Mitä jos ei vaan jaksa enää suvun vanhuksia ja heidän tarpeitaan?
Olen tämän kesän jäljiltä aivan uuvuksissa omien ja appivanhempien avuntarpeen jäljiltä. En ole itsekään kovin terve enää.
N52
Kommentit (144)
Vierailija kirjoitti:
Kuinka kaikki uuvuttaa niin hirveästi, lapsia ei jakseta, työtä ei jakseta ja soitto vanhemmilta näännyttää lopullisesti.
Jos haluaa, jos rakastaa mikään ei estä hoivaamasta ja hoitamasta! Ei edes tuhannet kilometrit tänä päivänä.
Työnteko taas, jos loisimalla pärjää paremmin tottakai on mukavampaa kellottaa sohvalla kun leipä lentää suuhun. Pelkään että pelkkä loisiminen on pidemmän päälle epäterveellistä ajattelevalle yksilölle.
Huomaa, ettei sinulla ole lapsia, työtä tai varsinkaan ikääntyviä vanhempia hoidettavana.
Mun äiti soittelee joka päivä, joku ihan kamalan tärkeä asia, mitä ei voi puhelimessa selittää. Pitää mennä paikanpäälle katsomaan. Sitten siellä on joku tekstiviesti Nordealta, että teille on viesti verkkopankissa. Tai Pirkon osoite on hukassa, sattuisko mulla olemaan sitä tallessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sitten et jaksa. Ei ole sinun homma. Teet vaikka huoli-ilmoituksen ja heidät voi gerontosossu käydä arvioimassa. Minä en aio hoitaa vanhempiani enkä mummoa. Omassa elämässä tarpeeksi jo. En myöskään odota lapsiltani mitään vastaavaa, kun en enää jaksa, hankin palveluita. Liian moni aivan turhan takia raataa ihmisten eteen joiden aika on jo täysi.
Näin minunkin äiti sanoi kun oli terve. Ettei tarvitse auttaa. Nyt on jatkuvasti huutamassa apua.
Se on kuitenkin hänen ongelmansa, ei sinun.
Sit vaan reippaasti etäisyyttä ja opettelet sanomaan ei. Palveluja kyllä saavat muualtakin, jos vain lopetat omat tohottamisesi.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka kaikki uuvuttaa niin hirveästi, lapsia ei jakseta, työtä ei jakseta ja soitto vanhemmilta näännyttää lopullisesti.
Jos haluaa, jos rakastaa mikään ei estä hoivaamasta ja hoitamasta! Ei edes tuhannet kilometrit tänä päivänä.
Työnteko taas, jos loisimalla pärjää paremmin tottakai on mukavampaa kellottaa sohvalla kun leipä lentää suuhun. Pelkään että pelkkä loisiminen on pidemmän päälle epäterveellistä ajattelevalle yksilölle.
Ei se auttaminen itsessään uuvuta. Mutta kun on kuin äitini että on ilkeä luonteeltaan ja haukkuu eikä ole kiitollinen mistään niin se uuvuttaa. Ja kun aina on jotain ja sitten lopulta huutaa kuinka häntä ei auteta. Olen kuullut kuinka haukkuu sisaruksiani ja jopa lastenlapsiaan mulle ja vastaavasti minua heille. On niin perinpohjin ilkeä ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Mun äiti soittelee joka päivä, joku ihan kamalan tärkeä asia, mitä ei voi puhelimessa selittää. Pitää mennä paikanpäälle katsomaan. Sitten siellä on joku tekstiviesti Nordealta, että teille on viesti verkkopankissa. Tai Pirkon osoite on hukassa, sattuisko mulla olemaan sitä tallessa.
Rajat voit asettaa vain sinä itse. Älä hyppää aina kun äiti käskee.
Muistan mummoni, täysin dementoitunut ja ahdistunut kun ei päässyt "kotiin". Kun tuli flunssa/kuume/keuhkokuume niin antibiootit heti alkamaan ettei vaan pääse pois vaan kituminen vaan jatkui vuosia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka kaikki uuvuttaa niin hirveästi, lapsia ei jakseta, työtä ei jakseta ja soitto vanhemmilta näännyttää lopullisesti.
Jos haluaa, jos rakastaa mikään ei estä hoivaamasta ja hoitamasta! Ei edes tuhannet kilometrit tänä päivänä.
Työnteko taas, jos loisimalla pärjää paremmin tottakai on mukavampaa kellottaa sohvalla kun leipä lentää suuhun. Pelkään että pelkkä loisiminen on pidemmän päälle epäterveellistä ajattelevalle yksilölle.
Ei se auttaminen itsessään uuvuta. Mutta kun on kuin äitini että on ilkeä luonteeltaan ja haukkuu eikä ole kiitollinen mistään niin se uuvuttaa. Ja kun aina on jotain ja sitten lopulta huutaa kuinka häntä ei auteta. Olen kuullut kuinka haukkuu sisaruksiani ja jopa lastenlapsiaan mulle ja vastaavasti minua heille. On niin perinpohjin ilkeä ihminen.
Rajat. Rajat. Ja vielä kerran RAJAT. Äläkää olko lampaita!
Vierailija kirjoitti:
Muistan mummoni, täysin dementoitunut ja ahdistunut kun ei päässyt "kotiin". Kun tuli flunssa/kuume/keuhkokuume niin antibiootit heti alkamaan ettei vaan pääse pois vaan kituminen vaan jatkui vuosia.
Tämä on kyllä niin uskomatonta. Anteeksi vain, mutta mitä annettavaa tai elämää on enää tossa vaiheessa mutta pakko lääkäreiden on auttaa, muuten syytetään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun äiti soittelee joka päivä, joku ihan kamalan tärkeä asia, mitä ei voi puhelimessa selittää. Pitää mennä paikanpäälle katsomaan. Sitten siellä on joku tekstiviesti Nordealta, että teille on viesti verkkopankissa. Tai Pirkon osoite on hukassa, sattuisko mulla olemaan sitä tallessa.
Rajat voit asettaa vain sinä itse. Älä hyppää aina kun äiti käskee.
En aina edes vastaa heti, kun soittaa, jos olen yhtään pahassa paikassa. Mutta sitten niitä puheluita tulee ja tulee ja viestejä, missä olet, mikset vastaa????
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan mummoni, täysin dementoitunut ja ahdistunut kun ei päässyt "kotiin". Kun tuli flunssa/kuume/keuhkokuume niin antibiootit heti alkamaan ettei vaan pääse pois vaan kituminen vaan jatkui vuosia.
Tämä on kyllä niin uskomatonta. Anteeksi vain, mutta mitä annettavaa tai elämää on enää tossa vaiheessa mutta pakko lääkäreiden on auttaa, muuten syytetään.
Lääkärin valaan kuuluu lupaus vaalia elämää, ei edistää kuolemaa. Lisäksi ihmisellä on lakisääteinen itsemääräämisoikeus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun äiti soittelee joka päivä, joku ihan kamalan tärkeä asia, mitä ei voi puhelimessa selittää. Pitää mennä paikanpäälle katsomaan. Sitten siellä on joku tekstiviesti Nordealta, että teille on viesti verkkopankissa. Tai Pirkon osoite on hukassa, sattuisko mulla olemaan sitä tallessa.
Rajat voit asettaa vain sinä itse. Älä hyppää aina kun äiti käskee.
En aina edes vastaa heti, kun soittaa, jos olen yhtään pahassa paikassa. Mutta sitten niitä puheluita tulee ja tulee ja viestejä, missä olet, mikset vastaa????
Sitten tulee. Laita vaikka estoon, jos et muuten osaa asettaa rajoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puoliso hoitaa vuorostaan vanhempiaan ja appivanhenpiaan, niin sinä saat levätä?
Kyllä hänkin osittain hoitaa mutta työnsä on sellainen ettei esimerkiksi voi vastata puheluihin, niinpä soittavat aina minulle.
Ap
Ja sinä vastaat siksi että? Ei sinullakaan ole mitään oikeutta varastaa työnantajaltasi hoitamalla yksityispuheluita työaikana.
Minä tein jo vuosia sitten äidilleni selväksi, että minulle ei pidä soittaa. Olen aina inhonnut puhelimessa puhumista ja kun se aina vaan valitti, sanoin, että en jaksa puhua puhelimessa, että laittaa WA-viestin jos on asiaa. Näemme kuitenkin säännöllisesti, joten sellaista asiaa ei olekaan joka ei voi puoltatoista viikkoa odottaa. Isäni ei onneksi ole mikään puhelimessa juoruilija hänkään ja anopille tein selväksi heti tapailun ensimetreillä, ettei minulle tarvitse soitella.
Apua nämä onneksi eivät tarvitse, kun ovat sen verran fiksuja että ovat ihan itse osanneet hommata itselleen remontit, työmiehet, ikkunanpesijät sun muut.
Se vanha viisaus pätee edelleen, että jos et tahdo ihmiset kävelevän ylitsesi ja pitävän sinua kynnysmattona, nouse helvetissä ylös lattialta. Ei sinua, aikuista ihmistä, kukaan muu puolusta. Joten suu auki ja puhelin kiinni, jos et tahdo että sinulle soitellaan.
Vierailija kirjoitti:
Millaisiin asioihin he tarvitsevat apua? Onko heille tehty palvelutarpeen arviointi, jos eivät pärjää enää itse?
On tehty ja kotihoito käy lääkkeet antamassa mutta tuntuu että siitäkin on melkein enemmän haittaa kun hyötyä kun anoppi soittelee että nyt ne varmaan vei hänen vihkisormuksensa (löytyi lipastosta) tai yrittää myrkyttää hänet (lääke oli vaihtunut erinäköiseksi).
Vierailija kirjoitti:
Kuinka kaikki uuvuttaa niin hirveästi, lapsia ei jakseta, työtä ei jakseta ja soitto vanhemmilta näännyttää lopullisesti.
Jos haluaa, jos rakastaa mikään ei estä hoivaamasta ja hoitamasta! Ei edes tuhannet kilometrit tänä päivänä.
Työnteko taas, jos loisimalla pärjää paremmin tottakai on mukavampaa kellottaa sohvalla kun leipä lentää suuhun. Pelkään että pelkkä loisiminen on pidemmän päälle epäterveellistä ajattelevalle yksilölle.
Onneksi et ajattele.
Vierailija kirjoitti:
Lohduttaudu sillä että kohta kuolevat ja saat perintöä. Tai sitten voit auttaa heitä hankkimaan ulkopuolista apua arkeensa.
Milloin he kuolevat? Äitini on jo 89 eikä kuole millään.
Vierailija kirjoitti:
Mun äiti soittelee joka päivä, joku ihan kamalan tärkeä asia, mitä ei voi puhelimessa selittää. Pitää mennä paikanpäälle katsomaan. Sitten siellä on joku tekstiviesti Nordealta, että teille on viesti verkkopankissa. Tai Pirkon osoite on hukassa, sattuisko mulla olemaan sitä tallessa.
Joo, mun äiti soittelee mm. evästeistä. "Voiko tän ja tän evästeen hyväksyä?" Tai "Vastasin ulkomaanpuheluun, meneekö mun rahat nyt?" 🙄
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lohduttaudu sillä että kohta kuolevat ja saat perintöä. Tai sitten voit auttaa heitä hankkimaan ulkopuolista apua arkeensa.
Milloin he kuolevat? Äitini on jo 89 eikä kuole millään.
Viimeistään 20v päästä hänkin on kuollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan mummoni, täysin dementoitunut ja ahdistunut kun ei päässyt "kotiin". Kun tuli flunssa/kuume/keuhkokuume niin antibiootit heti alkamaan ettei vaan pääse pois vaan kituminen vaan jatkui vuosia.
Tämä on kyllä niin uskomatonta. Anteeksi vain, mutta mitä annettavaa tai elämää on enää tossa vaiheessa mutta pakko lääkäreiden on auttaa, muuten syytetään.
Väkisin hengissä pitäminen ei ole arvokasta eikä inhimillistä. Se on lääketieteellinen koe.
Kuinka kaikki uuvuttaa niin hirveästi, lapsia ei jakseta, työtä ei jakseta ja soitto vanhemmilta näännyttää lopullisesti.
Jos haluaa, jos rakastaa mikään ei estä hoivaamasta ja hoitamasta! Ei edes tuhannet kilometrit tänä päivänä.
Työnteko taas, jos loisimalla pärjää paremmin tottakai on mukavampaa kellottaa sohvalla kun leipä lentää suuhun. Pelkään että pelkkä loisiminen on pidemmän päälle epäterveellistä ajattelevalle yksilölle.