Isä rikkoi suutuspäissään lapsen lelun

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä lapselle kuri on saatava. Jos ei ne rajat kotoa ja koulusta löydy, niin kyllä ne vankilasta sitten aikanaan löytyy.  Toki tästä episodista tulee keskustella ja lapsen pitää ymmärtää oma vastuunsa tapahtumiin.

Rajoja ei laiteta kilahtelemalla epävakaasti ja rikkomalla.

Tasapaino pitäisi löytää. Ei väkivaltaa - kuten ei tässäkään ollut - mutta ei kiva jutustelukaan riitä, tiukkana pitää olla tilanteen mukaan ja tehdä selväksi, että on toteltava.

ap kysyy siis miten asettaa rajoja.

Hyvää työtä ap, lapsesi kasvatus on vahvalla pohjalla

1. Lelun rikkominen on yksiselitteisesti väärin. Sitä miehen kuuluu pyytää anteeksi ja korvata lelu. Samaan aikaan voi sanoa, leikki pitää kuitenkin lopettaa kuin aikuinen sanoo, se on totta, ja aikuisen pitää osata säilyttää malttinsa.

2. Mies on vastuussa omasta käytöksestään. Ja samaan aikaan, jos yrittää yksin kasvattaa yhteistyökykyisiä lapsia samalla kun toinen vanhempi on kyvytön vaatimaan lapselta mitään ja omalla toiminnallaan vetää mattoa jalkojen alta joka päivä, taakka voi kasvaa kohtuuttomaksi. En tiedä onko teillä tällainen tilanne ja edelleenkään se ei oikeuta rikkovaa käytöstä! Mutta voi selittää sitä ja olla yksi suunta ratkaista tilannetta lapsen kannalta parhaaksi. 

Olen itse kasvattanut lasta miehen kanssa joka joustaa loputtomiin tai luovuttaa kun lapsi ei toimi niin kuin ohjeistetaan, koska muu on liian työlästä ja esim. lapsen paha mieli pelottavaa. Se on ihan hirvittävän, tolkuttoman turhauttavaa ja karhunpalvelus sille lapsellekin. Jos lapsi oppii että aikuisten ohjeet on ehdotuksia ja aina voi vetää oman rytmin mukaan, niin ellette aio kotikouluttaa lasta yrittäjäksi, ongelmia on luvassa. Ja ihan kotonakin, jos nukkumaan päästään 2h tarvetta myöhemmin tai leikkipuistoon vasta lounasaikaan, kun siirtymätilanteet ei suju. Lempeästi, kohtuullisesti joustaen, mutta jämäkästi.

Mutta tuo huomion kääntäminen sinun mahdollisiin virheisiin ennen kuin myöntää ja korjaa omansa on tietysti ihan klassikko, kun omat tunnetaidot ei riitä kohtaamaan sitä häpeää mikä omaan keskeneräisyyteen ja virheiden tekemiseen liittyy. Rasittava, hyödytön tapa. Mitä mies sanoo, jos sanot että "ok, hyvä pointti [minun toiminnasta], palataan keskustelemaan siitä - varataan sille kuitenkin oma keskustelunsa, jutellaan nyt ensin riitä miten tämä tämänkertainen tilanne pitäisi viedä loppuun". 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä lapselle kuri on saatava. Jos ei ne rajat kotoa ja koulusta löydy, niin kyllä ne vankilasta sitten aikanaan löytyy.  Toki tästä episodista tulee keskustella ja lapsen pitää ymmärtää oma vastuunsa tapahtumiin.

Rajoja ei laiteta kilahtelemalla epävakaasti ja rikkomalla.

Tasapaino pitäisi löytää. Ei väkivaltaa - kuten ei tässäkään ollut - mutta ei kiva jutustelukaan riitä, tiukkana pitää olla tilanteen mukaan ja tehdä selväksi, että on toteltava.

Väkivalta kohdistui siihen leluun. Mitä sinulta saa rikkoa, kun et tottele riittävän nopeasti? 

Vierailija kirjoitti:

ap kysyy siis miten asettaa rajoja.

Hyvää työtä ap, lapsesi kasvatus on vahvalla pohjalla

Kuka sen leluja rikkovan isän kasvatti tuollaiseksi? Toki aikuinen yleensä pystyy korjaamaan käytöstään.

Siis sehän olisi yhtä hyvinvoinut hakata sinut tai lapsesi. Poliisille ilmoitusta.

Ai kamala. Minullekkin tehtiin lapsuudessa noin enkä saanut siitä traumoja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikein toimittu. Jatkossa lapsi lopettaa leikin heti ensimmäisellä kehoituksella. 

Ei ole fiksua opettaa lasta pelkäämään vanhempaansa. 

Ei, muttei ole yhtään fiksumpaa opettaa lasta olemaan uskomatta vanhemman sanaa. Siitä seuraa vielä paljon enemmän vaikeuksia myöhempään elämään. Olen feministi, mutta tämä keskustelu on silmiä avaava. Olen sukupolvea, joka oletti kaikkien osaavan edes enemmän tai vähemmän käyttäytyä, ja piti selvänä, että muut ojentavat silloin kun käytös on vaarassa karata antisosiaalisen puolelle. Silloin myös ymmärrettiin itsestäänselvästi, että toisia ihmisiä arvostetaan ja heitä kuunnellaan. 

Siihen aikaan haluttiin tasa-arvoa usein myös perheeseen. Kukaan ei tarkoittanut sillä tilannetta, jossa lapset pitävät valtaa ja äiti käyttää heitä lyömäaseena isää vastaan. Te nuorempi polvi näytätte minun sukupolveni silmin hysteerisiltä, heikkopäisiltä, sosiaalisesti kyvyttömiltä, hirvittävän aggressiivisilta ja mustavalkoisuudessanne kylmiltä, piittaamattomilta ja yllättävän narsistisilta. Sanalla sanoen hätääntyneiltä hemmotelluilta lapsilta. Ei se ole vain miesväen kokemus. 

Vierailija kirjoitti:

Mies osasi taas kasvattaa, leikki loppuu heti kun mies seuraavan kerran sanoo, nainen joutuu jatkossakin maanittelemaan ja pyytelemään lasta joka ei tottele. 

 

6-vuotias leikkiin keskittynyt lapsi ei välttämättä edes oikeasti kuule, jos joku sivusta huutelee että nyt lähdetään. Silloin pitää mennä lapsen silmien tasolle ja laittaa vaikka käsi olkapäälle ja sanoa, että nyt leikki jää tauolle, mennään. Tuo mies ei osaa ketään kasvattaa kun hänellä on omakin kasvu jäänyt pahasti vajavaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Ai kamala. Minullekkin tehtiin lapsuudessa noin enkä saanut siitä traumoja. 

Mitä olet aikuisena rikkonut omilta lapsiltasi? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikein toimittu. Jatkossa lapsi lopettaa leikin heti ensimmäisellä kehoituksella. 

Ei ole fiksua opettaa lasta pelkäämään vanhempaansa. 

Ei, muttei ole yhtään fiksumpaa opettaa lasta olemaan uskomatta vanhemman sanaa. Siitä seuraa vielä paljon enemmän vaikeuksia myöhempään elämään. Olen feministi, mutta tämä keskustelu on silmiä avaava. Olen sukupolvea, joka oletti kaikkien osaavan edes enemmän tai vähemmän käyttäytyä, ja piti selvänä, että muut ojentavat silloin kun käytös on vaarassa karata antisosiaalisen puolelle. Silloin myös ymmärrettiin itsestäänselvästi, että toisia ihmisiä arvostetaan ja heitä kuunnellaan. 

Siihen aikaan haluttiin tasa-arvoa usein myös perheeseen. Kukaan ei tarkoittanut sillä tilannetta, jossa lapset pitävät valtaa ja äiti käyttää heit

Olen syntynyt 60-luvulla ja 40-luvulla syntyneet vanhempani kasvattivat minut ja veljeni ilman väkivaltaa. Pitäisi onnistua nykyäänkin. 

Vierailija kirjoitti:

Eli aikuinen ihminen käyttäytyy kuin lapsi ja syyttää siitä sinua? Se taitaa olla miehen isä joka tarvitsee selkeitä rajoja. 

Miehen isä 😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä lapselle kuri on saatava. Jos ei ne rajat kotoa ja koulusta löydy, niin kyllä ne vankilasta sitten aikanaan löytyy.  Toki tästä episodista tulee keskustella ja lapsen pitää ymmärtää oma vastuunsa tapahtumiin.

Rajoja ei laiteta kilahtelemalla epävakaasti ja rikkomalla.

Tasapaino pitäisi löytää. Ei väkivaltaa - kuten ei tässäkään ollut - mutta ei kiva jutustelukaan riitä, tiukkana pitää olla tilanteen mukaan ja tehdä selväksi, että on toteltava.

Kyllähän lelun rikkominen aikuisen toimesta on lasta uhkaavaa ja pelottavaa. Mikäli tällä saadaan ns. opetus aikaan, on se pelko isää kohtaan.

Itsekin olen kerran suutuspäissäni noin tehnyt. Pyysin lapselta anteeksi ylireagointia, mutta täsmensin myös, että tulee aamulla kunnioittaa muidenkin tarvetta lähteä ajoissa. En ostanut uutta lelua. l

Vierailija kirjoitti:

ap kysyy siis miten asettaa rajoja.

Hyvää työtä ap, lapsesi kasvatus on vahvalla pohjalla

Väitätkö, että lapsesi uskoo heti yhdestä kerrasta?!

Vierailija kirjoitti:

Ai kamala. Minullekkin tehtiin lapsuudessa noin enkä saanut siitä traumoja. 

Sama juttu. Täällä on ihmeen kärsivällisiä porukkaa. Kukaan ei suutu, riitele, huuda lapselle koskaan tai menetä hermojaan. Ihmettelen vain, kun en tosielämässä ole tällaisia koskaan tavannut. Kyllä lapsen on hyvä nähdä muutakin tunteita kotona, kun hellantelttan. Voi tulla ihmetys myöhemmin aikuisena, kun erehtyy lyömään jotakuta ja sieltä tulee ymmärtävän ilmeen sijaan nyrkki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli aikuinen ihminen käyttäytyy kuin lapsi ja syyttää siitä sinua? Se taitaa olla miehen isä joka tarvitsee selkeitä rajoja. 

Miehen isä 😂

Arveletko fiksun isän kasvatteen pojastaan tuollaisen kilahtelijan?

-ohis

Tavaroiden hajottaminen on myös väkivaltaa. Isällä on todellakin peiliin katsomisen paikka.

Olen työskennellyt päihde-ja mielenterveysongelmaisten murrosikäisten kanssa 20 vuotta. Rajat saa lapselle ilman väkivaltaa ja uhkailuja. Vain keinoton aikuinen käyttäytyy noin, kun isä teki.

Lapsi tulee muistamaan tuon koko elämänsä isästään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä lapselle kuri on saatava. Jos ei ne rajat kotoa ja koulusta löydy, niin kyllä ne vankilasta sitten aikanaan löytyy.  Toki tästä episodista tulee keskustella ja lapsen pitää ymmärtää oma vastuunsa tapahtumiin.

Rajoja ei laiteta kilahtelemalla epävakaasti ja rikkomalla.

Tasapaino pitäisi löytää. Ei väkivaltaa - kuten ei tässäkään ollut - mutta ei kiva jutustelukaan riitä, tiukkana pitää olla tilanteen mukaan ja tehdä selväksi, että on toteltava.

Kyllähän lelun rikkominen aikuisen toimesta on lasta uhkaavaa ja pelottavaa. Mikäli tällä saadaan ns. opetus aikaan, on se pelko isää kohtaan.

On miehiä, jotka eivät ymmärrä mitä lapsen pelko tarkoittaa... tyypit puhuvat kunnioituksesta. Huomaavat sitten vanhetessaan mikä se ero oli, lapsia ei enää kotona näy, eikä yhteyksiä pidetä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikein toimittu. Jatkossa lapsi lopettaa leikin heti ensimmäisellä kehoituksella. 

Ei ole fiksua opettaa lasta pelkäämään vanhempaansa. 

Ei, muttei ole yhtään fiksumpaa opettaa lasta olemaan uskomatta vanhemman sanaa. Siitä seuraa vielä paljon enemmän vaikeuksia myöhempään elämään. Olen feministi, mutta tämä keskustelu on silmiä avaava. Olen sukupolvea, joka oletti kaikkien osaavan edes enemmän tai vähemmän käyttäytyä, ja piti selvänä, että muut ojentavat silloin kun käytös on vaarassa karata antisosiaalisen puolelle. Silloin myös ymmärrettiin itsestäänselvästi, että toisia ihmisiä arvostetaan ja heitä kuunnellaan. 

Siihen aikaan haluttiin tasa-arvoa usein myös perheeseen. Kukaan ei tarkoittanut sillä tilannetta, jo

Olen syntynyt 60-luvulla ja 40-luvulla syntyneet vanhempani kasvattivat minut ja veljeni ilman väkivaltaa. Pitäisi onnistua nykyäänkin. 

Et ymmärrä onneasi. Kasvoit juuri siihen saumaan, jossa käytöstavat olivat jaettua kansantuotetta, ja arki pysyi hallussa vähemmälläkin vääntämisellä. Useimmat ikäluokastasi saivat selkään, mutta useimmiten väkivalta oli lievää. Ihmisillä oli arvokkuutensa, oli töitä ja toimeentuloa, tulevaisuus oli ruusuinen, jos ei täällä niin Ruotsissa. Nyt istutte ylimmällä oksalla pätemässä, että jos minut on onnistuttu kasvattamaan oikein niin miksei muka kaikki muutkin kykenisi samaan (voi mitä kermaperseisyyttä). Kuitenkin itse kasvattajana on luultavasti oltu jo hiukan yli-idealistista ja seuraava sukupolvi on vielä suuremman eksistentiaalisen hädän ja itseriittoisuuden vallassa.  

Nyt riehuvat ympäriinsä sekä nämä oikeinkasvatetut että heidän lapsensa. Ketään ei saa komentaa, kasvattajan katsotaan onnistuneen jos komentaminen on turhaa koska lapsi ei usko mitään, sittenhän se on immuuni kaikenlaiselle väärinkohtelulle? No ei ole. Seurauksena on sukupolvi, joka lähtee lampaana seuraamaan ketä tahansa, joka onnistuu lupaamaan laittavansa maailman kuntoon. Sisäinen turvattomuus on niin suuri, ja se laittaa riehumaan kuuntelemisen sijaan. Veikkaan erittäin suurta huume- ja alkoholiongelman kasvua. Emme ole nähneet siitä vielä mitään. Nyt katseet jo lopultakin muualle sieltä sodanjälkeisten kärsimysten itsesäälistä ja kohti tulevaisuutta. Mitä olemme kasvattamassa? Tarvittaisiin yhteistyökykyisiä, rauhallisia, luotettavia ja toisiinsa luottavia kansalaisia. Mistä ne otetaan?