Lue keskustelun säännöt.
5v loukkaa sanoilla
Minulla on vastuu arjesta. Ylisuoritan ja teen parhaani. Olen läsnä ja vietän aikaa yhdessä. Keksin lapsen mieliksi erilaisia tekemisiä yhdessä. Mietin olenko ollut liiankin lepsu ja periksi antava. Lapsi nimittelee minua ja toisinaan kertoo kuinka ei pidä minusta. Hyvin vähän saan positiivista palautetta. Olen lapsen silmissä se tylsä, tyhmä vanhempi josta hän pitää vähemmän. Lapsen vastuulla ei tietenkään ole minun tunteet. Mutta tuntuu niin ristiriitaiselta kehua ja kannustaa lasta, omasta ajasta tinkiminen ja se energia ja panostus kun pyrin olemaan täydellinen. Mietin kokoajan sitä miten tekemiseni ja olemiseni vaikuttaa lapseeni. En halua että hän vihaa minua kasvaessaan. Mutta mikä on se raja mitä voin laiminlyödä omaa hyvinvointiani? Antaa lasta enemmän hoitoon? Pois luotani? Sekö on ratkaisu, että vietämme vähemmän aikaa yhdessä? Että teen vähemmän ja keskityn muihin asioihin? Olenko yksin ajatuksieni kanssa? Onko ketään toista samassa tilanteessa?
Kommentit (50)
Sinun omanarvontuntosi ei saa olla sidottuna siihen mitä lapsesi sanoo. Tämä on lapsellekin hämmentävää. Lisäksi, kun kyseessä on ihminen jonka kasvatuksesta olet vastuussa, sinulla on oikeus määrittää omien arvojesi perusteella miten teidän perheessänne puhutaan toisille ihmisille. Omilleni olen tehnyt selväksi, että meidän perheessä kunnioitetaan muita ja se näkyy myös puhetavassa. Toki kun ovat temperamenttisia tapauksia, niin kun jotain kiellän tai vaadin, niin saattavat tulistua siihen pisteeseen että huutavat jotain HV äitiä tms. Nämä otan ihan rauhallisesti vastaan. Ja siinä on ero, ilmaiseeko raivonsa siten, että se kohdistuu asiaan, vai siten että se kohdistuu ihmiseen. On eri asia huutaa vaikka haista p*aska, kuin että olet p*ska ihminen. Lapsesi on 5 vuotias, hänet täytyy sosiaalistaa maailmaan siten, että osaa siellä käyttäytyä. Toisten haukkumiseen puuttuminen on osa sitä. Lapsi ansaitsee ja tarvitsee itseään vahvemman vanhemman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oppinut toiselta vanhemmalta eli isältään miten sinua saa kohdella. Eli kannattaa ensin kasvattaa se isi.
AP kuulostaa kauhean epävarmalta äidiltä, joka yrittää mielistellä lastaan ja pelkää, että lapsi ei tykkääkään hänestä, jopa loukkaantuu aidosti, kun joku 5-vuotias kiukkupussi sanoo, että "äiti on tyhmä". Tätä varmaan tarkoitetaan, kun asiantuntijat puhuvat hukassa olevasta vanhemmuudesta.
Lopeta tuo lapsesi mielistely. Sinä olet hänen äitinsä, teidän perheyrityksen johtaja. Sinä määräät tahdin ja mitä tehdään, teidän perheen säännöt. Hyvä pomo ei tietenkään ole mikään tyranni tai väkivaltainen uhkailija ja kiristäjä, vaan kuulee kyllä muidenkin toiveet ja mielipiteet, mutta osaa jättää purnaukset omaan arvoonsa. Kasvata aikuisen ihmisen selkäranka.
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsi sanoi, että olet tyhmä, kysy, miltä tuntuu olla tyhmän äidin lapsi.
Sinun tehtävä on opettaa, miten lapsi voi puhua, mikä on epäkohteliasta ja loukkaavaa. Opeta lastasi elämää varten, että hän pärjää elämässä, eikä menesty huonosti huonojen tapojen ja osaamattomuuden takia.
Mistä lapsi on kiinnostunut? Keksikää molemmille mieluista tekemistä ja erikseen lapselle sopivaa yksi puuhastelua, niin sinä saat hengähtää.
Jos oma jaksaminen vaatii lapsen hoitoon laittamista, tee se.
Itse olin siinä onnellisessa tilanteessa, että kokeneemmat äidit opettivat juuri tuon vastauksen (ja yksi opettajista oli minua nuorempi, mutta äitiydessä vanhempi...).
"Tyhmällä äidillä on tyhmät lapset" tms. Vähän vanhemmalle voi todeta, että "no se periytyy äidin geeneistä". Se, että lapsi sanoo asioita ei yleensä tarkoita sitä että hän tarkoittaa niitä asioita vaan hänellä on joku tunne, joka pitää ilmaista. Tyhmä äiti tarkoittaa yleensä, että lapsi pettyy jostain tai hänellä on tylsää - siis epämukava olo. Siihen ei ole kukaan vielä kuollut.
Sinä olet lapselle se tuttu läsnäoleva aikuinen, asetat lapselle säännöt. Lapsi kokee sinut turvalliseksi aikuiseksi ja sen vuoksi uskaltaa sinulle näyttää niitä harmistumisiaan. Olisin huolestuneempi jos lapsi ei uskaltaisi sanoa mitään poikkipuolista tai aiheuttaa sinulle harmia. Anna kiukun tulla ja mennä, hän testaa sinua ja kokee turvallisuutta sekä hyväksyntää. Voit sanoa että sinulle tulee paha mieli rumista sanoista, lapsi oppii kyllä käsittelemään tunteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä yhdyn moneen kirjoittajaan, että lapselle voi sanoa ihan hyvin, että äidille tulee pahamieli ja muita ihmisiä ei saa haukkua. Ja voit myös sanoittaa sitä, että sinun ei kuulu aina olla mukava, vaan vanhempi joka asettaa rajat. Kerrot sen, että se on rakkautta. Ihan hyvin voit myös noiden jälkeen jatkaa, että se on siinäkin mielessä harmi, että sinä rakastan lasta todella paljon.
Mietin vain kahta muutakin asiaa. Sanoit olevasi läsnäoleva vanhempi, mutta puhut ylisuorittamisesta. Silloin harvemmin voi olla läsnä aidosti, eli ottaisin tämän asian kyllä tarkasteluun. Olisiko täällä osittain syitä sille, miksi sinusta tuntuu, ettet pysty kestämään lapsen sanomaa.
Toisekseen, lapsesi on siinä kehitysvaiheessa, jossa toisesta vanhemmasta tulee tyhmä ja toista palvotaan ja jopa flirttailaan. Eli lapsi voi kehityksellisesti olla mustasukkainen siitä huomiosta, jota saat puolisoltasi. Toisilla lapsilla tämä on voimakkaampi kuin toisella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä ainakaan hylkää lasta huonon käytöksen seurauksena.
Maaret Kallio opetti aha -menetelmän, jota käytti kun omat lapset oli pieniä ja nälvivät häntä. Kun lapsi sanoi vaikka tyhmä äiti, vastasi Maaret tähän AHA.
Tällöin vastaat lapselle, eli et jätä häntä yksin, mutta sanoitat samalla että lapsen kommentti on asiaton ja vähäpätöinen. Jatka tätä kunnes tuo vaihe menee ohi.
Mutta jos tuo ei ole "vaihe" vaan sitä on jatkunut pidempään? Ei silloin pidä antaa kuvaa että vähäpätöinen asia haukkua äitiä. Omituinen neuvo.
Kyllä lapsen sanat satuttaa siinä missä lapsen fyysinen väkivalta. Kyllä siitä pitää jäädä lapselle tunne että ei ole vähäpätöinen asia. Äidistä tuntuu pahalta. Ja voi vaikka kokeilla tuota lapsen hylkäämistäkin. Ei äidin pidä jaksaa loputtomiin vaikka olisi äiti. Kun lapsi piene
Nyt et ole tosissasi. Taattua vauvapalstaa. Kukaan, ei kukaan saisi, hylätä lastaan noin henkisesti. Saati, että antaa siitä vielä neuvoja. Ihme, kun meillä on niin paljon mt-ongelmia. Sä siirrät nyt lapselle omat vaikeat tunteesi. Jestas, hakekaa apua kaikki te, jotka emotionaalisesti tai muuten hylkkäätte lapsenne. Teillä on velvollisuus siihen, kun olette lapsia hankkineet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kunnon selkäsaunalla oppii arvostamaan.
Näin tein itse kun 1 vuotias ei totellut ja siivonnut jälkiään.
Kyllä tuo 2 v nykyään arvostaa.
Iso aikuinen js on noin lapsellinen ja herkkänahkainen.Missä huumori ja empatia.?
Mutta jos tuo ei ole "vaihe" vaan sitä on jatkunut pidempään? Ei silloin pidä antaa kuvaa että vähäpätöinen asia haukkua äitiä. Omituinen neuvo.
Kyllä lapsen sanat satuttaa siinä missä lapsen fyysinen väkivalta. Kyllä siitä pitää jäädä lapselle tunne että ei ole vähäpätöinen asia. Äidistä tuntuu pahalta. Ja voi vaikka kokeilla tuota lapsen hylkäämistäkin. Ei äidin pidä jaksaa loputtomiin vaikka olisi äiti. Kun lapsi pienempänä löi ja olin yliväsynyt niin mä aloin itkeen ja poistuin tilanteesta :D Oli lapsi hämillään sitten mutta ainakin ymmärsi että lyöminen satutti äitiä eikä se ole oikein.