Lue keskustelun säännöt.
Miksi nykylapset kuormittuu niin helposti?
14.08.2025 |
Otsikko kertookin paljon. Toivoisin keskustelua siitä, onko muut huomanneet kuinka lapset ja nuoret ei enää jaksa sitoutua mihinkään (esim.harrastukset), ja koulukin on niin ylitsepääsemättömän raskasta. Kaikki on kuormittavaa ja ylitsepääsemätöntä. Monilla on mielenterveysongelmia.
Minun lapsuudessani 2000 luvulla ei ollut mitään ongelmia jaksaa koulua ja tavoitteellista harrastusta. Oli enemmän sääntö kuin poikkeus, että kaikki kaverinikin harrastivat jotain minimissään 3 kertaa viikossa, yleensä enemmänkin. Oli hyvin erikoista, jos joku ei harrastanut mitään (ellei ollut rahallinen este).
Itse olin koko lapsuuteni/nuoruuteni kilpaurheilija, ja treenasin parhaimmillaan yli 10 tuntia viikossa. En kokenut olevani millään tapaa kuormittunut, vaikka olenkin adhd (ei lääkityksiä). Koulu ei oikein kiinnostanut, mutta 8 keskiarvolla menin. Olisi ollut aikaa kyllä panostaa, jos olisi halunnut.
Nykyään jopa 2-3 kertaa viikkoon harjoittelua kauhistellaan vanhempien toimesta, ja lapset/nuoret tuntuvat muutenkin väsyvän ja kuormittuvan kaikesta. Miksi? Mitä on tapahtunu?
Vanhemmat myös puhuvat kuinka valtavan raskasta koulu on, mutta kukaan ei ole tarkentanut mikä siellä on raskasta.
Onko jokin asia kouluissa muuttunut radikaalisti? Mikä se asia on?
Tämä ei ole rehentelyä tai viisastelua, vaan aitoa kiinnostusta että miksi olemme tässä tilanteessa. Meillä ei ole lapsia, joten en tiedä mitä kouluissa tapahtuu.
Lapsilla ja nuorilla on myös järkyttävän huono kunto, mikä on todella huolestuttavaa.
Mitä on tapahtunut meidän nuorisolle?
Kommentit (88)
Vierailija kirjoitti:
Aloittajan lapsuudessa 2000-luvulla??? Eli ihan lapsi edelleen.
Miten voi olla, että noin nuori on jo "mitä tästä nykynuorisosta tulee"-iässä? Tätiytym7nen tapahtuu yleensä myöhemmin.
Mutta se tapahtuu. On tapahtunut aina kautta historian ja tulee tapahtumaan jatkossakin.
Mutta maailma vaan jatkaa kulkuaan. Ja seuraava sukupolvi päivittelee löysää ja laiskaa nykynuoriso. Ja jokainen sukupolvi lisää vielä, että Mutta nyt se vasta on oikeista huonoa nuorisoa...
T. Tätiydeltä välttynyt lukemisen ansiosta ja 2000-luvun lasten äiti
2000 luku alkoi 25 vuotta sitten, jolloin on ollut eri ikäisiä lapsia ja nuoria kasvamassa ja kehittymässä. Heidän lapsuuttaan ei voi mitenkään verrata nykyajan lapsiin ja nuoriin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä meillä lapset jaksaa hyvin sekä koulua että harrastuksia, ja nähtävästi myös lasten kaverit. Ehkä kuormittuneiden määrä on kasvanut jostain syystä, mutta ei tilanne ole niin paha kuin kuvaat.
Ehkei ap:n pitäisi miettiä noin vaikeita asioita. Vaikuttaa itse ylikuormittuneen pelkästä peruskoulusta, vaikka siitä on jo vuosikymmeniä aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Raudanpuute on todella yleistä etenkin teinitytöille ja sitä on lääkäreiden vaikea huomata ja hoitaa. Aiheuttaa vakavia jaksamisen ongelmia uupumuksen takia.
Toki on myös muita syitä väsymykseen
Suomalaiset kärsivät usein foolihapon ja jodin puutteesta. Molemmat vaikuttavat jaksamiseen. Puolet lapsista saa jo ennen syntymäänsä huonommat eväät, koska puolet äideistä ei noudata äitiysneuvolan antamia ravitsemussuosituksia. Aivot tarvivat tietynlaisia rasvahappoja jo sikiövaiheessa kehittyessään. Sen vuoksi suositellaan syömään kolme vaihtelevaa kalaruoka-annosta viikossa tai ottamaan kylmäpuristettua pellavansiemenöljyä päivittäin 20 ml.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älykännykät ja sosiaalinen media tapahtuivat.
On hyvin harvinaista nähdä nuori, joka on ilman kännykkää yli 20s, jos kännykän esiin ottamista ei estä esim. treenit tms.
Nuorten elämä pyörii 24/7 sosiaalisen median ympärillä. Keskittymiskyky on useimmilla totaalisen onneton.
Ikävä kyllä, kännykkäriippuvaisia näkee myös vanhemmissa ihmisissä.
Vanhemmilta opittua. Ei osata kuunnella omia tuntemuksia, vaan uskotaan soopaan mitä ympäriltä syötetään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkei ap:n pitäisi miettiä noin vaikeita asioita. Vaikuttaa itse ylikuormittuneen pelkästä peruskoulusta, vaikka siitä on jo vuosikymmeniä aikaa.
Tekstissäni totesinkin etten koe kuormittuneeni ollenkaan. Koulu oli vaan kaikinpuolin tylsää, mutta ei missään nimessä raskasta. Helppoa se oli. Ap
Vierailija kirjoitti:
Täällä oli muutama päivä sitten pitkä ketju siitä, miten vanhempien mielestä lapsen ja nuoren ei tarvitse harrastaa mitään. Lueskelin ihmetyksen vallassa.
Saa harrastaa jos tahtoo, muttei hyvä pakottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarviiko ihmetellä? Nykyään jo vaippaikäiset tapittaa jatkuvasti älylaitteita, edes ruokahetkeä ei rauhoiteta vaan jatkuvasti on adhd-meininki päällä.
Just eilen ravintolassa viereiseen pöytään tuli lapsiperhe, pikkupiltille laitettiin samantien puhelimeen pyörimään joku lastenohjelma, volat ihan täysillä, koko ravintola sai kuunnella sitä mölyä ja rasittavaa rallatusta. Olis tehnyt mieli sanoa niille vanhemmille että nyt se mölytoosa kiinni, keskittykää ruokailuun ja antakaa muillekin ruokarauha.
Kyse on siitä, että usein ainoa keino estää lapselta riehuminen, karkailu ja muu häiriökäytös on se, että ruutuun laitetaan lastenohjelma pyörimään. Enää ei eletä sitä aikaa, kun riehuvaa pikkupilttiä tukistettiin tai laitettiin se seinän viereen penkille
Miksei voi muka motivoida lasta kehumalla häntä hyvästä käytöksestä? Se nimenomaan opettaa lasta käyttäytymään hyvin. Jos on aluksi vaikeaa, pitää aikuisen olla valmis kehumaan koko ajan ja suuntaamaan lapsen huomio toivottuun käytökseen ei-toivotun sijasta.
Tuolla samalla tavalla ovat täyspäiset ennenkin omia lapsiaan kasvattaneet. Eivät kaikki ole olleet väkivaltaisia tukistajia ja läpsäyttelijöitä sekä huutajia. Tuolla tavalla kasvattaminen vaatii aluksia aikaa, mutta lopulta positiivinen vahvistaminen alkaa itse ruokkia itseään. Lapsi oppii ohjaamaan itse omaa toimintaansa ja vahvistamaan sitä mielessään positiivisella vahvistamisella.
Annan esimerkiksi aikuisen ihmisen, joka tekee suursiivouksen. Kun hän muistaa taputtaa itseään jo urakan eri vaiheissa itseään hyväksyvästi olkapäälle ja sanoa omaan ääneen, että hyvä minä, hän saa mitä todennäköisimmin suursiivouksen tehtyä ja on sen jälkeen vähintään neutraalilla mielellä. Useimmat itsensä positiivisen vahvistamisen osaavat ovat todella hyvällä mielellä. He osaavat antaa arvoa sille, että ovat onnistuneet osatavoitteissaan ja suuressa tavoitteessaan. Aivan samalla tavalla ravintolassa syöminen on lapselle osiin jaettava suururakka.
Vierailija kirjoitti:
Aloittajan lapsuudessa 2000-luvulla??? Eli ihan lapsi edelleen.
Miten voi olla, että noin nuori on jo "mitä tästä nykynuorisosta tulee"-iässä? Tätiytym7nen tapahtuu yleensä myöhemmin.
Mutta se tapahtuu. On tapahtunut aina kautta historian ja tulee tapahtumaan jatkossakin.
Mutta maailma vaan jatkaa kulkuaan. Ja seuraava sukupolvi päivittelee löysää ja laiskaa nykynuoriso. Ja jokainen sukupolvi lisää vielä, että Mutta nyt se vasta on oikeista huonoa nuorisoa...
T. Tätiydeltä välttynyt lukemisen ansiosta ja 2000-luvun lasten äiti
2000 luku oli 25 vuotta sitten. Jos aloittaja oli silloin vaikkapa 13 vuotias, hän on pian nelikymppinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä oli muutama päivä sitten pitkä ketju siitä, miten vanhempien mielestä lapsen ja nuoren ei tarvitse harrastaa mitään. Lueskelin ihmetyksen vallassa.
Kohtuus kaikessa. Tutkijat ovat huomanneet, että lapsesta lähtien aikuisten ohjaamissa harrastuksissa paljon käyneet ja vähän vapaata leikkiä leikkineet ovat kaikista avuttomimimpia, ahdistuneempia ja masentuneimpia ikäluokissaan. 2000-luvun pakkomielle turvallisuudesta on ajanut jopa suomalaiset lapset lukuisten harrastusten kierteeseen sen sijaan, että oltaisiin niissä leikkipuistoissa jne. Lasu-uhka estää lapsia oppimasta esimerkiksi puuhun kiipeämistä. Se rajoittaa lasten luontaista liikkumista. Vanhemmat pelkäävät lasua ja sen vuoksi rajoittavat etenkin lasten motoriikkaa kehittäviä leikkejä liikaa. Pisteeksi iin päälle tuli pandemian myötä pelko siitä, että saa jonkun vakavan taudin sosiaalisessa kans
Mitä pelättävää lasussa? Kuvittelet että se tulee leikkipuistossa leikkimisestä?
Vierailija kirjoitti:
Se on nykyaikaa, ei kukaan nykyään tarvitse mitään lukemis tai kirjoittamis taitoa.
Selvästi et sinä ainakaan:D (se on luku- ja kirjoitustaito)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen lapsilla pääsi aivot pääsi paremmin palautumaan kun ei ollut luuria viihdyttämässä. Tai jos oli näppäinluuri, niin matopeli oli aika nopeasti kaluttu loppuun.
Omassa lapsuudessa kaikki myös luki kirjoja. Käytiin luokan kanssa usein kirjastossa ja tuli lukutehtäviä. Keskittymiskyky parani.
Luokassa oli myös työrauha. Opea toteltiin. Pahimmat häiriköt oli tarkkiksella.
Tietokoneella pelattiin välillä, mutta pelejä ei ollut kovin montaa. Irc-galleria ja messenger ei koukuttanut samaan tapaan kuin nykyinen some
Jos nyt olisin koulussa avoympäristön metelissä + välkät ja vapaa-aika nenä kiinni ruudussa, niin voisin olla kuormittunut minäkin.
Kakarat ei opi enää sietämään tylsyyttä/viihdyttämään itseään kehittävästi. Lisää parin minuutin huutovideoita tiktokista, siis!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä oli muutama päivä sitten pitkä ketju siitä, miten vanhempien mielestä lapsen ja nuoren ei tarvitse harrastaa mitään. Lueskelin ihmetyksen vallassa.
Kohtuus kaikessa. Tutkijat ovat huomanneet, että lapsesta lähtien aikuisten ohjaamissa harrastuksissa paljon käyneet ja vähän vapaata leikkiä leikkineet ovat kaikista avuttomimimpia, ahdistuneempia ja masentuneimpia ikäluokissaan. 2000-luvun pakkomielle turvallisuudesta on ajanut jopa suomalaiset lapset lukuisten harrastusten kierteeseen sen sijaan, että oltaisiin niissä leikkipuistoissa jne. Lasu-uhka estää lapsia oppimasta esimerkiksi puuhun kiipeämistä. Se rajoittaa lasten luontaista liikkumista. Vanhemmat pelkäävät lasua ja sen vuoksi rajoittavat etenkin lasten motoriikkaa kehittäviä leikkejä liikaa. Pisteeksi iin päälle tuli pandemian myötä pelko siitä, että saa jonkun vakavan taudin sosiaalisessa kans
Mitä ihmettä 😄 Mä olen ollut lastensuojelun sossu ja väitän kyllä, että harvemmin asiakkaiden ongelma on ollut puissa kiipeily. Sen sijaan huolestuttavissa määrin asiakkaat ovat nuoresta asti viettäneet ruutuaikaa, käyttäneet päihteitä ja tehneet rikoksia.
Liikaa säätöä. Ei ole selkeitä rakenteita eikä rajoja.
Jatkuva meteli kouluss ja kaupassa ja kauppakeskuksessa ja harrastuksien taustalla. Isot ryhmät. Vaihtuvat ryhmät. Jatkuvaa uuteen sopeutumista. Ei,psyyke pysyperässä.
Lapset ja nuoret joutuvat itse luomaan liikaa ja itseohjautumaan asioissa, joissa aikuisten tekemät rakenteet olisivat tärkeät.
Lapset ja nuoret menevät rikki tästä sälästä. Eivät saa rauhassa kehittyä ja renkentaa rakenteita.
Kaikkea häiritään koko ajan. Sekoitetaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarviiko ihmetellä? Nykyään jo vaippaikäiset tapittaa jatkuvasti älylaitteita, edes ruokahetkeä ei rauhoiteta vaan jatkuvasti on adhd-meininki päällä.
Just eilen ravintolassa viereiseen pöytään tuli lapsiperhe, pikkupiltille laitettiin samantien puhelimeen pyörimään joku lastenohjelma, volat ihan täysillä, koko ravintola sai kuunnella sitä mölyä ja rasittavaa rallatusta. Olis tehnyt mieli sanoa niille vanhemmille että nyt se mölytoosa kiinni, keskittykää ruokailuun ja antakaa muillekin ruokarauha.
Kyse on siitä, että usein ainoa keino estää lapselta riehuminen, karkailu ja muu häiriökäytös on se, että ruutuun laitetaan lastenohjelma pyörimään. Enää ei eletä sitä aikaa, kun riehuvaa pikkupilttiä tuk
Toruminen ja rangaistukset ovat opettamista. Jos teet väärin niin siitä tulee seuraus. Enkä puhu mistään tukkapöllyistä vaan tyyliä että kotimatkalla ei käydäkkään leikkipuistossa. Ja puhelimen sijaan lapselle voi antaa vaikka värityskirjan. Siinä on riittämiin hiljaista viihtymistä. Vanhempien lasten kanssa taas voi jutella.
Ei se pieni tajua mitään abstraktia tulevaisuuden asiaa tyyliin "et saa illalla tehdä jotain jos et nyt ole kunnolla". Rangaistuksen pitää tulla heti ja siinä paikalla. Värityskirja ei ole läheskään yhtä koukuttava kuin lastenohjelma ja siksi se on rauhoittajana paljon tehottomampi.
Nämä eivät ole mitään ideologisia juttuja tyyliin "tukkapölly on kamalaa" ja "ruutu on väärin" vaan ihan käytännön asioita ja niiden seurauksia. Sotakin on muuten ikävää mutta ei siitä silti selviä kuin sotimalla.
Lumihiutaleet ja pullamössö kakarat ei kestä sitä että kaikki ei menekään niin kuin ne vaatii vaikka vanhemmat niin lupasi että kaikki menee aina niin kuin nämä vaatii
Kohtuus kaikessa. Tutkijat ovat huomanneet, että lapsesta lähtien aikuisten ohjaamissa harrastuksissa paljon käyneet ja vähän vapaata leikkiä leikkineet ovat kaikista avuttomimimpia, ahdistuneempia ja masentuneimpia ikäluokissaan. 2000-luvun pakkomielle turvallisuudesta on ajanut jopa suomalaiset lapset lukuisten harrastusten kierteeseen sen sijaan, että oltaisiin niissä leikkipuistoissa jne. Lasu-uhka estää lapsia oppimasta esimerkiksi puuhun kiipeämistä. Se rajoittaa lasten luontaista liikkumista. Vanhemmat pelkäävät lasua ja sen vuoksi rajoittavat etenkin lasten motoriikkaa kehittäviä leikkejä liikaa. Pisteeksi iin päälle tuli pandemian myötä pelko siitä, että saa jonkun vakavan taudin sosiaalisessa kanssakäymisessä. Tämä on siis pitkän kehityksen tulos!