Lue keskustelun säännöt.
Mitä tekisit, jos eroaisit?
23.08.2025 |
Tulee joskus leikiteltyä tuollaisella ajatuksella, vaikka en ole eroamassa, päinvastoin elän hyvin onnellisessa liitossa. Mutta voihan puoliso silti rakastua toiseen.
Muutan elämääni siihen suuntaan kuin sen nuorena suunnittelin eli elän mökillä hyvin yksinkertaista elämää kesäisin ja muulloin asun ehkä hotellissa. Luen, tutkin, kirjoitan ja julkaisen. Painetta ansaitsemiseen ei ole, koska pian saan jo eläkettä, noin kuuden vuoden kuluttua.
Jos tulee pahoja terveysongelmia, lopetan itseni, ellei eutanasiaa siihen mennessä ole laillistettu.
Kommentit (45)
Minä erosin 45 vuotiaana 20 vuoden avioliitosta (ex kävi jatkuvasti vieraissa). Olin aluksi aivan rikki ja eksyksissä, en halunnut katsoa edes miehiin päin. Ostin erorahoista itselleni uudiskohteesta 100 neliön asunnon suuresta kaupungista ja kolme sijoitusasuntoa eli taloudellinen tilanteeni on todella hyvä.
Olin useamman vuoden ihan yksin, koska halusin. Tutustuin itseeni ja siihen mitä haluan. Tein mitä halusin, matkustin, nukuin kun halusin, vietin omaa mörköpäivää yksin jos halusin. Vietin kesiä omalla mökillä istuen hiljaisuudessa. Eli kaikkea sitä mitä en kontrolloivan ex- miehen kanssa voinut tehdä.
Nyt erosta on neljä vuotta ja voin hyvin. Minulla on ihana miesystävä ja kumpikaan meistä ei halua yhteenmuuttoa. Asumme muutaman kilometrin päässä toisistamme ja näemme 2-4 kertaa viikossa. Ihana, kypsä suhde missä molemmat haluavat pitkän ja uskollisen suhteen. Ja makuukammarissa on kuumempaa ja antoisampaa kuin kertaakaan entisessä 20 vuoden liitossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kyllä ehkä tiedä...riippuisi varmaan siitä missä olosuhteissa erotaan. Jos jäisin taloon, varmaan elelisin kunnes lapset muuttaa pois kotoa, sit talo myyntiin ja osakkeeseen asumaan. Jos mun pitäisi tästä lähtä ensin, niin varmaan vuokralle, lähelle työpaikkaa.
Yrittäsin säästää rahaa ja matkustella. Auttaisin lapsia rahallisesti ja muutenkin. En minäkään uutta parisuhdetta etsisi. Tapaisin ystäviä varmaan enemmän. Nauttisin siitä, ettei kukaan vaadi ja pyydä mitään.
Vierailija kirjoitti:
Minä erosin 45 vuotiaana 20 vuoden avioliitosta (ex kävi jatkuvasti vieraissa). Olin aluksi aivan rikki ja eksyksissä, en halunnut katsoa edes miehiin päin. Ostin erorahoista itselleni uudiskohteesta 100 neliön asunnon suuresta kaupungista ja kolme sijoitusasuntoa eli taloudellinen tilanteeni on todella hyvä.
Olin useamman vuoden ihan yksin, koska halusin. Tutustuin itseeni ja siihen mitä haluan. Tein mitä halusin, matkustin, nukuin kun halusin, vietin omaa mörköpäivää yksin jos halusin. Vietin kesiä omalla mökillä istuen hiljaisuudessa. Eli kaikkea sitä mitä en kontrolloivan ex- miehen kanssa voinut tehdä.
Nyt erosta on neljä vuotta ja voin hyvin. Minulla on ihana miesystävä ja kumpikaan meistä ei halua yhteenmuuttoa. Asumme muutaman kilometrin päässä toisistamme ja näemme 2-4 kertaa viikossa. Ihana, kypsä suhde missä molemmat haluavat pitkän ja uskollisen suhteen. Ja makuukammarissa on kuumempaa
Kuulostaa todella kivalta! Hienoa, että sulla menee hyvin. Ap
Vierailija kirjoitti:
Joisin shampanjaa
Sampanjaa voi juoda parisuhteessakin eläessä, mutta tarkoitit varmaan, että olisi syytä juhlaan? Miksi sitten et eroa? Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joisin shampanjaa
Sampanjaa voi juoda parisuhteessakin eläessä, mutta tarkoitit varmaan, että olisi syytä juhlaan? Miksi sitten et eroa? Ap
No kun olen jo eronnut ja se oli elämäni fiksuin päätös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tekee mieli pullaa.
Voisin syödä pullaa kans, enpä ole syönyt varmaan 10 vuoteen. En pidä kaupan pullasta, sen pitäisi olla kotitekoista ja ihan tuoretta enkä ole leiponut pullaa ainakaan 20 vuoteen. Siksi, koska en osaa tehdä niin hyvää kuin pitäisi, aina menee joku pieleen ja sitten harmittaa vaivannäkö ja sotku.
Olen vähän perfektionisti ruuanlaitossa ja ruuassa muutenkin. Kerran tein kolme kertaa erästä pataa, kun siitä ei tullut tarpeeksi hyvää vieraille :) Ohjetta ei ollut, koetin tehdä samanlaista kuin yhdessä rantaravintolassa muinoin. Mutta onnistui viimein. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joisin shampanjaa
Sampanjaa voi juoda parisuhteessakin eläessä, mutta tarkoitit varmaan, että olisi syytä juhlaan? Miksi sitten et eroa? Ap
No kun olen jo eronnut ja se oli elämäni fiksuin päätös.
Aika monen olen kuullut sanovan noin. Eroamista kadutaan todella harvoin - vain sitä erossa kadutaan, ettei älynnyt erota aikaisemmin. Jopa ne, jotka tulivat jätetyiksi ovat sanoneet noin jo aika nopsaan eron jälkeen. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eipä tää elämä juurikaan varmaan muuttuisi. Ehkä hommaisin koiran, vaimo on allerginen niin ei voida ottaa koiraa.
Omakotitaloon voit ottaa rakin.
Säännökset on pian muuttumassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tekee mieli pullaa.
Voisin syödä pullaa kans, enpä ole syönyt varmaan 10 vuoteen. En pidä kaupan pullasta, sen pitäisi olla kotitekoista ja ihan tuoretta enkä ole leiponut pullaa ainakaan 20 vuoteen. Siksi, koska en osaa tehdä niin hyvää kuin pitäisi, aina menee joku pieleen ja sitten harmittaa vaivannäkö ja sotku.
Olen vähän perfektionisti ruuanlaitossa ja ruuassa muutenkin. Kerran tein kolme kertaa erästä pataa, kun siitä ei tullut tarpeeksi hyvää vieraille :) Ohjetta ei ollut, koetin tehdä samanlaista kuin yhdessä rantaravintolassa muinoin. Mutta onnistui viimein. Ap
Oletko hakeutunut hoitoon jo?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä erosin 45 vuotiaana 20 vuoden avioliitosta (ex kävi jatkuvasti vieraissa). Olin aluksi aivan rikki ja eksyksissä, en halunnut katsoa edes miehiin päin. Ostin erorahoista itselleni uudiskohteesta 100 neliön asunnon suuresta kaupungista ja kolme sijoitusasuntoa eli taloudellinen tilanteeni on todella hyvä.
Olin useamman vuoden ihan yksin, koska halusin. Tutustuin itseeni ja siihen mitä haluan. Tein mitä halusin, matkustin, nukuin kun halusin, vietin omaa mörköpäivää yksin jos halusin. Vietin kesiä omalla mökillä istuen hiljaisuudessa. Eli kaikkea sitä mitä en kontrolloivan ex- miehen kanssa voinut tehdä.
Nyt erosta on neljä vuotta ja voin hyvin. Minulla on ihana miesystävä ja kumpikaan meistä ei halua yhteenmuuttoa. Asumme muutaman kilometrin päässä toisistamme ja näemme 2-4 kertaa viikossa. Ihana, kypsä suhde missä molemmat haluavat pitkän ja uskollisen suhteen. Ja makuukammarissa on kuumempaa
Löysikö muuten miehesikin uuden puolison? Onko teillä lapsia, onko miehen kanssa välit parantuneet niin että esim. pystytte juhlimaan lasten juhlia normaalisti? Niissä tapauksissa joissa tiedän, on hankala mies ollut eron jälkeen yhtä hankala. Pilannut lapsen häät ja toinen tapaus, joka on erittäin epäluotettava myös lapsia kohtaan, tekee ohareita ym. Tuollaisesta miehestä eroon pääseminen on varmasti todella helpottavaa ja aikuiset lapset onneksi ovat hiffanneet, että isä on mikä on ja osaavat suhtautua. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tekee mieli pullaa.
Voisin syödä pullaa kans, enpä ole syönyt varmaan 10 vuoteen. En pidä kaupan pullasta, sen pitäisi olla kotitekoista ja ihan tuoretta enkä ole leiponut pullaa ainakaan 20 vuoteen. Siksi, koska en osaa tehdä niin hyvää kuin pitäisi, aina menee joku pieleen ja sitten harmittaa vaivannäkö ja sotku.
Olen vähän perfektionisti ruuanlaitossa ja ruuassa muutenkin. Kerran tein kolme kertaa erästä pataa, kun siitä ei tullut tarpeeksi hyvää vieraille :) Ohjetta ei ollut, koetin tehdä samanlaista kuin yhdessä rantaravintolassa muinoin. Mutta onnistui viimein. Ap
Oletko hakeutunut hoitoon jo?
Ehkei pullan syömättä jättäminen ole ihan niin vaarallista. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ostan oman asunnon ja jatkan töissä kuten nytkin. Voi olla että muuttaisin kakkosasunnolle, mutta mies on sieltä kotosin, että ehkä pysyn täällä omalla kotiseudulla. Lapsi lähtee omilleen muutamassa vuodessa. Että siinä mielessä osoite on vapaa valinta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä tää elämä juurikaan varmaan muuttuisi. Ehkä hommaisin koiran, vaimo on allerginen niin ei voida ottaa koiraa.
Omakotitaloon voit ottaa rakin.
Säännökset on pian muuttumassa.
Mitkä säännökset? Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muuttaisin hyväkuntoiseen kolmioon jonnekin Itä-Helsinkiin (meri pitää olla lähellä). Muuten jatkaisin elämääni kuten ennenkin. Mutta en enää koskaan muuttaisi yhdenkään ihmisen kanssa yhteen.
On tää nykyaika kummallista. Ilman syytä erotaan . Haetaan vapautta uudelleen , kun perhe on perustettu. Hajotetaan kaikki. Käy sääliksi lapsia . Eipä ole mikään ihme, kun mielenterv.häiriöt lisääntyneet lapsilla ja nuorilla. Mies jää aina heikommalle erossa, kaikin puolin, että näin !
Vierailija kirjoitti:
Minä erosin 45 vuotiaana 20 vuoden avioliitosta (ex kävi jatkuvasti vieraissa). Olin aluksi aivan rikki ja eksyksissä, en halunnut katsoa edes miehiin päin. Ostin erorahoista itselleni uudiskohteesta 100 neliön asunnon suuresta kaupungista ja kolme sijoitusasuntoa eli taloudellinen tilanteeni on todella hyvä.
Olin useamman vuoden ihan yksin, koska halusin. Tutustuin itseeni ja siihen mitä haluan. Tein mitä halusin, matkustin, nukuin kun halusin, vietin omaa mörköpäivää yksin jos halusin. Vietin kesiä omalla mökillä istuen hiljaisuudessa. Eli kaikkea sitä mitä en kontrolloivan ex- miehen kanssa voinut tehdä.
Nyt erosta on neljä vuotta ja voin hyvin. Minulla on ihana miesystävä ja kumpikaan meistä ei halua yhteenmuuttoa. Asumme muutaman kilometrin päässä toisistamme ja näemme 2-4 kertaa viikossa. Ihana, kypsä suhde missä molemmat haluavat pitkän ja uskollisen suhteen. Ja makuukammarissa on kuumempaa
Melkoiset erorahat
Muuttaisin pois tuppukylästä, keskelle kaupunkia kivaan kaksioon. Olen aina ollut kaupunki-ihminen, vaikka olen ikäni asunut maalla. Kaupungista löytäisin kyllä tekemistä, harrasteita ja varmasti uusia tuttavuuksiakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä erosin 45 vuotiaana 20 vuoden avioliitosta (ex kävi jatkuvasti vieraissa). Olin aluksi aivan rikki ja eksyksissä, en halunnut katsoa edes miehiin päin. Ostin erorahoista itselleni uudiskohteesta 100 neliön asunnon suuresta kaupungista ja kolme sijoitusasuntoa eli taloudellinen tilanteeni on todella hyvä.
Olin useamman vuoden ihan yksin, koska halusin. Tutustuin itseeni ja siihen mitä haluan. Tein mitä halusin, matkustin, nukuin kun halusin, vietin omaa mörköpäivää yksin jos halusin. Vietin kesiä omalla mökillä istuen hiljaisuudessa. Eli kaikkea sitä mitä en kontrolloivan ex- miehen kanssa voinut tehdä.
Nyt erosta on neljä vuotta ja voin hyvin. Minulla on ihana miesystävä ja kumpikaan meistä ei halua yhteenmuuttoa. Asumme muutaman kilometrin päässä toisistamme ja näemme 2-4 kertaa viikossa. Ihana, kypsä suhde missä molemmat haluavat pitkän ja
Exällä on uusi nainen. En ole missään tekemisissä exän kanssa. Lapsilla muodolliset välit isäänsä ja ex on juurikin tehnyt ohareita lapsillemme. Ei onnistu yhteiset perhejuhlat meiltä, mutta järjestän itse juhlia lapsille. Minulla ja lapsilla on erittäin läheiset välit.
Vierailija kirjoitti:
Muuttaisin pois tuppukylästä, keskelle kaupunkia kivaan kaksioon. Olen aina ollut kaupunki-ihminen, vaikka olen ikäni asunut maalla. Kaupungista löytäisin kyllä tekemistä, harrasteita ja varmasti uusia tuttavuuksiakin.
Kaupungin ja maaseudun yhdistäminen on minusta parasta, olen elänyt niin koko aikuisikäni, että on asunto maalla ja kaupungissa. Jo lapsuudenperheessä lähdettiin kesäksi mökille ja oltiin siellä koko vanhempien loma-aika. Pidän eniten suurkaupungeista, siellä on aina tekemistä ja tulee käveltyä paljon. Helsinki on muuten kiva, mutta aika pieni. Toisaalta siinä on puolensa, kun ei ole ruuhkia ja välimatkat ovat lyhyitä. Ap
Koska kolme olisi liikaa minulle, jos olisin yksin. Onneksi eroa ei ole tulossa.
Vahtikoiria meilläkin on aiemmin ollut, nykyiset ei vahdi mutta ei minua tässä talossa pelota.