Lue keskustelun säännöt.
IL: Turkulainen Anna, 32, on liian herkkä töihin
18.08.2025 |
Mitä mieltä tämänkaltaisista henkilöistä ja artikkelista. Riittääkö yhteiskunnassamme työpaikkoja jokaiselle erityisherkälle sovellettuna heidän tarpeidensa mukaan?
https://www.iltalehti.fi/mieli/a/b6cf8cb1-88e7-4a16-a37a-02e1e138db33
Kommentit (689)
Jos sopimus 30 h viikko niin siitä jää käteen 1300 - 1400 e. Eli palkka surkea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
80 prosenttia työelämässä olevista ei tee mitään järkevää. 20 % kannattelee koko maata
Joo edellisessä työpaikassa jauhoivat paskaa vaan taukohuoneessa ja työajalla surffailivat netissä.
Näitäkin on. Niitäkin on joiden oletetaan tekevän kaikki raskaat työt ja kantamukset, muiden pyöritellessä papereita. Sitten ihmetellään, kun raskaan työn raatajalla on selkäkipeä.
Jep. "Taasko sillä on selkä kipeä? Että se jaksaa valittaa selkäkipua". Hyvä näiden paperin pyörittäjien on moittia. Aika painava se A4 arkkikin tietysti on, etenkin musteen kera.
Voi iskeä tenniskyynerpää, kun tarpeeksi paperia pyörittää
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttää, kun herkkyys sotketaan tällaisiin ilmiselviin mt-ongelmiin
Tuossahan on käsittääkseni kyse nimenomaan siitä, että (erityis)herkkyys on altistanut noille mt-ongelmille!
Miten moni todella epäherkkä ja pakasunahkainen ihminen ylipäätään ahdistuu ja saa paniikkikohtauksia suht normaalissa elämässä? En ole sellaiseen vielä törmännyt.
Jokainen ihminen on herkkä. Ja kyllä se kovanahkaisempikin voi sairastua mielenterveysongelmiin erilaisista syistä. Outoa kuvitella muuta. Myös vaikkapa paniikkihäiriöön tai masennukseen, ptsd jne.
Ja jos herkkyydestä uhutaan, niin suurella herkyydellä on sitäpaitsi myös paljon hyviä puolia. Ihmiset on erilaisia, ja vahvuudet ja heikkoudet ovat myös erilaisia.
Mielestäni on typerää ja hyvin yksisilmäistä ylipäätään halveksia suurempaa herkkyyttä, vaikka sitä erityisherkyyttäkin. Sehän ei ole mikään sairaus tai diagnoosi, ja itse asiassa iso osa ihmisistä on tällaisia persuominaisuuksiltaan. Tässä jutussa ei kuitenkaan kirjoitettu, tai ollut kyse erityisherkkyydestä.
Erityisherkkyyttä ei mainittu täsä artikkelissa siis yhtään kertaa. Klikkiotsikkoon oli tuo "herkkyys" ympätty harhaanjohtavsti, jutun varsinaisesta sisällöstä poiketen. Ko. jutussa ei kirjoitettu siis herkkyydestäkään, vaan mielenterveysongelmista ja vaikeuksista työelämässä niiden johdosta. Myös sivuttiin vaikeuksia muussa elämässä ja opiskeluissa näiden ongelmien kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä kyseiselle Annalle!
Hienoa, että on yritystä pysyä yhteiskunnan toiminnassa omien kykyjensä mukaisesti mukana.
Jossain vaiheessa voi olla viisaampaa hyväksyä se, että ei ole kykenevä työelämään. Minä sairastutin itseni lopullisesti liialla tsempillä ja yrittämisellä (mulla on hyvin samanlaiset diagnoosit kuin Annalla), kun en ymmärtänyt että keho ei jaksa loputtomasti äärirajoilla oloa.
Toki on joku häviävän pieni mahdollisuus, että Anna löytäisi itselleen sopivan työpaikan, mutta on sitä vaikea uskoa. Terveetkin nuoret (ja vanhemmat) uupuvat nykypäivän työelämässä, niin mikä mahdollisuus noinkin sairaalla ihmisellä on siellä pärjätä?
Annalle haluaisin sanoa sen mitä toivoisin, että joku olisi sanonut minulle aikanaan: elämään voi löytää tarkoitusta ja mielekkyyttä myös työelämän ulkopuolelta. Tärkeintä on hyväksyä oma tilanne ja elää sen mukaan (mikäli on jo vuosikaudet yrittänyt "parantua" ja olla niinkuin muutkin). Voi löytää jopa onnellisuuden oravanpyörän ulkopuolelta :-)
Toivottavasti näille ilkkujille iskee itselleen mtsairaus. Karman laki nääs.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä paskaduunit eivät sovi Annalle. Kouluttaudu, Anna. Saat todennäköisesti sivistyneemmän työympäristön, kevyemmän työn ja enemmän palkkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Olen saanut puhua taas asioistani erityyppisille ihmisille, kuten psykologille, lääkärille, kuntoutushenkilöille ja fysioterapeutillekin."
No ei voi ainakaan valittaa, ettei tukea tai apua anneta yhteiskunnan puolesta.
ja sitten ihmetellään kun oikeasti hädässä olevat eivät saa apua kun koneisto on kiinni näissä vuositolkulla.
Se ei kuitenkaan ole yksilön, vaan systeemin vika. Esim. aikuisen ADHD-tutkimuksia varten joutuu täälläpäin tapaamaan ihan hirmu montaa eri asiantuntijaa ja lääkäriä. Eri ihmiset joka vaiheessa alkukartoittaa, haastattelee, diagnosoi, ohjaa diagnoosin jälkeen oikeanlaisen tuen piiriin ja lopuksi antaa sitä tukea tai kirjoittaa reseptin jne. Ilman virallista diagnoosia taas et saa virallista apua siltä yhdeltä asiantuntijalta, joka lopulta onnistuu auttamaan konkreettisesti. Ilman tuon polun läpi käymistä myöskään esim. Kela ei hyväksy mitään selityksiä tai myönnä tukea terapiaan tms, jos tämä prosessi on vaikkapa vaikuttanut opiskelu- tai työkykyyn.
Sama systeemin mutkikkuus toistuu myös esim. terapiaan hakeutuessa tai vaikkapa kuntoutustukea hakevan opiskelijan kanssa. Et voi päästä kuntoutukseen, jos et ole ensin hakenut tarpeeksi apua ja täytä tiettyjä kriteerejä, joihin liittyy monta eri käyntiä ja pallottelua tiskiltä toiselle. Päätöksiä tehdessä saatetaan jopa katsoa ns. hyödyksi ja ottaa tosissaan vasta, kun on ollut niin ja niin kauan sairaslomalla tai näin ja näin monen avun piirissä, halusi tai ei. Jokaiseen lausuntoon jotka helpottavat prosessia tarvitaan jokin virallinen diagnoosi, joita esim. toimintaterapeutti ei voi tehdä vaan ainoastaan auttaa diagnosoinnissa. Toimintaterapeutti saattaa kuitenkin olla se, joka tietäisi esim. tämän aloituksen henkilön tapauksessa heti ne konkreettiset keinot joita lähteä hänen kanssaan kokeilemaan mutta ei voi tehdä niin ilman byrokratiaa, koska palvelujärjestelmä. Ilman kuntoutusta ei taas välttämättä opiskelu onnistu eikä myöskään ilman sitä myöhemmin työllisty.
Eli ei ole aina kyse siitä, että nämä apua tai erikoisjärjestelyä tarvitsevat ihmiset rakastaisivat huomiota ja haluaisivat ravata hoidosta toiseen, vaan systeemi on rakennettu niin että asiantuntijoille ei riitä töitä ilman palloteltavia potilaita. Ihmiset jotka eivät ymmärrä näitä asioita tai onnekseen ole joutuneet käymään vastaavia prosesseja omakohtaisesti läpi, valittavat jos et ole töissä mutta valittavat myös jos yrität tehdä asialle jotain. Pieleen meni, jos et edes yrittänyt hakea apua. Jos taas hait apua ja otit sitä vastaan, yhtäkkiä rakastat puhua ongelmistasi ja kuormitit järjestelmää ja muiden verorahoja.
Mikään kuntoutus ei ole sataprosenttisen varmasti kannattavaa, koska sen onnistumista ei voida etukäteen tietää ennen kuin on edes selvitetty mistä kiikastaa. Se ei kuitenkaan ole syy jättää auttamatta varsinkaan toimintakykyisiä ihmisiä. Oikeasti sairaseläkkeelle kuuluvat työttömät kuuluisivat eläkkeelle ilman vuosien turhaa piinaa, mutta tällaiset väliinputoajat olisi syytäkin tukea takaisin johonkin välimalliin esim. kevennetyllä työajalla. Taustalla vaikuttaa myös tämä suorittavien työtehtävien automatisointi, mistä on ollut pitkään puhetta. Kaikista ei ole hektiseen asiakaspalveluun tai vaativaan asiakaspalveluun, vaan on iso osa ihmisiä jotka kykenisivät yksinkertaisiin työtehtäviin jotka olemme korvaamassa koneilla. Sitten syytämme sitä osaa ihmisistä, kun he eivät sovellu enää oikein mihinkään ja teemme byrokratiasta niin hankalaa, että kuntouttamisessakin valuu ylimääräistä aikaa ja rahaa ihan turhaan hukkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Otetaan vähän realistisuutta tähänkin asiaa. Hyllytys on sellaista työtä pienillä asiakaspalvelutehtävillä mitä oma arka 14-vuotias pystyi valittamatta tekemään 2 viikkoa. Ei se oikeasti ole mitään vaativaa työtä, haloo nyt. Tylsää se taatusti on. Jos ihminen ei pysty hyllyttämään, niin en nyt oikeastaan keksi enää mitää helpompaa hommaa. Mutta kuten tässä ketjussa on jo sanottu tällaista hyllyttäjän työtä ei ole tarjolla ja kauppoihin hakee normaaleja ihmisiä töihin, jotka kiilaa hetkessä mt-ongelmaisten ohi."
Otetaan vaan realismia peliin. 14-vuotias tekee töitä 2 viikkoa, koulu jatkuu, äiti ja isä maksaa asumisen ja ruuan, töistä jää vähän kivaa taskurahaa käteen. 14-vuotiaan elämänasenne on positiivinen ja odottava, keho on ja kivuton ja energinen, tulevaisuus näyttää valoisalta.
30-vuotiaalla on ehkä hieman eri tilanne, kun töitä pitäisi tehdä h
2 viikkoa seisoo vaikka päällään. Mutta kun puhutaan oikeasti aikuisen ihmisen työurasta, niin siihenkö ei saisi olla mitään vaatimusta, että työ elättäisi ja olisi henkisesti edes hieman mielekkäämpää kuin latoa vuosikausia tavaraa hyllyyn? Kyllä henkinen tylsyys pitkällä aikavälillä voi yhtälailla lisätä työn kuormittavuutta, oma teinisikin narisi jo parissa viikossa tylsyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä paskaduunit eivät sovi Annalle. Kouluttaudu, Anna. Saat todennäköisesti sivistyneemmän työympäristön, kevyemmän työn ja enemmän palkkaa.
Tämäkin on vaihtoehto, jos vain motivaatio riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
*hektiseen asiakaspalveluun tai vaativaan asiantuntijatyöhön, siis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä paskaduunit eivät sovi Annalle. Kouluttaudu, Anna. Saat todennäköisesti sivistyneemmän työympäristön, kevyemmän työn ja enemmän palkkaa.
Tämäkin on vaihtoehto, jos vain motivaatio riittää.
Perfektionistille ja itseään ruoskivalle myös opiskelu voi olla todella uuvuttavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen minäkin mutta perhana kun laskut pitää maksaa
Kurjaa. Kuinka usein sinä saat paniikkikohtauksia? Onko sinun masennuksesi vaikeaa vai keskivaikeaa?
Minulla on aika paha traumatausta ja lisäksi adhd. Tällä taustalla minunkin elämä oli vähän tuollaista parikymppisenä. Kaikki ahdisti ja oli vaikeaa. Aloitin ja keskeytin opintoja jne. Se oli oikeasti todella rankkaa ja ihmettelen miten puolisoni pysyi rinnallani kaikki ne vaikeat vuodet.
Kuitenkin minulla oli koko ajan ihan hirvittävä usko ja toivo siihen, että toivun ja kuntoudun työelämään. Yrityksen ja erehdyksen kautta sitten juurikin 32-vuotiaana löysin alani ja olen nykyisin vakitöissä lähes viiden tonnin palkalla. Tuolla naisella on selkeästi ongelmia mielenterveytensä kanssa. Niistä voi toipua ja niiden kanssa voi oppia elämään, MUTTA sitä pitää itse haluta ja siihen pitää itse panostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti näille ilkkujille iskee itselleen mtsairaus. Karman laki nääs.
Ei kukaan mieleltään terve ilku muille näin kuin täällä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä paskaduunit eivät sovi Annalle. Kouluttaudu, Anna. Saat todennäköisesti sivistyneemmän työympäristön, kevyemmän työn ja enemmän palkkaa.
Tämäkin on vaihtoehto, jos vain motivaatio riittää.
Perfektionistille ja itseään ruoskivalle myös opiskelu voi olla todella uuvuttavaa.
Voi opetella olemaan ruoskimatta itseään uuvuksiin. Joskus kyse on valinnasta ja tahdosta oppia uusia keinoja.
No mitens esim. marjojen ja käpyjen keruu, niissä ei tarvitse olla missään kontaktissa ihmisten kanssa. Mitäpä sitä noihin hommiin menemään kun vastiikketta saa rahaa kelasta. Eikö näissä tapauksissa voisi laittaa kela tukea vastiilleseksi? Mitään fyysistä estettä ei artikkelin mukaan ole fyysisen työn tekemiseen. Siksi toisekseen jos pelkää niin paljon kontakteja niin miten onnistuu sitten suhteessa oleminen kuotenkin.
Minua on alkanut oikeasti ärsyttää se, että herkkien ihmisten oletetaan yhä useaamin olevan autisteja. Autismi on ollut viime aikoina paljon esillä, ihan tv-sarjaa myöten, joten johttu ehkä siitä. Autismi on nyt tavallaan trendikästä ja sitä nähdään sielläkin, missä sitä ei ole.
Tarkoitukseni ei ole dissata ketään autistia, mutta kaikki herkät, aistiherkätkään eivät ole autisteja!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liian vaikeita vaatimuksia työemässä kenelle vain :(
"Uudessa työssä oli Annan mukaan paljon vaatimuksia: hänen piti olla kassalla ja samaan aikaan hinnoitella tuotteita, katsoa varkaiden perään ja siivota myymälää."
Niin ja yllättäen tuo on myyjien joka päivästä työtä, myös kirpputorilla.
Jep. Ja vielä kusipäisiä ihmisiä sietää kyselemässä ja vaatimassa ympärillään joka päivä. Silti me jotenkin vain selviämme. Olisko aika myös aapeen yrittää tehdä osansa? Ei mekään nimittäin riemusta tanssahdellen töihin hypähdellä joka aamu. Elämä vaan on semmoista.
Aika ikävää, että sullakin on panikkikohtauksia ja vakavaa masennusta, autismin kirjoillakin ehkä (?) . Hienoa kuitenkin, että olet löytänyt sellaisen työn, johon pystyt tuollaisessa kunnossa, ja selviät kuitenkin, se on aika harvinaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukematta ketjua veikkaan, että vauva-käyttäjien mielestä hän on tehnyt jotain pahasti väärin.
Niin, täällä syytetään tuotakin ihmistä vaikka, tuskin hän mielenterveysongelmiinsa itse on syyllinen.
Ei hän itse ole ongelmiin syyllinen, mutta siihen on, ettei ole toipunut. Kun se vastuu siitä omasta toipumisesta ja omasta elämästä on ihan vain ihmisellä itsellään.
Kukaan muu ei voi ketään terveeksi taikoa. Tekisi jotain noille ongelmilleen, ihan itse.
Erityisherkkyys on ihan huuhaata. Minäminä ihmisten itseään korostava "diagnoosi"