Lue keskustelun säännöt.
Yksinäinen joulu, sen jälkeen kun lapsemme syntyivät :(
17.11.2024 |
Miehen äiti joka olisi viettänyt joulua yhdessä, on valitettavasti kuollut. Miehen veljen jolla lasten serkut, on pakko mennä aina jouluksi vaimonsa kotiin. Koskaan, ei koskaan voi viettää joulua meidän kanssamme. Miehen isä huitelee uuden naisensa kanssa jossain. Ei kiinnosta lapset, eikä lastenlapset.
Omat vanhempani ovat mielenterveysongelmaisia, eivät pysty järjestämään mitään. Hyvä kun selviävät päivästä toiseen. Veljeni perhe myös menee aina jouluksi vaimonsa kotiin. Koskaan myöskään siltä puolelta serkut eivät vietä joulua kanssamme. Kun lapsemme syntyivät, nämä sisarukset käytännössä hylkäsivät meidät. 🤔
Haluaisimme niin tarjota edes joskus lapsille kivan sukujoulun, jossa lahjoja saisi repiä ja riemuita serkkujen kanssa. Tuskainen ja paha olo tämän takia. Miten toimisitte vastaavassa tilanteessa.
Kommentit (87)
Ole vaan tyytyväinen siitä, ettei tarvitse olla isoa sukujoulua. Voitte rakentaa omanlaisensa joulun, jonka lapset tulevat muistamaan sitten aikuisena. En ole koskaan haaveillut edes mistään sukujoulusta ja hyvin toimi ja hyvät muistot vain oman perheen kesken vietetyistä jouluista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyi helvetti
lapsille sukujoulut on peestä.
vertailua ja kateutta ja meidän ja teidän mukulat
Höpsistä. Miten voi olla yksinäinen joulu kun on perhe ja lapsia🤔
Kutsu vanhempasi teille. Sinä kai jaksat järjestää.
Tommoisia sukujouluja ei ole kuin hallmarkin leffoissa. Aapee haihattelee
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jouluhan on ihan parasta oman perheen kesken. Saa iloita ja rauhoittua ihan omaan tahtiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kävisit tekemässä jouluna vaikka yhden vuoron kotihoidossa. Lukemattomia vanhuksia joita kukaan ei muista edes yhden postikortin verran! Heiltä on kaikki läheiset poismenneet.
Osaisit edes hävetä mitä puhut.
Vierailija kirjoitti:
Kutsu vanhempasi teille. Sinä kai jaksat järjestää.
Ovat kaikenlisäksi eronneita, eivät pysty/halua olla samassa paikassa. Tälläiset isovanhemmat meillä suuri suru!
Veljeni perhe ovat vain tunnin matkan päässä. Kahtena viime vuonna odotettiin joulupäivänä ja tapanina kylään heitä kakut pöydässä, jättivät tulematta. Oli lisäksi tyttäremme 2v päivä. Selkeästi vanhempien mt-ongelmat periytyneet sinnekin. Oireen kuvaan kuuluu tuo joustamattomuus ja ei saa sovittua mitään heidän kanssa. Suru lasten takia🤔
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi kyynel! Yhyy! Voi kyynel! Voi kyylel!!! Ruikutiruikuti - voi kyylel - yhyyy!!! Voi kyynel - yhyy!!!
Vierailija kirjoitti:
Kävisit tekemässä jouluna vaikka yhden vuoron kotihoidossa. Lukemattomia vanhuksia joita kukaan ei muista edes yhden postikortin verran! Heiltä on kaikki läheiset poismenneet.
Osaisit edes hävetä mitä puhut.
Teen itse auttamistyötä joten tuttua on. Kirjoitan tässä oman perheen surusta. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis ootko tosissas? Mä vietän joulun yksin. Siis YKSIN. Teen töitä ja millon en oo töissä, juon viinaa.
Sama. Paitsi että en käy töissä ja juon kaljaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sukujoulut oli raskaita. Ne järjestelyt, koordinointi ja hulina. Olin iloinen kun ovi sulkeutui viimeisenkin vieraan lähdettyä ja vihdoin sai rentoutua.
Minä ja puolisoni päätimme hyljätä kaikki sukujoulut, kun lapsemme syntyivät. Lapsettomana parina kerkesimme nähdä toistemme sukujen sukujoulut, ja emme halunneet lapsillemme opettaa sellaisia joulunviettotapoja. Ei kummankaan suvussa ryypätä jouluna tai muuten vietetä sopimatonta elämää. Mutta se, miten pienestä asiasta joulu voi "mennä pilalle", oli kierre, jonka halusimme katkaista.
Meillä ei mene joulu pilalle, vaikka perunalaatikko olisi vääränlaista, tai sauna ei ole edellisenä päivänä pesty. Jos joulukuusesta tippuu neulaset jo ennen kuin keretään se koristelemaan, viedään kuusi saman tien pihalle, ja ollaan joulu vaikka sitten ilman kuusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kutsu vanhempasi teille. Sinä kai jaksat järjestää.
Ovat kaikenlisäksi eronneita, eivät pysty/halua olla samassa paikassa. Tälläiset isovanhemmat meillä suuri suru!
Veljeni perhe ovat vain tunnin matkan päässä. Kahtena viime vuonna odotettiin joulupäivänä ja tapanina kylään heitä kakut pöydässä, jättivät tulematta. Oli lisäksi tyttäremme 2v päivä. Selkeästi vanhempien mt-ongelmat periytyneet sinnekin. Oireen kuvaan kuuluu tuo joustamattomuus ja ei saa sovittua mitään heidän kanssa. Suru lasten takia🤔
Kutsu sitten toinen aattona ja toinen joulupäivänä.
Koita nyt aikuista!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävisit tekemässä jouluna vaikka yhden vuoron kotihoidossa. Lukemattomia vanhuksia joita kukaan ei muista edes yhden postikortin verran! Heiltä on kaikki läheiset poismenneet.
Osaisit edes hävetä mitä puhut.
Teen itse auttamistyötä joten tuttua on. Kirjoitan tässä oman perheen surusta. Ap
Mistä surusta?
Sinä luot sen tunnelman. Olet aikuinen ihminen.
Ymmärrän. Haaveilin sukujouluista lapsena. Jotkut koulukaverit kertoivat sellaisista koulussa joululoman jälkeen. Miten oli ollut kivaa nähdä sukulaisia ja leikkiä serkkujen kanssa.
Isäni mielestä joulu ei kuitenkaan ollut kyläilyä vaan rauhoittumista varten, joten olimme joulun aina kotona eikä meille tultu kylään.
Ei se perhe-/sukujoulun viettäminen ole aina itsestä kiinni. Olosuhteita ei aina voi valita, joten minkäs teet.
Siis ootko tosissas? Mä vietän joulun yksin. Siis YKSIN. Teen töitä ja millon en oo töissä, juon viinaa.