Mitä jos ei vaan jaksa enää suvun vanhuksia ja heidän tarpeitaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lohduttaudu sillä että kohta kuolevat ja saat perintöä. Tai sitten voit auttaa heitä hankkimaan ulkopuolista apua arkeensa.

Vanhukset lääkitään nykyään satavuotiaiksi. Katson joka viikko seurakunnan kuolleet ja järjestään kaikki ovat 90-100-vuotiaita.

Ei ihme että Suomella on rahat loppu. Suuret ikäluokat vielä 20 vuotta houdettavina 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan mummoni, täysin dementoitunut ja ahdistunut kun ei päässyt "kotiin". Kun tuli flunssa/kuume/keuhkokuume niin antibiootit heti alkamaan ettei vaan pääse pois vaan kituminen vaan jatkui vuosia. 

Tämä on kyllä niin uskomatonta. Anteeksi vain, mutta mitä annettavaa tai elämää on enää tossa vaiheessa mutta pakko lääkäreiden on auttaa, muuten syytetään.

Lääkärin valaan kuuluu lupaus vaalia elämää, ei edistää kuolemaa. Lisäksi ihmisellä on lakisääteinen itsemääräämisoikeus. 

Sekä minun äiti että anoppi ovat olleet kevään ja kesän aikana sairaalahoidossa. Siellä lääkärit kysyivät kummaltakin elvytyskiellosta. Äitni lääkäri soitti minullekin ja kysyi minun mielipidettä. Lopputulema on, että sydänpysähdyksessä ei elvytetä, mutta keuhkokuumeessa saa antibiootteja. Sydämen käynnistäminen on hauraalle vanhukselle niin rankka toimenpide, että siinä murtuu kylkiluita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun äiti soittelee joka päivä, joku ihan kamalan tärkeä asia, mitä ei voi puhelimessa selittää. Pitää mennä paikanpäälle katsomaan. Sitten siellä on joku tekstiviesti Nordealta, että teille on viesti verkkopankissa. Tai Pirkon osoite on hukassa, sattuisko mulla olemaan sitä tallessa.

Rajat voit asettaa vain sinä itse. Älä hyppää aina kun äiti käskee. 

En aina edes vastaa heti, kun soittaa, jos olen yhtään pahassa paikassa. Mutta sitten niitä puheluita tulee ja tulee ja viestejä, missä olet, mikset vastaa????

Joo, minä kun en vastannut niin oli soittanut tyttären puhelimeen 7x kesken koulupäivän. Ja kyse vain jostain laskusta jonka eräpäivää ei tiennyt 😐

Osaatte varmaan panna hänet estoon tai mykistää. Lapselle esto ja sulle mykistys.

Laskut suoraveloitukseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitatte nyt, kun äiti/isä soittelee. Ette tiedä, miten tyhjältä tuntuu sitten, kun se puhelin ei enää soikaan. Moni teistä antaisi silloin hyvinkin paljon, jos se puhelin vielä kerran soisi tietystä numerosta. 

Älä jaksa... 

Miksi en jaksaisi? Tiedän olevani oikeassa. 

Mitä se tulevaisuuden mahdollinen ikävönti auttaa siihen että vuosia ja vuosia jatkuvat turhat ja ilkeätkin puhelut uuvuttavat juuri nyt? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun äiti soittelee joka päivä, joku ihan kamalan tärkeä asia, mitä ei voi puhelimessa selittää. Pitää mennä paikanpäälle katsomaan. Sitten siellä on joku tekstiviesti Nordealta, että teille on viesti verkkopankissa. Tai Pirkon osoite on hukassa, sattuisko mulla olemaan sitä tallessa.

Rajat voit asettaa vain sinä itse. Älä hyppää aina kun äiti käskee. 

En aina edes vastaa heti, kun soittaa, jos olen yhtään pahassa paikassa. Mutta sitten niitä puheluita tulee ja tulee ja viestejä, missä olet, mikset vastaa????

Voit vastata (jos äiti ei ole muistisairas), että jokainen ylimääräinen puhelu/viesti pitkittää vastaamisaikaasi tunnilla. Että reagoit, kun sinulle sopii, et yhtään ennen, ja mitä enemmän hän pommittaa, sitä hitaammin reagoit, koska sinulla on oma elämäsi etkä ole olemassa äitiäsi varten. Itse sinä olet äitisi totuttanut siihen, että reagoit nopeasti puhelimeen, nyt sinun täytyy vaan kouluttaa se pois tuosta hysteerisestä tavasta odottaa välitöntä reagointia. Voisithan sinä olla vaikka jossain tantraseksisessiossa. En ymmärrä, että ihminen on noin itsekäs että odottaa toisten vastaavan välittömästi. Voit senkin sanoa äidillesi. 

Nykyaika on totuttanut ihmiset ihan ihmeelliseen ajatukseen siitä, että muiden velvollisuus on elää kännykkä käsivarteen kiinni kasvaneena, ja jos heti ei reagoida, tulee ties mikä huoli eli paniikki. 

Itse en ole ikinä sietänyt tuota, mutta kaikki minut tuntevat tietävätkin että puhelimeni on aina kotona "puhelinpöydällä" (eli äänettömällä korissa senkin päällä) ja katson sitä pari kertaa päivässä. Minut saa kiinni silloin kun minulle sopii. Jos on hätä, soittaa häkeen, jos tarvitsee remonttimiestä, soittaa sellaiselle ja siihen malliin. Tietysti voin auttaa, jos osaan ja kykenen -mutta silloin kun minulle sopii ja siten kuin minulle sopii. Jos esim. tahdotaan siivousapua, siivoan sitten omalla tyylilläni, koska en ole mikään piika. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lohduttaudu sillä että kohta kuolevat ja saat perintöä. Tai sitten voit auttaa heitä hankkimaan ulkopuolista apua arkeensa.

Vanhukset lääkitään nykyään satavuotiaiksi. Katson joka viikko seurakunnan kuolleet ja järjestään kaikki ovat 90-100-vuotiaita.

Ei ihme että Suomella on rahat loppu. Suuret ikäluokat vielä 20 vuotta houdettavina 

Suomen rahat ei ole loppu, vaan Purra lapioi niitä haarat limassa pörssiyhtiöille. 

Vierailija kirjoitti:

Valitatte nyt, kun äiti/isä soittelee. Ette tiedä, miten tyhjältä tuntuu sitten, kun se puhelin ei enää soikaan. Moni teistä antaisi silloin hyvinkin paljon, jos se puhelin vielä kerran soisi tietystä numerosta. 

Höpölöpö. Ei kaikilla ole mukavia vanhempia. Äitini on ilkeä piru ja isä valittava mahdollistaja. En ole halunnut heiltä puheluita edes kun olivat nuorempia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitatte nyt, kun äiti/isä soittelee. Ette tiedä, miten tyhjältä tuntuu sitten, kun se puhelin ei enää soikaan. Moni teistä antaisi silloin hyvinkin paljon, jos se puhelin vielä kerran soisi tietystä numerosta. 

Älä jaksa... 

Miksi en jaksaisi? Tiedän olevani oikeassa. 

Mitä se tulevaisuuden mahdollinen ikävönti auttaa siihen että vuosia ja vuosia jatkuvat turhat ja ilkeätkin puhelut uuvuttavat juuri nyt? 

Ne kestää paremmin, kun tajuaa että joku päivä se puhelin ei enää soi ja sinulla on jopa ikävä niitä puheluita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun äiti soittelee joka päivä, joku ihan kamalan tärkeä asia, mitä ei voi puhelimessa selittää. Pitää mennä paikanpäälle katsomaan. Sitten siellä on joku tekstiviesti Nordealta, että teille on viesti verkkopankissa. Tai Pirkon osoite on hukassa, sattuisko mulla olemaan sitä tallessa.

Rajat voit asettaa vain sinä itse. Älä hyppää aina kun äiti käskee. 

En aina edes vastaa heti, kun soittaa, jos olen yhtään pahassa paikassa. Mutta sitten niitä puheluita tulee ja tulee ja viestejä, missä olet, mikset vastaa????

Joo, minä kun en vastannut niin oli soittanut tyttären puhelimeen 7x kesken koulupäivän. Ja kyse vain jostain laskusta jonka eräpäivää ei tiennyt 😐

Toistuvat laskut toki onkin suoraveloituksessa mutta onhan niitä muitakin laskuja aina välillä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitatte nyt, kun äiti/isä soittelee. Ette tiedä, miten tyhjältä tuntuu sitten, kun se puhelin ei enää soikaan. Moni teistä antaisi silloin hyvinkin paljon, jos se puhelin vielä kerran soisi tietystä numerosta. 

Höpölöpö. Ei kaikilla ole mukavia vanhempia. Äitini on ilkeä piru ja isä valittava mahdollistaja. En ole halunnut heiltä puheluita edes kun olivat nuorempia.

Miksi vastaat heille? Nythän on aiheena ikääntyvien sukulaisten auttaminen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla sukulainen joka väittää pärjäävänsä yksin ja ilman apua. No, ei todellakaan pärjää. Vaaraksi itselleen ja muille (viimeksi oli ikivanha silitysrauta päällä kun menin eikä rouvalla mitään muistikuvaa, koska viimeksi silittänyt, varmaan "ne muut" eli harhat jo silitteleet siellä). Olen toistuvasti ollut yhteydessä vaikka mihin, tehnyt huoli-ilmoituksia ja kannustanut muitakin sukulaisia samaan. Mutta ketään ei voi kuulemma pakottaa ottamaan apua vastaan. Tähän asti olen yrittänyt auttaa, mutta nyt en enää jaksa. Vanhuksesta on kaiken lisäksi tullut pahantuulinen ja ilkeä, ymmärrän kyllä, että sairaus, mutta ei ihminen vain kaikkea jaksa.  

Sama tilanne. Ilkeily mielessä vain. En oikeasti edes aina uskalla mennä käymään, kun pelkään, mitä sieltä tulee. Sitten saan kuullä olevani itse ilkeä jne. No varmaan ehkä olenkin mutta neuvoton ennen kaikea.

äh. Ymmärtäkää, että ne ihmiset ovat sairaita. Eivät ymmärrä, eivät muista, ja mikäli on se Alzheimer niin persoonallisuus muuttuu.

Ei itse ymmärrä sitä että piikittelee. Ei muista. Ottakaa vastuu. Ottakaa koppi niistä ihmisistä.

He ovat ihan avuttomia, koska ne aivot eivät vaan toimi enää Rationaalisesti. Saattaa olla, että välillä on ihan loogista, mutta sitten se kokonaisuus ei. Seuratkaa vähän kauemmin, niin huomaatte. Teitä tarvitaan. Vaikka sitten apua hakemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaisiin asioihin he tarvitsevat apua? Onko heille tehty palvelutarpeen arviointi, jos eivät pärjää enää itse?

On tehty ja kotihoito käy lääkkeet antamassa mutta tuntuu että siitäkin on melkein enemmän haittaa kun hyötyä kun anoppi soittelee että nyt ne varmaan vei hänen vihkisormuksensa (löytyi lipastosta) tai yrittää myrkyttää hänet (lääke oli vaihtunut erinäköiseksi). 

Mitä tuossa kunnossa enää tekee omalla asunnolla, kuuluisi laitokseen.

Missäs puskassa sinä olet kasvanut, kun kuvittelet, että laitospaikan saisi vaikka olisi suurikin tarve?

Kasvoin missä kasvoin, mutta olen tehnyt työtä vanhusten laitoksissa. Niissä on asiakkaita, yllätys yllätys. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitatte nyt, kun äiti/isä soittelee. Ette tiedä, miten tyhjältä tuntuu sitten, kun se puhelin ei enää soikaan. Moni teistä antaisi silloin hyvinkin paljon, jos se puhelin vielä kerran soisi tietystä numerosta. 

Älä jaksa... 

Miksi en jaksaisi? Tiedän olevani oikeassa. 

Mitä se tulevaisuuden mahdollinen ikävönti auttaa siihen että vuosia ja vuosia jatkuvat turhat ja ilkeätkin puhelut uuvuttavat juuri nyt? 

Ne kestää paremmin, kun tajuaa että joku päivä se puhelin ei enää soi ja sinulla on jopa ikävä niitä puheluita. 

En tykkää yhtään kenenkään puheluista. Vastaan viesteihin mieluummin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lohduttaudu sillä että kohta kuolevat ja saat perintöä. Tai sitten voit auttaa heitä hankkimaan ulkopuolista apua arkeensa.

Vanhukset lääkitään nykyään satavuotiaiksi. Katson joka viikko seurakunnan kuolleet ja järjestään kaikki ovat 90-100-vuotiaita.

Ei ihme että Suomella on rahat loppu. Suuret ikäluokat vielä 20 vuotta houdettavina 

Naiivia kuvitella, että vanhusten huolto on se syy, jonka  takia Suomi on korvia myöten veloissa. Vanhustenhoito, joka on Suomessa heikommalla tolalla kuin vaikkapa vankeinhoito. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaisiin asioihin he tarvitsevat apua? Onko heille tehty palvelutarpeen arviointi, jos eivät pärjää enää itse?

On tehty ja kotihoito käy lääkkeet antamassa mutta tuntuu että siitäkin on melkein enemmän haittaa kun hyötyä kun anoppi soittelee että nyt ne varmaan vei hänen vihkisormuksensa (löytyi lipastosta) tai yrittää myrkyttää hänet (lääke oli vaihtunut erinäköiseksi). 

Mitä tuossa kunnossa enää tekee omalla asunnolla, kuuluisi laitokseen.

Missäs puskassa sinä olet kasvanut, kun kuvittelet, että laitospaikan saisi vaikka olisi suurikin tarve?

Kasvoin missä kasvoin, mutta olen tehnyt työtä vanhusten laitoksissa. Niissä on asiakkaita, yll

Ja olet niin pöljä, että kuvittelet tuon tarkoittavan, että kaikki laitospaikkaa tarvitsevat pääsevät laitokseen? Todella huolestuttavaa, että edes alalla työskennellyt ei tiedä, millä tolalla tilanne on. 

Mun suuren ikäluokan vanhemmat on nyt 81 ja 79v. Ei se ikäluokka ole enää 20 vuotta hoidettavana. Boomerit ovat hyvinkin, kun nuorimmat boomerit on nyt 61v. Mutta sodan jälkeen 1945-50 syntynyt suuri ikäluokka on vähintään 75-vuotiaita.

Toistuvat laskut toki onkin suoraveloituksessa mutta onhan niitä muitakin laskuja aina välillä. 

Ei minulla ole ollut vuosikausiin mitään muita laskuja kuin sellaisia, jotka tulevat e-laskuina. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla sukulainen joka väittää pärjäävänsä yksin ja ilman apua. No, ei todellakaan pärjää. Vaaraksi itselleen ja muille (viimeksi oli ikivanha silitysrauta päällä kun menin eikä rouvalla mitään muistikuvaa, koska viimeksi silittänyt, varmaan "ne muut" eli harhat jo silitteleet siellä). Olen toistuvasti ollut yhteydessä vaikka mihin, tehnyt huoli-ilmoituksia ja kannustanut muitakin sukulaisia samaan. Mutta ketään ei voi kuulemma pakottaa ottamaan apua vastaan. Tähän asti olen yrittänyt auttaa, mutta nyt en enää jaksa. Vanhuksesta on kaiken lisäksi tullut pahantuulinen ja ilkeä, ymmärrän kyllä, että sairaus, mutta ei ihminen vain kaikkea jaksa.  

 Ymmärtäkää, että ne ihmiset ovat sairaita. Eivät ymmärrä, eivät muista, ja mikäli on se Alzheimer niin persoonallisuus muuttuu.

 

Ei itse ymmärrä sitä että piikittelee. Ei muista. Ottakaa vastuu. Ottakaa koppi niistä ihmisistä.

 

 Seuratkaa vähän kauemmin, niin huomaatte. Teitä tarvitaan. Vaikka sitten apua hakemaan.

Sinulla ei ole tainnut olla tilannetta että niitä tarvitsevia vanhuksia on useita samaan aikaan ja omat lapsetkin vielä teini-iässä. Ehkä yhden ongelmaisen vanhuksen jaksaisin, en monta samanaikaisesti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitatte nyt, kun äiti/isä soittelee. Ette tiedä, miten tyhjältä tuntuu sitten, kun se puhelin ei enää soikaan. Moni teistä antaisi silloin hyvinkin paljon, jos se puhelin vielä kerran soisi tietystä numerosta. 

Älä jaksa... 

Miksi en jaksaisi? Tiedän olevani oikeassa. 

Mitä se tulevaisuuden mahdollinen ikävönti auttaa siihen että vuosia ja vuosia jatkuvat turhat ja ilkeätkin puhelut uuvuttavat juuri nyt? 

Ne kestää paremmin, kun tajuaa että joku päivä se puhelin ei enää soi ja sinulla on jopa ikävä niitä puheluita. 

En tykkää yhtään kenenkään pu

Sellaista se on teille teini-ikäisillä. Ei osata enää puhua, vaan kaikki pitää naputella viesteinä. Mutta se ei ole nyt ketjun aihe. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun äiti soittelee joka päivä, joku ihan kamalan tärkeä asia, mitä ei voi puhelimessa selittää. Pitää mennä paikanpäälle katsomaan. Sitten siellä on joku tekstiviesti Nordealta, että teille on viesti verkkopankissa. Tai Pirkon osoite on hukassa, sattuisko mulla olemaan sitä tallessa.

Rajat voit asettaa vain sinä itse. Älä hyppää aina kun äiti käskee. 

En aina edes vastaa heti, kun soittaa, jos olen yhtään pahassa paikassa. Mutta sitten niitä puheluita tulee ja tulee ja viestejä, missä olet, mikset vastaa????

Joo, minä kun en vastannut niin oli soittanut tyttären puhelimeen 7x kesken koulupäivän. Ja kyse vain jostain laskusta jonka eräpäivää ei tiennyt 😐

Sitten täytyy laittaa tyttären puhelimeen esto. Äitisi on selvästi aivan pohjattoman itsekeskeinen, jos soittelee lapsenlapselleen tuollaisista asioista. Ei noin itsekkään ihmisen kanssa tarvitse olla tekemisissä kenenkään. Sinun velvollisuutesi on ensisijaisesti suojella kouluikäistä lastasi tuollaiselta kiusaamiselta ja häirinnältä. 

Oletko varma, että äitisi ei ole muistisairaus tai mt-ongelmainen? Tuollainen ei nimittäin ole millään tavalla normaalia käytöstä. Normaalia olisi laittaa sinulle viesti ja odottaa, että toinen vastaa, kun kumminkin tietää että sinä olet töissä. Tai no, normaalia olisi kouluikäisen lapsen mummulta kyetä olemaan kartalla omien laskujensa eräpäivistä. 

Mutta voit aivan hyvin tehdä äidillesi selväksi sen, että sinun perheeseesi saa olla yhteydessä vaikkapa kerran viikossa. Tai että "älä soita meille, me soitamme sinulle". Kuten sanottu, ei tuollaista tarvitse sietää. 

Oi kuinka kaipaankaan lankapuhelinaikoja, jos jätit vastaamatta kun se soi, tai olit lenkillä tms., et koskaan tiennyt kuka oli soittanut. Eikä kukaan ihmetellyt vaikka ei olisi saanut sinua kiinni. Oletettiin vaan, että olet jossain. Jännästi sen ajan vanhukset pärjäsi rääkkäämättä läheisiään jatkuvalla soittelulla -se kun maksoi! Ei ollut mitään rajattoman lätinän liittymiä.