Isä rikkoi suutuspäissään lapsen lelun
Puolisoni eli lapsen isä rikkoi suutuspäissään lapsen (6 v) lelun. Lapsi siis viivytteli lähtöhetkellä leikkimällä lelulla. Aluksi isä sanoo syyksi, että oli väsynyt. Mutta seuraaksi, että lapsi tarvitsee selkeitä rajoja. Tähän liittyen isä on sitä mieltä, että minä äitinä en niitä aseta. Minusta isä koettaa viedä huomion pois omasta toiminnastaan ja vierittää syytä minulle.
Ja kai rajoja voi asettaa ilman että rikkoo lapsen lelun. Miten minun äitinä tulisi toimia tässä tilanteessa?
Kommentit (73)
Vierailija kirjoitti:
Tavaroiden hajottaminen on myös väkivaltaa. Isällä on todellakin peiliin katsomisen paikka.
Olen työskennellyt päihde-ja mielenterveysongelmaisten murrosikäisten kanssa 20 vuotta. Rajat saa lapselle ilman väkivaltaa ja uhkailuja. Vain keinoton aikuinen käyttäytyy noin, kun isä teki.
Lapsi tulee muistamaan tuon koko elämänsä isästään.
Niin, ja onko hän siitä pilalla? Ei. Noita muistoja on ollut todella monella. Asiasta aiheutui ongelmia, mutta ei ylittämättömiä. Jokainen vanhempi ei kykene niitä rajoja lapselleen laittamaan, vaan keinottomuus on lisääntymään päin. Näkeehän sen aloittajastakin, jos hänellä olisi keinonsa, mies ei olisi niin keinoton hänkään. Sinun jos jonkun pitäisi tietää, että usein lasten sekoilun taustalla on vanhempien ristiriita, johon lapsi joutuu kiistakapulaksi. Onko tämä sinulle uutinen?
Jos sinä olet ollut se ulkoa tuotu tekijä laittamaan niitä rajoja ilman väkivaltaa ja uhkailua, niin ymmärräthän, että useimmilta perheiltä tuo ulkoinen apu puuttuu? Syytätkö sinä heitä siitä, etteivät he itse osaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ap kysyy siis miten asettaa rajoja.
Hyvää työtä ap, lapsesi kasvatus on vahvalla pohjalla
Kuka sen leluja rikkovan isän kasvatti tuollaiseksi? Toki aikuinen yleensä pystyy korjaamaan käytöstään.
Vaimo, luultavasti. Yllättävän usein pienistä ongelmista tulee isoja, kun ympärillä ei osata toimia. Ei montakaan eläinkoulutusvideota tarvitse nähdä, niin alkaa hahmottaa asioita. Kaikki me reagoimme toisiimme, ja usein kysymys ei ole niinkään luonteista kuin vuorovaikutuksen ongelmista. Kukaan meistä ei ole kiva luonne äärimmilleen venytettynä. Eikä luotettava aikuinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies osasi taas kasvattaa, leikki loppuu heti kun mies seuraavan kerran sanoo, nainen joutuu jatkossakin maanittelemaan ja pyytelemään lasta joka ei tottele.
6-vuotias leikkiin keskittynyt lapsi ei välttämättä edes oikeasti kuule, jos joku sivusta huutelee että nyt lähdetään. Silloin pitää mennä lapsen silmien tasolle ja laittaa vaikka käsi olkapäälle ja sanoa, että nyt leikki jää tauolle, mennään. Tuo mies ei osaa ketään kasvattaa kun hänellä on omakin kasvu jäänyt pahasti vajavaiseksi.
Mennäänkö nyt sellaiseen aikakauteen, että hyvien ihmisten juhlaan ei ole asiaa kenelläkään, joka ei osaa valehdella, ettei omassa kasvussa ole mitään puutteita? Ja seuraavaksi aletaan vaatia, ettei lapsia saa hankkia kuin harvat ja valitut? Ja se on sitten hyvä?
Kuvailet ideaalikasvattajaa, joka osaa eläytyä 6-vuotiaan maailmaan. Se on paljon harvinaisempi taito kuin useimmat haluavat myöntää. Etenkin maailmassa, jossa ensimmäinen läheisempi lapsi saattaa olla se oma esikoinen. Ennen puhuttiin paljon siitä, että ensimmäinen lapsi on harjoituskappale. Ymmärrettiin, ettei aina osata. Nyt tällainen rohkeus on kadonnut. Se ei tarkoita, että kaikista olisi tullut äkkiä taitavia kasvattajia. Vaan se kertoo, että joku pitää niin tiukkaa kuria aikuisille ihmisille, ettei omista virheistä uskalleta puhua. Se ei todellakaan ole hyvä kehitys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies osasi taas kasvattaa, leikki loppuu heti kun mies seuraavan kerran sanoo, nainen joutuu jatkossakin maanittelemaan ja pyytelemään lasta joka ei tottele.
6-vuotias leikkiin keskittynyt lapsi ei välttämättä edes oikeasti kuule, jos joku sivusta huutelee että nyt lähdetään. Silloin pitää mennä lapsen silmien tasolle ja laittaa vaikka käsi olkapäälle ja sanoa, että nyt leikki jää tauolle, mennään. Tuo mies ei osaa ketään kasvattaa kun hänellä on omakin kasvu jäänyt pahasti vajavaiseksi.
Mennäänkö nyt sellaiseen aikakauteen, että hyvien ihmisten juhlaan ei ole asiaa kenelläkään, joka ei osaa valehdella, ettei omassa kasvussa ole mitään puutteita? Ja seuraavaksi aletaan vaatia, ettei lapsia saa hankkia kuin harvat ja valitut? Ja se on sitten hyvä?
Kuvailet i
Arveletko kaikkien aikuisten suomalaisten saaneen väkivallalla ruotuun kasvatuksen? Olen syntynyt 60-luvulla eikä minua kasvatettu väkivallalla. Tuskin olen ainoa laatuani. 80-luvulla lasten hakkaaminen jopa ihan erikseen kiellettiin lailla.
Vierailija kirjoitti:
Tavaroiden hajottaminen on myös väkivaltaa. Isällä on todellakin peiliin katsomisen paikka.
Olen työskennellyt päihde-ja mielenterveysongelmaisten murrosikäisten kanssa 20 vuotta. Rajat saa lapselle ilman väkivaltaa ja uhkailuja. Vain keinoton aikuinen käyttäytyy noin, kun isä teki.
Lapsi tulee muistamaan tuon koko elämänsä isästään.
Niin varmaan. Ja minä olen toiminut 1000 vuotta joulupukkina.
Lapsi oppii tästä pelkoa eikä kunnioitusta kuten joku jo totesi. 6v on jo niin iso, että muistaa lopun elämänsä tuon varsinkin mitä rakkaampi lelu. Turvallisuuden tunteeseen on tullut särö ja sitä ei noin vain korjata. Jatkossa sitten mahdollisesti pelosta tottelee ja nieleskelee omia tunteitaan, josta seuraa myöhemmin omia ongelmia. Joku täällä väitti, että itselle ei muka tullut vastaavasta traumoja. Kyllä mm. tunnekylmyys ja empatian puute kielii vähän jotain muuta. . .
Vierailija kirjoitti:
Lapsi oppii tästä pelkoa eikä kunnioitusta kuten joku jo totesi. 6v on jo niin iso, että muistaa lopun elämänsä tuon varsinkin mitä rakkaampi lelu. Turvallisuuden tunteeseen on tullut särö ja sitä ei noin vain korjata. Jatkossa sitten mahdollisesti pelosta tottelee ja nieleskelee omia tunteitaan, josta seuraa myöhemmin omia ongelmia. Joku täällä väitti, että itselle ei muka tullut vastaavasta traumoja. Kyllä mm. tunnekylmyys ja empatian puute kielii vähän jotain muuta. . .
Keskustellaanpa tunnekylmyydestä ja empatian puutteesta uudelleen sitten, kun joku mustavalkoisia kantoja esittäneistä pyytää anteeksi mahdollista ylireagointiaan. Että mahdollisesti tässäkin tapauksessa on muitakin syntisiä kuin isä. Mahdollisesti. Kovin on negatiivinen mieskuva, jos naisten räyhäämistä uupuneena ymmärretään, mutta miehen pitää olla vaimonkin turvallinen isä, ja vaimolla ei ole mitään syytä edes yrittää ymmärtää hänen kantaansa.
Täytyy sanoa, että yllätyn kovasti, jos kukaan ottaa senttiäkään takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä lapselle kuri on saatava. Jos ei ne rajat kotoa ja koulusta löydy, niin kyllä ne vankilasta sitten aikanaan löytyy. Toki tästä episodista tulee keskustella ja lapsen pitää ymmärtää oma vastuunsa tapahtumiin.
Rajoja ei laiteta kilahtelemalla epävakaasti ja rikkomalla.
Tasapaino pitäisi löytää. Ei väkivaltaa - kuten ei tässäkään ollut - mutta ei kiva jutustelukaan riitä, tiukkana pitää olla tilanteen mukaan ja tehdä selväksi, että on toteltava.
Tavaroiden rikkominen on väkivaltaa.
Meinaatko, ettei lapsi kokisi uhkaa, kun isä rikkoo hänen tavaransa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies osasi taas kasvattaa, leikki loppuu heti kun mies seuraavan kerran sanoo, nainen joutuu jatkossakin maanittelemaan ja pyytelemään lasta joka ei tottele.
6-vuotias leikkiin keskittynyt lapsi ei välttämättä edes oikeasti kuule, jos joku sivusta huutelee että nyt lähdetään. Silloin pitää mennä lapsen silmien tasolle ja laittaa vaikka käsi olkapäälle ja sanoa, että nyt leikki jää tauolle, mennään. Tuo mies ei osaa ketään kasvattaa kun hänellä on omakin kasvu jäänyt pahasti vajavaiseksi.
Mennäänkö nyt sellaiseen aikakauteen, että hyvien ihmisten juhlaan ei ole asiaa kenelläkään, joka ei osaa valehdella, ettei omassa kasvussa ole mitään puutteita? Ja seuraavaksi aletaan vaatia, ettei lapsia saa hankkia kuin harvat ja valitu
Arveletko kaikkien aikuisten suomalaisten saaneen väkivallalla ruotuun kasvatuksen? Olen syntynyt 60-luvulla eikä minua kasvatettu väkivallalla. Tuskin olen ainoa laatuani. 80-luvulla lasten hakkaaminen jopa ihan erikseen kiellettiin lailla.
En arvele, vaan tiedän, ettei ole. Se, että joissain perheissä ei ole koskaan pienintäkään väkivaltaa tarvittu ei poista sitä, että nykyaikuisissa on jo paljon sitä porukkaa, jota on kasvatettu joko liian kaveripohjalta, sormi suussa tai henkisellä väkivallalla, kun fyysistä uhkaakaan ei ole koettu sopivaksi. Tietenkin joukossa on paljon menestystarinoita, mutta päätellen näiden keskustelujen ahdistuneesta vaativasta sävystä, tasapainoisuutta se kasvatus ei ole kaikille tuottanut. Varmasti joukossanne on myös oikeasti hakattuja, jotka eivät oikeasti ymmärrä muiden todellisuutta. Itse vertailin vielä kavereiden kanssa, ketä on tukistettu, ketä läpsäisty, joku oli saanut risusta. Parhaat olivat saaneet vain kerran läpsäisyn, mutta omissa tutuissa nollalinjalaisia ei ollut. Paheksuttiin keskenämme asiaa, mutta ymmärrettiin sen mittasuhteet. Ketään meistä ei hakattu, ja jos jotain lasta kotona oikeasti hakattiin, ei hän siitä kehdannut puhua ainakaan meille parempiosaisille. Sellainen olisi ollut liian kamalaa. Käytät käsitteitä löysästi, ja epäilemättä tahallasi. Ei lasten hakkaamista ole koskaan arvostettu. Eikä lapsia ole laitettu väkivallalla ruotuun. Sillä on tehty selväksi, että totella pitää ja mikä on kaikkein vaarallisin temppu jota ei todellakaan ole syytä toistaa. Asiasta myös laskettiin leikkiä jos asiat olivat hyvin. Äitini sanoi ulos lähtiessäni, että saat selkääs jos hukut. Ihmettelin, mitäs hyötyä siitä sitten enää olisi kuollutta lasta lyödä. Äiti totesi, ettei haittaa, saat silti. Se riitti tähdentämään minulle, miten vakava hänen huolensa oli.
Niiden näkemys on liian pelokas, jotka ovat itse välttyneet tyystin fyysiseltä rankaisemiselta. Ei se minusta ole hyvä. Ihmisistä tulee jotenkin ohuempia ja arempia. Se jo suoraan lisää aggressiivisuutta, vaikka tarkoitus on ollut päinvastainen.
Vierailija kirjoitti:
Olen minäkin rikkonut lapsen lelun. 4-vuotiaana sai miekan, jolla kielsin lyömästä yhtä rikki menevää juttua. Sanoin sata kertaa ja että miekka lähtee sillä sekunnilla. Lapsi löi sitä juttua miekalla ja se meni rikki. Otin miekan ja katkaisin keskeltä kahtia ja laitoin roskiin. Kyseessä ei ollut mikään hömelö taapero, vaan fiksu lapsi jolle oli kerrottu seuraukset mikäli ei tottele.
Saanko kysyä miksi se miekka piti rikkoa?
Aseta rajat sille isälle! Ja selitä niin kuin tyhmälle ne rajat että toisten leluja ei rikota!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli aikuinen ihminen käyttäytyy kuin lapsi ja syyttää siitä sinua? Se taitaa olla miehen isä joka tarvitsee selkeitä rajoja.
Miehen isä 😂
Arveletko fiksun isän kasvatteen pojastaan tuollaisen kilahtelijan?
-ohis
se taitaa olla miehen isä, joka tarvitsee selkeitä rajoja Tälle nauroin 😂
Olen minäkin rikkonut lapsen lelun. 4-vuotiaana sai miekan, jolla kielsin lyömästä yhtä rikki menevää juttua. Sanoin sata kertaa ja että miekka lähtee sillä sekunnilla. Lapsi löi sitä juttua miekalla ja se meni rikki. Otin miekan ja katkaisin keskeltä kahtia ja laitoin roskiin. Kyseessä ei ollut mikään hömelö taapero, vaan fiksu lapsi jolle oli kerrottu seuraukset mikäli ei tottele.