Lue keskustelun säännöt.
Isä ei suostu ymmärtämään autistilastaan
18.08.2025 |
Mitähän tässä pitäisi tehdä? Meidän lapsella on diagnosoitu autismikirjon häiriö (melko lievä sellainen). Lapsen isä ei kuitenkaan suostu ymmärtämään lasta ollenkaan. Ei lapsen erityispiirteitä, ei niitä tukitoimia mitä lapsi tarvitsee eikä varsinkaan sitä, että autismiin liittyvää käyttäytymistä ei ole mahdollista kasvattaa kovalla kurilla pois. Siksipä isä ja lapsi on jatkuvasti vihatilassa toisiaan kohtaan. Lapsi ei kestä isäänsä eikä isä näytä kestävän lastaan. Olen yrittänyt kaikkeni, puhua ja selittää miehelle asioita, lainata kirjastosta kotiin nepsyoppaita luettavaksi, laittanut linkkejä hyville nettisaiteille aiheesta. Mies ei suostu tulemaan mukaan terveydenhuollon käynteihin, tuli kerran ja hermostui kun hänelle siellä selitettiin miten hänen pitäisi tukea lasta ja miten toimia eri tilanteissa (joissa perinteiset kasvatuskeinot ei autistille todellakaan toimi). Ei kuulemma tule enää kuuntelemaan mitään pas kanjauhamista. Millekään sopeutumisvalmennuskurssille en häntä saa.
Kommentit (389)
Onpa ikävä tilanne. Isä on varmaan itsekin autisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onpa ikävä tilanne. Isä on varmaan itsekin autisti.
Usein näin. Autismi periytyy, ja omia piirteitään on todella vaikea hyväksyä toisissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa ikävä tilanne. Isä on varmaan itsekin autisti.
Usein näin. Autismi periytyy, ja omia piirteitään on todella vaikea hyväksyä toisissa.
Etenkin niitä piirteitä, jotka on joutunut väkivalloin itsessään tappamaan ja torjumaan. Tuttu kuvio.
Olisiko taas joku erkaannuttaja, joka ratsastelee omalla olkiukollaan?
melko lievä sellainen ja tämä tarkoittaa sinulle kaiken sallimista? Lasta pitäisi palvoa toisena päivätyönä vaatimatta tältä mitään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä isä ymmärtää, mutta ei halua kasvattaa lastaan autisti-identiteettiin, mistä voi olla haittaa tulevaisuudessa.
Enemmän haittaa on kyllä siitä, jos nuori ei pääse kasvattamaan itsetuntemustaan ja oppimaan omia vahvuuksia ja kehittymisen paikkoja. Lievä autismi ei ole este mihinkään, kun on keinot ja omanlaiset tavat selviytyä opittuna. Soisin, että nuorena diagnoosin saavat pääsisivät pian tämän matkan alkuun toisin kuin me aikuisena diagnosoidut.
Vierailija kirjoitti:
Huonoon käyttäytymiseen tulee puuttua kuten kenen tahansa lapsen huonoon käyttäytymiseen.
Kovaa kuria ei tule käyttää yhteenkään lapseen.
Selvittäkää mistä nämä ikävät tunteet oikeasti johtuvat ja tehkää työtä lämpimämpien välien saavuttamiseksi.
Isän tulee ensisijaisesti hyväksyä lapsi sellaisena kuin hän on.
Monesti luullaan että autistia on vaikea kasvattaa mutta hän on kuin kuka tahansa ihminen joten kasvattakaa lasta ihmisenä eikä autistina. Kokemuksella.
Jos ongelma onkin äiti joka näkee lapsen ensisijaisesti autistisena, ja yrittää väkisin takoa isän päähän että lapsi on erityinen ja häntä tulee kohdella silkkihansikkain, eikä kasvattaa kuin ketä tahansa lasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
melko lievä sellainen ja tämä tarkoittaa sinulle kaiken sallimista? Lasta pitäisi palvoa toisena päivätyönä vaatimatta tältä mitään?
Aapee ei kyllä kirjoittanut mitään tuollaista. Mistään ei tullut käsitystä että kaikki sallittaisiin. Ja tuo viimeinen lauseesi on ihan vain ilkeä.
t. Autistin äiti itsekin
Vierailija kirjoitti:
Oiskoon se isäkin kirjolla, kun sehän on periytyvää ja suhtautuu noin oudosti. Melkein eron paikka.
Itse ajattelen että isä nimenomaan ei ole kirjolla. Muutenhan hän kokisi ahaa-elämyksen, että tästähän hänelläkin on ollut kysymys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huonoon käyttäytymiseen tulee puuttua kuten kenen tahansa lapsen huonoon käyttäytymiseen.
Kovaa kuria ei tule käyttää yhteenkään lapseen.
Selvittäkää mistä nämä ikävät tunteet oikeasti johtuvat ja tehkää työtä lämpimämpien välien saavuttamiseksi.
Isän tulee ensisijaisesti hyväksyä lapsi sellaisena kuin hän on.
Monesti luullaan että autistia on vaikea kasvattaa mutta hän on kuin kuka tahansa ihminen joten kasvattakaa lasta ihmisenä eikä autistina. Kokemuksella.
Jos ongelma onkin äiti joka näkee lapsen ensisijaisesti autistisena, ja yrittää väkisin takoa isän päähän että lapsi on erityinen ja häntä tulee kohdella silkkihansikkain, eikä kasvattaa kuin ketä tahansa lasta?
Siis isä on kieltäytynyt kuuntelemasta terveydenhuollon neuvoja siitä miten lasta pitäisi tukea ja jopa hermostunut kun joku lääkäri tms on hånelle lapsen tukemisesta puhunut. Ja sinä keksit että kaikki on äidin syytä?
Vierailija kirjoitti:
Ehkä isä ymmärtää, mutta ei halua kasvattaa lastaan autisti-identiteettiin, mistä voi olla haittaa tulevaisuudessa.
Jepjep, varmaan "lopetat noi tollaset elkeet" ja kuritusta päälle -tyylin kasvatuksella saadaan erinomaisia tuloksia tulevaisuuden suhteen. Eipä ole sellaisesta haittaa tulevaisuudessa, että lapsi saa kuulla vanhemmaltaan jatkuvasti olevansa vääränlainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oiskoon se isäkin kirjolla, kun sehän on periytyvää ja suhtautuu noin oudosti. Melkein eron paikka.
Itse ajattelen että isä nimenomaan ei ole kirjolla. Muutenhan hän kokisi ahaa-elämyksen, että tästähän hänelläkin on ollut kysymys.
Joku kokisi, joku ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oiskoon se isäkin kirjolla, kun sehän on periytyvää ja suhtautuu noin oudosti. Melkein eron paikka.
Itse ajattelen että isä nimenomaan ei ole kirjolla. Muutenhan hän kokisi ahaa-elämyksen, että tästähän hänelläkin on ollut kysymys.
Tai sitten kieltää sen puolen itsestään, koska se on vaikka hakattu pois hänestä lapsena. Kun on oppinut maskaamaan, ja että se on oikein, niin tottahan katkeroitunut sitä vaatii myös muilta. Miksi muiden pitäisi päästä helpommalla kuin hänen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun ex oli myös kovasti jo kaikkia tutkimuksia vastaan. Hän oli sitä mieltä, että minä yritän väkisin runnoa lapselle jotain diagnoosia. Eihän sitä nyt pyytämällä tai käskemällä saa!
Mitään ei ole vielä selvinnyt. Papereissa lukee lapsen käytöksestä ja minun esimerkkejä lapsen käytöksestä. Isän kommenttina on lyhyt tokaisu "tavallinen lapsi". Ei siis edes mitään hänen persoonallisuudestaan tai mitään, mikä voisi hänen mielestään selittää lapsen käytöstä.
Minun syytä kaikki isän mielestä tietysti on. Eli hänkin jotain huomaa, mutta diagnoosi on kauhistus. Hän ei ymmärrä, että ilman diagnoosia ei saa apua. Lapsi siitä kärsii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huonoon käyttäytymiseen tulee puuttua kuten kenen tahansa lapsen huonoon käyttäytymiseen.
Kovaa kuria ei tule käyttää yhteenkään lapseen.
Selvittäkää mistä nämä ikävät tunteet oikeasti johtuvat ja tehkää työtä lämpimämpien välien saavuttamiseksi.
Isän tulee ensisijaisesti hyväksyä lapsi sellaisena kuin hän on.
Monesti luullaan että autistia on vaikea kasvattaa mutta hän on kuin kuka tahansa ihminen joten kasvattakaa lasta ihmisenä eikä autistina. Kokemuksella.
Miten tämän tekstin on tarkoitus auttaa aloittajaa?
Etkö ymmärrä mitä tekstissä sanotaan?
Toki ymmärrän. Siinä sanotaan asioita joita aloittaja on varmastikin sanonut miehelleen monet kerrat. Mutta mieheen ei tuollaiset
Oli siinä ihan selkä ja hyvin tärkeä ohjekin.
Lapseen täytyy tutustua ja häntä täytyy kasvattaa lapsena eikä autistina. Autisteillakin on tunteet ja sisäistä tietoa jota meidän tulee tulkita. Koska kyseessä on autisti niin meidän tulee erityisesti keskittyä ymmärtämään sitä lasta.
Isällä saattaa olla myös suhtautumisongelmia ja tunneasioidenkin työstämistä. Lapsen sairaus saattaa olla hyvin paha tilanne kenelle tahansa.
Riittää että äiti käy asioimassa lapsen asioissa ja opettaa asioita isälle kun hoitavat, kasvattavat ja auttavat lasta kotona. Tekemällä oppii ja ajan kanssa asiatkin helpottuvat.
Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Oiskoon se isäkin kirjolla, kun sehän on periytyvää ja suhtautuu noin oudosti. Melkein eron paikka.
Pitääkö kaikista maailman asioista ottaa ero?
Ero ero ero.
Tuttua. Eksäni ei hyväksynyt eikä hyväksy pojan ADHD-disgnoosia eikä pojan ollessa siellä suostunut antamaan tälle lääkettä,sitten pommiti vihaisella tekstareilla kun poika on mahdoton. Nyt kun poika on 13 ei tahdo mennä sinne enää ollenkaan.
Minulla on lukihäiriö ja siskollani erittäin todennäköisesti ADHD mutta ei diagnoosia, joten ex sylkee päälleni syytöksiä paskojen geenien levityksestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huonoon käyttäytymiseen tulee puuttua kuten kenen tahansa lapsen huonoon käyttäytymiseen.
Kovaa kuria ei tule käyttää yhteenkään lapseen.
Selvittäkää mistä nämä ikävät tunteet oikeasti johtuvat ja tehkää työtä lämpimämpien välien saavuttamiseksi.
Isän tulee ensisijaisesti hyväksyä lapsi sellaisena kuin hän on.
Monesti luullaan että autistia on vaikea kasvattaa mutta hän on kuin kuka tahansa ihminen joten kasvattakaa lasta ihmisenä eikä autistina. Kokemuksella.
Miten tämän tekstin on tarkoitus auttaa aloittajaa?
Etkö ymmärrä mitä tekstissä sanotaan?
Toki ymmärrän. Siinä sanotaan asioita joita aloittaja on varmastikin sanonut
Siis olihan siinä kommentissa selkeä ja hyvä ohjekin.
Mul oli sama juttu, mut mulla on ollut jo varmaan syntymästäni asti (nyt 49-v) ollut adhd, ei lääkitystä. Isäni ei eläessään koskaan tukenut mua, syytteli vain esim asunnon sotkuista............se ei ollut kivaa !!!! Sen harvoin, ku siellä kävi.......ja sitte kotona oman huoneen sotkut.........
On periytyvää
https://www.is.fi/terveys/art-2000005420756.html