Olen uskomattoman pettynyt ihmisiin

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli kaveri, ei ole enää. Halveksi ja aliarvioi minua koko ajan. Asun paremmalla alueella kuin hän. Olen korkeammin koulutettu kuin hän. Kaikki on parempaa kuin hänellä. En kersku asioilla i  enkä halveksi häntä. Silti vaan mitätöi. Ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin katkaista välit. 

Itselläni on vastaava tilanne. Kaveri oli saanut nuorena jopa diagnoosin persoonallisuushäiriöstä ja kertoi siitä sanoen sen olleen vain väärinkäsitys. Silloin en ymmärtänyt miten vakavasta asiasta oli kyse, mutta muistin diagnoosin kun kaveri alkoi käyttäytymään entistä oudommin. 

Ihan liian kauan luotin siihen, että kaveri olisi ihan normaali, koska kaikki muut aina ympärillä hokivat, ettei hän tarkoittanut mitään pahaa vaan oli vähän "persoonallinen" kun esim. puhui törkeästi muista ihmisistä. Viimeisinä aikoina hän sanoi jopa minusta muiden kuullen, miten olen "loppujen lopuksi ihan järkevä ihminen" vaikka minulla ei ole koskaan ollut mitään vakavia ongelmia. Hän itse sekoili päihteiden kanssa yms. 

Jossain uutisjutussa joskus joku tutkija sanoi, että nykykulttuuri on muuttunut narsistiseksi. Uskon sen koska narsismiin kuuluu muiden mitätöiminen että itse vaikuttaisi muita paremmalta ihmiseltä. 

Olen pettynyt ihmisiin. Lapsuudenperhe sekakäyttäjiä ja rikollisia. Sijoituksista kokemukset kammottavia ja osittain rikollisia, jälkihuolto olematon, aikuistuin ilman mitään tukea. Seurustelusuhteet varmaan omien heikkouksien (siedin mitä ei olisi pitänyt, läheisriippuvaisia taipumuksia) takia suoranaista hyväksikäyttöä.. 

Nyt olen 30+ ja luovuttanut aivan kokonaan yhteiskunnan ja ihmisten suhteen. Löysin itseäni vähän vanhemman miehen tai sanotaan vaikka että hän löysi minut. Itselläni ei olisi ollut resursseja siihen elämään mitä hän voi tarjota ja saan nyt asua keskellä metsää järven rannassa. Saan tehdä mitä haluan eikä tähän järjestelyyn liity seksiäkään. Vain kaksi ihmistä jotka eivät tulleet muiden kanssa toimeen, kukin omista syistään. 

Täytyy sanoa että yhtä hyvää ystävää lukuunottamatta tämä ihminen on ensimmäisenä tarjonnut minulle kokemuksen, että toiseen voi luottaa. Hän on näyttänyt minulle miten absurdin huonoa ja epäreilua kohtelua olen saanut, eikä ole mitenkään tuominnut huonoja puoliani. Olen pystynyt ensimmäisen kerran kohtaamaan myös rauhassa sen mikä minussa on vikana että päädyn koko ajan pettymystä ja ahdistusta tuottaviin tilanteisiin. Eri asia on voinko mitään tälle tehdä.

Se että saan asua luonnon rauhassa kauniissa vanhassa talossa, liikkua, urheilla, lukea, korjailla kaikkea, lämmittää saunaa ja olla lähinnä yksin... On auttanut minua enemmän kuin mikään nk. kannettu apu sinne surkeimpaan sossuluukkuun jossa iso osa naapureista ongelma-ainesta jotka tekivät kunnollisten asujien elämästä helvettiä olisi koskaan voinut auttaa. 

Haluan jossain kohtaa haavani nuoltuani lähteä opiskelemaan ja tehdä jotain. Sillä välin olen yrittänyt maksaa viimein saamani hyvän eteenpäin auttamalla paikallista yhteisöä, vanhuksia yms. 

Ja tietenkin tuota mukavaa ihmistä joka tämän kaiken mahdollistaa minulle. Hänkin kaipasi ennen kaikkea luotettavaa ja sielukasta seuraa, toista ihmistä jonka kanssa voi keskustella ja vain olla ilman hyväksikäytön pelkoa. 

Toivon kaikille hyviä kohtaamisia ja mahdollisuuksia parantaa omaa elämäänsä. Tiedän todellakin miten toivotonta kaikki voi olla jos saa huonot kortit ja onnistuu kohtaamaan kerta toisensa jälkeen aivan väärät ihmiset. 

Vierailija kirjoitti:

Vikoja ja virheitä etsitään. Jos kertoo jotain omista asioista, puukotetaan selkään. Arvostellaan ja mitätöidään. Nauttii kauniista ja puhtaasta elämästä, ilman ihmisiä. Sitä ei seksiäkään ihminen tarvitse. 

No kyllä seksiä kaipais. Vaikea vaan kun se kuuluu avioliittoon kristinuskon mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Sama. Teininä elin siinä luulossa, että aikuiset ovat kypsempiä ja asiallisempia.

Aikuiseksi tultuaan on tajunnut, että monet aikuiset ovat epäkypsempiä ja alhaisempia kuin monet teinit.

Samoin tajunnut. Osaksi teineillä lapsenuskoa asioihin, kuten se että koulutetut ja hyvässä asemassa olevat eivät valehtelisi tai olisi mukana jopa rikoksissa tai gang stalking jutuissa. 

>Olen uskomattoman pettynyt ihmisiin

Jos se lohduttaa niin todennäköisesti ihmiset ovat myös pettyneet sinuun.

Ainahan sitä pettyy. Itseensä ja muihin. Surkeaa kyllä jos on joutunut ihan kokonaisuudessaan pettymään. Voimia<3

Ovatko ihmiset pettyneet sinuun?

Onko kaikki tulleet hulluiksi rasisteiksi ja fasisteiksi yhtäkkiä. Putin, Trump, mitä vielä. Jospa ei tarvi enää kauaa täällä olla... 

Tuntuu, että mihin vaan päänsä pistää, niin saa ilkeilyä osakseen. Olisi niin ihana erakoitua kokonaan. Mutta ei ole mahdollista. 

Minulla ei ole muita ihmissuhteita kuin mieheni. Töissä käyn, mutta en siellä juurikaan ole ihmisten kanssa tekemisissä. Sisarusteni kanssa enkä sukulaisten kanssa ole missään tekemisissä. Vanhempani ovat kuolleet. Ystäviä Minulla ei ole. Enkä ole somessa. Naapureita välttelen sen minkä kerkeän. Mieheni kanssa molemmat tarvimme paljon omaa aikaa ja tilaa. Onneksi meillä on tilava asunto. Kotieläimiä eikä omia lapsia emme ole halunneet. Meillä ei käy vieraita emmekä Itse käy kenenkään luona. Viihdymme loistavasti kotona. Välillä jotakin pientä menoa tai matka. Olen aina kokenut ihmiset jotenkin pelottavina. Tykkään elää näin. Saan hyvin kulumaan aikani kotona. Kun ei ole kenenkään kanssa tekemisissä, niin ei tarvi pettyäkään keneenkään. 

Yksinolo on vaan niin upeata. Mökki, sauna ja käristemakkara. Muuta en kaipaa. En halua pettymyksiä enää. 

Itse olen tehnyt töitä henkilökohtaisena avustajana ja siinä on oppinut miten ilkeitä nämä avustettavat ovat. Harkitsen siirtymistä myyntialalle. Ei enää harmita kusettaa ihmisiä kun on nähnyt millaisia jotkut ihmiset ovat.

Hoitoalan helvetti sekä oman elämän ihmissuhdekiemurat takana. Nyt onnellisesti erakkona. En kaipaa enää ketään elämääni pilaamaan. Oma rauha ja oma tupa. 

Tervetuloa jengiin.

On usein kyllä tyrmistyttänyt nykyihmisten ajatuksen juoksu, tai lähinnä juoksemattomuus kun tekevät niin helvetin typeriä asioita.

Nuorena en ajatellut näin ja pettymyksiä tuli. Itse oli aina reilu, niin silti kohdeltiin ikävästi. Olin töissä iloisena, vaikka se ei huippuduunia ollutkaan. niin siitäkin alettiin irvailemaan, että iloisena tekee töitä jne. Siitäkin on vinoiltu, kun olen aina tykännyt mennä illalla ajoissa nukkumaan, että olen mummosiellu jne. Nyt ajattelen jo valmiiksi, että kaikki ovat pahoja, niin en pety. Tämä on pettyneen suojakuori. En kaipaa enää ihmisseuraa. Töissä käyn kyllä edelleenkin. Olen aina tykännyt tehdä töitä ja käydä töissä. Halunnut myös, että taloys ja muut asiat ovat kunnossa. Kiva, kun on mökki ja siellä voi viettää aikaa ja nauttia luonnosta, ulkoilusta ja elämästä. 

 

Kukapa ei oliisi.

Erityisesti vihervasemmiston hörhöihin.

De Gröna

Vierailija kirjoitti:

Yksinolo on vaan niin upeata. Mökki, sauna ja käristemakkara. Muuta en kaipaa. En halua pettymyksiä enää. 

 

Mikä mökki ja mikä sauna

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole muita ihmissuhteita kuin mieheni. Töissä käyn, mutta en siellä juurikaan ole ihmisten kanssa tekemisissä. Sisarusteni kanssa enkä sukulaisten kanssa ole missään tekemisissä. Vanhempani ovat kuolleet. Ystäviä Minulla ei ole. Enkä ole somessa. Naapureita välttelen sen minkä kerkeän. Mieheni kanssa molemmat tarvimme paljon omaa aikaa ja tilaa. Onneksi meillä on tilava asunto. Kotieläimiä eikä omia lapsia emme ole halunneet. Meillä ei käy vieraita emmekä Itse käy kenenkään luona. Viihdymme loistavasti kotona. Välillä jotakin pientä menoa tai matka. Olen aina kokenut ihmiset jotenkin pelottavina. Tykkään elää näin. Saan hyvin kulumaan aikani kotona. Kun ei ole kenenkään kanssa tekemisissä, niin ei tarvi pettyäkään keneenkään. 

Unelmaa 🤩

apn ystävä piirissä korkattu monta skumppa pulloa.