Lue keskustelun säännöt.
5v loukkaa sanoilla
Minulla on vastuu arjesta. Ylisuoritan ja teen parhaani. Olen läsnä ja vietän aikaa yhdessä. Keksin lapsen mieliksi erilaisia tekemisiä yhdessä. Mietin olenko ollut liiankin lepsu ja periksi antava. Lapsi nimittelee minua ja toisinaan kertoo kuinka ei pidä minusta. Hyvin vähän saan positiivista palautetta. Olen lapsen silmissä se tylsä, tyhmä vanhempi josta hän pitää vähemmän. Lapsen vastuulla ei tietenkään ole minun tunteet. Mutta tuntuu niin ristiriitaiselta kehua ja kannustaa lasta, omasta ajasta tinkiminen ja se energia ja panostus kun pyrin olemaan täydellinen. Mietin kokoajan sitä miten tekemiseni ja olemiseni vaikuttaa lapseeni. En halua että hän vihaa minua kasvaessaan. Mutta mikä on se raja mitä voin laiminlyödä omaa hyvinvointiani? Antaa lasta enemmän hoitoon? Pois luotani? Sekö on ratkaisu, että vietämme vähemmän aikaa yhdessä? Että teen vähemmän ja keskityn muihin asioihin? Olenko yksin ajatuksieni kanssa? Onko ketään toista samassa tilanteessa?
Kommentit (50)
Hei, altista lapsesi tilanteille, joissa hän kuulee, kuinka ihmiset ovat ystävällisiä toisilleen ja puhuvat kauniisti. Jos tämä on vaikeaa, niin lue lapselle tunnetaitoja opettavia lastenkirjoja - kirjastoissa on hyviä. Olet hyvä vanhempi.Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se ihan niin mene, että lapselta pitää sietää tahallista loukkaamista. Sellainen ei kuulu vanhemman tehtäviin. Ja lapselle se opettaa sen, että tahallinen loukkaaminen on hyväksyttävää.
Sun ajatusmaailmassa lapsi ajattelee kuten aikuinen. Näinhän se ei toimi. Lapsi on ajatuskyvyltään lapsi. Häntä tulee myös kohdella siten. Eli sun reaktio on heti negatiivinen ja kova rupeat antamaan lapselle läksytystä mutta lapsi kokee sen huomiona, se on juuri sitä huomiota mitä lapsi ehkäpä hakee. Anna huomiota vain hyvistä asioista, negatiivisista olet neutraali. Toimii aina.
"Olenko ollut liian lepsu?"
Sinäpä sen sanoit.
Vierailija kirjoitti:
Hei, altista lapsesi tilanteille, joissa hän kuulee, kuinka ihmiset ovat ystävällisiä toisilleen ja puhuvat kauniisti. Jos tämä on vaikeaa, niin lue lapselle tunnetaitoja opettavia lastenkirjoja - kirjastoissa on hyviä. Olet hyvä vanhempi.Tsemppiä!
Tunnetaidot ovat pahinta myrkkyä mitä löytyy jos haluaa opettaa lapsensa hyväkäytöksiseksi. Tunnetaitojen lähtökohta on siinä, että mitään rangaistuksia ei saa olla ja että törkeänkin käytöksen voi kuitata sillä, että lapsi ilmaisee tunteitaan.
Tuossa iässä lapset yleensä myös tajuavat, että voivat valehdella ja manipuloida. Jos asiaan ei puutu, niin voivat kehittää siitä tavan.
Vanhempien vastuulla on pitää huoli, että lapsi ei käytä törkykieltä, valehtele tai muuten käyttäydy huonosti. Jokaiselle lapselle löytyy heidän persoonaan sopivat sanktiot, jotta kuri säilyy.
Jos lapsi niitä huonoja tapoja aikuisena silti jatkaa, niin eipä ole ainakaan kasvatuksen vika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lopeta se suorittaminen. Ole läsnä, pidä sylissä, hali ja osoita, että rakastat. Jutelkaa, lukekaa satuja, laulakaa ja tutkiaa yhdessä elämän pikku asioita. Ehkä lapsi reagoi tuohin vimmaiseen suorittamiseen, koska se jos mikä on tyhmää.
Sinulla on olematon itsetunto ja pelkäät että lapsesi alkaa vihata sinua/hylkää sinut jos pidät rajoja. Ymmärrätkö miten epätervettä tuo on? Mietit _omia_ yliherkkiä tunteitasi ja sen sijaan sinun pitäisi miettiä mitä tuollainen nössöily tekee sille lapselle. Sinä olet VANHEMPI, et sen lapsen kaveri, lapsi ei voi olla vastuussa sinun tunne-elämästäsi. Toivottavasti haet ja saat apua, tai opit jämäkkyyttä jotenkin muuten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikös isukki osallistu lainakaan lapsen kasvatukseen?
Lopeta se täydellisyyteen pyrkiminen. Sen jälkeen opit paljon lapsestasi ja ennen kaikkea itsestäsi. Silloin alat olla oikealla tiellä. Aikuisena, vanhempana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Mutta tuntuu niin ristiriitaiselta kehua ja kannustaa lasta, omasta ajasta tinkiminen ja se energia ja panostus kun pyrin olemaan täydellinen."
"Hyvin vähän saan positiivista palautetta."
"Ylisuoritan"
Perfektionismi on vakava luonnevika. Jopa omalta lapselta pitäisi saada "positiivista palautetta" siitä täydellisestä, kaiken uhraavasta toiminnastaan ettei itsetunto romahda
Viisivuotiaat yleensä hokee vielä loputonta rakkautta. Käytöstapoja opetetaan esimerkillä. Minkälaisessa paikassa käy hoidossa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki vanhemmat pilaavat lapsensa. Mutta lukekaa köytöstapoihin liittyviä kirjoja, käyttäkää perheille suunnattuja kyselykortteja, että lapsi pääsee pohtimaan positiivisia asioita ja mikä tekee surulliseksi jne. Käytä itse ylikohteliasta kieltä jokapäiväisessä elämässä: kiitos paljon, arvostan apuasi, anteeksi että suutuin, olet paras ystäväni, rakastan sinua, näytät kauniilta, olen ylpeä sinusta, ahkeroit hienosti jne.
Vanhemmilla on ensimmäiset 7 - 9 vuotta aikaa vaikuttaa lapsiin. Sitten kouluympäristö, kaverit ja kaverien vanhemmat vievät isomman tilan. Käytä aika fiksusti.
Nii oleksä yh? Missä toinen vanhempi on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika heikosti menee jos 5v loukkaa sanoilla.
Tämä. Ap:n pitäisi kasvaa aikuiseksi.
mistä se on oppinut haukkumaan ja rumia sanoja...mallinko mukaista käytöstä-
miksiköhän niiden lapset jotka ei hauku toisiaan ja nimittele muita, eivät tee apn kuvaamin tavoin
Vierailija kirjoitti:
Yksi metodi on myös peilata lapsen sanomaa asiaa takaisin. Jos lapsi sanoo vaikka äiti on kakkapää, sano lapselle kylmän viileästi että sanoit minua juuri kakkapääksi.
Tällöin sanoitat lapselle sitä, miten hän puhuu muille ihmisille.
Tuon ymmärtää jokainen että ei noin, aikuisen pitää pysyä aikuisena.
Oma lapseni nimitteli minua kerran tuossa iässä. Kävimme kunnon keskustelun aiheesta ja siitä, haluaako hän että meidän perhe on sellainen, jossa toisia nimitellään ja miltä tuntuisi, jos äiti haukkuisi häntä samalla tavalla. Se loppui siihen.
No mitä sitten? Minunkin suuta pestiin kotona ja sitten päiväkodissa sanoin ettei tarvi pestä ku kotona pestiin jo. Ihme nössöilyä tämäkin "ööö loukkaa sanoilla ööö" :D
Vanhemman hommana on olla turvallinen aikuinen, ei loputon viihdyttäjä... tyyliin pidäthän minusta. Miten pystyt tuolla tyylillä asettamaan rajat lapsellesi eli kasvattamaan hänet.
Hanki nyt jostain itsetunto itsellesi.
Kyllä niitä opitaan tarhassa, kavereilta, videoista/tv:stä jne.