaikki miehet ole paskoja ja on täysin mahdollista löytää hyvä mies, mutta siihen tarvitaan parempia valintoja ja itsereflektiota. Jos aina päädyt paskoihin tyyppeihin, niin silloin kannattaa miettiä, miksi olet itse niin valmis hyppäämään niihin suhteisiin, vaikka kaikki varoitusmerkit olisivat jo alusta asti selkeitä. Ehkä pelkäät olla yksin, ehkä et ole tottunut asettamaan rajoja, tai ehkä ajattelet, että jonain päivänä ne muuttuvat. Mutta totuus on, että jos et opi näkemään näitä merkkejä ja toimimaan niiden mukaan, niin päädyt aina samaan jamaan. Tuossa on ennen kaikkea kyse huonosta itsetuntemuksesta ja huonosta ihmistuntemuksesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään kun on pakko opiskella 18-vuotiaaksi (oppivelvollisuus) niin ihmiset pakotetaan hakemaan koulutuksiin, jotka eivät edes kiinnosta. 

 

 

Jos ei tiedä mitä haluaa niin lukio on hyvä yleissivistävä vaihtoehto.

 

Moni ei tiedä lukion jälkeenkään ja jos lukio ei sujunut, niillä papereilla ei pääse yhtään mihinkään. 

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa ihmisistä on tavallisia tallukoita, joilla ei ei suuria intohimoja mihinkään työhön. Jos olisi, meillä ei olisi sitäkään määrää siivoojia, kaupankassoja, putkimiehiä, tehtaan linjastotyöntekijöitä ynnä muita työllisiä, mitä nyt on. Heistä suurin osa olisi intohimotyössään tienaamassa ja menestymässä. 

Siivoaminen on kivaa!

Liikunnasta maksetaan. Voitto minulle, joka ei tykkää juurikaan liikkua vapaa-ajallaan.

Toki toinen työ ohessa voisi olla kiva. Saisi lisää rahaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä ketjua lukiessa pistää kyllä silmään, että ihmiset eivät ota mitään vastuuta oman elämänsä suhteen, vaan syyttävät elämää niin huonoista työpaikoista kuin huonoista suhteista, eikä mitään muka voi tehdä parantaakseen omaa tilannetta. Niin kauan kun on tuossa uhrautuvassa asenteessa, elämä tuleekin heittelemään teitä. Ottakaa ohjat omasta elämästänne. Mikään ei muutu, jos ei itse tee aktiivisia päätöksiä muuttaa tilannetta. 

Tässä ollaan keskusteltu siitä mikä/miten ammatti kannattaa valita, ei olla uhriuduttu. Kaikki eivät voi olla tohtoreita, yrittäjiä, tienata 6000, se nyt ei ole uhriutumista vaan todellisuutta. Huoh. Sinusta on varmaan myös köyhän oma vika, että on köyhä ja sairaan oma vika, että on sairas.

Köyhyyteen voi useimmissa tilanteissa vaikuttaa. Myös joidenkin sairauden halliintaan voi vaikuttaa paljon ihan vaikka terveellisillä elämäntavoilla ja jotkut sairaudet ovat elintapa sairauksia.

Köyhyyteen voi useimmissa tilanteissa vaikuttaa, tietysti se vaatii myös pitkäjänteistä työtä, oikeita valintoja ja joskus rohkeutta tehdä muutoksia omassa elämässään. Toki on tilanteita, joissa ulkopuoliset tekijät voivat vaikuttaa, mutta useimmissa tapauksissa on mahdollista parantaa omaa taloudellista tilannetta esimerkiksi koulutuksen kautta. Samanlailla joihinkin sairauksiin voi vaikuttaa elintavoilla ja terveelliset ruokailutottumukset, liikunta ja stressinhallinta voivat parantaa elämänlaatua ja jopa ennaltaehkäistä monia sairauksia. Jos elintavat ovat huonot niin myös todennäköisyys sairastua on suurempi.

Se, että saa tehdä työtä johon on intohimo on etuoikeus, johon kaikilla ei todellakaan ole mahdollisuutta, jos sinulla on niin ole tyytyväinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään kun on pakko opiskella 18-vuotiaaksi (oppivelvollisuus) niin ihmiset pakotetaan hakemaan koulutuksiin, jotka eivät edes kiinnosta. 

 

 

Jos ei tiedä mitä haluaa niin lukio on hyvä yleissivistävä vaihtoehto.

 

Moni ei tiedä lukion jälkeenkään ja jos lukio ei sujunut, niillä papereilla ei pääse yhtään mihinkään. 

Kaksoistutkinto ihan ykkönen, jos vähänkään kiinnostusta johonkin ammattiin. Saa sekä työelämän kokemusta että lukiosivistyksen, yo-paperitkin jos kirjoittaa Siitä on sitten hyvä jatkaa vaikka jatko-opiskelemaan tai tehdä töitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä halusin olla arkkitehti, mutta ei taidot ja älyt riittänyt. 

 

Onko jotain, mikä esti taitojen parantamisen? Monesti ei tarvitse olla täydellinen heti alussa, vaan voi kehittää itseään matkan varrella.

 

 

Jos muilla kestää oppia tietty asia kolmessa tunnissa ja sinulla vasta kolmessa vuodessa, niin olet jatkuvasti takamatkalla etkä saa muita kiinni. Eipä siinä itsensä kehittäminen auta mitään. 

Tuolloin on jo kyse äärimmäisen pahasta oppimishäiriöstä ja tuossa tilanteessa kannattaa keskustella lääkärin kanssa asiasta.

"No, oikeasti, jos aina valitset huonoja miehiä, niin ei se voi olla sattumaa. Se on sun valinta. Ei voi jatkuvasti syyttää miehiä tai elämää, jos joka kerta päädyt samaan tilanteeseen. Jos et ota vastuuta siitä, että itse valitset nuo miehet, niin silloin et myöskään opi mitään. Ei kaikki miehet ole paskoja ja on täysin mahdollista löytää hyvä mies, mutta siihen tarvitaan parempia valintoja ja itsereflektiota. Jos aina päädyt paskoihin tyyppeihin, niin silloin kannattaa miettiä, miksi olet itse niin valmis hyppäämään niihin suhteisiin, vaikka kaikki varoitusmerkit olisivat jo alusta asti selkeitä. Ehkä pelkäät olla yksin, ehkä et ole tottunut asettamaan rajoja, tai ehkä ajattelet, että jonain päivänä ne muuttuvat. Mutta totuus on, että jos et opi näkemään näitä merkkejä ja toimimaan niiden mukaan, niin päädyt aina samaan jamaan. Tuossa on ennen kaikkea kyse huonosta itsetuntemuksesta ja huonosta ihmistuntemuksesta."

En sanonut missään kohtaan, että olen valinnut huonoja miehiä. Tempaat taas tuulesta väitteitä. Sanoin, että ymmärrän miten elämä ei aina mene niinkuin haluaisi ja esim. eroaminen on vaikeaa. Joskus ihmiset vaan hankkivat ammatin, koska tatvitsevat rahaa ja puolison, koska haluavat lapsia. Joskus suhteet myös muuttuvat, puoliso voi sairastua mieleltään tai ihan vähemmänkin vakava asia voi muuttaa suhdetta. Se on hyvä jos sinä olet onnistunut olemaan oman elämäsi herra, mutta minusta vaikuttaa siltä, että sinun pitäisi kehittää empatiakykyäsi muita ihmisiä kohtaan.