Isä ei suostu ymmärtämään autistilastaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun vaimo oli samanlainen.

Oppi se vähitellen ymmärtämään erityislasta, nyt ovat parhaita kavereita, kun tyttö on 17 v

Koko varhaislapsuuden vaimon reaktio lapsen erityispiirteisiin oli huuto ja haukkuminen ja kovempi kuri. Ei nyt hakannut lasta, mutta aika sypäkästi pisti liikkumaan.

Eli vaikka tilanne olisi paha, kyllä se siitä. Jos miehesi nyt ei suorastaan hakkaa lasta

Ai kyllä se siitä? Lapsi on ollut henkisen väkivallan uhri koko lapsuutensa, mutta kyllä se siitä? Kuvitteletko, ettei se huutaminen ja haukkuminen ole jättänyt jälkensä siihen lapseen? 

No kyllä varmasti, mutta on kasvanut aivan ihanaksi ja empaattiseksi ja fiksuksi nuoreksi naiseksi siitä huolimatta.

Pointtini oli se, että jos sille puolison käytöksellä ei kerran mitään voi, niin ei kannata masentua tai itse pahentaa tilannetta riitelemällä. Usein asiat kyllä järjestyvät. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai että, ihan autistien parissakin useamman vuoden töitä tehneenä mä niin inhoan näitä nepsytätien neuvoja. Voi jessus. Ai ovat muka käytökseltään kuten muutkin ihmiset nämä autistit? Uskomatonta pskaa. Tulkaa kokeilemaan työskennellä heidän parissaan. 

Noh. Osa autismidiagnoosin saavista on aika tavallisia ihmisiä, joiden autistinen oireilu tulee näkyviin lähinnä vain tilanteissa, jotka on heille hyvin kuormittavia. Sitten taas osa autisteista on sellaisia, että erkkikin älyää että he on autisteja kymmenessä minuutissa. 

Ne kuormittavat tilanteet pystyy vanhempi myös tekemään itse.. .. ..

Niin, kyllä vanhempi pystyy sekä aiheuttamaan ja tekemään autistikirjon lapselleen liian kuormittavan ympäristön että toisaalta myös poistamaan kuormitustekijöitä niin hyvin, että lapsi on täysin toimintakykyinen ja ok. Mutta jos vanhempi ei suostu ymmärtämään tai hyväksymään lapsensa autismia (kuten aapeen mies), niin silloin on aika varmaa, että vanhempi tekee lapselle niitä kuormittavia tilanteita. Ja pahentaa sillä lapsen oloa.

Lapsen mielenterveyden takia lapsi pitäisi pelastaa isältään. Tuollaisesta aiheutuu valtavaa haittaa lapselle. Toki yrittäisin ensin kaikin keinoin saada sen isän tajuamaan asian, mutta jos ei edes lapsen hoitotahoja ym. virallisia tahoja suostu kuuntelemaan, niin tilanne vaikuttaa vaikealta. 

Vierailija kirjoitti:

Ehkä isä ymmärtää, mutta ei halua kasvattaa lastaan autisti-identiteettiin, mistä voi olla haittaa tulevaisuudessa.

Ei kyse ole mistään identiteestä niin, että jos lapsen autismi hyväksytään sellaisenaan, niin lapsella olisi sitten sairaan ihmisen identiteetti. Vaan kyse on itseymmärryksestä, jonka kehittymisessä lasta pitää auttaa. Lapsi pitää hyväksyä sellaisena kuin hän on ja tukea häntä siinä, että koska hänen aivot on vähän erilaiset (autistin aivot), niin hänen täytyy siksi oppia toimimaan tietyissä tilanteissa eri tavalla kuin muut lapset (esim keinoja säädellä kuormitusta). Tällöin on välttämätöntä, että lapsella on tietoisuus ja ymmärrys omasta autismistaan. Eikä se ole millään tavalla sama kuin että olisi jotenkin identiteetti siitä, että minä olen nyt sairas. Se on identiteetti siitä, että minun kannattaa toimia tietyissän asioissa ja tilanteissa vähän eri tavalla kuin muut keskimäärin. Ja sillä tavalla saan tavallisemman elämän. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun vaimo oli samanlainen.

Oppi se vähitellen ymmärtämään erityislasta, nyt ovat parhaita kavereita, kun tyttö on 17 v

Koko varhaislapsuuden vaimon reaktio lapsen erityispiirteisiin oli huuto ja haukkuminen ja kovempi kuri. Ei nyt hakannut lasta, mutta aika sypäkästi pisti liikkumaan.

Eli vaikka tilanne olisi paha, kyllä se siitä. Jos miehesi nyt ei suorastaan hakkaa lasta

Ai kyllä se siitä? Lapsi on ollut henkisen väkivallan uhri koko lapsuutensa, mutta kyllä se siitä? Kuvitteletko, ettei se huutaminen ja haukkuminen ole jättänyt jälkensä siihen lapseen? 

No kyllä varmasti, mutta on kasvanut aivan ihanaksi ja empaattiseksi ja fiksuksi nuoreksi naiseksi siitä huolimatta.

Pointtini oli se, että jos sille puolison käytöksellä ei kerran mitään voi, niin ei kannatamasentua tai itse pahentaa tilannetta riitelemällä. Usein asiat kyllä järjestyvät. 

Onneksi tyttäresi kohdalla on käynyt näin, mutta ei sen perusteella ehkä kannata neuvoa muita, että lapseen kohdistuvaan henkiseen väkivaltaan ei tulisi puuttua. Usein kun sen lopputulos voi olla jotain paljon synkempää, kuin teidän tapauksessanne. Toki aina yksikin ymmärtäväinen vanhempi auttaa asiaa, niin varmaan teidänkin kohdallanne. 

Itse olen kyllä huomannut, että nimenomaan naisilla synnyttää ammatti- ihmisten puuttuminen vihareaktion, vaimoni lisäksi myös kälyni piti neuvolan akkoja ja psykologeja paskapuhujina. Ymmärrän siis isääkin, monella ei ole kykyä käsitellä lapsensa erityispiirteitä, vaan se menee tunteisiin, koetaan epäonnistunut olo isänä tai äitinä

Vierailija kirjoitti:

Oiskoon se isäkin kirjolla, kun sehän on periytyvää ja suhtautuu noin oudosti. Melkein eron paikka.

Ahneen huo ran copet.

Vierailija kirjoitti:

Kuinka kaukaa se voi periytyä? Onko mahdollista että hyppää parin sukupolven yli? 

On. Minä en ole nepsy, vaikka vanhempani olivat ja lapsillani on oireita. 

Vierailija kirjoitti:

melko lievä sellainen ja tämä tarkoittaa sinulle kaiken sallimista? Lasta pitäisi palvoa toisena päivätyönä vaatimatta tältä mitään? 

Ja juuri niinhän ap kirjoitti? Hän erityisesti mainitsi kaiken sallimisen, ja kokopäiväisen palvomisen?

Sua vaan ei ole itseäsi ymmärretty lapsena, niin sua provosoi kauheasti ajatus, että joitain lapsia ymmärrettäisiinkin. Tää on aika yleinen psykologinen reaktio. 

Ei hätää, vaikka autistilapsen vanhemmat kuinka yrittäis kasvattaa pumpulissa, niin se autistilapsi joutuu silti väistämättä olemaan epämukavuusalueellaan huomattavasti enemmän kuin "normaalit" lapset. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka kaukaa se voi periytyä? Onko mahdollista että hyppää parin sukupolven yli? 

On. Minä en ole nepsy, vaikka vanhempani olivat ja lapsillani on oireita. 

Jep. Eikä tämä aina suorassa linjassa periydy, vaan yleisesti jos suvussa esiintyy. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huonoon käyttäytymiseen tulee puuttua kuten kenen tahansa lapsen huonoon käyttäytymiseen.

Kovaa kuria ei tule käyttää yhteenkään lapseen.

Selvittäkää mistä nämä ikävät tunteet oikeasti johtuvat ja tehkää työtä lämpimämpien välien saavuttamiseksi.

Isän tulee ensisijaisesti hyväksyä lapsi sellaisena kuin hän on.

Monesti luullaan että autistia on vaikea kasvattaa mutta hän on kuin kuka tahansa ihminen joten kasvattakaa lasta ihmisenä eikä autistina. Kokemuksella.

Jos ongelma onkin äiti joka näkee lapsen ensisijaisesti autistisena, ja yrittää väkisin takoa isän päähän että lapsi on erityinen ja häntä tulee kohdella silkkihansikkain, eikä kasvattaa kuin ketä tahansa lasta?

Jaa että ongelma on, jos äiti ymmärtää autistisen lapsen olevan autisti. Silloin se lapsi faktuaalisesti on "erityinen", eikä pitäisi olla äidin vastuulla saada taottua tuo fakta isän päähän. Autistilasta EI pidä kasvattaa kuin ketä tahansa lasta, vaan niinkuin juuri tämän autistisen lapsen kohdalla on hyvä. Kaikkia lapsia tulee kohdella silkkihansikkain, se ei estä hyvää kasvatusta yhtään mitenkään, että se perustuu lempeyteen ja ymmärrykseen.

Ap:n viestistä käy sitäpaitsi selkeästi ilmi, että isän metodit eivät tämän lapsen kanssa toimi lainkaan. Ne on silloin vääriä metodeja, jos lapsi alkaa inhota vanhempaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä isä ymmärtää, mutta ei halua kasvattaa lastaan autisti-identiteettiin, mistä voi olla haittaa tulevaisuudessa.

Jepjep, varmaan "lopetat noi tollaset elkeet" ja kuritusta päälle -tyylin kasvatuksella saadaan erinomaisia tuloksia tulevaisuuden suhteen. Eipä ole sellaisesta haittaa tulevaisuudessa, että lapsi saa kuulla vanhemmaltaan jatkuvasti olevansa vääränlainen. 

Mielenterveysongelmia ja syrjäytymistä oli paljon vähemmän siihen aikaan, kun lapsille vielä asetettiin rajat kurin avulla eikä annettu diagnooseja jos lapsi oli rajaton.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä isä ymmärtää, mutta ei halua kasvattaa lastaan autisti-identiteettiin, mistä voi olla haittaa tulevaisuudessa.

Ai niinkuin ne vanhemmat, jotka yrittää pakottaa lasta heteroksi, vaikka tämä ei sitä ole?

Autismi on osa autistin identiteettiä vaikka kuinka yrittäisitte eheyttää pois. Se autismi vaikuttaa meidän jokaiseen aistihavaintoon ja sen prosessointiin, se on läsnä meissä joka sekunti jokaisessa tilanteessa, se on meidän aivoissa ja hermostossa, ei se ole jokin irrallinen osa meitä josta muun persoonan voisi jotenkin erottaa. 

Lääketiede ei pysty analysoimaan lapsen aivoja ja hermostoa. Diagnoosit perustuvat pelkkään käytöksen analysointiin.

Suurin osa lievistä nepsydiagnooseista on lähinnä muodikasta huuhaata joita hommataan lapsille koska niin vain kuuluu tehdä. Näitä diagnooseja myös puretaan paljon jälkikäteen, eli yhtäkkiä lapsen "aivot ja hermosto muuttuvatkin toisenlaisiksi" minkä ei pitänyt olla mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä isä ymmärtää, mutta ei halua kasvattaa lastaan autisti-identiteettiin, mistä voi olla haittaa tulevaisuudessa.

Jepjep, varmaan "lopetat noi tollaset elkeet" ja kuritusta päälle -tyylin kasvatuksella saadaan erinomaisia tuloksia tulevaisuuden suhteen. Eipä ole sellaisesta haittaa tulevaisuudessa, että lapsi saa kuulla vanhemmaltaan jatkuvasti olevansa vääränlainen. 

Mielenterveysongelmia ja syrjäytymistä oli paljon vähemmän siihen aikaan, kun lapsille vielä asetettiin rajat kurin avulla eikä annettu diagnooseja jos lapsi oli rajaton.

Ei aivan varmasti ollut autistien parissa. Useampi autisti kyllä varmasti teki itsemurhan. Mutta ei mun 50 -luvulla syntynyt vanhempani ole yhtään sen vähemmän autistinen kuin mun 2020-luvulla syntyneet autistilapseni. Ihan samat haasteet, mun lapset vaan pärjää paremmin, koska saavat ymmärrystä ja tukitoimia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oiskoon se isäkin kirjolla, kun sehän on periytyvää ja suhtautuu noin oudosti. Melkein eron paikka.

 

Itse ajattelen että isä nimenomaan ei ole kirjolla. Muutenhan hän kokisi ahaa-elämyksen, että tästähän hänelläkin on ollut kysymys.

Tai sitten kieltää sen puolen itsestään, koska se on vaikka hakattu pois hänestä lapsena. Kun on oppinut maskaamaan, ja että se on oikein, niin tottahan katkeroitunut sitä vaatii myös muilta. Miksi muiden pitäisi päästä helpommalla kuin hänen?

Ajatus siitä että on olemassa asia nimeltä maskaaminen on nepsyuskonnon kulmakiviä. Jopa täysin hyväkäytöksinen ja muutenkin normaali lapsi voidaan maskaamiseen vedoten leimata nepsyksi.

Vaivannäkö asioiden suhteen on ikävää, ja nepsydiagnoosien avulla saadaan virallinen lupa siihen, että ei tarvitse jaksaa ponnistella, eli voi päästä helpommalla elämässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai että, ihan autistien parissakin useamman vuoden töitä tehneenä mä niin inhoan näitä nepsytätien neuvoja. Voi jessus. Ai ovat muka käytökseltään kuten muutkin ihmiset nämä autistit? Uskomatonta pskaa. Tulkaa kokeilemaan työskennellä heidän parissaan. 

Noh. Osa autismidiagnoosin saavista on aika tavallisia ihmisiä, joiden autistinen oireilu tulee näkyviin lähinnä vain tilanteissa, jotka on heille hyvin kuormittavia. Sitten taas osa autisteista on sellaisia, että erkkikin älyää että he on autisteja kymmenessä minuutissa. 

Ne kuormittavat tilanteet pystyy vanhempi myös tekemään itse.. .. ..

Niin, kyllä vanhempi pystyy sekä aiheuttamaan ja tekemään autistikirjon lapselleen liian kuormittavan ympäristön että tois

Ympäristöstään ei saa myöskään tehdä liian joustavaa, vaikka lapsella on autismi häneltä pitää vaatia asioita esimerkiksi lapsi ei saa lyödä vaikka kuinka olisi rasittanut, koulussa pitää käydä, vaikka se vaikuttaisi siihen että kotona rasitus purkautuu...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä isä ymmärtää, mutta ei halua kasvattaa lastaan autisti-identiteettiin, mistä voi olla haittaa tulevaisuudessa.

Ai niinkuin ne vanhemmat, jotka yrittää pakottaa lasta heteroksi, vaikka tämä ei sitä ole?

Autismi on osa autistin identiteettiä vaikka kuinka yrittäisitte eheyttää pois. Se autismi vaikuttaa meidän jokaiseen aistihavaintoon ja sen prosessointiin, se on läsnä meissä joka sekunti jokaisessa tilanteessa, se on meidän aivoissa ja hermostossa, ei se ole jokin irrallinen osa meitä josta muun persoonan voisi jotenkin erottaa. 

Lääketiede ei pysty analysoimaan lapsen aivoja ja hermostoa. Diagnoosit perustuvat pelkkään käytöksen analysointiin.

Suurin osa lievistä nepsydiagnooseista on lähinnä muodikasta huuhaata joita hommataan lapsille koska niin vain kuuluu tehdä. Näi

Minun lapseni on saamassa autismikirjon diagnoosin kyllä ihan lääketietellisten tutkimusten perusteella niin, että hänen motoriikkaa ja aistitoimintoja on siinä arvioitu. Käyttäytymistä ei juurikaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huonoon käyttäytymiseen tulee puuttua kuten kenen tahansa lapsen huonoon käyttäytymiseen.

Kovaa kuria ei tule käyttää yhteenkään lapseen.

Selvittäkää mistä nämä ikävät tunteet oikeasti johtuvat ja tehkää työtä lämpimämpien välien saavuttamiseksi.

Isän tulee ensisijaisesti hyväksyä lapsi sellaisena kuin hän on.

Monesti luullaan että autistia on vaikea kasvattaa mutta hän on kuin kuka tahansa ihminen joten kasvattakaa lasta ihmisenä eikä autistina. Kokemuksella.

Miten tämän tekstin on tarkoitus auttaa aloittajaa?

Etkö ymmärrä mitä tekstissä sanotaan?

Toki ymmärrän. Siinä sanotaan asioita joita aloittaja on varmastikin sanonut

Oli siinä ihan selkä ja hyvin tärkeä ohjekin.

Lapseen täytyy tutustua ja häntä täytyy kasvattaa lapsena eikä autistina. Autisteillakin on tunteet ja sisäistä tietoa jota meidän tulee tulkita. Koska kyseessä on autisti niin meidän tulee erityisesti keskittyä ymmärtämään sitä lasta.

Isällä saattaa olla myös suhtautumisongelmia ja tunneasioidenkin työstämistä. Lapsen sairaus saattaa olla hyvin paha tilanne kenelle tahansa.

Riittää että äiti käy asioimassa lapsen asioissa ja opettaa asioita isälle kun hoitavat, kasvattavat ja auttavat lasta kotona. Tekemällä oppii ja ajan kanssa asiatkin helpottuvat.

Tsemppiä!

Nepsyunelma kaatuu jos lasta ei kasvateta autistiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä isä ymmärtää, mutta ei halua kasvattaa lastaan autisti-identiteettiin, mistä voi olla haittaa tulevaisuudessa.

Jepjep, varmaan "lopetat noi tollaset elkeet" ja kuritusta päälle -tyylin kasvatuksella saadaan erinomaisia tuloksia tulevaisuuden suhteen. Eipä ole sellaisesta haittaa tulevaisuudessa, että lapsi saa kuulla vanhemmaltaan jatkuvasti olevansa vääränlainen. 

Mielenterveysongelmia ja syrjäytymistä oli paljon vähemmän siihen aikaan, kun lapsille vielä asetettiin rajat kurin avulla eikä annettu diagnooseja jos lapsi oli rajaton.

Juuri näin, vapaa kasvatus kasvattaa turvattomuutta ja lapsi oireilee psyykkisesti siihen. 

Sinänsä vaikea pulma.

Toisaalta autisti kasvaa tähän maailmaan. Mikä on paras tapa auttaa häntä selviämään aikuisena tässä yhteiskunnassa? Suurin osa ihmisistä ei ota hänen erityistarpeitaan silloin huomioon.