Lue keskustelun säännöt.
Vaimo etääntyi kun en halunnut toista lasta- Ei ole enää läsnä
16.08.2025 |
Vaimo on syvästi loukkaantunut, koska en halunnut toista lasta. Hän ei enää puhu mitään ylimääräistä, ei halua läheisyyttä tms. Emme tee enää mitään yhdessä. Hän ei katsoi minuun päinkään, olen kuin ilmaa hänelle.
Aikanaan riitelimme kovasti asiasta, yhtäkkiä puoliso ei enää riidellyt asiasta, vaan tilanne kääntyi näin. En saa mitään kontaktia vaimooni.
Meillä on ollut ensimmäisen lapsen kanssa paljon ongelmia ja siksi en halua toista. Vaimo ei asiaa hyväksy.
Koen, että menetin vaimoni tämän asian takia. Onko enää mitään tehtävissä muuta kuin erota?
Asia aiheuttaa ikäviä fiiliksiä koska en halunnut asian menevän näin.
Kommentit (328)
Vierailija kirjoitti:
Aloittajalla tuntuu olevan ennakko-oletus että kaikki tulee aina olemaan yhtä vaikeaa kuin nyt. No joo, voi olla ja voi olla olemattakin.
Minun esikoiseni on superhaastava. Oli refluksivauva, oksensi kaiken kaaressa ja itki jatkuvasti vauvana. Nukkui 10 min pätkissä ekat puoli vuotta. Vain sylissä tai vieressä, vunuja inhosi. Pitemmät päiväunet tulivat kuvioihin kun oli 9-10kk vanha. Kun pääsi pystyyn, tyytymättömyys lakkasi, mutta alkoi sitten tutkia maailmaa erittäin tarmolla. Juoksi paikasta toiseen ja perässä sai tosissaan pysytellä. Taaperona puri ja nipisteli muita lapsia. Älykäs mutta hyvin temperamenttinen. Kesti vuosia uskaltaa tehdä toinen. Sisarus syntyi kun esikoinen oli eskarissa. Uusi vauva oli kuin ihmisen mieli. Nukkui pitkiä unia, söi, hymyili, kasvoi. On aina ollut helppo lapsi. Esikoisen kanssa haasteet jatkuivat. Tappeli koulussa, iltoja tahdittivat pitkät raivarit eskarista tokaluokan loppuun. Tavaroiden varas
Se vaan, että kukaan ei voi luvata mitä sieltä saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä jäin vaikka mieheni ei halunnut toista lasta.
Minä en jäänyt.
Onko elämä nyt hyvää, kun sulla on kahdelle eri miehelle lapsia?
Tätä en ole koskaan ymmärtänyt. Mitä ihmeen väliä sillä on ovatko perheen lapset samalle miehelle?? Onko joku ylin tavoite tehdä yhdelle miehelle kokoelma täysperillisiä? Äidille ne kaikki lapset ovat omia. Miehen rooli on olla siittäjä ja maksaja ja jos ei laatu miellytä niin muitakin löytyy. Ketä se haittaa vaikka lapsia olisi neljälle? Ihan älyttömän vanhaa ajattelua.
No se haittaa niitä lapsia ja vaikuttaa heihin, halusit tai et.
Vierailija kirjoitti:
Jos ensimmäinen lapsi on jo haastava, niin oletettavasti (jos kyseessä allergia tai neuropoikkeama tai tulinen tempparamentti) se lapsi on haastava ihan koko lapsuutensa ajan. Mitä tapahtuu, jos se kakkoslapsi onkin ihan toista maata? No tietysti se sama, että esikoinen vie vanhempien energian ja huomion, ja se kuopus pärjäilkööt siinä sivussa.
Tai sitten on kaksi haastavaa lasta, jotka rää'yttävät toisiaan ja tekevät pyörremyrskystä hurrikaanin.
Lisäksi en toivo kenenkään joutuvan syntymään tilanteeseen, jossa toinen vanhempi ei tätä halunnut. Itse olen syntynyt kokonaan ei-toivottuna ja lähipiirissä paskottiin kokonaan yksi ihmiselämä, kun toinen vanhemmista ei lasta halunnut mutta päätettiin silti pitää. Ja ei siis se vanhemman elämä vaan lapsen elämä paskana. Oireilee edelleen nuorena aikuisena mm. uhkapelaamisen ja alkoholin kautta.
Toki on kaunista ajatella, että jokaisen lapsen kuuluu syntyä toiuvottuna, mutta nänhän ei usein ole ja silti lapsi on yleensä aina vanhemmilleen rakas. Itse olen syntynyt ei toivottuna kuten varmaan suurin osa sisaruksiani. Silti meitä rakastettiin ja meistä pidettiin hyvää huolta. Myös oma esikoinen oli vahinko, mutta niin suunnattoman rakas meille. Ja omakin lapsi sai esikoisensa yllätyksenä ja ei voisi lapsi rakkaampi olla. Sitä palvotaan ja hemmolettaan ja rasastetaan ihan kypällä.
Ennen vanhaan lähes kaikki lapset oli ei toivottuja ja silti ne sai hyvän elämän, kuten minäkin.
Ap, sydän sanoo sinulle mikä on sinulle parhain vaihtoehto. Jaksamista !
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittajalla tuntuu olevan ennakko-oletus että kaikki tulee aina olemaan yhtä vaikeaa kuin nyt. No joo, voi olla ja voi olla olemattakin.
Minun esikoiseni on superhaastava. Oli refluksivauva, oksensi kaiken kaaressa ja itki jatkuvasti vauvana. Nukkui 10 min pätkissä ekat puoli vuotta. Vain sylissä tai vieressä, vunuja inhosi. Pitemmät päiväunet tulivat kuvioihin kun oli 9-10kk vanha. Kun pääsi pystyyn, tyytymättömyys lakkasi, mutta alkoi sitten tutkia maailmaa erittäin tarmolla. Juoksi paikasta toiseen ja perässä sai tosissaan pysytellä. Taaperona puri ja nipisteli muita lapsia. Älykäs mutta hyvin temperamenttinen. Kesti vuosia uskaltaa tehdä toinen. Sisarus syntyi kun esikoinen oli eskarissa. Uusi vauva oli kuin ihmisen mieli. Nukkui pitkiä unia, söi, hymyili, kasvoi. On aina ollut helppo lapsi. Esikoisen kanssa haasteet jatkuivat. Tappeli koulussa, iltoja tahdittivat pitkät rai
Olin minäkin kuule loppu. Kaikissa mahdollisissa väleissä. Ihmisen tunnetilat ovat sellaisia että jonain ppivänä on loppu ja toisena ei. Ei ehkä ole viisasta perustaa päätöksiään vain sen hetken tunteelle vaan punnita kokonaisuutta. Aikuisen tulee myös kestää turhautumista ja haastavia tunteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä jäin vaikka mieheni ei halunnut toista lasta.
Minä en jäänyt.
Onko elämä nyt hyvää, kun sulla on kahdelle eri miehelle lapsia?
Tätä en ole koskaan ymmärtänyt. Mitä ihmeen väliä sillä on ovatko perheen lapset samalle miehelle?? Onko joku ylin tavoite tehdä yhdelle miehelle kokoelma täysperillisiä? Äidille ne kaikki lapset ovat omia. Miehen rooli on olla siittäjä ja maksaja ja jos ei laatu miellytä niin muitakin löytyy. Ketä se haittaa vaikka lapsia olisi neljälle? Ihan älyttömän vanhaa ajattelua.
No se haittaa niitä lapsia ja vaikuttaa heihin, halusit tai et.
Se haittaa jos aikuiset antaa haitata. Aikoset tekevät josksu turhia ongelmia.
Minun vanhempieni kaikki neljä lasta ovat heidän yhteisiään. Isäni oli itsekeskeinen ja ilkeä mies. Vähätteli ja kiusasi ja oli väkivaltainen. Arvaapa vaan miten upea juttu on että ollaan kuitenkin samoista vanhemmista kaikki? Niinpä. Minusta olisi ollut alun alkaenkin parempi ettei isä olisi ollut perheessä ollenkaan, sama oliko lapsia 1 vai 10.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittajalla tuntuu olevan ennakko-oletus että kaikki tulee aina olemaan yhtä vaikeaa kuin nyt. No joo, voi olla ja voi olla olemattakin.
Minun esikoiseni on superhaastava. Oli refluksivauva, oksensi kaiken kaaressa ja itki jatkuvasti vauvana. Nukkui 10 min pätkissä ekat puoli vuotta. Vain sylissä tai vieressä, vunuja inhosi. Pitemmät päiväunet tulivat kuvioihin kun oli 9-10kk vanha. Kun pääsi pystyyn, tyytymättömyys lakkasi, mutta alkoi sitten tutkia maailmaa erittäin tarmolla. Juoksi paikasta toiseen ja perässä sai tosissaan pysytellä. Taaperona puri ja nipisteli muita lapsia. Älykäs mutta hyvin temperamenttinen. Kesti vuosia uskaltaa tehdä toinen. Sisarus syntyi kun esikoinen oli eskarissa. Uusi vauva oli kuin ihmisen mieli. Nukkui pitkiä unia, söi, hymyili, kasvoi. On aina ollut helppo lapsi. Esikoisen kanssa haasteet jatkuiv
Olin minäkin kuule loppu. Kaikissa mahdollisissa väleissä. Ihmisen tunnetilat ovat sellaisia että jonain ppivänä on loppu ja toisena ei. Ei ehkä ole viisasta perustaa päätöksiään vain sen hetken tunteelle vaan punnita kokonaisuutta. Aikuisen tulee myös kestää turhautumista ja haastavia tunteita.
Itsepähän hankkiuduit tuohon elämäntilanteeseen. Ap on onneksi fiksu ja tietää rajansa. Jatkuva uupumus ei ole normaali olotila edes aikuisella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lainaustoiminto on rikki mutta sinä joka kirjoitit että ei kannata erota vaikka mies ei haluakaan toista koska se rikkoisi perheen. Toisaalta vaikuttaa siltä että perhe on jo rikki koska puolist eivät pääse sopimukseen suurista limjoista. Se on valitettavaa. Mutta ei tuo perhe ole enää muutenkaan ehjä koska ap on rikkonut vaimonsa luottamuksen miehenä ja isänä.
Ihminen voi surra lapsettomuutta, vaikka olisi mahdollisuus niitä saada. Elämä yhden kanssa on paremmin sellaista kotileikkiä, ei oikeaa perhe- elämää. Ensimmäiseen synnytykseen lapsi meinasi kuolla, muut ovat olleet sektioita, mutta olisin ilman muuta jättänyt mieheni, jos lapsiluku olisi jäänyt yhteen. Äitiys on niin vahva tunne, vahvempi kuin rakkaus puolisoon. Mies olet tässä asiassa väärässä, ja vaarassa jäädä yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lainaustoiminto on rikki mutta sinä joka kirjoitit että ei kannata erota vaikka mies ei haluakaan toista koska se rikkoisi perheen. Toisaalta vaikuttaa siltä että perhe on jo rikki koska puolist eivät pääse sopimukseen suurista limjoista. Se on valitettavaa. Mutta ei tuo perhe ole enää muutenkaan ehjä koska ap on rikkonut vaimonsa luottamuksen miehenä ja isänä.
Ei vaan vaimon lapsellinen mökötys on rikkonut suhteen. Ketään ei voi pakottaa tekemään lapsia yli omien voimavarojen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittajalla tuntuu olevan ennakko-oletus että kaikki tulee aina olemaan yhtä vaikeaa kuin nyt. No joo, voi olla ja voi olla olemattakin.
Minun esikoiseni on superhaastava. Oli refluksivauva, oksensi kaiken kaaressa ja itki jatkuvasti vauvana. Nukkui 10 min pätkissä ekat puoli vuotta. Vain sylissä tai vieressä, vunuja inhosi. Pitemmät päiväunet tulivat kuvioihin kun oli 9-10kk vanha. Kun pääsi pystyyn, tyytymättömyys lakkasi, mutta alkoi sitten tutkia maailmaa erittäin tarmolla. Juoksi paikasta toiseen ja perässä sai tosissaan pysytellä. Taaperona puri ja nipisteli muita lapsia. Älykäs mutta hyvin temperamenttinen. Kesti vuosia uskaltaa tehdä toinen. Sisarus syntyi kun esikoinen oli eskarissa. Uusi vauva oli kuin ihmisen mieli. Nukkui pitkiä unia, söi, hymyili, kasvoi. On aina o
Et tainnut nyt tajuta ollenkaan. Kuka on kirjoittanut jatkuvasta uupumuksesta? Ap on saanut päähänsä ett hän voi huonosti koska lapsi on vaikea. Apn kannattaisi tutustua mielen toimintaan, ja sinun myös. Ei mikään ajatus tai tunnetila ole pysyvä. Ajatus on vain ajatus. Minulla on tänään ollut ainakin 21 hieno hetkeä lasteni kanssa, lisäksi arkisia hetkiä ja turhauttavia hetkiä. Olisiko vain sen takia että on välillä väsyttävää ja turhauttavaa niin jättää lasten elämä kokonaan pois? Aika julma ajatus.
Ap, et voi tietää millaisia upeita ihmisiä teidän perheeseenne vielä voisi syntyä. Jätät kokonaan kortin katsomatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pysy vahvana. Hän yrittää manipuloida ja painostaa sinua tuollaisella henkisellä väkivallalla.
Olet tehnyt hänelle tehtäväsi, eiköhän se ollut siinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaimo on petetty, hänen haaveensa on murskattu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittajalla tuntuu olevan ennakko-oletus että kaikki tulee aina olemaan yhtä vaikeaa kuin nyt. No joo, voi olla ja voi olla olemattakin.
Minun esikoiseni on superhaastava. Oli refluksivauva, oksensi kaiken kaaressa ja itki jatkuvasti vauvana. Nukkui 10 min pätkissä ekat puoli vuotta. Vain sylissä tai vieressä, vunuja inhosi. Pitemmät päiväunet tulivat kuvioihin kun oli 9-10kk vanha. Kun pääsi pystyyn, tyytymättömyys lakkasi, mutta alkoi sitten tutkia maailmaa erittäin tarmolla. Juoksi paikasta toiseen ja perässä sai tosissaan pysytellä. Taaperona puri ja nipisteli muita lapsia. Älykäs mutta hyvin temperamenttinen. Kesti vuosia uskaltaa tehdä toinen. Sisarus syntyi kun esikoinen oli eskarissa. Uusi vauva oli kuin ihmisen mieli. N
Et tainnut nyt tajuta ollenkaan. Kuka on kirjoittanut jatkuvasta uupumuksesta? Ap on saanut päähänsä ett hän voi huonosti koska lapsi on vaikea. Apn kannattaisi tutustua mielen toimintaan, ja sinun myös. Ei mikään ajatus tai tunnetila ole pysyvä. Ajatus on vain ajatus. Minulla on tänään ollut ainakin 21 hieno hetkeä lasteni kanssa, lisäksi arkisia hetkiä ja turhauttavia hetkiä. Olisiko vain sen takia että on välillä väsyttävää ja turhauttavaa niin jättää lasten elämä kokonaan pois? Aika julma ajatus.
Ap, et voi tietää millaisia upeita ihmisiä teidän perheeseenne vielä voisi syntyä. Jätät kokonaan kortin katsomatta
Todennäköisesti se tulisi olemaan täyttä paskaa. Ap on oikeilla linjoilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Henkistä väkivaltaa, yrittää että luovutat asiassa ja suostut lopulta toiseen lapseen.
Myös miehen puolelta yhtä lailla henkistä väkivaltaa.
Ei todellakaan! Kenenkään ei ole pakko hankkia lasta, jos ei halua
Vierailija kirjoitti:
Ihminen voi surra lapsettomuutta, vaikka olisi mahdollisuus niitä saada. Elämä yhden kanssa on paremmin sellaista kotileikkiä, ei oikeaa perhe- elämää. Ensimmäiseen synnytykseen lapsi meinasi kuolla, muut ovat olleet sektioita, mutta olisin ilman muuta jättänyt mieheni, jos lapsiluku olisi jäänyt yhteen. Äitiys on niin vahva tunne, vahvempi kuin rakkaus puolisoon. Mies olet tässä asiassa väärässä, ja vaarassa jäädä yksin.
Haista v i t t u lehmä! Mies päättää tasan montako lasta halua siittää ei nainen!
Parempi olla yksin kuin tuollaisen kusipään kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Syostu toiseen lapseen. Selvästi tärkeää vaimollesi.
Hullu! Hän ei halua!
Palstalaisten mielestä vaimon täytyy saada tahtonsa läpi, koska kiukuttelee ja polkee jalkaa.
Parisuhteessa on se sana pari, mikä tarkoittaa kahta.
Tietysti voihan sen lapsen hankkia, kunhan vaimo hoitaa kaiken lapseen liittyvän rahallisen yms. toiminnan. Hänhän sen lapsen halusikin.
Minua surettaa kun ihmiset eivät hanki lapsia, eivät tiedä mistä onnesta ja mistä kaikesta jäävät paitsi.