Ulkomaan adoptio ja yksinhakija

Löytyisiköhän täältä kokemusta ulkomaan adoptiosta, siis lähinnä millaiset mahdollisuudet on adoptoida yksin?

Minulla on pitkäaikainen miesystävä, mutta hän ei halua osallistua adoptiotouhuun, pitää kyllä lapsista. Meillä ei ole omia lapsia, koska olen nuoresta asti haaveillut ei-biologisesta lapsesta. Biologisia en siis ole koskaan halunnut. Täytän pian 40 ja tiedostan, että nyt on todellakin korkea aika aloittaa adoptioprosessi, mutta onkohan yksinhakijalla tosiaan minkäänlaisia mahdollisuuksia? Olen perusterve, päihteetön, eläin- ja lapsirakas, työpaikka sosiaalialalla, elämänhallinta kaikinpuolin kunnossa ja tuloillani ei olisi mitään ongelmia elättää lasta. Toki todellisuus voi olla hyvinkin eriä kuin kuvitelmani lapsiperhearjesta, mutta uskoisin selviytyväni hyvin. Olen sitkeä ja osaan myös pyytää tarvittaessa apua.