Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä kihlasormukselle jos vastaus on ei?
Kommentit (65)
Se myös kaiverretaan etukäteen. Sitten jos ei natsaa, niin vedetään viiva nimen yli ja kaiverrataan seuraava viereen. Kolmannella tai neljännellä kerralla pitää tärpätä tai loppuu tila kesken. Tai pitää alkaa iskemään naisia, joilla on tosi lyhyt etunimi. Viimeinen on varmaan Li, joka on todella otettu kun näkee montako kertaa yritit, ennen kuin tärppäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap on katsonut liikaa jenkkiviihdettä. Suomessa kihlasormukset ostetaan yhdessä molemmille.
Jep. Suomessahan on täysin päinvastainen tapa kuin USAssa. Täällä kihloihin mennessä ostetaan sormukset molemmille (eikä niistä yleensä ole timantteja), ja naimisiin mennessä laitetaan morsiamelle se timanttisormus. Jenkeissä se kihlasormus on se naisen timanttisormus, ja naimisiin mennessä sitten laitetaan molemmille sormukset.
Höpö höpö, mitään tollasia sääntöjä ole.
Lue tarkasti, sanottiin tapa, ei sääntö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon aina ihmetellyt näitä etukäteen sormuksen ostavia, että miten ihmeessä te varmistutte oikeasta sormuskoosta? Ei sitä voi mitata muistakaan mahdollisista naisen käyttämistä sormuksista, kun harva siinä vasemmassa nimettömässä mitään muuta sormusta käyttää.
Vie jälkikäteen kultaliikkeeseen säädettäväksi.
Toivottavasti saa myös vaihtaa, jos ei tykkää mallista.
Anna seuraavalle, kyllä se aina jollekin kelpaa jos on arvokas ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon aina ihmetellyt näitä etukäteen sormuksen ostavia, että miten ihmeessä te varmistutte oikeasta sormuskoosta? Ei sitä voi mitata muistakaan mahdollisista naisen käyttämistä sormuksista, kun harva siinä vasemmassa nimettömässä mitään muuta sormusta käyttää.
Ja toisen mausta ylipäänsä? Itse en kyllä osta toiselle korua, jos en ole saanut tarkkaa mallia ja metallin tietoja. Mitään yllätyksiä en harrasta. Kaikki ovat tyytyväisiä.
Joo kaveri ei tykkää yhtään keltakullasta vaan käyttää valkokultaa tai hopeaa. Sormus on valkokultaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En hommaisi sormusta ennen kuin on varma vastauksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies kosi minua. Vastasin myöntävästi ja mentiin ostamaan sormukset. Sitten muutin mieleni naimisiinmenon suhteen. Miehen kanssa haluan olla, mutta ilman avioliittoa. Joten pidetään vaan näitä sormuksia. Jos tulisi ero, niin toki voisin palauttaa tämän. En vaan tiedä mitä mies tällä tekisi. Minä en ainakaan hänen sormuksellaan tekisi mitään. Nämä oli arvoltaan jotain 500-600e/kpl. Ei siis mitään arvokoruja.
Voihan sen paiskata dramaattisesti seinään, tai heittää järveen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä, miten vakavassa, pitkässä suhteessa edes päädytään tuollaiseen tilanteeseen, että kositaan niin, että siinä sitten yllättäen todetaan, että ollaankin aivan eri mieltä suhteen tilasta ja tulevaisuudesta. Jossain jenkkileffoissa näitä yllätyskosintoja näkee, mutta eihän se ole oikeaa elämää.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miten vakavassa, pitkässä suhteessa edes päädytään tuollaiseen tilanteeseen, että kositaan niin, että siinä sitten yllättäen todetaan, että ollaankin aivan eri mieltä suhteen tilasta ja tulevaisuudesta. Jossain jenkkileffoissa näitä yllätyskosintoja näkee, mutta eihän se ole oikeaa elämää.
Minä tuossa ylempänä kirjoitin muuttaneeni mieltäni. Mies kosi kun oltiin oltu yhdessä ehkä vuosi. Olin umpirakastunut ja ajattelin asiaa vain romanttisesti. Kun kosinta oli tehty ja sormukset sormessa, alettiinkin puhua mitä kaikkea paperityötä se teettää. Halutaan pitää tietyt omaisuutemme erillään. Siinä alkoi tulla sellainen olo, että kauhea vaiva jostain, mitä ei välttämättä tarvitsisi tehdä. Rakkaus ei häviä ilman avioliittoa eikä se avioliitto takaa rakkauden jatkumista. Me ollaan nyt "vaan" avoliitossa, sormukset sormissa ja rakkautta riittää. Jos ei riitä, eroaminen on helppoa. Tosin en halua erota, mutta _jos_.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä oon aina ihmetellyt näitä etukäteen sormuksen ostavia, että miten ihmeessä te varmistutte oikeasta sormuskoosta? Ei sitä voi mitata muistakaan mahdollisista naisen käyttämistä sormuksista, kun harva siinä vasemmassa nimettömässä mitään muuta sormusta käyttää.
Mä oon aina ihmetellyt, että mistä tällainen älyttömyys on peräisin, että ylläripyllärinä mukamas kysytään ihan puun takaa, että tuuksä mun vaimokseni, ja toinen siinä suu auki ja klapilla päähän lyötynä ihmettelee, että mitä helvettiä toi puolituttu äijä selostaa? Onko tää jokin jenkkileffoista apinoitu tapa, kun luullaan että noin hienot ihmiset tekee, niin minä perässä?
Tamperelaiset heittää niitä Tammerkoskeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Semmonen lisä tähän, että olen siis nainen, kosijana. Eli ei tässä muutenkaan perinteitä kunnioiteta 😂 Morsiusneitona toimii mies mekossa. Lähinnä ostin suomalaista taidetta, Lumoavan Ukko-sormuksen, koska halusin kosinnasta erityisen. Olen kai pieni romantikkosielu, kun näin päätin. Ei ehkä se järkevin vaihtoehto. Ap
Vierailija kirjoitti:
Ensin kysytään ja sitten käydään yhdessä ostamassa mieluinen sormus
Tämä! Mistä lähtien Suomessa on ollut kihlautuessa tämä amerikkalaisten elokuvien tyyli, että pitää olla sormus valmiina.
Heitni metallinkeräykseen, sillä siinä ei ollut kiviä. Jos olisi, niin sitten vaikka panttilainaamoon tai jollekin nettikultakauppiaalle.
Sormus ostetaan aina avokaupalla.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa kysyä liikkeeltä vaihto- tai palautusoikeudesta. Tosin järkevämpää antaa toisen itse valita sen sormuksen tietyssä hintahaarukassa.
Kyllä se voi mennä silti mönkään. Kihloista häihin on vielä matkaa.
Ja toisen mausta ylipäänsä? Itse en kyllä osta toiselle korua, jos en ole saanut tarkkaa mallia ja metallin tietoja. Mitään yllätyksiä en harrasta. Kaikki ovat tyytyväisiä.