Lue keskustelun säännöt.
Etätyöläisenä huomaan pudonneeni työpaikan porukasta täysin
19.08.2025 |
Muut ovat työpaikalla melkein joka arkipäivä. Minä en pääse kulkemaan sairauden takia. Olen iloinen että työkykyä on edes kotona vielä. Mutta huomaan että ei minua paljoa siellä enää muisteta. Ei kukaan enää soittele tai kysy kuulumisia. Eikä odota tyhypäiviin. Eikä tieto kulje minulle. Siellä puhuvat asioista mutta kukaan ei huomaa ilmoittaa minulle mitä on päätetty. Täysin outsider olo. Olen kuulumissoittoja tehnyt itse mutta nyt kun en tee niin hiljaista on. Olihan tämä odotettavissa mutta tulikin tosi äkkiä. Muita vastaavassa tilanteessa? Miten pääsitte yli siitä ettette kuulu enää porukkaan?
Kommentit (33)
Vierailija kirjoitti:
Pystytkö keskustelemaan tästä esihenkilön kanssa? Jos hän pystyisi järjestämään ryhmäyttämistä, jotta joka edistäisi osallisuuden kokemusta?
Toki sehän on tunnistettu että etätyön riski on juuri se että kuuluvuuden tunne kärsii. Kaikkea ei myöskään voi saada.
Niin että kaikille kuperkeikka- ja pupuleikkejä ja naurujoogaa ettei yhdellä ole paha mieli? Meillä ehdotettiin että pidetään yhteiset kahvitauot neukkarissa videoyhteys päällä kun se kolmen kilometrin päässä asuva etätyöläinen valitti että on tylsää kahvitella yksin. Vastattiin että tervetuloa paikan päälle milloin vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin olen tehnyt etätöitä 95% ajasta viimeiset pari vuotta. Fyysiselle työpaikalle matkaa n. 100km. Olen huomannut, että Teams-keskustelut ovat hiljenneet vähin erin toimistolaisten kanssa. Työpaikan taukotilassa kyselen varta vasten, että mitä muutoksia täällä on tapahtunut. Siltikin jää varmaan paljon tärkeää kuulematta. Aika sattumanvaraista keneen toimistolla ylipäätään törmää kasvotusten, joitakin näkee kerran puolessa vuodessa. Melko vähän ne ihmiset kyselevät kuulumisiani kasvotustenkin. Ehkä ajattelevat, että vaihdan kumminkin työpaikkaa jossain vaiheessa.
Vierailija kirjoitti:
Ajattelen, että ne ovat työkavereita, eivät ystäviä.
Sen jälkeen kun vaihdat työpaikkaa, et sinä niihin pidä yhteyttä. Eli ne on pelkkiä tuttuja.
Ai. Itselleni on jäänyt ihan jokaiselta työpaikalta hyviä ystäviä, joiden kanssa ollaan yhteyksissä ja tavataankin edelleen. Eri
Haluatko että tieto kulkee vai jutella kuulumisia?
Toimistolla varmaan kokevat että kotona työskentelevällä on enemmän aikaa olla yhteydessä jos hän haluaa.
Ja onhan heillä oikeus yhteisöönsä kun vierekkäin siellä ovat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pystytkö keskustelemaan tästä esihenkilön kanssa? Jos hän pystyisi järjestämään ryhmäyttämistä, jotta joka edistäisi osallisuuden kokemusta?
Toki sehän on tunnistettu että etätyön riski on juuri se että kuuluvuuden tunne kärsii. Kaikkea ei myöskään voi saada.
Niin että kaikille kuperkeikka- ja pupuleikkejä ja naurujoogaa ettei yhdellä ole paha mieli? Meillä ehdotettiin että pidetään yhteiset kahvitauot neukkarissa videoyhteys päällä kun se kolmen kilometrin päässä asuva etätyöläinen valitti että on tylsää kahvitella yksin. Vastattiin että tervetuloa paikan päälle milloin vaan.
Tämäpä. Järkeä touhuun ja terapia terapiaan. Töissä saa olla kivaa mutta ei kumarrella narsisteja tai mukavuudenhaluisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole ikinä kuulunut mihinkään yhteisöön. Teen työni yksin muttei etänä. Yksityisyrityksessä. En edes ymmärrä mikä on työyhteisö. Onko se joku juoruilukerho, joka vie enemmän aikaa kuin itse työnteko? Varmaan jotain julkisen puolen juttuja. Eihän siellä tarvitse tuottava olla. Palkka juoksee teki mitä teki. M40
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloitin uudessa työssä helmikuussa ja onpahan vaikea päästä työyhteisöön kun näkee 2 kertaa kuussa työyhteisön jäseniä muutaman tunnin kerrallaan
Osaatteko käyttää Teamsiä?
Kyllä mutta se on eri asia kuin satunnaiset keskustelut käytävällä tai kahvihuoneessa, tai lounaalla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omat tiimin jäsenet ovat jo vuosia olleet eri kaupungeissa ja jopa eri valtioissa. Jos työnantaja ei järjestä kustannuksellaan yhteisiä kokouspäiviä, emme näe 'livenä' koskaan. It-ala, projektien pituudet noin 1-2 vuotta.
Kuuluu jo alaan, ainakin konsulttipuolella.
Kuulostaa unelmalta. Hoidat työn ja saat siitä liksan ja muuten ei tarvitse olla työyhteisön kanssa missään tekemisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa unelmalta. Hoidat työn ja saat siitä liksan ja muuten ei tarvitse olla työyhteisön kanssa missään tekemisissä.
Minulle etätyö on helpotus, kun enää joudu kuuntelemaan työntekijöistä juoruja ja selän takana haukkumisia kuin aiemmin lähityössä (akkavaltainen työpaikka). Tosin kun jokin asia kärjistyy eli asiat ei luista, saan puheluita, joissa ihmiset haukkuvat toisiaan ristiin. Mahtavaa 😩.
Minä-minä-minä -kulttuuri on hiipinyt kammottavalla tavalla työyhteisöön me-hengen ja yhteisöllisyyden tilalle kiitos nuorempien työntekijöiden. Jokunen vuosi vielä, sitten eläköidyn, Sielläpähän kyrätköön ja riidelköön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minä ole pudonnut, vaikka olen tehnyt etätöitä vuosikymmenen. Aivan kuin suuri osa muistakin työkavereistani. Meillä on kuitenkin viikkopalaveri teamsissa, jossa puhutaan työasioiden lisäksi välillä muutakin. Lisäksi on pari kertaa vuodessa firman juhlat, joissa yhteisöllisyyttä tulee muutamassa tunnissa enemmän kuin konttorilla näyttöpäätettä tuijottaessa vuodessa.
Ehkä onkin eri asia jos kaikki tekee etätyötä. Kuin se että muut lähityössä ja saavat siellä sosiaaliset tarpeet täytettyä ja etänä haluavat olla rauhassa.
Mitkä ihmeen sosiaaliset tarpeet? Mun sosiaalinen tarve on olla näkemättä yhtäkään ihmistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloitus kuulostaa ihan mun unelmaduunilta!
On kiva että pystyt tekemään työsi kotoa.
Olisi kiva tietysti olla niin kaivattu ja pidetty että erikseen ollaan yhteydessä. Kun näin ei ole, pitää tehdä jotain. Pyydä tiedonkulkuun muutosta tai suuntaa seurustelutarve vapaa-ajan suhteisiin.