Lue keskustelun säännöt.
Miksi nykylapset kuormittuu niin helposti?
14.08.2025 |
Otsikko kertookin paljon. Toivoisin keskustelua siitä, onko muut huomanneet kuinka lapset ja nuoret ei enää jaksa sitoutua mihinkään (esim.harrastukset), ja koulukin on niin ylitsepääsemättömän raskasta. Kaikki on kuormittavaa ja ylitsepääsemätöntä. Monilla on mielenterveysongelmia.
Minun lapsuudessani 2000 luvulla ei ollut mitään ongelmia jaksaa koulua ja tavoitteellista harrastusta. Oli enemmän sääntö kuin poikkeus, että kaikki kaverinikin harrastivat jotain minimissään 3 kertaa viikossa, yleensä enemmänkin. Oli hyvin erikoista, jos joku ei harrastanut mitään (ellei ollut rahallinen este).
Itse olin koko lapsuuteni/nuoruuteni kilpaurheilija, ja treenasin parhaimmillaan yli 10 tuntia viikossa. En kokenut olevani millään tapaa kuormittunut, vaikka olenkin adhd (ei lääkityksiä). Koulu ei oikein kiinnostanut, mutta 8 keskiarvolla menin. Olisi ollut aikaa kyllä panostaa, jos olisi halunnut.
Nykyään jopa 2-3 kertaa viikkoon harjoittelua kauhistellaan vanhempien toimesta, ja lapset/nuoret tuntuvat muutenkin väsyvän ja kuormittuvan kaikesta. Miksi? Mitä on tapahtunu?
Vanhemmat myös puhuvat kuinka valtavan raskasta koulu on, mutta kukaan ei ole tarkentanut mikä siellä on raskasta.
Onko jokin asia kouluissa muuttunut radikaalisti? Mikä se asia on?
Tämä ei ole rehentelyä tai viisastelua, vaan aitoa kiinnostusta että miksi olemme tässä tilanteessa. Meillä ei ole lapsia, joten en tiedä mitä kouluissa tapahtuu.
Lapsilla ja nuorilla on myös järkyttävän huono kunto, mikä on todella huolestuttavaa.
Mitä on tapahtunut meidän nuorisolle?
Kommentit (88)
Liikaa virikkeitä. Kasvaminen vaatii rauhaa ja lapsilta on viety kasvurauha. Kännykät ja muut ruuudut minimiin ja tilalle aikaa leikkiä ja olla kavereiden kanssa ja myös osallistua kodin töihin ikätasoisesti aikuisten mukana. Siis lapset mukaan siivoamiseen, remonttiin, marjametsään, ruuanaittoon...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oppilaat eivät osaa yläkoulussakaan kunnolla lukea, jolloin koulu toki tuntuu raskaalta. Lukion aloittaneet valittelivat, etteivät jaksa kirjoittaa ihan normaaleja muistiinpanoja.
Ilmiöoppiminen ja itseohjautuvuus ovat pitkälti hylättyjä, koska oppilaat eivät kykene niihin.
Vierailija kirjoitti:
Ilmiöoppiminen, itseohjautuvuus vaatimus, meluisat yhteistilat, joissa useita kymmeniä lapsia
Miten tuo itseohjautuvuus toimii käytännössä esim.ala-asteella? Tai yläasteella?
Aivot on pilattu ärsykkeillä. Koko ajan pitää olla räminää ja räiskettä. Jos tulee tylsempi hetki niin se tuntuu viikolta ja ärsyynnytään jos pitää odottaa edes viisi sekuntia. Tätä on myös havaittavissa vanhemmassa puhelinkoukussa olevassa väessä, mutta lasten aivot on vielä kehittymässä, joten heille se on pahempi juttu.
Toisekseen kasvatus on mennyt kokonaan "musta tuntuu" -tasolle. Mitään epämiellyttävää ei tarvitse tehdä. Tämä kostautuu viimeistään kouluiässä, kun luokalla ei voida pyöriä jokaisen mielihalun mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
KilpIlevat paikastaan koko maailmaa vastaan. Aika suppeat oli ne vertailu, tavoite ja idoli kohteet aiemmin.
Täällä oli muutama päivä sitten pitkä ketju siitä, miten vanhempien mielestä lapsen ja nuoren ei tarvitse harrastaa mitään. Lueskelin ihmetyksen vallassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse et osaa edes kirjoittaa suomea. Laoset kuormittuu, koska heistä ei välitetä. Kaikki etuoikeudet ja hyvinvointi kasaantuu kaltaisille kalpeille persenaamoille, jotka eivät näe omaa napaansa pidemmälle. Hyppää vaikka sillalta mereen.
Siksi koska heiltä ei ole koskaan vaadittu sellaista kovaa ponnistelua joka selvästi ylittää sen mikä tuntuu mukavalta. Joten he eivät myöskään ole tottuneet sellaiseen, ja tuntevat siksi olonsa ylivoimaisen kuormittuneiksi jo melko pienestäkin rasituksesta.
Tämä johtuu toisaalta siitä, että vanhemmilla ja opettajilla ei ole enää keinoja pakottaa lapsia tekemään epämieluisia asioita ja toisaalta siitä, että nykypäivän kasvatus rakentuu mm. lapsen tunteiden huomioinnin, positiivisuuden ja ylipäätään lapsilähtöisyyden ja lapsen oikeuksien varaan.
Sellainen "teet tai itket ja teet" -kasvatus mikä oli yleistä vielä 90-luvulla on hävinnyt lähes tyystin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä oli muutama päivä sitten pitkä ketju siitä, miten vanhempien mielestä lapsen ja nuoren ei tarvitse harrastaa mitään. Lueskelin ihmetyksen vallassa.
Harrastus on lapsen työtä. Vapaa-aikaa ehtii viettää sitten harrastamisen jälkeen.
Kuorma kasvoi, kuormittuu helpommin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maailma on kuormittavampi, monella tapaa. Koulut usein selvitymishelvettejä vaikkei koulutyöhön panostaisikaan.
Mun 13 v on nyt rauhallisemmassa luokassa yläkoulussa, mutta alakoulun aikana hänen luokalla oli sankari, joka heitteli tuoleja, pulpetteja ja jakeli tappouhkauksia ihan rutiinina. Koulussa oli useamnan kerran 5 - 6 -luokkien aikana komennettu kaikki luokat sisälle ja ovet lukkoon tän yhden tyypin takia.
Nyt yläkoulussa tän luokan oppilailta puretaan tuen ja erityisen tuen tarpeen päätöksiä.
Tämä yhtenä esimerkkinä.
Some ja pelit ovat myös hyvin erilaisia kuin vuosikymmen saati kaksi sitten. Nopearytmisiä, koukuttavia, kuluttavia. Moni ei saa pidettyä lasta tarpeeksi irti niistä.
Vierailija kirjoitti:
Liikaa virikkeitä. Kasvaminen vaatii rauhaa ja lapsilta on viety kasvurauha. Kännykät ja muut ruuudut minimiin ja tilalle aikaa leikkiä ja olla kavereiden kanssa ja myös osallistua kodin töihin ikätasoisesti aikuisten mukana. Siis lapset mukaan siivoamiseen, remonttiin, marjametsään, ruuanaittoon...
Viimeinen lause on kaunis ajatus, mutta arkisiin asioihin osallistaminen ei ainakaan arkena onnistu. Ne yöunet, näet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarviiko ihmetellä? Nykyään jo vaippaikäiset tapittaa jatkuvasti älylaitteita, edes ruokahetkeä ei rauhoiteta vaan jatkuvasti on adhd-meininki päällä.
Just eilen ravintolassa viereiseen pöytään tuli lapsiperhe, pikkupiltille laitettiin samantien puhelimeen pyörimään joku lastenohjelma, volat ihan täysillä, koko ravintola sai kuunnella sitä mölyä ja rasittavaa rallatusta. Olis tehnyt mieli sanoa niille vanhemmille että nyt se mölytoosa kiinni, keskittykää ruokailuun ja antakaa muillekin ruokarauha.
Se on nykyaikaa, ei kukaan nykyään tarvitse mitään lukemis tai kirjoittamis taitoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liikaa virikkeitä. Kasvaminen vaatii rauhaa ja lapsilta on viety kasvurauha. Kännykät ja muut ruuudut minimiin ja tilalle aikaa leikkiä ja olla kavereiden kanssa ja myös osallistua kodin töihin ikätasoisesti aikuisten mukana. Siis lapset mukaan siivoamiseen, remonttiin, marjametsään, ruuanaittoon...
Viimeinen lause on kaunis ajatus, mutta arkisiin asioihin osallistaminen ei ainakaan arkena onnistu. Ne yöunet, näet.
Koulusta suoraan nukkumaan vai miten?
aivot menee huonompaan suuntaan. Voisikohan jokin asia häiritä niiden kehitystä tai toimintaa.
Vierailija kirjoitti:
Tarviiko ihmetellä? Nykyään jo vaippaikäiset tapittaa jatkuvasti älylaitteita, edes ruokahetkeä ei rauhoiteta vaan jatkuvasti on adhd-meininki päällä.
Just eilen ravintolassa viereiseen pöytään tuli lapsiperhe, pikkupiltille laitettiin samantien puhelimeen pyörimään joku lastenohjelma, volat ihan täysillä, koko ravintola sai kuunnella sitä mölyä ja rasittavaa rallatusta. Olis tehnyt mieli sanoa niille vanhemmille että nyt se mölytoosa kiinni, keskittykää ruokailuun ja antakaa muillekin ruokarauha.
Kyse on siitä, että usein ainoa keino estää lapselta riehuminen, karkailu ja muu häiriökäytös on se, että ruutuun laitetaan lastenohjelma pyörimään. Enää ei eletä sitä aikaa, kun riehuvaa pikkupilttiä tukistettiin tai laitettiin se seinän viereen penkille jäähylle.
Kotona kova mekkala, se kuormittaa eniten.
Ilmiöoppiminen, itseohjautuvuus vaatimus, meluisat yhteistilat, joissa useita kymmeniä lapsia