En enää uskalla etsiä seuraa, kiinnostua, ihastua - kun tuntuu että kaikki menee aina pieleen
Ihan sama onko kyseessä deittisivustolla tavattu ihminen vai esim. ennestään tuttu työkaveri, joka on ensin ollut pitempään minusta kiinnostunut. Kuvio tuntuu aina menevän niin, että muutaman kuukauden viimeistään vajaan vuoden jälkeen toisen mielenkiinto lopahtaa. Itselleni asia on yllätys, koska ei ole ollut draamaa/riitaa ja toisen kanssa on tuntunut asiat loksahtavan kohdalleen - ollaan oltu samanhenkisiä, seksin suhteen ei ole ollut ongelmia, toinen on selvästi vaikuttanut tykänneen ulkonäöstänikin... Molemmilla on ollut myös omaa elämää, eli liian tiivistä yhdessäoloa ei ole ollut eikä kumpikaan toivonut, mutta tapaamiset on saatu aina myös hyvin sovittua. Kun itse on pitänyt juttua hyvinkin lupaavana ja ihastunut, on vain aina yhtä käsittämätön pettymys, kun yhtäkkiä toisen mielenkiinto lopahtaakin. Ja kyse ei ole kertaakaan ollut siitä, että toinen osapuoli olisi löytänyt uuden - kyse on oikeasti vain siitä, että mielenkiinto minuun loppui.
Paitsi että en oikeasti ymmärrä, miksi tämä kuvio toistuu, en myöskään enää ole kovin motivoitunut etsimään seuraa. Kalenteri täyttyy kaikesta muusta, ja vaikka se kaikki muu onkin kivaa, on toisaalta myös surullinen ajatus, eikö kumppania enää tässä elämässä tule löytymään. Kuitenkin suhde antaisi elämään niin paljon hyvää sisältöä, seksi ja seksuaalisuus myös (yhden illan jutuista tai fwb:istä en ole kiinnostunut).
Kommentit (51)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samat fiilikset. Vaikea ja todella kipeä avioero vei mut täysin pohjamutiin. Tätä koitin typeryyksissäni paikata seksisuhteella varattuun johon sitten menin rakastumaan enkä osaa lopettaa suhdetta. Tämä suhde vei lopullisesti uskon rakkauteen ja parisuhteeseen. Miehet on vain seksin perässä juoksevia kusipäitä.
Elämä on valintoja. Olisi varmaan löytynyt ihan sinkkujakin joiden kanssa tulevaisuus olisi ollut avoin, mutta piti antautua varatulle jonka sitten kai odotit rakastuvan sinuun?
Olet kyllä järjettömän tyhmä ihminen. Vaikuttiko tuo sun lainaama kirjoittaja sellaiselta, että hän kaipaa parisuhdetta?
Joo en todellakaan jaksa tässä deittailukulttuurissa tutustua enää uusiin ihmisiin. Kiinnostun muutenkin ÄÄRETTÖMÄN harvoin kenestäkään, ja tää liukuhihnadeittibashka on korostanut sitä miten harvinaista se omalla kohdallani on. Sit kun löytyy edes joku alkeellisesti kiinnostava niin joko mennään heti alussa metsään kynnyskysymysten kanssa, tai sitten pidemmässä tutustumisessa mies menee ensimmäisen hikan jälkeen Tinderiin etsimään kiiltokuvaa.
Huoh, olen hyväksynyt sen että olen pariton sukka ja käytän pariutumiseen tarkoitetun energian vaikka huonekasveihin.
Sanoit että kalenteri täyttyy kaikesta muusta, niin onko sinulla ollut suhteiden aikana tarpeeksi aikaa yhdessäoloon?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
yhden illan jutuista tai fwb:istä en ole kiinnostunut
Silti kuitenkin sulla on ollut seksiä niissäkin suhteissa, jotka ovat kestäneet vain pari kuukautta.
Kauanko sitä sitten pitäisi odottaa seksiä? En mä ainakaan paria kuukautta odottelisi seksiä vaan kyllä sitä pitää olla aika pian. Ja mä olen nainen. En halua sikaa säkissä. Lisäksi seksi kuuluu normaaliin tutustumiseen.
Niinpä. Seksi on osa sitä vetovoimaa. Jos se on hyvää niin se intohimo on jotain käsittämätöntä, mutta sitten se pettymys kun olette parin kuukauden päästä päässeet sänkyyn ja se tunne ei olekaan mitä odottanut 😑
Ihminen on erehtyväinen. Jos erehdykset toistuvat aina samanlaisina kannattaisi ollakin vuosi(/-a) itsekseen ja miettiä mistä tämä johtuu.
Miksi valitsen aina väärin.
Tai sitten voi edetä aina kokemuksesta toiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:Vierailija kirjoitti:
yhden illan jutuista tai fwb:istä en ole kiinnostunut
Silti kuitenkin sulla on ollut seksiä niissäkin suhteissa, jotka ovat kestäneet vain pari kuukautta.
Kauanko sitä sitten pitäisi odottaa seksiä? En mä ainakaan paria kuukautta odottelisi seksiä vaan kyllä sitä pitää olla aika pian. Ja mä olen nainen. En halua sikaa säkissä. Lisäksi seksi kuuluu normaaliin tutustumiseen.
Niinpä. Seksi on osa sitä vetovoimaa. Jos se on hyvää niin se intohimo on jotain käsittämätöntä, mutta sitten se pettymys kun olette parin kuukauden päästä päässeet sänkyyn ja se tunne ei olekaan mitä odottanut 😑
Tämä on kyllä asia joka minuakin on askarruttanut paljon. Miten ihmeessä tuossa pitäisi "oikeaoppisesti" toimia? Huomaat pitkähkön ja sinänsä mielenkiintoisen ja kutkuttavan tutustumisen jälkeen, kun koittaa seksin aika, että eihän siitä oikein tule mitään. Olette ihan eri aaltopituuksilla. Et saa toisesta mitään irti: haluaakohan se tätä ihan oikeesti, vai suoritetaanko tässä nyt vaan jotain "pakollista", kun aika on ikään kuin kypsä. Että nyt tämä vaan täytyy tehdä. Itse ainakin menen hämilleni, vaikea siinä on toimia itsekään mitenkään päättäväisesti. Joo, pitäisi pystyä juttelemaan, tietysti, mutta kun takana on vasta se ensimmäinen yhteinen kerta, on vaikea lähteä pukemaan sanoiksi mitään. Mikä tahansa pettymyksen osoittaminen lässäyttää helposti koko orastavan suhteen. Miten muut on tässä kohtaa toimineet, oletteko saaneet asioita enää raiteille tuosta?
Älä siiten hae seuraa jos pelottaa. Elämä on valintoja täynnä.
Kukaan ei tunnusta, edes itselleen, että vaihtoi lennosta. Siksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
yhden illan jutuista tai fwb:istä en ole kiinnostunut
Silti kuitenkin sulla on ollut seksiä niissäkin suhteissa, jotka ovat kestäneet vain pari kuukautta.
Kauanko sitä sitten pitäisi odottaa seksiä? En mä ainakaan paria kuukautta odottelisi seksiä vaan kyllä sitä pitää olla aika pian. Ja mä olen nainen. En halua sikaa säkissä. Lisäksi seksi kuuluu normaaliin tutustumiseen.
Niinpä. Seksi on osa sitä vetovoimaa. Jos se on hyvää niin se intohimo on jotain käsittämätöntä, mutta sitten se pettymys kun olette parin kuukauden päästä päässeet sänkyyn ja se tunne ei olekaan mitä odottanut 😑
Tämä on kyllä asia joka minuakin on askarruttanut paljon. Miten ihmeessä tuossa pitäisi "oikeaoppisest
Tämän takia pitäisi tutustua paremmin ennen nylkytyksen aloittamista. Ainakin sellaisten jotka eivät ole jatkuvasti hakemassa seksiseuraa. Kun tutustuu niin asiat ovat usein helpompia. Enkä itse usko tuohon sikaa säkissä juttuun koska ihmisen kanssa myös kehitytään tässäkin asiassa se jios toinen ei viehätä millään tavalla niin eihän se voi toimia silloin.
"Tämän takia pitäisi tutustua paremmin ennen nylkytyksen aloittamista. Ainakin sellaisten jotka eivät ole jatkuvasti hakemassa seksiseuraa. Kun tutustuu niin asiat ovat usein helpompia. Enkä itse usko tuohon sikaa säkissä juttuun koska ihmisen kanssa myös kehitytään tässäkin asiassa se jios toinen ei viehätä millään tavalla niin eihän se voi toimia silloin."
Ei tässä mun tapauksessa ollut kyse siitä että liian nopeasti olisi edetty, eikä myöskään siitä että (ainakaan minun puoleltani) viehätystä ei olisi ollut. Kaikki vaikutti hyvältä, mutta itse asiaan päästessämme, ei vaan tuntunut lainkaan siltä että toinen olisi ollut aidosti ja innosta mukana siinä. Kun sitten jälkeenpäin juteltiin, yritin jotenkin varovasti sanoa jotain sen suuntaista että "näyttäisit vaan itsekin rohkeasti että haluat", josta sitten asiat lähti ihan väärään suuntaan ja tuli kaikenlaista kitkaa. Tuntui että olisi ollut parempi vaan olla hiljaa, mutta eihän se sitten olisi ollut seuraavalla kerralla yhtään parempaa. Sitä vaan hain että miten ihmeessä tässä olisi pitänyt toimia?
Tätä minäkin mietin... Että jos on sinkkuna aloittanut jonkin säännöllisen harrastuksen, maksanutkin ne jo, niin missä vaiheessa tapailua nämä sitten pitäisi lopettaa? Ja onko tosiaan niin, että mitään muuta ei sitten enää elämässä olisi kuin suhdetta - ei ihan kuulosta terveeltä kylläkään.