En pääse vihasta yli, miten sinä pääsit?

Vain etäisyys auttaa. Sitten asian voi unohtaa paremmin.

Usko Jeesukseen vapautti minut katkeruudesta. Nyt iloitsen jokaisesta joka ottaa vastaan Jeesuksen vapahtajanaan, oli hän syyllistynyt mihin tahansa.

Niin. Mulla oli tuota kanssa nuorena ja se kesti aikansa. Lopulta se ajatusenergia siihen aikaan (ja sen toisen ajatusenergia) pyöri vain minussa, unissakin ja siitä piti päästä eroon. Irrottaa, katkaista siteet ajatuksissa vääriin ihmisiin. Onhan niilläkin karma tai tiedostaminen. Huomasin silloin että alkoholi voimisti ajatuskuvioita, ilman sitä pääsi helpommin irti toistavista ajatuskuvioista. Katsoin myös peiliin, että nuorena olin liian hyväuskoinen, toista ajatteleva alkuun etten halunnut pettää ja jatkoin itse väärässä seurassa. Onneksi sitä ei ole enää ja olen iloinen. Ja itsesyytöksistä voi myös päästä, sekin on aika salakavalasti hiipivä, ellei sitä poistele ja uudestaan. Voi puhdistella kotia ja omaa päätä, eheyttää omia tunteita ja tunnekehoa, päästä ahdistuksesta irti. Etsiä rentoutta. Luonnon aallot ja tuulet auttavat ajatuksena. Ajatusprosesseilla on oma kestonsa, myöhemmin se on vähän helpompaa.

Sinun pitää antaa itsellesi anteeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vain etäisyys auttaa. Sitten asian voi unohtaa paremmin.

Tää on väärä metodi. Mä sanon sen ihan alkuun. 

Pakeneminen ja pois juokseminen ei oo ratkasu yhtään mihinkään. 

Ne asiat pitää käsitellä ja kohdata ja niistä pitää päästää irti, muuten ne seuraa perässä ihan minne vaan. Ne ei välttämättä tule pintaan heti, mutta saattaa tulla uudestaan ja uudestaan vaikka 10 vuoden päästä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vain etäisyys auttaa. Sitten asian voi unohtaa paremmin.

Tää on väärä metodi. Mä sanon sen ihan alkuun. 

Pakeneminen ja pois juokseminen ei oo ratkasu yhtään mihinkään. 

Ne asiat pitää käsitellä ja kohdata ja niistä pitää päästää irti, muuten ne seuraa perässä ihan minne vaan. Ne ei välttämättä tule pintaan heti, mutta saattaa tulla uudestaan ja uudestaan vaikka 10 vuoden päästä. 

 

Kyllä se usein on ihan järkevä ratkaisu jättää taakseen elämässään jotain, mikä aiheuttaa vain turhaan harmitusta ja raskaita tunteita. Ja keskittyä kaikkeen sellaiseen, mikä tuottaa iloa ja antaa voimaa jatkaa. Riippuu toki asiasta, mutta useinkin on ihan hyödyllistä mennä eteenpäin, eikä jäädä jumiin kaikkeen negatiiviseen.

Minäkään en pääse vihasta millään irti. Eräät ihmiset ovat tehneet minulle vääryyttä. Kostaminen lievittää vihan tunnetta joksikin aikaa. Varmaan minäkin tarvitsisin terapiaa, mutta kaikista parasta olisi, jos ihmiset toimisivat asiallisesti ja reilusti toisiaan kohtaan. Ei pidä luottaa siihen, että joku on niin nössö, että häntä voi kohdella miten vain.

Tuota minulla on ehkä vähän samanlainen tilanne. Luulen että minuakin käytettiin hyväksi, ei välttämättä tahallisesti, mutta onko sillä sitten mitään väliä? Mietin vähän keskusteluakin tällaisen hyväksikäyttäjän kanssa, jos sanoo "et rakastanut mua koskaan oikeasti vaan käytit minua hyväksi" kuka tuollaista myöntäisi? Etenkin jos on omalla tavallaan rakastanutkin? Joillekin oman edun tavoittelu toisen avulla voi olla sitä rakkautta. Mutta ajattelin että itselleen tässä pitää antaa anteeksi, mokasin tunnehuuruissani ... vaikka näinhän minä jo merkit aikaisemmin..merkit siitä että ei tässä ole kyse mistään aidosta rakkaudesta. 

 

Minullakin on tilannet etten voi kokonaan häntä elämästäni poistaa, mutta onneksi voin ottaa etäisyyttä. 

Älä jää siihen riippumaan. Jätä asia kokonaan taaksesi se on mennyttä. Eikä sinun tarvitse hallita kaikkea eikä kaikkia.

Itse sanoisin, että aika auttaa. Ja antaa perspektiiviä. Monissakin asioissa, joista olen joskus ollut vihainen toiselle, olen ajan myötä pystynyt näkemään, että itsessänikin oli myös vikaa.

Jotkut tilanteet, joissa itseäni on syytelty rajustikin turhaan, ovat toki jääneet negatiivisena mieleen, mutta ehkä eivät enää ole vihaa, vaan lähinnä näen sen niin, että tuo toinen ihminen on vaan sellainen, että ei osaa nähdä virheitään, eikä varsinkaan pyytää anteeksi. Se on hänen ristinsä, jonka hän joutuu kantamaan. Häntä helpottaisi, jos oppisi pyytämään anteeksi. Mutta minä en halua jäädä jumiin tällaisiin negatiivisiin tilanteisiin. Enkä tunne pakottavaa tunnetta päästä osoittelemaan, että minä olin oikeassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vain etäisyys auttaa. Sitten asian voi unohtaa paremmin.

Tää on väärä metodi. Mä sanon sen ihan alkuun. 

Pakeneminen ja pois juokseminen ei oo ratkasu yhtään mihinkään. 

Ne asiat pitää käsitellä ja kohdata ja niistä pitää päästää irti, muuten ne seuraa perässä ihan minne vaan. Ne ei välttämättä tule pintaan heti, mutta saattaa tulla uudestaan ja uudestaan vaikka 10 vuoden päästä. 

Vaikka tapahtuneita ja asioita käsittelisi uuudellene ja uudelleen, eivät ne kuitenkaan muutu tai poistu historiasta. Ennemmin toteaa, että näin oli ja se siitä. Enemmän se käsitteleminen ja vatvominen pitää menneisyyden matkassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vain etäisyys auttaa. Sitten asian voi unohtaa paremmin.

Tää on väärä metodi. Mä sanon sen ihan alkuun. 

Pakeneminen ja pois juokseminen ei oo ratkasu yhtään mihinkään. 

Ne asiat pitää käsitellä ja kohdata ja niistä pitää päästää irti, muuten ne seuraa perässä ihan minne vaan. Ne ei välttämättä tule pintaan heti, mutta saattaa tulla uudestaan ja uudestaan vaikka 10 vuoden päästä. 

 

Kyllä se usein on ihan järkevä ratkaisu jättää taakseen elämässään jotain, mikä aiheuttaa vain turhaan harmitusta ja raskaita tunteita. Ja keskittyä kaikkeen sellaiseen, mikä tuottaa iloa ja antaa voimaa jatkaa. Riippuu toki asiasta, mutta useinkin on ihan hyödyllistä mennä eteenpäin, eikä jäädä jumiin kaikkeen negatiiviseen.

Minä olen myös tätä mieltä.. keskittyy positiiviseen ja muuhun. ja välillä saattaa siinäkin itku tirahtaa niistä ikävistä sattumuksista. Näin se käsittely nopeutuu. Jos koko ajan pyörittelet mielessäsi sitä negaa ne ajatukset voi jumiutua pyörimään vaan ajatuksina eikä tunteille tule tilaa. Toki joskus joku biisi voi auttaa että surua vähän purkautuu ja tätä voin joskus tehdä tahallani.

Jättää sen paskan niin kyllä se siitä. Ajan kanssa helpottaa.

Jännästi joka nainen vihaa muita ja joka nainen kitisee ja valittaa että häntä ei saa vihata

Nämä ovat vaikeita tilanteita, koska niissä ei välttämättä ole yksiselitteisiä syyllisiå. Siis teidän mielestä se toinen osapuoli on eittämättä hyväksikäyttäjå ja kakkiainen. Ja varmaan olette siinä oikeassa. Sen  toisen mielestä taas hän on tukenut teitä vaikeissa tilanteissa ja itse olet kiittämätön kiukuttelija. Ja yllättävän usein hänkin on siinä kohtuullisen oikeassa.

vihasta voi joskus päästä eroon sillä, että ymmärtää asian muistakin kuin omasta näkökulmastaan. Se toki vaatii aika paljon, ei monilta riitä sellaista kapasiteettia.

Ei vihasta tarvitse päästä eroon. Saat vihata vapaasti. Se on ihanaa.

Lisäys aiempaan. Kun pääsin eroon nuorempana tyypistä ja lopulta ajatuksista hänen suhteen, muistakin vääristä. Niin toki silti voin tunnustaa jos joku mies teki rikoksen, esimerkiksi käytti hyväksi tilaisuutta ja olin kohteena sinisilmäisyyttäni. Ei sitä ole tarvinnut kieltää. Mutta enpä siihen halua jäädä roikkumaan tai enää halunnut. Muiden rikokset eivät ole enää mun ongelma, en halua diilata niiden karmaa. Enkä niiden kanssa. Heidän pitää tehdä se sitten jonkun muun kanssa, jos vaivaa. Pidän huolen omista tekemisistäni ja muusta sellaisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vain etäisyys auttaa. Sitten asian voi unohtaa paremmin.

Tää on väärä metodi. Mä sanon sen ihan alkuun. 

Pakeneminen ja pois juokseminen ei oo ratkasu yhtään mihinkään. 

Ne asiat pitää käsitellä ja kohdata ja niistä pitää päästää irti, muuten ne seuraa perässä ihan minne vaan. Ne ei välttämättä tule pintaan heti, mutta saattaa tulla uudestaan ja uudestaan vaikka 10 vuoden päästä. 

Fyysinen etäisyys, ettei se toinen pääse vaikuttamaan millään tavalla. Sitten pystyy käsittelemään asian omaan tahtiin. 

Vierailija kirjoitti:

Minäkään en pääse vihasta millään irti. Eräät ihmiset ovat tehneet minulle vääryyttä. Kostaminen lievittää vihan tunnetta joksikin aikaa. Varmaan minäkin tarvitsisin terapiaa, mutta kaikista parasta olisi, jos ihmiset toimisivat asiallisesti ja reilusti toisiaan kohtaan. Ei pidä luottaa siihen, että joku on niin nössö, että häntä voi kohdella miten vain.

Kostaminen ei auta kuin vihan kierteen jatkumiseen. Parempi kostaa ajatuksissaan, ei oikesti. 

Vierailija kirjoitti:

Jännästi joka nainen vihaa muita ja joka nainen kitisee ja valittaa että häntä ei saa vihata

Alluhan vihaa jokaista naista, joka ei tunne eikä haluakaan tuntea Allua. Ei hällevtaaskaan tapahdu mitään, puuttuu vaan muiden juttuihin. Allustahan täällä puhutaan, joten tänne voi tulla raivoamaan jokanaiselle.