Lue keskustelun säännöt.
Etätyöläisenä huomaan pudonneeni työpaikan porukasta täysin
19.08.2025 |
Muut ovat työpaikalla melkein joka arkipäivä. Minä en pääse kulkemaan sairauden takia. Olen iloinen että työkykyä on edes kotona vielä. Mutta huomaan että ei minua paljoa siellä enää muisteta. Ei kukaan enää soittele tai kysy kuulumisia. Eikä odota tyhypäiviin. Eikä tieto kulje minulle. Siellä puhuvat asioista mutta kukaan ei huomaa ilmoittaa minulle mitä on päätetty. Täysin outsider olo. Olen kuulumissoittoja tehnyt itse mutta nyt kun en tee niin hiljaista on. Olihan tämä odotettavissa mutta tulikin tosi äkkiä. Muita vastaavassa tilanteessa? Miten pääsitte yli siitä ettette kuulu enää porukkaan?
Kommentit (33)
En minä ole pudonnut, vaikka olen tehnyt etätöitä vuosikymmenen. Aivan kuin suuri osa muistakin työkavereistani. Meillä on kuitenkin viikkopalaveri teamsissa, jossa puhutaan työasioiden lisäksi välillä muutakin. Lisäksi on pari kertaa vuodessa firman juhlat, joissa yhteisöllisyyttä tulee muutamassa tunnissa enemmän kuin konttorilla näyttöpäätettä tuijottaessa vuodessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pystytkö keskustelemaan tästä esihenkilön kanssa? Jos hän pystyisi järjestämään ryhmäyttämistä, jotta joka edistäisi osallisuuden kokemusta?
Toki sehän on tunnistettu että etätyön riski on juuri se että kuuluvuuden tunne kärsii. Kaikkea ei myöskään voi saada.
Meillä tekee kaikki etää, joko täysin tai lähes täysin, niin ei ole tuollaista ongelmaa. Kaikki me kommunikoidaan yhtä lailla Teamsin kautta, ei ole toimistojengiä ja etäjengiä erikseen.
Mitään kuulumisten kysymisiä saati tyhypäiviä en kyllä kaipaa, keskityn töissä töihin. Ei kiinnosta kuulua mihinkään porukkaan muuta kuin sen työnteon osalta. Olen konsultti, joten projektitiimit vaihtii projekteittain, ei niillä ihmisillä siellä mitään merkitystä ole, en välitä niitä enempää tuntea henkilökohtaisesti.
Eikö teillä ole teamsiä? Oma mies tekee täysin etänä ja on hyvin kartalla koska chattailevat alvariinsa ryhmässä ja privana. Mutta tässäkin varmaan työn luonne vaikuttaa.
Ehkä kannattaisi etsiä uutta työpaikkaa, jos tunnet itsesi ulkopuoliseksi. Ei se johdu millään lailla etätyöstä vaan ongelma on muualla. Jos itseäni on alkanut ahdistamaan työpaikan ilmapiiri, niin olen aina vaihtanut työpaikkaa. Nykyisessä olen tosin viihtynyt jo 9 vuotta, etätöissä tottakai.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloitin uudessa työssä helmikuussa ja onpahan vaikea päästä työyhteisöön kun näkee 2 kertaa kuussa työyhteisön jäseniä muutaman tunnin kerrallaan
Vierailija kirjoitti:
En minä ole pudonnut, vaikka olen tehnyt etätöitä vuosikymmenen. Aivan kuin suuri osa muistakin työkavereistani. Meillä on kuitenkin viikkopalaveri teamsissa, jossa puhutaan työasioiden lisäksi välillä muutakin. Lisäksi on pari kertaa vuodessa firman juhlat, joissa yhteisöllisyyttä tulee muutamassa tunnissa enemmän kuin konttorilla näyttöpäätettä tuijottaessa vuodessa.
Ehkä onkin eri asia jos kaikki tekee etätyötä. Kuin se että muut lähityössä ja saavat siellä sosiaaliset tarpeet täytettyä ja etänä haluavat olla rauhassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pystytkö keskustelemaan tästä esihenkilön kanssa? Jos hän pystyisi järjestämään ryhmäyttämistä, jotta joka edistäisi osallisuuden kokemusta?
Toki sehän on tunnistettu että etätyön riski on juuri se että kuuluvuuden tunne kärsii. Kaikkea ei myöskään voi saada.
Tajuan että kaikkea ei voi saada joten pyrin ajattelemaan että onneksi edes on työ.
No niitä kuulumissoittoja ei tee kuin se henkilö, jolle tiedottaminen on annettu tehtäväksi, jos on annettu. Itse pitää siis kysellä. Töissä ollaan töissä eikä seurustelemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö teillä ole teamsiä? Oma mies tekee täysin etänä ja on hyvin kartalla koska chattailevat alvariinsa ryhmässä ja privana. Mutta tässäkin varmaan työn luonne vaikuttaa.
On mutta jos en aina itse ole aloitteellinen siinä niin hiljaista on.
Aloitus kuulostaa jonkun vapaavuoren kynäilemältä feikiltä.
En tunnista tuota yhtään, vaan nimenomaan Teamsissa ollaan koko ajan yhteyksissä tiimin kanssa monta monta kertaa päivässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko teillä työpaikan yhteisöllisyyttä kaipaavilla perhettä, muita ystäviä, sukulaisia ja harrastuskavereita? Vai onko työpaikka ainoa yhteisönne?
Ajattelen, että ne ovat työkavereita, eivät ystäviä.
Sen jälkeen kun vaihdat työpaikkaa, et sinä niihin pidä yhteyttä. Eli ne on pelkkiä tuttuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloitin uudessa työssä helmikuussa ja onpahan vaikea päästä työyhteisöön kun näkee 2 kertaa kuussa työyhteisön jäseniä muutaman tunnin kerrallaan
Osaatteko käyttää Teamsiä?
Miksi töistä ylipäänsä odotetaan yhteisöä? Työ on muuttunut. Voi siitä herätä tunteita jotka toki on hyvä myöntää mutta olihan työthteisöissä myös ongelmia vaikka minkälaisia. Minusta kohtaamistaidot on hyvä osoittaa vaikka vapaa-ajalle ja läheisiin. Jos ei pääse mihinkään on verkossa vaikka mitä lukupiiriä ja jumppaa. Retriiteillä ja viikonloppukursseilla ehtii tavata kivasti toisia.
Minä kyllä jotenkin ymmärrän toimistollakin olijoita. Eibät varmaan tarkoita ilkeillä mutta jos ei ole sovittu yhteisiä jahvitaukoja etäläisten kanssa niin missä välissä he kyselisivät sinun kuulumiset.
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä työpaikan yhteisöllisyyttä kaipaavilla perhettä, muita ystäviä, sukulaisia ja harrastuskavereita? Vai onko työpaikka ainoa yhteisönne?
Itsellä ei edes ole työn ulkopuolella yhtään ihmissuhdetta, mutta silti teen mieluiten 100% etää, enkä todellakaan halua olla yhteydessä työpaikan ihmisiin kuin sen minimin työn hoitamiseksi. Onneksi miesvaltaisella it-alalla onnistuu hyvin, ei siellä muutkaan kaveeraa vaan tekee vaan duunia, kukin kotonaan.
Sano sinne että tiedon pitäö kulkea sinullekin.
En ole 30 vuoden työuralla koskaan mitään kuulemisia keltään kysellyt, eikä minultakaan sellaisia ole kyselty.
Millaisessa työpaikassa tuollaiseen ehtii käyttää aikaa - valtion hommissa?
Sillä ettei kiinostakkaaan kuulua