Lue keskustelun säännöt.
Vaimo etääntyi kun en halunnut toista lasta- Ei ole enää läsnä
16.08.2025 |
Vaimo on syvästi loukkaantunut, koska en halunnut toista lasta. Hän ei enää puhu mitään ylimääräistä, ei halua läheisyyttä tms. Emme tee enää mitään yhdessä. Hän ei katsoi minuun päinkään, olen kuin ilmaa hänelle.
Aikanaan riitelimme kovasti asiasta, yhtäkkiä puoliso ei enää riidellyt asiasta, vaan tilanne kääntyi näin. En saa mitään kontaktia vaimooni.
Meillä on ollut ensimmäisen lapsen kanssa paljon ongelmia ja siksi en halua toista. Vaimo ei asiaa hyväksy.
Koen, että menetin vaimoni tämän asian takia. Onko enää mitään tehtävissä muuta kuin erota?
Asia aiheuttaa ikäviä fiiliksiä koska en halunnut asian menevän näin.
Kommentit (328)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näistäkin kommenteista huomaa miten naisille se suostumuksen konsepti on hankala. Suostumus tarvitaan myös lapsentekoon.
Suostumus tarvitaan, se on totta. Kuitenkaan kenenkään ei ole pakko jäädä suhteeseen, jossa ollaan täysin eri mieltä suurista linjoista. Eihän se toimi pidemmän päälle.
Todella törkeää rikkoa lapsen perhe tuollaisen vuoksi. Mutta kun minäminäminä.
Niin, kumpi sen sitten rikkoo? Ap:n mielestä vaimo, joka lähtee, vaimon mielestä ap, joka loukkasi häntä niin syvästi, ettei yhteiseloa voinut enää jatkaa.
Minusta on parempi olla miettimättä mitään rikkomisia, ja sen sijaan todeta, että tässä ei nyt enää ole edellytyksiä parisuhteelle, koska haluamme niin eri asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Henkistä väkivaltaa, yrittää että luovutat asiassa ja suostut lopulta toiseen lapseen.
Ei tarkoituksellista. Hän on aidosti surun murtama, kun ei saakaan toista lasta ja kun se on juuri rakas puoliso, joka sen aiheuttaa (tarkoituksella).
No voivoi raukkaa, kun ei saa aina kaikkea haluamaansa. Paljosta vetoa, ettei tämä eukko suostuisi sitten huolehtimaan tästä lapsesta yksin, jos ap sen pitkin hampain hänelle siittäisi.
Miksi ap on naimisissa naisen kanssa, jonka äitiyttä ei halua? Kuulostaa todela erikoiselta avioliitolta. Toivottavasti ei myöskään kutsu tätä "eukoksi" tai muilla halpamaisilla nimityksillä.
Ja jos niitä ei ole tulossa lisää, seksuaalisuuden harjoittaminen voidaan lopettaa molempien osalta, ja jatkaa toveriliitossa. Hyvässä hengessä, ystävyydessä.
Ei ap:n liitto ole mikään toveriliitto. Ei mun ystävät kyllä mökötä minulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Henkistä väkivaltaa, yrittää että luovutat asiassa ja suostut lopulta toiseen lapseen.
Ei tarkoituksellista. Hän on aidosti surun murtama, kun ei saakaan toista lasta ja kun se on juuri rakas puoliso, joka sen aiheuttaa (tarkoituksella).
No voivoi raukkaa, kun ei saa aina kaikkea haluamaansa. Paljosta vetoa, ettei tämä eukko suostuisi sitten huolehtimaan tästä lapsesta yksin, jos ap sen pitkin hampain hänelle siittäisi.
"Kun ei saa aina kaikkea haluamaansa" on aika laimea ilmaus, kun kyse on selvästi ap:n vaimon elämän suurimmasta asiasta. Ainakin itse olisin voinut joustaa suunnilleen mistä vain, mutten lapsista. Lapsen saamisen tarve oli niin voimakas. Siksihän moni kärsiikin tah
Edelleen ero ei ratkaise ongelmaa, vaan levittää sitä. En minä ainakaan halua törmätä ap:hen missään vonkaamassa "läheisyyttä" minulta. Jos hän ei anna vaimolleen enempää lapsia, silloin on hänen aika luopua seksuaalisuudesta, sillä niin hän pakottaa vaimonsakin tekemään.
Ei se niin mene että se lapsi tehdään vaan siksi että nainen sen haluaa. Sen pitää olla yhteinen päätös ja molempien tulee olla päätöksen takana. Ja haluta vilpittömästi sitä lasta.
Olet viisas kun et halua toista lasta jos ekan kanssakin on paljon ongelmia. Yrittäkää puhua ja yritä saada vaimo järkiinsä. Tärkeintä olette te jo olemassaolevana perheenä, ei hypoteettinen toinen lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näistäkin kommenteista huomaa miten naisille se suostumuksen konsepti on hankala. Suostumus tarvitaan myös lapsentekoon.
Suostumus tarvitaan, se on totta. Kuitenkaan kenenkään ei ole pakko jäädä suhteeseen, jossa ollaan täysin eri mieltä suurista linjoista. Eihän se toimi pidemmän päälle.
Todella törkeää rikkoa lapsen perhe tuollaisen vuoksi. Mutta kun minäminäminä.
Niin, kumpi sen sitten rikkoo? Ap:n mielestä vaimo, joka lähtee, vaimon mielestä ap, joka loukkasi häntä niin syvästi, ettei yhteiseloa voinut enää jatkaa.
Minusta on parempi olla miettimättä mitään rikkomisia, ja sen sijaan todeta, että tässä ei nyt enää ole edellytyksiä parisuhteelle, koska haluamme niin eri asioita.
Vaimo sen rikkoo. Hän on saanut jo elämäänsä yhden lapsen. Hänen on ajateltava nyt lapsensa etua ja se ei ole mikään uusperhesotku.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Henkistä väkivaltaa, yrittää että luovutat asiassa ja suostut lopulta toiseen lapseen.
Ei tarkoituksellista. Hän on aidosti surun murtama, kun ei saakaan toista lasta ja kun se on juuri rakas puoliso, joka sen aiheuttaa (tarkoituksella).
No voivoi raukkaa, kun ei saa aina kaikkea haluamaansa. Paljosta vetoa, ettei tämä eukko suostuisi sitten huolehtimaan tästä lapsesta yksin, jos ap sen pitkin hampain hänelle siittäisi.
Miksi ap on naimisissa naisen kanssa, jonka äitiyttä ei halua? Kuulostaa todela erikoiselta avioliitolta. Toivottavasti ei myöskään kutsu tätä "eukoksi" tai muil
Varmasti mököttävät, jos loukkaat ja satutat heitä, tai yrität riistää heitä.
Liitto muuttuu toverilliseksi sitten, kun seksuaalisuus on ohi. Jos lapsiluku on täynnä, eli naisen seksuaalisuus evätään, silloin ei ole miehenkään syytä toteuttaa omaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näistäkin kommenteista huomaa miten naisille se suostumuksen konsepti on hankala. Suostumus tarvitaan myös lapsentekoon.
Suostumus tarvitaan, se on totta. Kuitenkaan kenenkään ei ole pakko jäädä suhteeseen, jossa ollaan täysin eri mieltä suurista linjoista. Eihän se toimi pidemmän päälle.
Todella törkeää rikkoa lapsen perhe tuollaisen vuoksi. Mutta kun minäminäminä.
Niin, kumpi sen sitten rikkoo? Ap:n mielestä vaimo, joka lähtee, vaimon mielestä ap, joka loukkasi häntä niin syvästi, ettei yhteiseloa voinut enää jatkaa.
Minusta on parempi olla miettimättä mitään rikkomisia, ja sen sijaan todeta, että tässä ei nyt enää ole edellytyksiä parisuhteelle, koska hal
Ei hän olekaan eroamassa, vaan ap on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Henkistä väkivaltaa, yrittää että luovutat asiassa ja suostut lopulta toiseen lapseen.
Ei tarkoituksellista. Hän on aidosti surun murtama, kun ei saakaan toista lasta ja kun se on juuri rakas puoliso, joka sen aiheuttaa (tarkoituksella).
No voivoi raukkaa, kun ei saa aina kaikkea haluamaansa. Paljosta vetoa, ettei tämä eukko suostuisi sitten huolehtimaan tästä lapsesta yksin, jos ap sen pitkin hampain hänelle siittäisi.
"Kun ei saa aina kaikkea haluamaansa" on aika laimea ilmaus, kun kyse on selvästi ap:n vaimon elämän suurimmasta asiasta. Ainakin itse olisin voinut joustaa suunnilleen mistä vain, mutten lapsista. Lapsen saamisen tarve oli niin voimakas. Siksihän moni kärsiikin tah
Lapsettomuutta ei voi verrata tähän tilanteeseen. Heillä on jo yksi lapsi. Kukaan ei voi etukäteen tietää, millaista elämä lasten kanssa on. Sen vuoksi on hullua sopia etukäteen lapsiluku.
Kyllä sekundaarinen lapsettomuuskin voi olla hyvin tuskallista. Toki sikäli pienempi paha, että yksi lapsi on paljon enemmän kuin nolla.
Lapsilukua ei tarvitse sopia etukäteen. Mieli voi muuttua matkan varrella ja se on täysin ok. Kuitenkin, jos päädytään ap:n ja vaimonsa kaltaiseen pattitilanteeseen, jossa halutaan päinvastaisia asioitta, ei siinä oikein ole muuta ulospääsyä kuin ero. Ellei sitten jompikumpi yhtenä aamuna herää mielensä muuttaneena, mutta sitä tuskin tapahtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei se niin mene että se lapsi tehdään vaan siksi että nainen sen haluaa. Sen pitää olla yhteinen päätös ja molempien tulee olla päätöksen takana. Ja haluta vilpittömästi sitä lasta.
Siksi ehdotinkin, että olisi hyvä käydä mahdollisia ensimmäisen lapsen kohdalla tehtyjä kasvatusvirheitä läpi.
On hyvin yleistä, että esim. tieteellisten ohjeiden noudattaminen johtaa lähes helvetillisiin lapsiin, sillä ne ovat niin lasten tarpeiden vastaiset.
Jos sen sijaan noudattaa luonnollisia ohjeita, ja priorisoi lapsen ja äidin läheisyyden, äitiyden, lapsi on tyytyväisempi ja helpompi.
Vaikea paikka. Vaimolle varmaankin todella suuri suru ja pettymys, jos lapsiluku jää yhteen. Hän varmaankin miettii, miten jatkaa tästä eteenpäin. Se lapsen ja lasten kaipuu voi olla todella, todella voimakas, vaikka jo yksi olisikin. Joten ymmärrän häntä. Toisaalta ymmärrän ap:täkin, eikä lasta tulisi todellakaan hankkia pelkästään toisen mieliksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Henkistä väkivaltaa, yrittää että luovutat asiassa ja suostut lopulta toiseen lapseen.
Ei tarkoituksellista. Hän on aidosti surun murtama, kun ei saakaan toista lasta ja kun se on juuri rakas puoliso, joka sen aiheuttaa (tarkoituksella).
No voivoi raukkaa, kun ei saa aina kaikkea haluamaansa. Paljosta vetoa, ettei tämä eukko suostuisi sitten huolehtimaan tästä lapsesta yksin, jos ap sen pitkin hampain hänelle siittäisi.
"Kun ei saa aina kaikkea haluamaansa" on aika laimea ilmaus, kun kyse on selvästi ap:n vaimon elämän suurimmasta asiasta. Ainakin itse olisin voinut joustaa suunnilleen mistä vain, mutten lapsista. Lapsen saamisen ta
Siinä kohdassa tulee molempien luopua pakotteistaan ja miettiä asiaa, ei lähteä metsästämään uusia parittelukumppaneita avioliiton ulkopuolelta.
On ihan normaalia, että joka hetki aviota ei ole "läheinen", VARSINKIN jos loukkaa ja satuttaa toista pahasti. Tällöin on erittäin normaaliakin, että toinen ottaa etäisyyttä. Ap voisi miettiä itsekin, miten viosi helpottaa tilannetta toisen lapsen kohdalla, sen sijaan, että vaan torppaa naisen tarpeet ja seksuaalisuuden. Mikään ei korjaannu, jos tuo pari vaan eroaa. Päin vastoin, kaksi rikkinäistä ja surevaa vonkaajaa päätyvät vapaille markkiniolle ja lapsen perhe on hajalla, promiskuiteettinen, ja vino pino ongelmia seuraa.
Mitä ne ongelmat ensimmäisen kanssa olivat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näistäkin kommenteista huomaa miten naisille se suostumuksen konsepti on hankala. Suostumus tarvitaan myös lapsentekoon.
Suostumus tarvitaan, se on totta. Kuitenkaan kenenkään ei ole pakko jäädä suhteeseen, jossa ollaan täysin eri mieltä suurista linjoista. Eihän se toimi pidemmän päälle.
Todella törkeää rikkoa lapsen perhe tuollaisen vuoksi. Mutta kun minäminäminä.
Niin, kumpi sen sitten rikkoo? Ap:n mielestä vaimo, joka lähtee, vaimon mielestä ap, joka loukkasi häntä niin syvästi, ettei yhteiseloa voinut enää jatkaa.
Minusta on parempi olla miettimättä mitään rikkomisia, ja sen sijaan todeta, että tässä ei nyt enää ole edellytyksiä parisuhteelle, koska hal
Vaimo sen rikkoo. Hän on saanut jo elämäänsä yhden lapsen. Hänen on ajateltava nyt lapsensa etua ja se ei ole mikään uusperhesotku.
Lapsen etu on terve äiti. Tahaton lapsettomuus, sekundaarinenkin, on niin tuskallista, ettei tuollaiseen tilanteeseen kannata jäädä. Vaimo rikkoo joko parisuhteen tai sitten itsensä. Lapsen kannalta on parempi, että molemmat vanhemmat voivat henkisesti hyvin. Lapsen saamisen kaipuuta ei noin vain kytketä pois päältä, joten tämä tilanne ei ratkea sillä, että vaimo vain "lakkaa haluamasta".
Tarve lapseen -kaipaus, toive. Ne ovat vahvempia joskus kuin rakkaus puolisoon tai parisuhteeseen ylipäätään.
Jos toinen silloin alistuu siihen, että ei yritetä enää lasta, niin suhteeseen voi hiipiä katkeruus. Lasta toivonut ei yht'äkkiä "tajua" että joo, niinhän se on, parempi ilman lasta. Ei. Ulkoisesti kaikki voi olla hyvin, mutta se katkeruus syö sisältä.
Ei tuollainen suhde tule enää tasapainoiseksi ja onnelliseksi ilman rankkaa työtä, eikä välttämättä silloinkaan.
Jos toiveet lapsista eivät mene yksiin, niin se on rankkaa. Ja voi olla, että ainoa siedettävä vaihtoehto on erota.
Kun nainen lopettaa riitelyn ja nalkuttamisen jostain vaikeasta asiasta, se ei tarkoita, että hän olisi päässyt asiasta yli. Se voi tarkoittaa, että hän on alistunut. Mutta se tappaa rakkauden. Tai sitten hän on luovuttanut - puolisostaan.
En näe ihanaa perhe-elämää aloittajan tulevaisuudessa nykyisellä kokoonpanolla.
Sitä toista lasta ei välttämättä koskaan edes tule, miksi rikkoa liitto sen takia? Aivan hullua touhua. Olkaa tyytyväisiä yhteen ja jatkakaa elämäänne. Mitä enemmän lapsia, sitä todennäköisemmin ero tulee ennemmin tai myöhemmin kun ei vaan enää jakseta sitä monilapsihärdlliä.
Riittääkö se toinenkaan lapsi vai haluaako vielä kolmannenkin. Tiedän erään, joka halusi myös tyttövauvan. 6 pojan jälkeen luopui ajatuksesta.
Ekaa sivua silmäilin ja vastaukset hetken ihmetytti ja sitten jäin miettimään omaa tuttavapiiriä ja niinhän se onkin. Jos nainen haluaa, niin nainen saa.
Eräskin muikki kävi risteilyltä hakemassa vauvasiementä, kun mies ei enää suostunut hommiin edes. Heillä olisi ollut lapsi numero viisi. Ei ongelmia, mutta johonkin se raja pitää laittaa. Mies teki 12 tuntista päivää yrittäjänä, että kaikki prinsessat sai mitä halus. Etenkin rouva. Ja ukko aivan kehärääkki, eipä jaksanut enää kotitöitä sitten tehdä ja sekös oli huono asia. Mies sairastui burnouttiin ja muija otti eron. Siinä vaiheessa joku kuiskas, että ota isyystestit kaikista. Kolme viidestä oli miehen.
Jos yhden lapsen kanssa on ongelmia, niin ei ne ainakaan helpota toisen syntyessä, vaikka tämän kanssa ei ongelmia olisikaan. Se olisi kuitenkin kaksi lasta hoidettavana ja elätettävänä. Jos nyt tuntuu rahkeet riittämättömiltä, niin ei missään tapauksessa kannata lähteä toista yrittämään. Sopeudu tähän tilanteeseen ja yrittää sen muijankin saada puhumaan ja käymään asiaa läpi. Jos ei onnistu, niin sitten se on pakko miettiä eroa. :(
voimia ap!
Vierailija kirjoitti:
Tarve lapseen -kaipaus, toive. Ne ovat vahvempia joskus kuin rakkaus puolisoon tai parisuhteeseen ylipäätään.
Jos toinen silloin alistuu siihen, että ei yritetä enää lasta, niin suhteeseen voi hiipiä katkeruus. Lasta toivonut ei yht'äkkiä "tajua" että joo, niinhän se on, parempi ilman lasta. Ei. Ulkoisesti kaikki voi olla hyvin, mutta se katkeruus syö sisältä.
Ei tuollainen suhde tule enää tasapainoiseksi ja onnelliseksi ilman rankkaa työtä, eikä välttämättä silloinkaan.
Jos toiveet lapsista eivät mene yksiin, niin se on rankkaa. Ja voi olla, että ainoa siedettävä vaihtoehto on erota.
Kun nainen lopettaa riitelyn ja nalkuttamisen jostain vaikeasta asiasta, se ei tarkoita, että hän olisi päässyt asiasta yli. Se voi tarkoittaa, että hän on alistunut. Mutta se tappaa rakkauden. Tai sitten hän on luovuttanut - puolisostaan.
En näe ihanaa perhe-elämää aloittajan tulevaisuudessa nykyisellä kok
Se on hurjaa, että se kaipaus ja toive jostain, mitä ei vielä ole, on suurempi kuin olemassaoleva perhe.
Lapsettomuutta ei voi verrata tähän tilanteeseen. Heillä on jo yksi lapsi. Kukaan ei voi etukäteen tietää, millaista elämä lasten kanssa on. Sen vuoksi on hullua sopia etukäteen lapsiluku.