Lue keskustelun säännöt.
Mitä jos ei vaan jaksa enää suvun vanhuksia ja heidän tarpeitaan?
18.08.2025 |
Olen tämän kesän jäljiltä aivan uuvuksissa omien ja appivanhempien avuntarpeen jäljiltä. En ole itsekään kovin terve enää.
N52
Kommentit (144)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaisiin asioihin he tarvitsevat apua? Onko heille tehty palvelutarpeen arviointi, jos eivät pärjää enää itse?
On tehty ja kotihoito käy lääkkeet antamassa mutta tuntuu että siitäkin on melkein enemmän haittaa kun hyötyä kun anoppi soittelee että nyt ne varmaan vei hänen vihkisormuksensa (löytyi lipastosta) tai yrittää myrkyttää hänet (lääke oli vaihtunut erinäköiseksi).
😂😂. Tutun kuuloista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla sukulainen joka väittää pärjäävänsä yksin ja ilman apua. No, ei todellakaan pärjää. Vaaraksi itselleen ja muille (viimeksi oli ikivanha silitysrauta päällä kun menin eikä rouvalla mitään muistikuvaa, koska viimeksi silittänyt, varmaan "ne muut" eli harhat jo silitteleet siellä). Olen toistuvasti ollut yhteydessä vaikka mihin, tehnyt huoli-ilmoituksia ja kannustanut muitakin sukulaisia samaan. Mutta ketään ei voi kuulemma pakottaa ottamaan apua vastaan. Tähän asti olen yrittänyt auttaa, mutta nyt en enää jaksa. Vanhuksesta on kaiken lisäksi tullut pahantuulinen ja ilkeä, ymmärrän kyllä, että sairaus, mutta ei ihminen vain kaikkea jaksa.
Sama tilanne. Ilkeily mielessä vain. En oikeasti edes aina uskalla mennä käymään, kun pelkään, mitä sieltä tulee. Sitten saan kuullä olevani itse ilkeä jne. No varmaan ehkä olenkin mutta neuvoton ennen kaikea.
Valitatte nyt, kun äiti/isä soittelee. Ette tiedä, miten tyhjältä tuntuu sitten, kun se puhelin ei enää soikaan. Moni teistä antaisi silloin hyvinkin paljon, jos se puhelin vielä kerran soisi tietystä numerosta.
Voi Pyhä Sylvi miten rajattomia, muiden pillin mukaan hyppääviä lampaita ihmiset on 🙄
Kukaan ei voi hyppyyttää, ellei itse suostu hyppäämään.
Vierailija kirjoitti:
Olen 52v ja mua revitään joka suuntaan. Toinen oma aikuinen lapsi tarvitsee paljon apua, häntä autan tietenkin (isänsä ei kykene/halua auttaa). Toisella on pieni lapsi, auttaisin enemmän jos vain olisi aikaa. Isäni on kuolut ja äidillä alkava muistisairaus, pompottaa jatkuvasti ihan kummallisilla asioilla. Veljeni asuu kaunana. Ja sitten olisi omakin elämä elettävänä. Haluaisin vain lähteä 2 viikoksi lomalle, mutta nämä velvollisuudet estää =(
Ei estä. Sinä vaan leikit marttyyriä. Aikuinen lapsesi EI tarvitse apuasi, ellei ole kehitysvammainen, ja silloin tuskin viittaisit häneen vain aikuisena. Olet vaan ollut itsekäs ja estänyt sitä kasvamasta kunnolla aikuiseksi. Nyt on aika potkaista poikanen pesästä ja katkaista napanuora.
Sekin, jolla on pieni lapsi, pärjännee YHDEN lapsen kanssa ihan itse, kuten kaikki muutkin. Jeesus sentään. Ei kukaan YHDEN lapsin vanhempi TARVITSE apua, se on vaan kiva lisä. Tai sitten jälkikasvusi on vähän hemmetin avutonta ja siinä kohtaa kannattaa katsoa peiliin.
Kolmannekseen, alkava muistisairaus ei tarkoita, että sinun pitäisi reagoida äitisi puheluihin millään tavalla. 2 viikkoa reissussa radiohiljaisuudessa on aivan normaalia elämää, jos äitisi maailma siihen kaatuu, se on vain hyvä asia: silloin kunnan on pakko tehdä velvollisuutensa ja järjestää hoitoa.
Liialla auttamisella teet vain hallaa ja muutut mahdollistajaksi. Mahdollistat aikuiselle lapselle loputtoman avuttomuuslarpin ja kunnalle sen, että ne eivät hoida velvollisuuksiaan ja järjestä sairaille hoitoa.
Ja aika usein vanhukset pärjäisi aivan hyvin itsekseen kun kukaan ei mahdollistaisi avuttomaksi heittäytymistä. Muistisairaudet tietysti erikseen, mutta pelkkä vanhuus sinänsä ei tee kenestäkään avutonta. Itsekkyys tekee, pääsääntöisesti.
Meidän suvussa on edellisellä sukupolvella kaikilla toinen jalka haudassa, on todella vakaviakin sairauksia, mutta pitävät kunnia-asianaan pärjätä itsekseen. Melkein tapella saa, jos haluaa auttaa. Apu alkaa yleensä kelvata isommassa määrin siinä vaiheessa kun ollaan saattohoidossa kotona, niin se hoitava puoliso alkaa siinä kohtaa kaivata apua. Toisaalta aina ei sitäkään, tätini 76 v hoitaa juuri syöpäsairasta miestään hautaan -jo toinen mies, jonka se saa haudata. Siivooja siellä käy ja kotisairaanhoito katsomassa lääkkeet. Toki täti on sairaanhoitaja ammatiltaan, että on osaamista. Mutta ei vingu apua, päinvastoin, hoitaa heidän naapurin muistisairaan mummonkin asiat, kun lapsensa asuu ulkomailla...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän tunteesi. Minä olen ihan loppu 7 vuoden työrupeama jälkeen. 6 vanhuksen omaishoito kun ovat eri paikkakunnilla oli todella rankkaa. Olen paljon vanhempi kuin sinä. Viimeinen kuoli alkukesästä ja nyt pääsin pitämään 3 vuorokauden loman. Stressitasot ovat olleet ihan huipussa. Muut sukulaiset eivät todellakaan ymmärrä mitä tein. Heitä ei kiinnostanut osallistua.
Vierailija kirjoitti:
Voi Pyhä Sylvi miten rajattomia, muiden pillin mukaan hyppääviä lampaita ihmiset on 🙄
Kukaan ei voi hyppyyttää, ellei itse suostu hyppäämään.
Tämä! Nämä samat venyjät ovat niitä, jotka kiltisti töissä tekevät muidenkin työt koska "jonkun ne on tehtävä" ja antavat lapsen pomottaa määrättömästi, koska "ei se usko, jos kielletään" jne jne
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Valitatte nyt, kun äiti/isä soittelee. Ette tiedä, miten tyhjältä tuntuu sitten, kun se puhelin ei enää soikaan. Moni teistä antaisi silloin hyvinkin paljon, jos se puhelin vielä kerran soisi tietystä numerosta.
Älä jaksa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valitatte nyt, kun äiti/isä soittelee. Ette tiedä, miten tyhjältä tuntuu sitten, kun se puhelin ei enää soikaan. Moni teistä antaisi silloin hyvinkin paljon, jos se puhelin vielä kerran soisi tietystä numerosta.
Älä jaksa...
Miksi en jaksaisi? Tiedän olevani oikeassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa jo vinkata vanhuksille siitä kunnan siivousavusta sun muusta.
Ei kunnalla ole mitään siivousapua.
Rahalla saa ostaa palveluita, ei tosiaan ole kunnilla mitään siivousapuja. Moni tuntuu olevan aika hakoteillä vanhuksille tarjottavasta avusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisi selvitellä saisivatko he apua muullakin tavoin? Sinä voit olla heille myös riski, jos väsyt liikaa.
Millä tavalla riski?
Jos omaiset väsyvät, siitä syntyy riskejä vanhukselle monella tavalla:
Hoitovirheiden riski kasvaa
Kun omainen on uupunut, hänen keskittymiskykynsä ja muistinsa heikkenevät. Tällöin lääkkeiden antamisessa, ravitsemuksessa tai hygieniassa voi tapahtua virheitä
Turvallisuus vaarantuu
Väsynyt hoitaja ei jaksa valvoa riittävästi. Esimerkiksi kaatumisten ehkäisy, laitteiden käyttö tai ulko-ovien tarkkailu voi jäädä huomiotta
Emotionaalinen kuormitus
Uupumus voi johtaa ärtyisyyteen tai kärsimättömyyteen. Tämä voi näkyä kireänä puheena tai välinpitämättömyytenä, mikä voi heikentää vanhuksen henkistä hyvinvointia. Pahimmillaan se voi johtaa myös kaltoinkohteluun, vaikka omainen ei sitä haluaisi.
Fyysisen jaksamisen rajat
Jos omaisen täytyy nostaa, auttaa liikkumisessa tai hoitaa raskaita kotitöitä, väsymys altistaa myös loukkaantumisille sekä omaiselle että vanhukselle.
Omaishoitajan sairastuminen
Pitkittynyt uupumus lisää omaisen riskiä sairastua fyysisesti tai psyykkisesti. Jos omainen itse sairastuu, vanhuksen hoito voi jäädä äkisti kesken.
Eli väsyneet omaiset eivät ole riski siksi, että he olisivat huonoja tai välinpitämättömiä, vaan siksi, että inhimilliset voimavarat eivät riitä loputtomiin. Siksi omaishoitajien jaksamista tukevat palvelut (esim. kotihoito, omaishoitajan vapaat, tukiryhmät) ovat yhtä tärkeitä kuin vanhuksen saama hoito.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaisiin asioihin he tarvitsevat apua? Onko heille tehty palvelutarpeen arviointi, jos eivät pärjää enää itse?
On tehty ja kotihoito käy lääkkeet antamassa mutta tuntuu että siitäkin on melkein enemmän haittaa kun hyötyä kun anoppi soittelee että nyt ne varmaan vei hänen vihkisormuksensa (löytyi lipastosta) tai yrittää myrkyttää hänet (lääke oli vaihtunut erinäköiseksi).
Mitä tuossa kunnossa enää tekee omalla asunnolla, kuuluisi laitokseen.
Vierailija kirjoitti:
Millaisiin asioihin he tarvitsevat apua? Onko heille tehty palvelutarpeen arviointi, jos eivät pärjää enää itse?
Omalle vanhemalle tehty montakin mutta olettavat, että hän käy yksin palvelubussilla kaupassa vaikka ei pysty kantamaan mitään saati kunnolla kävelemään. Taksipalvbelua ei tarjota. Jne. Kyllä on huttua kuntien tarjoama apu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisi selvitellä saisivatko he apua muullakin tavoin? Sinä voit olla heille myös riski, jos väsyt liikaa.
Millä tavalla riski?
Jos omaiset väsyvät, siitä syntyy riskejä vanhukselle monella tavalla:
Hoitovirheiden riski kasvaa
Kun omainen on uupunut, hänen keskittymiskykynsä ja muistinsa heikkenevät. Tällöin lääkkeiden antamisessa, ravitsemuksessa tai hygieniassa voi tapahtua virheitä
Turvallisuus vaarantuu
Väsynyt hoitaja ei jaksa valvoa riittävästi. Esimerkiksi kaatumisten ehkäisy, laitteiden käyttö tai ulko-ovien tarkkailu voi jäädä huomiotta
Emotionaalinen kuormitus
Uupumus voi johtaa ärtyisyyteen tai kärsimättömyyteen. Tämä voi näkyä kireänä puheena tai välinpitämättömyytenä, mikä vo
Miksi et käytä omia aivojasi, vaan kopioit tekoälyn antaman vastauksen?
Vierailija kirjoitti:
Mitä enemmän autat sitä enemmän vaatii. Been there done that. Lopulta on pakko sanoa että jos et pärjää yksin kotona, niin pakko hakea hoitopaikkaa, sitä säikähtää ja.hetkeksi rauhoittuu. Kun ei ole mihinkään tyytyväinen, päinvastoin haukkuu auttajiaan.
ai, minulla on ihan toisenlainen kokemus. Kiitollista. Haettiin sit sen apua muualtakin. Ei todellakaan ole haukkunut vasn kiittänyt. Ja myös korvannut rahallisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 52v ja mua revitään joka suuntaan. Toinen oma aikuinen lapsi tarvitsee paljon apua, häntä autan tietenkin (isänsä ei kykene/halua auttaa). Toisella on pieni lapsi, auttaisin enemmän jos vain olisi aikaa. Isäni on kuolut ja äidillä alkava muistisairaus, pompottaa jatkuvasti ihan kummallisilla asioilla. Veljeni asuu kaunana. Ja sitten olisi omakin elämä elettävänä. Haluaisin vain lähteä 2 viikoksi lomalle, mutta nämä velvollisuudet estää =(
Ei estä. Sinä vaan leikit marttyyriä. Aikuinen lapsesi EI tarvitse apuasi, ellei ole kehitysvammainen, ja silloin tuskin viittaisit häneen vain aikuisena. Olet vaan ollut itsekäs ja estänyt sitä kasvamasta kunnolla aikuiseksi. Nyt on aika potkaista poikanen pesästä ja katkaista napanuora.
Sekin, jolla on pieni lapsi, pärjännee YHDEN lapsen kanssa ihan itse, kuten kaikki muutkin. Jeesus sentään. Ei kuka
Olkaa vaan keskenänne, niin kaikilla on kivempaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaisiin asioihin he tarvitsevat apua? Onko heille tehty palvelutarpeen arviointi, jos eivät pärjää enää itse?
On tehty ja kotihoito käy lääkkeet antamassa mutta tuntuu että siitäkin on melkein enemmän haittaa kun hyötyä kun anoppi soittelee että nyt ne varmaan vei hänen vihkisormuksensa (löytyi lipastosta) tai yrittää myrkyttää hänet (lääke oli vaihtunut erinäköiseksi).
Mitä tuossa kunnossa enää tekee omalla asunnolla, kuuluisi laitokseen.
Missäs puskassa sinä olet kasvanut, kun kuvittelet, että laitospaikan saisi vaikka olisi suurikin tarve?
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa jo vinkata vanhuksille siitä kunnan siivousavusta sun muusta.
Ei vinkata vaan pyytää ne kartoituskäynnille.
Ketään ei tartte eikä pidä paapoa yli voimiensa. Ap, sulla on suu. Avaa se ja kieltäydy.
Mä halveksin näitä marttyyritarinoita. Kukaan ja mikään ei pakota, vaan sinä teet sen itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun äiti soittelee joka päivä, joku ihan kamalan tärkeä asia, mitä ei voi puhelimessa selittää. Pitää mennä paikanpäälle katsomaan. Sitten siellä on joku tekstiviesti Nordealta, että teille on viesti verkkopankissa. Tai Pirkon osoite on hukassa, sattuisko mulla olemaan sitä tallessa.
Rajat voit asettaa vain sinä itse. Älä hyppää aina kun äiti käskee.
En aina edes vastaa heti, kun soittaa, jos olen yhtään pahassa paikassa. Mutta sitten niitä puheluita tulee ja tulee ja viestejä, missä olet, mikset vastaa????
Joo, minä kun en vastannut niin oli soittanut tyttären puhelimeen 7x kesken koulupäivän. Ja kyse vain jostain laskusta jonka eräpäivää ei tiennyt 😐
Ehkä teidän kannattaa sopia milloin käytte
tai soittelette. Voi olla myös jo muistisairaus, niin ei vaan muista. Ei muista onko soittanut, ei muista mitään sanottu. Se vaan on.
niin ja kannattaa tosiaan kirjoittaa ne ylös, niin että sillä vanhuksella on mahdollisuus edes hahmottaa. kannattaa oikeasti seurata vähän pidempään sitä hänen toimintaansa, koska siellä voi olla jokin sairaus taustalla, ja sitten haette apuja. Usein se on se muisti.
Joo, minä kun en vastannut niin oli soittanut tyttären puhelimeen 7x kesken koulupäivän. Ja kyse vain jostain laskusta jonka eräpäivää ei tiennyt 😐