Miten kiusaaminen vaikutti teihin?

Vierailija kirjoitti:

Ei luota kaikkiin tahoihin ja ihmisiin, joka onkin ihan järkevää. Mutta se rajaa pois kaiken helposti, koska on vain tietty määrä kaikkea Suomessa. Täällä ei voi muuttaa osavaltiosta toiseen kuten Usa tai jonnekin rannikolle vaan yhtäkkiä.

Muuttamisen kaipuukin on yksi oire, joka taas syntyy häpeästä. Pakoon meneminen ei oikein auta, kun uudessakin paikassa kertyy tuttavuuksia, joiden edessä alkaa taas hävettää.

 

Kierre, joka katkeaa vain hoitamalla sielun haavat pohjasta saakka. 

Mun mielestä kiusaaminen johtuu siitä, ettei kiusaajaa ole hyväksytty lapsena sellaisena kuin hän on ja siitä tulee se viha ja kateus, että miksi tuo esim. lihava, köyhä, r-vikainen, homo tms. saa olla täällä koululuokassa ihan noin vaan. Sitten pitää saada porukka sitä yhtä erilaista vastaan.

Mä oon tuo nro 12 ja kun mua kiusattiin niin mä aloin usein niillä mun teini-ikäisen aivoilla miettimään, että miten joku saa olla rauhassa vaikka ruma, mutta minä en saa olla rauhassa. En missään nimessä ketään nimitellyt rumaksi tai miksikään muuksikaan, mutta kyllä se ajatus tuli, että miksi tuo saa olla oma itsensä ja minä en saa. 

Haluaisin puhua jossain tästä kiusaamis-ilmiöstä ihan laajemmin, jotta ihmiset ymmärtäisivät mitä se on. Ei se ole sitä, että joku jossain joskus huutaa jotain ikävää. Vaan se on sitä että on yhteisö, esim se koululuokka, leimaa yhden henkilön täysin epähenkilöksi, jonka kanssa ei saa olla ja jonka kaikki tekemiset on huonoja ja naurettavia. Mun piti jopa miettiä ilme jota pidän kasvoilla, koska niitä matkittiin. Huom, olin yläasteella eli koko itsetunto ja itsetuntemus ei ollut vielä kehittynyt.

Niin, yksi hyvä seuraus kiusaamisesta on. Mulla ei ole minkäänlaista esiintymispelkoa. Esiintymistilannehan on jopa rentouttava, koska harvemmin esiintyjiä nolataan ja kaikki kuulevat yleisön kommentit, mikäli sieltä joku tyhmä kommentti tulisi. Mä jouduin yläasteella pelkäämään huomiota, jota tuli silloin kun en halunnut enkä ollut valmistautunut. Kun mä pidin esitelmää, oli kiusaajat hiljaa. 

Ymmärrän julkkiksia tosi tosi hyvin. He kyllä esiintyvät työkseen mutta ei se ole kivaa jos teet vapaalla jotain ihan tavallista ja sitä kuvataan ja töllötetään. Ja kaikki ulkonäön muutokset kyllä huomataan. Varmasti ahdistavaa.

Eräänlainen luottamuspula muihin. Nykyisin osaan käyttäytyä sosiaalisesti ja iloisesti, luulen että olen ihan kohtuullisen pidetty ihminen. Enkä siis teeskentele, olen oikeasti tyytyväinen elämääni, minulla on rakkaita ystäviä, nautin työstäni ja pidän työkavereistani. Minulla on hyvä elämä. Mutta en osaa avautua henkilökohtaisimmista ja kipeimmistä asioista edes läheisimmille ystävilleni, vaan pidän ne sisälläni. Minulla on tavallaan kaiken aikaa jonkinlainen haarniska yllä. 

Minua kiusattiin yläasteella ja lukiossa jätettiin selvästi tiettyjen porukoiden ulkopuolelle. Joskus yläasteella mietin jopa itsem urhaa, mutta onneksi päätin, että se olisi liian helppoa kiusaajilleni. Muutin ympäristöä ja kaveripiirini täysin kun lopetin lukion.



Paras kosto omalta osalta kiusaamiseen on menestyminen elämässä. Olen saavuttanut elämässä paljon enemmän kuin kiusaajani. Sekä taloudellisesti että terveydellisesti. Olen kouluttautunut ja työni on ihan ok. Urheilen ja pidän itsestäni huolta syömällä terveellisesti. Minulla on loistava perhe, puoliso, jonka kanssa jaan samat arvot ja jälkikasvua. Asun uudehkossa okt-omistusasunnossa alueella, jonka arvo kasvaa koko ajan. Mökki hyvällä paikalla järven rannalla ja autot luotettavia.

Rystyset tuli kipeäksi.

Vihaan ihmisiä ja erityisesti itseäni. Tämä tunne on onneksi hieman laantunut vuosien aikana, muuten olisin jo kai haudan pohjalla. En kykene päästämään ihmisiä lähelleni ja vuosien erakkoelämän jälkeen en enää kaipaa muita lähelleni. Eläimet ja luonto on minun lohtuni. 

Vierailija kirjoitti:

Minua kiusattiin yläasteella ja lukiossa jätettiin selvästi tiettyjen porukoiden ulkopuolelle. Joskus yläasteella mietin jopa itsem urhaa, mutta onneksi päätin, että se olisi liian helppoa kiusaajilleni. Muutin ympäristöä ja kaveripiirini täysin kun lopetin lukion.



Paras kosto omalta osalta kiusaamiseen on menestyminen elämässä. Olen saavuttanut elämässä paljon enemmän kuin kiusaajani. Sekä taloudellisesti että terveydellisesti. Olen kouluttautunut ja työni on ihan ok. Urheilen ja pidän itsestäni huolta syömällä terveellisesti. Minulla on loistava perhe, puoliso, jonka kanssa jaan samat arvot ja jälkikasvua. Asun uudehkossa okt-omistusasunnossa alueella, jonka arvo kasvaa koko ajan. Mökki hyvällä paikalla järven rannalla ja autot luotettavia.

Hyvä, jos olet onnellinen, se on tärkeintä. Yritin itsekin saada arvoa titteleillä, uralla ja kauniilla kodilla, mutta tein sen väkisin ja uuvuin. Kaikkein paras olisi oppia tekemään ihan itsensä vuoksi, ei vain näyttääkseen muille! Mutta jos et ole kokenut painetta suorittaa tätä kaikkea, niin loistava homma!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua kiusattiin yläasteella ja lukiossa jätettiin selvästi tiettyjen porukoiden ulkopuolelle. Joskus yläasteella mietin jopa itsem urhaa, mutta onneksi päätin, että se olisi liian helppoa kiusaajilleni. Muutin ympäristöä ja kaveripiirini täysin kun lopetin lukion.



Paras kosto omalta osalta kiusaamiseen on menestyminen elämässä. Olen saavuttanut elämässä paljon enemmän kuin kiusaajani. Sekä taloudellisesti että terveydellisesti. Olen kouluttautunut ja työni on ihan ok. Urheilen ja pidän itsestäni huolta syömällä terveellisesti. Minulla on loistava perhe, puoliso, jonka kanssa jaan samat arvot ja jälkikasvua. Asun uudehkossa okt-omistusasunnossa alueella, jonka arvo kasvaa koko ajan. Mökki hyvällä paikalla järven rannalla ja autot luotettavia.

Hyvä, jos olet onnellinen, se on tärkeintä. Yritin itsekin saada arvoa titteleillä, uralla ja kauniilla kod

Oletko oppinut tekemään itsesi vuoksi? Miten?

Sairastuin teininä paniikkihäiriöön ja yleiseen ahdistuneisuuteen koko ala- ja yläasteen jatkuneen kiusaamisen takia. Opiskeluiässä lisäksi tuli keskivaikea masennus. Nyt keski-ikäisenä en ole enää ahdistunut enkä masentunut, mutta sen verran vahva sosiaalisten tilanteiden fobia jäi, että elän käytännössä erakkona. Teen etätyötä kotoa, en ole koskaan seurustellut tai ollut seksiä edes, ei ole ystäviä eikä ihmissuhteita. Olen kyllä ihan tyytyväinen näin nyt jo, kun ikä lähestyy viittäkymmentä. Nuorempana ahdisti, kun tuntui että pitäisi saada mies ja perhe, mutta kun ei pysty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua kiusattiin yläasteella ja lukiossa jätettiin selvästi tiettyjen porukoiden ulkopuolelle. Joskus yläasteella mietin jopa itsem urhaa, mutta onneksi päätin, että se olisi liian helppoa kiusaajilleni. Muutin ympäristöä ja kaveripiirini täysin kun lopetin lukion.



Paras kosto omalta osalta kiusaamiseen on menestyminen elämässä. Olen saavuttanut elämässä paljon enemmän kuin kiusaajani. Sekä taloudellisesti että terveydellisesti. Olen kouluttautunut ja työni on ihan ok. Urheilen ja pidän itsestäni huolta syömällä terveellisesti. Minulla on loistava perhe, puoliso, jonka kanssa jaan samat arvot ja jälkikasvua. Asun uudehkossa okt-omistusasunnossa alueella, jonka arvo kasvaa koko ajan. Mökki hyvällä paikalla järven rannalla ja autot luotettavia.

Hyvä, jos olet onnellinen, se on tärkeintä. Yritin itsekin saada arvoa titteleillä, uralla ja kauniilla kod

Huomattavasti enemmän päänsisäistä painetta olisi, jos olisin jäänyt kotiini vellomaan. Vai toivoitko, että kaikki kiusatut ovat jotain yhteiskunnan hylkiöitä?

Ja kyllä tiedän yhden kotiin jääneen kiusatun tapauksen ja se surettaa suuresti. Meissä kaikissa on suuresti potentiaalia.

jäi syvästi ja pysyviä, käyn katsomassa fb.ssa kiusaajani kuvaa, siellä se yksin möllöttää ja vain vaimo on tykännyt kuvasta, kai firman kesäpaita päällä ja palmu takana tai kaksi

Sanotaanko vaikka niin että ymmärrän hyvin miksi joku koululainen polttaa koulun jota käy jos siellä kiusataan. Joskus tällainen teko voi olla se ainut ulospääsy kestämättömästä tilanteesta. Itse selvisin valitsemalla kokonaan toisen koulun kuin mihin kiusaajani menivät kun oli aika siirtyä yläasteelle. Semmosta.

En halua kannustaa ketään väkivaltaan, mutta kaikenlaisia ikäviä ajatuksia tulee mieleen kyllä kun ei kukaan puolustanut tai ollut edes kiinnostunut minusta. Olin joskus pois koulustakin, muttei kukaan kysynyt, missä olin. Niin tuollainen yhteisö on käytännössä täynnä vihollisia.

Olen lukenut Juha Klaavun kirjan Lapsuuden kehityksellinen trauma. Siinä on varsin uskottava teoria kiusaamisen selittäjäksi.

Jos ihmisen tarpeisiin ei lapsena riittävästi vastata, saattaa seurauksena olla niin sanottu kehityksellinen trauma, jossa ihmisen aito minuus jää kehittymättä. Sen sijasta syntyy epäaito minuus, jolla on kaksi puolta, uhri ja alistaja. Tämä saattaa saada alkunsa jopa ensimmäisen elinvuoden aikana, eikä vaadi erityisen graaveja olosuhteita. Tunnekylmyys riittää.

Uhri kylpee arvottomuudessa ja häpeässä, ottaa vastaan, mitä annetaan. Alistaja taas on omaksunut oman alistajansa toimintamallit ja antaa niitä eteenpäin. Nämä molemmat puolet asustavat jokaisessa kehityksellistä traumaa kantavassa, mikä ehkä selittää sitä, miksi kiusaaja pystyy tunnistamaan sopivan uhrin niin hyvin. 

Kannattaa lukea. Oli ainakin minulle hyvin valaiseva kokemus. 

Arvatkaa kun tulin kiusatuksi täällä kolmekymppisenä moneen kertaan ja jätetty ulkopuolelle ja kaikki palautui mieleen.

Kaikki maailman vahvat ihmiset, narsistiset ihmiset, adhd ihmiset löytävät mua ja tykkävät nylkeä mua sanallisesti.

Tajusin ettei mussa ole mitään vikaa. Olen herkkä, kaunis ja todella kiva ihminen. Se vaa ärsyttää näitä vahvempia tyyppejä.

Kuulin muutama vuosi sitten että kiusaajani oli tappanut itsensä.

Pakko tunnustaa että uutisen kuuleminen tuntui hyvältä, ja tuntuu vieläkin.

Nuorena ensin miellyttämisen halua. Aikuisena sarkastista ja joskus jopa rentoa suhtautumista siihen, jos joku ei pidä minusta. 

Koskaan ei ole ollut tarvetta olla ilkeä heikommalle eikä vahvemmalle.

Minusta tuli isona Pikku Myy.

Uhriuduin ja syytin kiusaajaani huonosta elämästäni. Olisin ollut astronauttilottovoittaja jos ei olis kiusattu. Nyt olen työtön, tyhmä ja keksin diagnooseja itselleni. Kaikki kiusaajan syytä. Minussa ei ole mitään vikaa. 

Vaikea sano tarkemmin. Luultavasti inhoan kaikkia tietynlaisen ulkonäön omaavia ja tietyllä tavalla puhuvia ihmisiä.