Lue keskustelun säännöt.
En enää uskalla etsiä seuraa, kiinnostua, ihastua - kun tuntuu että kaikki menee aina pieleen
21.08.2025 |
Ihan sama onko kyseessä deittisivustolla tavattu ihminen vai esim. ennestään tuttu työkaveri, joka on ensin ollut pitempään minusta kiinnostunut. Kuvio tuntuu aina menevän niin, että muutaman kuukauden viimeistään vajaan vuoden jälkeen toisen mielenkiinto lopahtaa. Itselleni asia on yllätys, koska ei ole ollut draamaa/riitaa ja toisen kanssa on tuntunut asiat loksahtavan kohdalleen - ollaan oltu samanhenkisiä, seksin suhteen ei ole ollut ongelmia, toinen on selvästi vaikuttanut tykänneen ulkonäöstänikin... Molemmilla on ollut myös omaa elämää, eli liian tiivistä yhdessäoloa ei ole ollut eikä kumpikaan toivonut, mutta tapaamiset on saatu aina myös hyvin sovittua. Kun itse on pitänyt juttua hyvinkin lupaavana ja ihastunut, on vain aina yhtä käsittämätön pettymys, kun yhtäkkiä toisen mielenkiinto lopahtaakin. Ja kyse ei ole kertaakaan ollut siitä, että toinen osapuoli olisi löytänyt uuden - kyse on oikeasti vain siitä, että mielenkiinto minuun loppui.
Paitsi että en oikeasti ymmärrä, miksi tämä kuvio toistuu, en myöskään enää ole kovin motivoitunut etsimään seuraa. Kalenteri täyttyy kaikesta muusta, ja vaikka se kaikki muu onkin kivaa, on toisaalta myös surullinen ajatus, eikö kumppania enää tässä elämässä tule löytymään. Kuitenkin suhde antaisi elämään niin paljon hyvää sisältöä, seksi ja seksuaalisuus myös (yhden illan jutuista tai fwb:istä en ole kiinnostunut).
Kommentit (51)
Vierailija kirjoitti:
Seksi ollut tylsää/toinen saanut tehdä kaiken työn ja sen jälkeen mielenkiinto lopahtanut?
En usko, että tämä on ollut syynä. Noh, ainoa mitä olen miettinyt, että olenko sitten joidenkin näkökulmasta ollut liian ei-vanilja ja sitten taas niiden kinkympien mielestä liian vanilja. Mutta enpä usko, että seksi on nyt voinut kaikkia juttuja kaataa. Tämä osa-alue yleisesti ottaen ei ole suhteessani ollut ongelma. Yhdellä miehellä oli jonkinlaista seksuaalista epävarmuutta ja impotenssia, mutta mielestäni suhtauduin tähänkin ihan ymmärtäväisesti.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Molemmilla on ollut myös omaa elämää, eli liian tiivistä yhdessäoloa ei ole ollut eikä kumpikaan toivonut, mutta tapaamiset on saatu aina myös hyvin sovittua. "
Kuulostaa kuitenkin siltä että olette lähinnä tapailleet. Suhde ei ole edennyt alun huumasta varsinaiseen kiinnittymisvaiheeseen koska olette niin kovasti pitäneet sitä omaa tilaa.
Tietenkin on hyvä että ei nyhjätä joka hetkeä vierekkäin mutta kyllä tiivis yhdessäolo kuuluu aika olennaisesti suhteeseen joka vakiintuu.
Ehkä suhde ei ole edennyt, toisaalta sitten kun aikuisten elämässä on työt, muut velvoitteet, monella omia harrastuksia ja työajatkin voivat mennä ristiin, joillain voi olla lapsia, niin tapailuvaiheessa käytännössä moni taitaa voida nähdä tyyliin kerran viikossa, ehkä joskus kahdesti. Kuinka tiivistä sitten pitäisi olla? Joidenkin kanssa on ollut kyllä tiiviimpää viestittelyä niinäkin päivinä kun ei olla nähty. Mutta oikeassa olet, että varsinaisesta tapailuvaiheesta juttu ei edennyt - itse olisin ollut valmis suhteen syvenemiselle kyllä, joskaan en itsekään hätäilisi ihan alkuvaiheessa.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olet nainen, ei johdu luultavasti sinusta. Deittimaailma on muuttunut niin paljon, että ne potentiaaliset miehet käyttäytyvät jostakin syystä noin. Samaa kuullut muiltakin naisilta, joilla ns. kaikki palikat kohdallaan.
Uskon, että tämä johtuu tasa-arvon lisääntymisestä yhteiskunnassa, jokin murrosvaihe. Olen feministi ja sanon näin. Miehet vaikuttavat etsivän itseään, sekaisin siitä, että vaihtoehtoja on vaikka millä mitalla. Monet kaipaavat parisuhdetta, mutta sellainen entinen tarve ja syy sitoutua on hävinnyt.
Niin, koska nämä miehet, jotka ovat nykyään naisille 'potentiaalisia' on 'potentiaalisia' myös sinun parhaalle kaverilla, työkaverille ja sadalle muulle naiselle.
Sitten se tarkoittaa, että heteromaailmassa kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa. On totta, että vaikkapa omassa ystäväpiirissäni valtaosa haluaa liberaalin taiteesta ja kulttuurista tykkäävän miehen, joka kannattaa pehmeitä arvoja - mikäli nämä miehet ovat vähemmistössä eikä heitä riitä kaikille, niin ei sille sitten mitään voi. Ei tällaisia asioita arviostava nainen yksinkertaisesti vaan halua oikeistolaista konservatiivia, jota kiinnostaa pelkkä urheilu ja jota ei kulttuuri kiinnosta ollenkaan.
Se on oikein lopettaa moinen joutavointi. Itse siirryin pysyväsi uskolliseen " nyrkki-kyllikkiin" jo kauan sitten. Huomattavasti edullisempaa eikä turhia kitinöitäkään.
Miehet haluaa vain panna naisia eikä seurustella. Ei ihme kun naisia masentaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Molemmilla on ollut myös omaa elämää, eli liian tiivistä yhdessäoloa ei ole ollut eikä kumpikaan toivonut"
Kumpikaan ei ole toivonut tiivistä yhdessäoloa = tunteet ja kiinnostus ei riitä kuin kevyeen tapailusuhteeseen.
Yleensä kun löytää todella hyvin itselle sopivan ihmisen ja tunteet roihahtavat niin ihminen luonnostaan haluaa viettää hänen kanssaan paljon aikaa eikä koe sitä rajoittavaksi tai ahdistavaksi. Jos suhde pidetään tietoisesti kovin löyhänä niin helposti se sellaiseksi myös jää.
Höpö höpö. Itse introvertti ja halusin myös rakastuneena viettää aikaa yksin.Juuri yksinollessa sen oikein selvästi tunsi miten suuria tunteita oli pelissä.
Ne komeat miehet ei halua sitoutua naiseen koska naiset on helppoja saada sänkyyn joten miksi mies olisi vaiin yhden naisen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo työkavereiden kanssa kaikki mennyt aina pieleen, kunpa en olisi koskaan edes tehnyt mitään ja keskittynyt vain töihin. Nyt lopulta kun uskaltauduin taas vuosien hiljaiselon jälkeen nettideittailemaan niin tur piinhan siinä tuli mallikkaasti ja nyt sellainen olo että paskat koko touhusta ja yksin vaan loppuelämä. Tuntuu että päässä meni jotain rikki eikä pysty enää kiinnostua kenestäkään.
Vierailija kirjoitti:
Miehet haluaa vain panna naisia eikä seurustella. Ei ihme kun naisia masentaa.
Ei pidä paikkaansa. Miehet kaikki joiden kanssa olen ollut ovat halunneet nimen omaan seurustella, kun itse ainakin alkuun olen ollut muissa tarkoituksissa liikkeellä. Voin oikeastaan myöntää että olen ollut seksin perässä enkä tunnetasolla saa syvempää kontaktia aikaan. Minulta valitettavasti puuttuu rakastamisen palikka päästä, mutta silti vedän puoleeni miehiä jotka haluavat suhteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yhden illan jutuista tai fwb:istä en ole kiinnostunut
Silti kuitenkin sulla on ollut seksiä niissäkin suhteissa, jotka ovat kestäneet vain pari kuukautta.
Vierailija kirjoitti:
yhden illan jutuista tai fwb:istä en ole kiinnostunut
Silti kuitenkin sulla on ollut seksiä niissäkin suhteissa, jotka ovat kestäneet vain pari kuukautta.
Ne eivät ole olleet yhden illan juttuja tai fwb-järjestelyjä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Molemmilla on ollut myös omaa elämää, eli liian tiivistä yhdessäoloa ei ole ollut eikä kumpikaan toivonut"
Kumpikaan ei ole toivonut tiivistä yhdessäoloa = tunteet ja kiinnostus ei riitä kuin kevyeen tapailusuhteeseen.
Yleensä kun löytää todella hyvin itselle sopivan ihmisen ja tunteet roihahtavat niin ihminen luonnostaan haluaa viettää hänen kanssaan paljon aikaa eikä koe sitä rajoittavaksi tai ahdistavaksi. Jos suhde pidetään tietoisesti kovin löyhänä niin helposti se sellaiseksi myös jää.
Selvyyden vuoksi: en minä koe yhdessäoloa ahdistavaksi. Kokisin ahdistavaksi lähinnä sen, jos huomaisin, että toinen etenee nopeammin mitä suhde luonnostaan etenee, esim. haluaisi julkistaa suhteen muutaman viikon jälkeen somessa, alkaisi puhua kihloista tai yhteenmuutosta kun on tunnettu vasta kuukausia, alkaisi tunnustaa rakkautta tyyliin parin viikon päästä... tai sitten esimerkiksi haluaisi parin viikon tuntemisen jälkeen nähdä koko ajan. Sitä kun normaalisti aikuisilla ihmisillä on muutakin elämää, ja liian nopea eteneminen vaan ei useinkaan ole terveen suhteen merkki. Kyllä itsekin kaipasin erossa ollessa toista osapuolta ja olisin toki voinut vaikka jäädä viikoksi hänen luokseen enkä olisi kokenut sitä ahdistavaksi, mutta mielestäni on järkevää suhteen alussa jättää elämässä tilaa muillekin asioille. Ja minusta ON tervettä olla välillä erillään, etenkin suhteen alussa. Monella voi olla myös esim. lapsia, enkä pidä hyvänä ajatuksena tutustuttaa uutta kumppania lapsiin kovin pian. Myös työajat ovat mitä ovat, enkä ainakaan itse haluaisi kenenkään luopuvan vaikka harrastuksistaan suhteen takia.
ap
Vierailija kirjoitti:
yhden illan jutuista tai fwb:istä en ole kiinnostunut
Silti kuitenkin sulla on ollut seksiä niissäkin suhteissa, jotka ovat kestäneet vain pari kuukautta.
Kauanko sitä sitten pitäisi odottaa seksiä? En mä ainakaan paria kuukautta odottelisi seksiä vaan kyllä sitä pitää olla aika pian. Ja mä olen nainen. En halua sikaa säkissä. Lisäksi seksi kuuluu normaaliin tutustumiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olet nainen, ei johdu luultavasti sinusta. Deittimaailma on muuttunut niin paljon, että ne potentiaaliset miehet käyttäytyvät jostakin syystä noin. Samaa kuullut muiltakin naisilta, joilla ns. kaikki palikat kohdallaan.
Uskon, että tämä johtuu tasa-arvon lisääntymisestä yhteiskunnassa, jokin murrosvaihe. Olen feministi ja sanon näin. Miehet vaikuttavat etsivän itseään, sekaisin siitä, että vaihtoehtoja on vaikka millä mitalla. Monet kaipaavat parisuhdetta, mutta sellainen entinen tarve ja syy sitoutua on hävinnyt.
lol, juu, vika ei koskaan voi olla naisessa. Sitten kun mies sanoo että viisi edellistä suhteenalkua tyssäsi, eikä oikein ymmärrä miksi, tullaan sanomaan että ainoa yhdistävä tekijä oli mies, joten miehessä vika.
No, totean vain minkä näen. Saman tarinan, monelta, monelta naiselta. Deittimaailma on muuttunut, enkä usko, ettö se on yksittäisen naisen tai miehen vika.
Tottakai yksilötasolla tarkastellessa löytyy aina korjattavaa itse kustakin, ja kahden ihmisen välinen suhde riippuu heidän kahden dynamiikastaan.
Se, että Ap törmää yhä uudestaan samaan ongelmaan kuin muutkin naiset, viittaa vähän siihen, ettei kyse ole yksilöstä. Voi olla, mutta todennäköisemmin ei ole.
Saman olen kokenut, deittimaailma on todellakin muuttunut huonoon suuntaan, täytyy olla todella hyvä tuuri että tapaa miehen joka haluaa sitoutua tosissaan ja kiinnostus on molemminpuolinen. Mutta ei kannata luovuttaa, itsekin olen tavannut nyt sellaisen, 5v sinkkuelämän jälkeen ja täysin sattumalta :)
Vierailija kirjoitti:
yhden illan jutuista tai fwb:istä en ole kiinnostunut
Silti kuitenkin sulla on ollut seksiä niissäkin suhteissa, jotka ovat kestäneet vain pari kuukautta.
Niin no nainen ei yksinkertaisesti voi tässä asiassa tehdä oikein. Jos seksiä on ollut, se nähdään syynä siihen, että suhde ei edennyt. Sitten jos seksiä ei ollut, se nähdään syynä siihen, että suhde ei edennyt. Fakta nyt kuitenkin on se, että normaalisti aikuisilla ihmisillä on seksiä suhteissaan, eikä normaalisti tällainen asia kaada suhdetta, ellei sitten käy ilmi, että seksuaalisesti ei yksinkertaisesti sovita yhteen. Mutta ei aikuisten maailmassa muuten kuin uskovaispiireissä seurustelut ala ja jatku seksittömästi, ellei nyt sitten ole kyse ihan aseksuaaleista tyypeistä.
Vierailija kirjoitti:
"Molemmilla on ollut myös omaa elämää, eli liian tiivistä yhdessäoloa ei ole ollut eikä kumpikaan toivonut"
Kumpikaan ei ole toivonut tiivistä yhdessäoloa = tunteet ja kiinnostus ei riitä kuin kevyeen tapailusuhteeseen.
Yleensä kun löytää todella hyvin itselle sopivan ihmisen ja tunteet roihahtavat niin ihminen luonnostaan haluaa viettää hänen kanssaan paljon aikaa eikä koe sitä rajoittavaksi tai ahdistavaksi. Jos suhde pidetään tietoisesti kovin löyhänä niin helposti se sellaiseksi myös jää.
Itsekin ehdottaisin tätä :0
Me oltiin kiinnostavan miehen kanssa saman katon alla ja aivan kaikki aika yhdessä jo puoli vuotta ensitapaamisesta. Ja kyllä, tarvitsemme molemmat paljon omaa aikaa, mies yksin möllöttäen, minä omien harrastusten parissa. Mutta ihastuminen ja rakastuminen vie mennessään niin että sitä vaan ollaan sylikkäin kaikki vapaa-aika ja halutaan tehdä kaikki yhdessä.
Toki myös realiteetit pitää molemmilla olla kunnossa eli mitä on hakemassa ja miksi, entä kun alkuhuuma loppuu? Mitä me halutaan viiden vuoden päästä, entä kahdenkymmenen? Haluatko lapsia, lemmikkieläimiä, matkailua, miten tärkeää on ura, mitä toivot kodilta? Me puhuttiin näistä jo ennen kuin tavattiin, viestein ja puhelimessa. Molemmilla oli ollut myös alkuunsa lässähtäneitä tutustumisia mutta kun sopiva löytyi niin se oli menoa. Ennen kaikkea toisen seurassa viihtyminen ja luontevuus + avoin keskusteluyhteys ja yhteneväiset tavoitteet.
En voisi kuvitella tilannetta jossa uuden ihmisen kanssa alussa etenkin malttaa oikein ottaa sitä omaa aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Molemmilla on ollut myös omaa elämää, eli liian tiivistä yhdessäoloa ei ole ollut eikä kumpikaan toivonut"
Kumpikaan ei ole toivonut tiivistä yhdessäoloa = tunteet ja kiinnostus ei riitä kuin kevyeen tapailusuhteeseen.
Yleensä kun löytää todella hyvin itselle sopivan ihmisen ja tunteet roihahtavat niin ihminen luonnostaan haluaa viettää hänen kanssaan paljon aikaa eikä koe sitä rajoittavaksi tai ahdistavaksi. Jos suhde pidetään tietoisesti kovin löyhänä niin helposti se sellaiseksi myös jää.
Itsekin ehdottaisin tätä :0
Me oltiin kiinnostavan miehen kanssa saman katon alla ja aivan kaikki aika yhdessä jo puoli vuotta ensitapaamisesta. Ja kyllä, tarvitsemme molemmat paljon omaa aikaa, mies yksin möllöttäen, minä omien harrastusten parissa. Mutta ihastuminen ja rakastuminen vie mennessään niin
Jatkan, että en myöskään voisi kuvitella että harrastan seksiä jonkun kanssa joka ei itse heti ole satavarma siitä, että minä olen potentiaalinen loppuelämän kumppani. Jos ei halua sitoutua lähtökohtaisesti tosissaan tai ei ainakaan minun kanssani niin sitten en ole se oikea.
Olen seurustellut ja avosuhteillut kymmenisen vuotta nuorempana ja nyt tämä nykyinen suhde useamman vuoden. Kevyttapailut joissa kuukausien jälkeen ei uskalla pyytää että suhde virallistetaan kuulostaisivat ihan kauheilta. Jos en haluaisi elämänkumppania niin sitten ihan vain etsisin vakipanon ja pitäisin sen sellaisena että pannaan ja on omat kodit eikä "suhde" näy julkisesti missään. Näin olisin itse myös vapaa toisen huomioimisesta ja vapaa etsimään muuta kiinnostavampaa seuraa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Molemmilla on ollut myös omaa elämää, eli liian tiivistä yhdessäoloa ei ole ollut eikä kumpikaan toivonut"
Kumpikaan ei ole toivonut tiivistä yhdessäoloa = tunteet ja kiinnostus ei riitä kuin kevyeen tapailusuhteeseen.
Yleensä kun löytää todella hyvin itselle sopivan ihmisen ja tunteet roihahtavat niin ihminen luonnostaan haluaa viettää hänen kanssaan paljon aikaa eikä koe sitä rajoittavaksi tai ahdistavaksi. Jos suhde pidetään tietoisesti kovin löyhänä niin helposti se sellaiseksi myös jää.
Itsekin ehdottaisin tätä :0
Me oltiin kiinnostavan miehen kanssa saman katon alla ja aivan kaikki aika yhdessä jo puoli vuotta ensitapaamisesta. Ja kyllä, tarvitsemme molemmat paljon omaa aikaa, mies yksin möllöttäen, minä omien harrastusten parissa. Mutta ihastuminen ja rakastuminen vie mennessään niin
Olen eri, mutta ei tuo saman katon alle muuttaminen puolen vuoden tuntemisen jälkeen yksinkertaisesti ole järkevää, jos toisella tai molemmilla on lapsia, tai jos on esim. omistusasunnot. Se, että tunteet vie mennessään, ei tarvitse tarkoittaa koko elämän myllertämistä. Ja ei kai tässä ketjussakaan kukaan ole sanonut oikein odottaneensa omaa aikaa, vaan on kyse siitä, että elämässä on kaikenlaista muutakin - monella velvoitteitakin, joita ei vaan voi sysätä syrjään vain rakastumisen takia. Esim. ne lapset, työ, työajat, mitä kenelläkin. Ehkä nuori opiskelija voi olla kaiken ajan sylikkäin, mutta nelikymppinen työssäkäyvä parin lapsen/teinin äiti/isä ei voi. Ja toisaalta miksi pitäisi? Vaikka haluaisikin olla koko ajan sylikkäin, on ihan hyvä silti tehdä elämässä muutakin. Harrastuksia ei oikeasti kannata lopettaa suhteen takia - eikä etenkään toivoa toisen osapuolen tekevän niin.
Tässä keskustelussa tunnutaan nyt kuvittelevan, että jos jatkaa omia harrastuksiaan tai yleensä tekee asioita myös ilman uutta kumppania, niin se tarkoittaisi heti että yhdessäolo "ahdistaa" tai ettei haluaisi olla toisen kanssa. Kannattaa nyt erottaa nämä asiat toisistaan. Itse asiassa on enemmän terve merkki se, että ei heti ripustaudu toiseen kovin tiiviisti, ja usein sellainen "haluan olla kaikki vapaa-ajan tunnit yhdessä ja kaikki tehdään yhdessä" onkin merkki pohjimmiltaan muusta kuin toimivasta yhteydestä ja suurista tunteista.
Juu en ole ehdotellut kihloja tai edes mitään suhteen virallistamista somessa, määrittelyä parin kuukauden jälkeen tms. Itseänikin alkaisi tuollainen hätäily ahdistaa. Sitä on vaikea sanoa, kiinnostunko "vääristä" tyypeistä, mutta ainakaan mistään itseni vastakohdista en kiinnostu. Nuo, joista olen kiinnostunut, ovat olleet kanssani samanhenkisiä, jodien elämäntyyli, arvomaailma ja kiinnostuksenkohteet ovat olleet samantyylisiä kuin itselläni, ja joiden kanssa on synkannut hyvin eli persoonat ja luonteet ovat tuntuneet yhteensopivilta. Se on sitten eri asia, jos on jokin muu "väärä" ominaisuus, joka olisi yhdistävä tekijä, mutta jota en vain tunnista.
ap