Lässähtänyt seksielämä

Kiitos kommenteistanne. 

Mieheni oli suhteen alussa ja on edelleen lihavampi kuin minä. Ei häiritse itseäni hänen ylipainonsa, kunhan ei terveyttä uhkaa. Toivon mieheltä samanlaista suhtautumista minuun.

Mielestäni annan hänelle paljon hellyyttä ja huomiointia ja olen sanonut, että toivon häneltä ihan samoja asioita, kuin hän minulta. Ei vielä toistaiseksi ole onnistunut, yksipuolista on. Eikä se onnistunut silloinkaan, kun olin vielä hoikassa kunnossa. Eli en usko, että laihduttaminen ratkaisee ongelmamme. Toki aion keventää, jotta olisi parempi olla itseni kanssa, haluan tuntea itseni viehättäväksi. 

En ole miestä vaihtamassa, kun tiedän että vaikka tämä yksi ongelma korjaantuisi toisen miehen kanssa, niin uuden kanssa olisi joku toinen ongelma. Ei se vaihtamalla parane, mies on tosi hyvä muuten.

Terapiaan voisi mies mennä ihan itsensä vuoksi, ja olen sitä ehdottanut...mutta en usko että menee.

Ap

Ihan ymmärrettäviä nuo että jos toinen lihoo niin ei joitain sitten enää kiihota. Itsehän en kiihotu miehestä jolla ei ole huomattavasti lihasta ja vähän vatsaakin siinä. Voisin toki harrastaa seksiä heikon miehen kanssa, oletettavasti, mutta en kiihottuisi hänen olemuksestaan yhtään.

Se mikä näissä kuitenkin vähän hämää on se että tätä lihavuushommaa toitotetaan ketjuihin joissa mies on aina ollut tylsä, estynyt, alhaisella libidolla varustettu tai omasta vaimostaan kiinnostumaton tai joku kombo näitä edellämainittuja. 

Eli siis joko mies on alunperin mennyt yhteen naisen kanssa josta ei viehäty tai...? Koska hänhän ei ole koskaan oikein tehnyt aloitteita?

Mies ei siis ole haluton, en vaan tunne hänen kanssaan itseäni haluttavaksi. Hän haluaa kyllä seksiä, mutta ei huomioi/katso/kehu/koskettele riittävästi minua, mikä jättää olon, että en ole riittävän haluttava hänen silmissään.

Jokin syvä tarve minussa jää aina täyttymättä. Hyväksynnän, rakkauden, halutuksi tulemisen tunne jää vajaaksi. Fyysisesti saan orgasmin, mutta jään henkisesti vaille. Hän ei saa minua puhkeamaan kukkaan, eikä saa minua hehkumaan naiseuttani. Sen sijaan ryydyn ja lakastun.

Olen kyllä aikaa sitten tajunnut, että minun täytyy itse vaalia omaa naiseuttani ja sisäistä hehkuani. Elämä on vaan ollut todella stressaavaa viime vuodet. Siihen tulee kyllä muutos. Haluan voida hyvin, pitää huolta itsestäni - ja laihtua sen sivutuotteena. En aio jäädä odottamaan mieheni heräämistä. Olen surullinen, että suhteestamme puuttuu sellainen kipinä, mutta rakkautta kuitenkin on, enkä ole häntä vaihtamassa. 

Lähinnä tässä on sellainen fiilis, että tätäkö tämä nyt sitten on, että menikö se viehättävyyden ja hekuman juna jo omalla kohdallani ohi. Minusta on tullut liian vanha ja ruma ja lihava. En kaipaa yleisesti miesten huomiota, riittäisi kun omalta mieheltäni saisin sitä. Mutta kuten tuossa joku kommentoi, niin "ei ihminen voi päättää, mikä kiihottaa". Joten turha tässä on odottaa mieheltäni mitään huomiointia, jos en vaan ole hänen silmissään haluttava. Tämän asian kanssa kamppailen - välillä ajattelen, että mieheni on vaan tosi estynyt ja välillä taas masentuneena mietin, että ehkä en vain ole hänen makuaan (nuori ja kiinteä). 

Ap

Oletko koskaan kysynyt miksi hän ei osoita sinulle hellyyttä tms? 

Omassa suhteessa nyt ei ihan vastaavassa tilanteessa ollut mutta kerron kuitenkin.

Meillä ongelma ratkesi sellaisella kevyellä itkukohtauksella mitkä sain asian tiimoilta taannoin. Itse rakastan hellyyttä ja sellaisia pieniä huomionosoituksia arjessa, suukkoja, halauksia, hipaisuja. Seksin jälkeen kainalossa olemista kaikessa rauhassa.

Jos oli oikein paineissaan teki aloitteen seksiin. Muuten yleensä itse aina tein aloitteen.

Mitään näistä itselle tärkeistä asioista en saanut kuin ensimmäiset kuukaudet mutta minä kyllä annoin huomiota ja hellyyttä. Seksi oli hyvää mutta välillä jäi fiilis, että olen vain väline miehen tyydytykseen. 

Sitten tuli mitta täyteen kun olin ollut viikon pois kotoa ja mies ei edes huomannut, että palasin. Itkuun purskahtaen kysyin, että mikä minussa on vikana kun olet niin kylmä minua kohtaan. Ja siinä samalla annoin tulla kaiken mikä sisällä oli ja vaivasi.  

Mies katsoi hetken kuin hätää kärsien ennenkuin tuli luokse, halasi ja kertoi anteeksi pyydellen hänen tottuneen tälläiseen edellisessä pitkässä suhteessa eikä ole ajatellut asiaa sen enempää vaan palannut alun jälkeen takaisin vanhaan kun muutettiin yhteen. Samalla puhuttiin hänen entisestä suhteestaan kuinka exä ei halunnut paljoa seksiä ja suukot/halaukset sai aina kylmän välinpitämättömän vastaanoton eikä ollut voinut sietää seksin jälkeen eritteitä vaan oli ollut pakko päästä suihkuun. 

Meidän seksielämä ja arki palasi sellaiseen alun kaltaiseen huumaan tämän puhdistavan illan jälkeen. 

Kiitos vertaistuesta, hyvä että teillä kääntyi noin! Meillä ei lukuisista keskusteluista huolimatta ole vielä tullut läpimurtoa, mutta ehkä pikkuhiljaa jotain edistymistä kuitenkin. Olen kysynyt mieheltä, miksi ei pysty antamaan minulle mitä kaipaisin ja vastaus on hänen estyneisyytensä ja epävarmuutensa. Ei vain osaa. Myöntää kyllä tässä oman vajavuutensa, mutta ilmeisesti muutos on liian vaikeaa.

Ollaan aihetta puitu siis monesti ja löydetty hyvä yhteisymmärrys, mutta se ei vain siirry käytäntöön. Olen kyllä tunteeni ilmaissut, mutta ei se auta. Tällä hetkellä olen jonkinlaisessa luovuttamisen tilassa, en enää jaksa edes keskustella hänen kanssaan asiasta. Enkä ole enää jaksanut panostaa ulkonäkööni, kun mitäpä väliä sillä on. Alkuun ostin seksiasuja ja vahdin painoani päivittäin, mutta ei sekään auttanut ongelmiimme. Olen luovuttanut ja koitan vaan hyväksyä asiat ja puolisoni ja itseni.

Ap

Harva ihminen on jeesus tai äititeresa läpikotaisin. Meissä on myös se ahnetta paskiaista muistuttava puoli, jonka mahdotonta hyväksyä, ettei seksissä saa kaikkea. Eli että kakku pitää joko syödä tai säästää. Molempia ei voi saada.

Tämä voi laittaa halut "kapinaan" ei sitten - moodiin. Ja tyhmästi tämä kohdistuu omaan kumppaniin. Joka kieroutuneella tavalla tavallaan on se lähin este sille, ettei ns. kaikkea voi  saada. Kun rationaalinen järki muistuttaa, etenkin miehelle, ettei se olo sinkkunakaan yhtä panojuhlaa aina ole, niin jäädään pattitilanteeseen: Kikkeli mököttää omalle, tai naisen halut himmaa myös omaan tai ylipäätään. Helpompi olla haluamatta ja alkaa yhtäkkiä löytyä "paljon seksiä tärkeämpiä asioita".

Tämä ei edellytä, että tunnesuhde liitossa olisi jotenkin pielessä, alkutilanteessa.

Hieman köyttä tuolle narsistisille ja kaiken haluavalle oliolle liskoaivoissamme, niin noidankehä voi purkautua. En ikinä enää tule saamaan X,Y tai Z seksin saralla muuten kuin eroamalla. Tai sitten: Vaikka emme eroa voisin ehkä saada X,Y tai edes Z joskus, ja jopa luvan kanssa. Veitikkahan virkistyy, jos asiassa ollaan edes hitusen tosissaan. Ja HUOM irl ei tarvitse tapahtua juuri mitään, voi riittää, että kokee tulevansa hyväksytyksi ja halutuksi myös niine haluineen, jotka menevät vähän aidan toiselle puolelle. Yhdessä tai erikseen.

Tuo nakurantaparin kommentti kuvaa tätä ratkaisumallia hyvin (riippumatta mikä heidän lähtötilanne nyt oikeasti oli ja mitä nyt sitten tapahtui tai ei tapahtunut suhteen ulkopuolella)

Suhdetta voi avat ajatusten ja mielikuvien tasolla, ei ole pakko hypätä yhdessä tai erikseen vieraisiin vuoteisiin tai ryhmäseksibileisiin. Fantasiat voi toimia ilman että niitä lähdetään oikeasti ajamaan kuin käärmettä pyssyyn. Siinäkin voi menna vikaan.

Edelliselle: sen tiedän, että miehen ex päätyi hakemaan sen huomion muualta. Eli heillä oli tämä sama ongelma ja osin heidän suhteensa kaatui siihen ja varmaan toki muihinkin juttuihin. Mutta miehen ex koki ruohon olevan vihreämpää toisaalla. Itse en aio päätyä siihen ratkaisuun, vaan haluan saada huomion omalta mieheltäni. Toki viaton huomio muilta esim. kauppareissulla varmaan ihan piristäisi, ilman että se johtaisi yhtään mihinkään. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vertaistuesta, hyvä että teillä kääntyi noin! Meillä ei lukuisista keskusteluista huolimatta ole vielä tullut läpimurtoa, mutta ehkä pikkuhiljaa jotain edistymistä kuitenkin. Olen kysynyt mieheltä, miksi ei pysty antamaan minulle mitä kaipaisin ja vastaus on hänen estyneisyytensä ja epävarmuutensa. Ei vain osaa. Myöntää kyllä tässä oman vajavuutensa, mutta ilmeisesti muutos on liian vaikeaa.

Ollaan aihetta puitu siis monesti ja löydetty hyvä yhteisymmärrys, mutta se ei vain siirry käytäntöön. Olen kyllä tunteeni ilmaissut, mutta ei se auta. Tällä hetkellä olen jonkinlaisessa luovuttamisen tilassa, en enää jaksa edes keskustella hänen kanssaan asiasta. Enkä ole enää jaksanut panostaa ulkonäkööni, kun mitäpä väliä sillä on. Alkuun ostin seksiasuja ja vahdin painoani päivittäin, mutta ei sekään auttanut ongelmiimme. Olen luovuttanut ja koitan vaan hyväksyä asiat ja puolisoni ja itseni.

Ap

Tuohan on jo hyvä alku jos mies tiedostaa ns. ongelman ja pystyy siitä edes jollain tasolla puhumaan. Jos kyse siitä ettei osaa niin oletko muistanut myös tukea siinä ja kertoa ettei se haittaa vaan opettelette yhdessä? 

En ihan kaikkia kommentteja lukenut ketjusta. Olen siis sama joka kertoi saaneensa itkukohtauksen :) 

Oletko miettinyt jos antaisit hetken aikaa kaiken läheisyyden ja hellyyden vain olla? Katsot alkaako mies siitä itse tarjoamaan? 

Vielä pohdin asiaa sen verran, että itselläni muilta saatu huomio ja fantasiat toisista miehistä eivät tunnu paikkaavan sitä henkistä tyhjiötä, joka minuun jää, kun en saa omalta mieheltäni huomiota.

Ajattelen niin, että parisuhde on aikuisten kiintymyssuhde, ja siksi haluamme "kaiken" juuri omalta puolisoltamme. Toisten huomio ja sivusuhteet eivät paljoa lohduta, jos omassa suhteessa on tällainen tyhjiö. Sivusuhteista tulisi itselleni vain entistä surkeampi olo. Joku moitti minua vaativaksi kumppania kohtaan, ja ehkä olenkin. Haluan häneltä sen, mitä syviten kaipaan.

Ap

Vastaan edelliselle: olen nyt antanut asian olla, enkä edes jaksa miehelleni puhua tästä enää. Täällä keskustelupalstalla vaan itseäni terapioin. Ja ollaan vietetty hiljaiseloa myös seksin saralla, eli olen antanut miehelle tilaa. Aiemmin olen kyllä yrittänyt rohkaista, tukea ja näyttää esimerkkiä. Mutta nyt olen luovuttanut, ehkä hyvä niin. 

Vierailija kirjoitti:

Harva ihminen on jeesus tai äititeresa läpikotaisin. Meissä on myös se ahnetta paskiaista muistuttava puoli, jonka mahdotonta hyväksyä, ettei seksissä saa kaikkea. Eli että kakku pitää joko syödä tai säästää. Molempia ei voi saada.

Tämä voi laittaa halut "kapinaan" ei sitten - moodiin. Ja tyhmästi tämä kohdistuu omaan kumppaniin. Joka kieroutuneella tavalla tavallaan on se lähin este sille, ettei ns. kaikkea voi  saada. Kun rationaalinen järki muistuttaa, etenkin miehelle, ettei se olo sinkkunakaan yhtä panojuhlaa aina ole, niin jäädään pattitilanteeseen: Kikkeli mököttää omalle, tai naisen halut himmaa myös omaan tai ylipäätään. Helpompi olla haluamatta ja alkaa yhtäkkiä löytyä "paljon seksiä tärkeämpiä asioita".

Tämä ei edellytä, että tunnesuhde liitossa olisi jotenkin pielessä, alkutilanteessa.

Hieman köyttä tuolle narsistisille ja kaiken haluavalle oliolle liskoaivoissamme, niin noidankehä vo

Sivusta. Mielenkiintoista pohdintaa että näinkin voi jollain olla. Itselläni tämä ei vähäseksisessä/lähes seksittömässä/passiivisen? miehen kanssa suhteessa resonoi. 

Olen miestäni selvästi nuorempi, urheilullinen, isorintainen kinky nainen. Tiedän sadan prosentin varmuudella että saisin vielä ainakin seuraavat 15-20v niitä haluamiani asioita suhteen ulkopuolelta. Eli huomiota, miehen himoa ja halua, päivittäistä panoa. Tiedän aiemman suhteeni puolesta että ne ovat suhteessakin mahdollisia vuodesta toiseen jos on viriili mies joka haluaa juuri minua. 

Tässä suhteessa vaan nyt on mies joka ei ehkä pidä juuri minusta, tiedän että en ole tarpeeksi laiha tai lihaksikas hänelle ja että rintani ovat esimerkiksi isommat kuin mitä hän tykkäisi. Hän on autisti ja on ikävä kyllä nämä asiat minulle ääneen analysoinut ja kuinka tyytyy minuun muiden ominaisuuksieni takia ja koska hän ei omienkaan sanojensa mukaan edes saisi sellaista naista kuin haluaisi ja joille on nuoruutensa runkannut ":D"

Ja kun ei se seksi ole hänelle sitten ollut tärkeää edes sellaisen salikissan kanssa minkä nuorempana on kerran tai kaksi saanut hetkeksi sänkyyn. Ja itse kuuntelen tuota settiä silleen ok vidun kiva kun haluaisin ja olen halunnut panna päivittäin enkä kuunnella mitään burgerianalyysia kropastani tai seksin merkityksettömyydestä älykön elämässä. 

En vain haluaisi lopettaa suhdetta jossa puitteet, elämän tavoitteet, miehen äly, mielenkiinnon kohteet, miehen ulkonäkö ym on kaikki 10/10. 

Itseasiassa jos mieheni vielä menettäisi omistushalunsakin ja kuuntelisi puheita vieraista saati antaisi luvan panna muita niin pakkaisin kamani. Saatan toki pakata muutenkin koska tämä on aika kestämätöntä ja masturbointi ja fantasiat ei kanna loputtoman pitkälle kun seksiä saa alle kymmenen kertaa vuodessa (kyllä...). 

Vierailija kirjoitti:

Vastaan edelliselle: olen nyt antanut asian olla, enkä edes jaksa miehelleni puhua tästä enää. Täällä keskustelupalstalla vaan itseäni terapioin. Ja ollaan vietetty hiljaiseloa myös seksin saralla, eli olen antanut miehelle tilaa. Aiemmin olen kyllä yrittänyt rohkaista, tukea ja näyttää esimerkkiä. Mutta nyt olen luovuttanut, ehkä hyvä niin. 

Tiedän niin tuon tunteen kun haluat kumppanilta huomiota mutta et vaan saa sitä, se syö pikku hiljaa. Siitähän se minunkin purkaus johtui omalle miehelleni. 

Toivottavasti tuo auttaisi teitä eteenpäin, että pidätte taukoa aiheesta ja seksistä. :) 

Huutopihinät mälliaivoille

On aika todennäköistä, että toi asetelma ja dynamiikka ei tuu koskaan muuttumaan. Jos se on kestänyt vuosia. Ja ollut läsnä kumppanisi edellisessäkin suhteessa. 

Piinaat itseästi koittamalla muuttaa häntä tai itseäsi. 

Voit joko hyväksyä tilanteen. Tai toteuttaa seksuaalisuuttasi jonkun toisen/toisten kanssa. Eroten tai avoimessa. 

Pohdinnan ytimessä kai on kysymys siitä, kuinka paljon olet valmis kompromissaamaan  sinun seksuaalituutesi ja sen toteuttaminen kanssa. 

Tuli tosi paha mieli kyllä Ap:n puolesta. Juuri tilanteen "toivottomuuden" takia. 

Vaikutti näiden monien hyvin analyyttisesti kirjoitettujen viestiesi perusteella, että miehelläsi ei vain kertakaikkiaan ole osaamista ja kykyä muutokseen. Vaikka kuinka avaisit ja kertoisit mitä haluat ja miten koet jääväsi jostain hyvin tärkeästä paitsi. 

Että olisiko se sitten oikeasti niin, ettei miehesi vain pysty muuttumaan? Vai olisiko jokin ratkaisu olemassa. 

Anteeksi keittiöpsykologisointi nyt, mutta onko esimerkiksi mahdollista, että vaikka miehesi hyvin tietää mitä haluat, niin silti hän on ihminen jota jotenkin ahdistaa muutos tai muuttumisen yrittäminen? Jos hän on muutenkin sellainen, joka ei halua "uudistuksia"? Ehkä hän jotenkin suuresti pelkää, että jos hän kehittäisi käytöstään siihen suuntaan mihin toivot, hän joutuisi alttiiksi sinun kritiikillesi? Näinhän ei ikinä tapahtuisi, koska olisit vain onnellinen jos saisit sen mitä haluat. Mutta mitä jos miehellä on tällainen alitajuinen lukko ja irrationaalinen pelko? 

Voisiko jotain toivoa olla siinä, että yhä uudestaan ja uudestaan kertoisit ja avaisit tätä asiaa hänelle? Ja sanoisit, että haluat tukea häntä tässä muutoksessa ja hän voisi tehdä sen pienin askelin. Ja kyselisit vielä miksi tämä muutos on niin vaikeaa? Ja että tiedostaako mies miten paha olo sinulla on tästä kaikesta? Ja jos tiedostaa, niin miksi hän ei voi tai kykene siltikään yrittämään. Voisiko jokin pariterapia auttaa? Tosin ehkä miehesi ei ole ihminen, joka sellaiseen haluaisi. 

Minusta tässä tilanteessa se kuitenkin positiivista, että on kommunikoitu ongelmista. Huonompi tilanne olisi, jos haluaisit kaikkea tätä, mutta et olisi saanut sanottua sitä julki. 

Vierailija kirjoitti:

On aika todennäköistä, että toi asetelma ja dynamiikka ei tuu koskaan muuttumaan. Jos se on kestänyt vuosia. Ja ollut läsnä kumppanisi edellisessäkin suhteessa. 

Piinaat itseästi koittamalla muuttaa häntä tai itseäsi. 

Voit joko hyväksyä tilanteen. Tai toteuttaa seksuaalisuuttasi jonkun toisen/toisten kanssa. Eroten tai avoimessa. 

Pohdinnan ytimessä kai on kysymys siitä, kuinka paljon olet valmis kompromissaamaan  sinun seksuaalituutesi ja sen toteuttaminen kanssa. 

Näin luulen itsekin. Turha yrittää miestäni muuttaa, hän kyllä ymmärtää murheeni asian tiimoilta, muttei osaa muuttaa käytöstään. Turha myöskään itseni vääntäytyä mutkalle yrittäessäni saada mieheltäni huomiota, ei siihen auta laihuus tai seksiasut tai valokuvaus.

Nyt teen tässä luopumis- ja surutyötä sen suhteen, että tätä tarvettani en saa tyydytettyä tässä suhteessa. Pettämään en silti ryhdy. Mutta aion nauttia viattomista katseista ja kehuista, joita toivottavasti saan (miehiltä ja naisilta) kunhan tässä taas alan pitää huolta itsestäni. 

Aion myös suunnata enemmän energiaani uraani, sen sijaan että murehdin tätä asiaa. Muutenhan meillä on kaikki hyvin ja rakkautta riittää. Harvoin yhdeltä ihmiseltä saa kaiken. Sen hyväksyminen on itselleni parempi vaihtoehto kuin esimerkiksi sivusuhde tai polyamoria.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Tuli tosi paha mieli kyllä Ap:n puolesta. Juuri tilanteen "toivottomuuden" takia. 

Vaikutti näiden monien hyvin analyyttisesti kirjoitettujen viestiesi perusteella, että miehelläsi ei vain kertakaikkiaan ole osaamista ja kykyä muutokseen. Vaikka kuinka avaisit ja kertoisit mitä haluat ja miten koet jääväsi jostain hyvin tärkeästä paitsi. 

Että olisiko se sitten oikeasti niin, ettei miehesi vain pysty muuttumaan? Vai olisiko jokin ratkaisu olemassa. 

Anteeksi keittiöpsykologisointi nyt, mutta onko esimerkiksi mahdollista, että vaikka miehesi hyvin tietää mitä haluat, niin silti hän on ihminen jota jotenkin ahdistaa muutos tai muuttumisen yrittäminen? Jos hän on muutenkin sellainen, joka ei halua "uudistuksia"? Ehkä hän jotenkin suuresti pelkää, että jos hän kehittäisi käytöstään siihen suuntaan mihin toivot, hän joutuisi alttiiksi sinun kritiikillesi? Näinhän ei ikinä tapahtuisi, koska olisit vain onnell

Kiitos kommentista. Mies on mielestäni osoittanut muissa asioissa olevansa oppimiskykyinen, vaikkei ihan nuori ole. Tämä taitaa olla vaan liian vaikea asia muuttaa, on niin syvällä tämä estyneisyys tai mitä se nyt onkaan, mikä häntä vaivaa.

En jaksa enää yrittää muuttaa häntä tai odottaa jotain muutosta tapahtuvaksi - pelkään, että katkeroidun jos odotan ja petyn toistamiseen. Näin on vähän jo käynytkin. Parempi olla vain odottamatta ja yrittämättä. Hyväksyä.

Olen kyllä itkenyt ja vääntänyt rautalangasta mitä tarvitsisin ja miksi minusta tuntuu pahalta. Nyt on parempi vain antaa olla ja olla kiitollinen niistä hyvistä asioista, joita hän tuo elämääni. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko mahdollista ettei mies pitänyt sua alkujaankaan viehättävänä

Onko siis mies  ollut niin tasan pönttö, etteä olis alkanut yhteen naisen kanssa josta ei yhtään pidä

Onkos se miehen maha missä mitoissa? Paskamaha?

Mahdollinen seuraus siitä, että miehiä aina kehotetaan heittämään useimmat kriteerit ikkunasta ja ottamaan sen kädenlämpöisen. Osalle miehistä realismia on se, että ottaa ns. jonkun tai on ilman, ja se sitten johtaa juurikin suhteisiin, missä ollaan yhdessä pääasiassa sen takia, ettei oltaisi yksin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko mahdollista ettei mies pitänyt sua alkujaankaan viehättävänä

Onko siis mies  ollut niin tasan pönttö, etteä olis alkanut yhteen naisen kanssa josta ei yhtään pidä

Onkos se miehen maha missä mitoissa? Paskamaha?

Mahdollinen seuraus siitä, että miehiä aina kehotetaan heittämään useimmat kriteerit ikkunasta ja ottamaan sen kädenlämpöisen. Osalle miehistä realismia on se, että ottaa ns. jonkun tai on ilman, ja se sitten johtaa juurikin suhteisiin, missä ollaan yhdessä pääasiassa sen takia, ettei oltaisi yksin. 

 

On kyllä oikeasti traagista jos pilaa oman elämänsä lisäksi myös puolisonsa elämän tuolla tavalla. Mahdollisesti myös lastensa siinä samalla. Ihan vain yksinäisyyden pelkonsa vuoksi. Ja yhtä lailla traagista on sekin jos monikin mies oikeasti viehättyy vain sellaisista naisista joihin heillä ei ole rahkeita. Ei ole ulkonäköä, ei statusta, ei rahaa, ei huumoria, ei ilmeisesti edes persoonaa. Silti pitäisi saada nuori ja kaunis nainen jotta seksi kiinnostelisi. Traagista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko mahdollista ettei mies pitänyt sua alkujaankaan viehättävänä

Onko siis mies  ollut niin tasan pönttö, etteä olis alkanut yhteen naisen kanssa josta ei yhtään pidä

Onkos se miehen maha missä mitoissa? Paskamaha?

Mahdollinen seuraus siitä, että miehiä aina kehotetaan heittämään useimmat kriteerit ikkunasta ja ottamaan sen kädenlämpöisen. Osalle miehistä realismia on se, että ottaa ns. jonkun tai on ilman, ja se sitten johtaa juurikin suhteisiin, missä ollaan yhdessä pääasiassa sen takia, ettei oltaisi yksin. 

 

Mieheni pelkää yksinoloa ja alkoi suhteeseen kanssani suoraan edellisen suhteensa päätyttyä. Mutta kertoi olleensa minuun ihastunut jo useamman vuoden ennen kuin teki aloitteen.

Toisaalta hän siis tarrautui minuun epätoivoisesti yksinjäämisen pelossa, mutta toisaalta oli jo pidempään katsellut ja toivonut omakseen. En tiedä olenko sitten alasti ollut hänelle pettymys, joka ei täytä hänen kriteereitään. Mutta ainakin vaatteet päällä on minut halunnut.

Miltäs tämä kuulostaa, ottiko hän minut vain koska olin saatavilla, mutta jos olisi saanut valita, olisi ottanut nuoremman/kauniimman tms.? Tätä minä välillä pelkään, että olisi halunnut oikeasti jonkun toisenlaisen. Ja ehkä nytkin haaveilee jostain paremmin hänen kriteerinsä täyttävästä - mutta tietää ettei voi sellaista saada, niin tyytyy saatavilla olevaan, pimeässä makkarissa ja silmät kiinni... Välillä vajoan pelkäämään tuollaisia, mutta pääosin luotan kuitenkin, että halusimme toisemme ja hän valitsi juuri minut. Ei kai hän muuten olisi kanssani. 

Ap