Millaiselle alalle ujo ja arka kannattaa kouluttautua?

Vierailija kirjoitti:

Siivoojan työ on itsenäistä eikä tarvitse puhua juuri mitään (niissä töissä itsekin aloitin)

Olen laitoshuoltajana ja jatkuvasti on joku juttelemassa minulle. Kuvittelevat ilmeisesti, että siivous hoituu itsekseen ja minä voi käyttää työaikani seurusteluun. Olen töissä palvelutalossa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten se ujo/arka meinaa selvitä työhaastattelusta? Sellainen on kuitenkin alalla kuin alalla. 

Ei minun alallani. Olen kirjallisuuden suomentaja. Saan tehdä työtäni yksin kotona ja toimeksiannot hoidetaan sähköisesti.

Miten sä sait tuollaisen työn ilman minkäänlaista haastattelua? Tuosta vaan rupesi tulemaan kyselyitä, että "voitko kääntää tämän kirjan"?

Juu. Yliopiston kautta. Ei tarvinnut tehdä edes käännösnäytettä. Olen tietenkin tavannut kustantajia ja menen lounaalle tai kahville kun kutsutaan, mutta muuten työ on yksinäiselle sopivaa.

Sairaanhoitaja tai lääkäri.Myös insinööri on hyvä valinta.

Vierailija kirjoitti:

Veturinkuljettajaksi, ei tarvi kun moikata konduktööriä ja istua yksin ohjaamossa koko päivä, sopii erakolle.

Ei sovi herkälle ihmiselle ollenkaan...

Kaikki alat vaatii nykyään asiakaskohtaamisia sillä he maksavat palkkasikin. Ei voi olla piilossa. Sinun kannattaa miettiä että mikä eniten sinua jännittää ihmisten kohtaamisessa ja pohtia että onko se lopulta niin ylitsepääsemättömän vaikeaa palvella asiakkaita.

Kaikki me olemme vain ihmisiä omine heikkouksineen ja hyvine puolineen

Vierailija kirjoitti:

Kaikki alat vaatii nykyään asiakaskohtaamisia sillä he maksavat palkkasikin. Ei voi olla piilossa. Sinun kannattaa miettiä että mikä eniten sinua jännittää ihmisten kohtaamisessa ja pohtia että onko se lopulta niin ylitsepääsemättömän vaikeaa palvella asiakkaita.

Kaikki me olemme vain ihmisiä omine heikkouksineen ja hyvine puolineen

Mä vain synnyin araksi, olen ollut pienestä asti tälläinen. Olen kyllä yrittänyt päästä terapialla siitä eroon, mutta uskon että se on osa temperamenttiani. Siis kyllä mä pystyn ihmisten kanssa olemaan, mutta  en ihan sellaista jatkuvaa esim asiakaspalvelua en halua enää tehdä. esim juttelu uusien ihmisten kanssa on tosi vaivalloista minulle, ja ihmiset on usein sanoneetkin mulle että "sulla näyttäisi olevan epämukava olo". :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten se ujo/arka meinaa selvitä työhaastattelusta? Sellainen on kuitenkin alalla kuin alalla. 

Ei minun alallani. Olen kirjallisuuden suomentaja. Saan tehdä työtäni yksin kotona ja toimeksiannot hoidetaan sähköisesti.

Miten sä sait tuollaisen työn ilman minkäänlaista haastattelua? Tuosta vaan rupesi tulemaan kyselyitä, että "voitko kääntää tämän kirjan"?

Juu. Yliopiston kautta. Ei tarvinnut tehdä edes käännösnäytettä. Olen tietenkin tavannut kustantajia ja menen lounaalle tai kahville kun kutsutaan, mutta muuten työ on yksinäiselle sopivaa.

Mutta ei ujolle ja aralle, koska ujolle ja aralle tuollainen sosiaalinen edustaminen on painajainen. 

Kirjastovirkailija

Rekan hyttiin. Viemärisukeltaja. Raksalle. Tehtaalle.

Suurin osa asiakaspalvelusta on pelkkää small talkkia. Ite olen täys introvertti ja huomannut. Et kun asiakkaiden kanssa jutellaan. Ei jutella musta, meistä vaan työstä, tuotteesta ja säästä.

Myyjäksi ei kannata, eikä ihmisen iholle.

Ala roskakuskiksi.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen samanlainen. Luulen, ettei sellaista työtä ole, jossa voisi olla ihmisten kanssa tekemisissä niin vähän, ettei se kuormittaisi. Eli kannattaa valita sellainen, joka kiinnostaa, niin sitä jaksaa ehkä vähän paremmin. 

Mun introverttipuoliso tekee ohjelmistosuunnittelua, tapaa työkavereita noin kolmesti vuodessa, puhuu Teamsissa ilman kameraa hetkisen muutaman kerran viikossa. Siinäkin miehen mielestä puolet liikaa, mutta pärjäilee. 

Vierailija kirjoitti:

Veturinkuljettajaksi, ei tarvi kun moikata konduktööriä ja istua yksin ohjaamossa koko päivä, sopii erakolle.

Arka ihminen ei tuossa hommassa pärjää. Vaatii aika kovaa luonnetta, että pystyy ajelemaan veturia, vaikka jokaisen kohdalle osuu joku junan alle hyppääjä. 

t. veturinkuljettajan tytär

Koodariksi, jos vain riittää kiinnostusta ja motivaatiota. Ujoja ja introvertteja on siinä ammatissa paljon, ja paljon toisenlaisiakin. Joukkoon mahtuu monenlaisia. Koodarin työ ei tosin ole mitään yksinäistä puurtamista vaan tiimityötä, mutta silti osin aika itsenäistä ja saa tehdä aika paljon omassakin rauhassa. Yksi hyvistä puolista on hyvät mahdollisuudet tehdä etätyötä, joka varmaan sopii ujolle tosi hyvin. Itsekin olin nuorena ujo ja arka, mutta en enää. Maailma opettaa.

Vierailija kirjoitti:

Kirjastovirkailija

Supersosiaalinen työ

Ap:llä hoono soomi.

Nykyään ei sellaista alaa oikeastaan edes ole, missä et joutuisi sietämään ihmiskontakteja. En itsekkään ole, mikään yltiösosiaalinen, mutta työskentelen it-alalla lähitukiasiantuntijana. Aivan täyttä asiakaspalvelua + tekninen puoli on hallittava hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Minä ole ujo ja työskentelen palkanlaskijana. Saan olla kotona ja tehdä töitä pääosin numeroiden kanssa. Muutama ihmiskontakti tulee silloin tällöin puhelimen välityksellä, mutta niistä selviän hyvin. 

Minäkin olin joskus ja koin itse tosi kuormittavaksi jatkuvat yhteydenotot. Etenkin kun kaikki olisi pitänyt usein tapahtua heti tai mielellään jo kaksi päivää sitten. Peruspäivä saattoi mennä esim. niin, että ekaksi firman a palkat. Niitä tehdessä firma b:stä soitetaan jotain kiireellistä. Kun ratkoo firma b:n asiaa, kelasta soitetaan. Ja sitten pukkaa viestiä, että kollegasi on sairastunut, hoida firma x:n palkat, joista et tiedä hölkäsen pöläystä mutta tee se nopeasti ja soita asiakkaalle lisätiedoista ja pyydä hyväksyntä kellonaikaan x mennessä. Ja edelleen firma a:n palkat tekemättä ja oltava valmista kellonaikaan x mennessä. Sisäisiä palavereita ja asiakaspalavereita myös pukkaa. Palkka ei oikein kohdannut vastuiden kanssa, en suosittele.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki alat vaatii nykyään asiakaskohtaamisia sillä he maksavat palkkasikin. Ei voi olla piilossa. Sinun kannattaa miettiä että mikä eniten sinua jännittää ihmisten kohtaamisessa ja pohtia että onko se lopulta niin ylitsepääsemättömän vaikeaa palvella asiakkaita.

Kaikki me olemme vain ihmisiä omine heikkouksineen ja hyvine puolineen

Mä vain synnyin araksi, olen ollut pienestä asti tälläinen. Olen kyllä yrittänyt päästä terapialla siitä eroon, mutta uskon että se on osa temperamenttiani. Siis kyllä mä pystyn ihmisten kanssa olemaan, mutta  en ihan sellaista jatkuvaa esim asiakaspalvelua en halua enää tehdä. esim juttelu uusien ihmisten kanssa on tosi vaivalloista minulle, ja ihmiset on usein sanoneetkin mulle että "sulla näyttäisi olevan epämukava olo". :D

Mä sain teatterinharrastamisesta apua tuohon. Pääsi rauhassa tutkimaan itseään, oivaltamaan asioita, esim improvisaatio kurssit olivat lähellä sydäntäni. Oppi ikäänkuin kohtaamaan ihmiset simulaatio mielessä erinäisissä tilanteissa ja alkuun se tuntui hyvin voimakkaastikin siltä että alkoi ahdistaa mutta uteliaisuus toista ihmistä kohtaan kuin itsestään synnytti mielenkiinnon aidoille kohtaamisille ja alkoi pikkuhiljaa unohtaa jännittämisen kun syventyi kuuntelemaan mitä toisella on sydämellään. Ja vastavuoroisesti esitti oman näkemyksensä asiaan hyvässä hengessä ja keskusteleminen kulki omalla painollaan.

Toimistosiivooja. Siivoat iltaisin yksin kun toimistot kiinni. 

Vierailija kirjoitti:

Miten se ujo/arka meinaa selvitä työhaastattelusta? Sellainen on kuitenkin alalla kuin alalla. 

Ihan vaikka pillereillä ja hyvällä tsempille. Laillisilla reseptipillereillä siis tietysti.

Vierailija kirjoitti:

Arkistoala tuli lähinnä mieleeni.

Ei sellaista mielikuvien vanhanaikaista arkistotyötä enää juuri ole. Digitoijia kyllä nykyään koulutetaan, siinäkin ollaan kyllä varmaan aika paljon yksin skannerin ääressä.