Hyväosaiset ei usein tajua minkä edun ne saa tähän elämään

Vierailija kirjoitti:

Ihan mielenkiinnosta, mittaatko menestymistä taloudellisella mittarilla? 

 

En todellakaan. Minusta aikuisena menestymiseen liittyy monelaisia asioita. Yksi on, että kokee itse menestyneensä. Se on sitä, että kokee löytäneensä paikkansa maailmassa, tekemistä millä on merkitystä ja jonkinlaista arvostusta. Miksi ajattelet menestystä pelkästään taloudellisesti? Puolisoni ei tarvitse menestyä taloudellisesti, koska hän on edelleen hyvin varakas. Silti hän kokee syvästi epäonnistuneensa elämässään. 

Ei hyvää päivää. Onko noin sokeita ihmisiä oikeasti olemassa?

Vierailija kirjoitti:

Miten niin? Maksuton peruskoulu, maksuton lukio ja todella halpa yliopisto.

Totta kai yliopisto on "todella halpa", jos on rikkaat vanhemmat. Monet muut joutuvat ottamaan ison velkataakan, mikä ei käy halvaksi. Kaikille ei riitä töitä nykyään. Se, ettei varsinaisia lukukausimaksuja ole (ja opiskelija joutuu silti maksamaan vuosittain ylioppilaskuntamaksut ja terveydenhuoltomaksut.) ei tarkoita sitä, että opiskelu olisi halpaa. Vuosien myötä kasvaa iso velkataakka pelkästään vuokrista, vaikka muuten eläisi pelkällä makaronilla. Kesällä asumiseen ei saa edes asumislisää. Rikkaalla vanhemmat kustantavat asumisen ja elämisen, totta kai se tuntuu ilmaiselta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan mielenkiinnosta, mittaatko menestymistä taloudellisella mittarilla? 

 

En todellakaan. Minusta aikuisena menestymiseen liittyy monelaisia asioita. Yksi on, että kokee itse menestyneensä. Se on sitä, että kokee löytäneensä paikkansa maailmassa, tekemistä millä on merkitystä ja jonkinlaista arvostusta. Miksi ajattelet menestystä pelkästään taloudellisesti? Puolisoni ei tarvitse menestyä taloudellisesti, koska hän on edelleen hyvin varakas. Silti hän kokee syvästi epäonnistuneensa elämässään. 

Ei hyvää päivää. Onko noin sokeita ihmisiä oikeasti olemassa?

Eli sinulle menestys on pelkkä raha. Sulle pitäisi saada enemmän massia? Mielellään toisten lompsasta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mites me hyväosaiset, jotka ovat köyhistä oloista ponnistaneet?

Sä ole mistään köyhyydestä unelmoinukkaa

Eihän saamaton tyhjätasku voi kuvitellakaan että joku voi päästä eteenpäin ihan omilla ansioillaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan mielenkiinnosta, mittaatko menestymistä taloudellisella mittarilla? 

 

En todellakaan. Minusta aikuisena menestymiseen liittyy monelaisia asioita. Yksi on, että kokee itse menestyneensä. Se on sitä, että kokee löytäneensä paikkansa maailmassa, tekemistä millä on merkitystä ja jonkinlaista arvostusta. Miksi ajattelet menestystä pelkästään taloudellisesti? Puolisoni ei tarvitse menestyä taloudellisesti, koska hän on edelleen hyvin varakas. Silti hän kokee syvästi epäonnistuneensa elämässään. 

Ei hyvää päivää. Onko noin sokeita ihmisiä oikeasti olemassa?

Eli sinulle menestys on pelkkä raha. Sulle pitäisi saada enemmän massia? Mielellään toisten lompsasta. 

 

Taidat olla rakastunut sanaan "eli"...

Vierailija kirjoitti:

Eihän saamaton tyhjätasku voi kuvitellakaan että joku voi päästä eteenpäin ihan omilla ansioillaan.

Itsepä valitsit olla saamaton tyhjätasku...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten niin? Maksuton peruskoulu, maksuton lukio ja todella halpa yliopisto.

Mutta sieltä vähäosaisten kulttuurista on joskus tosi vaikea ponnistaa pois. Minulla oli nuorena kaveri, jonka koko perhe kiusasi ja vittuili, kun halusi lukioon. On se aika eri ympäristö kuin se, että nuoren kanssa pohditaan jo ajoissa yhdessä vaihtoehtoja, että millainen lukio sopisi parhaiten. 

0/5

voi voi nyt on aplle tullut kutsu töihin hermot menneet täysin. siitä  kun käyt 30v töissä saa lapsesikin kadehdittavan elämän sinäkin voit ylpeillä kun olet noin 100 työtä vieruksuvaa  elättänyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Kyllä se homma on täysin itsestä kiinni. "

Ihan kuin joku sanoisi että on ihan itsestä kiinni että juokseeko sen satasen alle kymmenen sekunnin.

Maailma on kuin satasen juoksu jossa köyhältä vaaditaan mitaliin alle kymmentä sekuntia mutta hyvistä oloista tulleelta viidentoista sekunnin alitusta. Kumpikin on toki mahdollinen mutta tuohon köyhien rajaan pystyy aika harva.

Minä olen kuullut tuon vertauksen vähän eri muodossa. Siinä versiossa etsittiin sadan metrin pikajuoksuvoittajaa kisassa, jossa yksi sai aloittaa kisan askelen päässä maaliviivasta ja toisen aloituspaikka oli mutavellissä stadionin lukittujen porttien ulkopuolella.

 

Maailma ei ole oikeudenmukainen paikka. Kaikki eivät saa edes osallistua koko kisaan. Suomalaisessa yhteiskunnassa on maailman pienimpiin kuuluvat tulo- ja varallisuuserot. Kannattaisi iloita siitä eikä syytellä oman maan hyväosaisia omista valinnoista. 

En minä taida ketään syytellä, kun olen itse menestynyt ihan kohtuullisesti siitä huolimatta, että en todellakaan ole edes yrittänyt menestyä. Kasvoin akateemisessa hyvätuloisessa, mutta en varsinaisesti rikkaassa, perheessä. Olin perusterve, jos nyt ei jotain allergiaa lasketa. Pärjäsin koulussa lievästä kiusaamisesta huolimatta aika hyvin. Peruskoulun puolella en juurikaan läksyjä joutunut tekemään. Lukiostakin pääsin hyvillä arvosanoilla läpi varsin pienellä työllä. Läksyjä ei juuri tullut, koska ehdin tehdä suurimman osan tehtävistä tunnin lopussa. Kokeisiin luin melko huolimattomasti, mutta pärjäsin riittävän hyvin. Sain lukiosta sellaiset paperit, että pääsin suoraan haluamaanii yliopistoon haluamalleni alalle. Valmistuin hieman tavoitetta hitaammin, mutta sain jo opiskeluaikana töitä omalta alaltani. Kun näytti siltä ensimmäisessä työpaikassani työsopimustani ei jatketa rahoituksen loppumisen vuoksi, pomoni neuvoi hakemaan tiettyä toista työpaikkaa, jonka sitten sainkin. Työn ohessa väittelin tohtoriksi. En ole halunnut johtotehtäviin, mutta teen vaativaa asiantuntijatyötä ja saan kelvollista palkkaa oikein mukavassa työpaikassa. Ilmeisesti teen työni riittävän hyvin, koska YT-neuvotteluissa olen saanut pitää työni toisin kuin jotkut muut. Kaiken lisäksi löysin jo opiskeluaikana hyvän puolison, jonka kanssa saimme useamman lapsen, jotka pärjäsivät koulussa, menivät yliopistoon, valmistuivat ja saivat töitä, vaikka ajat eivät ole parhaat mahdolliset.

Omasta mielestäni olen menestynyt ihan hyvin, vaikka paremminkin olisin voinut menestyä, jos olisin yrittänyt tosissasi. Olenko menestynyt omilla ansioillani vai onko minulla ollut todella hyvä tuuri? Voisin myös kirjoittaa niistä lukaisista kohdista, joissa asiat olisivat voineet mennä paremmin tai huonommin, jos olisin tehnyt toisenlaisia valintoja. Osassa valinnoista en voinut mitenkään etukäteen tietää, kumpi vaihtoehto on pitkällä aikavälillä parempi. Ainakin yhdessä tapauksessa päätöshetkellä huonompi vaihtoehto olisi saattanut 20 vuotta myöhemmin katsottuna olla parempi valinta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten niin? Maksuton peruskoulu, maksuton lukio ja todella halpa yliopisto.

Totta kai yliopisto on "todella halpa", jos on rikkaat vanhemmat. Monet muut joutuvat ottamaan ison velkataakan, mikä ei käy halvaksi. Kaikille ei riitä töitä nykyään. Se, ettei varsinaisia lukukausimaksuja ole (ja opiskelija joutuu silti maksamaan vuosittain ylioppilaskuntamaksut ja terveydenhuoltomaksut.) ei tarkoita sitä, että opiskelu olisi halpaa. Vuosien myötä kasvaa iso velkataakka pelkästään vuokrista, vaikka muuten eläisi pelkällä makaronilla. Kesällä asumiseen ei saa edes asumislisää. Rikkaalla vanhemmat kustantavat asumisen ja elämisen, totta kai se tuntuu ilmaiselta.

Pitäähän vuokrat maksaa, vaikka ei opiskelisikaan. Opiskelijana on mahdollisuus asua halvemmissa opiskelija-asunnoissa. Ylioppilaskunta ja terveydenhuoltomaksu ovat karkkirahaa verrattuna siihen mitä lukuvuosimaksut ovat muualla.

Vierailija kirjoitti:

Ihan mielenkiinnosta, mittaatko menestymistä taloudellisella mittarilla? 

 

En todellakaan. Minusta aikuisena menestymiseen liittyy monelaisia asioita. Yksi on, että kokee itse menestyneensä. Se on sitä, että kokee löytäneensä paikkansa maailmassa, tekemistä millä on merkitystä ja jonkinlaista arvostusta. Miksi ajattelet menestystä pelkästään taloudellisesti? Puolisoni ei tarvitse menestyä taloudellisesti, koska hän on edelleen hyvin varakas. Silti hän kokee syvästi epäonnistuneensa elämässään. 

En minä ajattelekaan, selkeästi näemme menestyksen eri tavoin. Enkä suoraan sanottuna ihmettele, että miksi miehesi kokee epäonnistuneensa. Sinähän totesit itsekin, että menestystä ei ole tullut ja jos yhdessä asutte niin...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten niin? Maksuton peruskoulu, maksuton lukio ja todella halpa yliopisto.

Totta kai yliopisto on "todella halpa", jos on rikkaat vanhemmat. Monet muut joutuvat ottamaan ison velkataakan, mikä ei käy halvaksi. Kaikille ei riitä töitä nykyään. Se, ettei varsinaisia lukukausimaksuja ole (ja opiskelija joutuu silti maksamaan vuosittain ylioppilaskuntamaksut ja terveydenhuoltomaksut.) ei tarkoita sitä, että opiskelu olisi halpaa. Vuosien myötä kasvaa iso velkataakka pelkästään vuokrista, vaikka muuten eläisi pelkällä makaronilla. Kesällä asumiseen ei saa edes asumislisää. Rikkaalla vanhemmat kustantavat asumisen ja elämisen, totta kai se tuntuu ilmaiselta.

Pitäähän vuokrat maksaa, vaikka ei opiskelisikaan. Opiskelijana on mahdollisuus asua halvemmissa opiskelija-asunnoissa. Ylioppilaskunta ja terveydenhuoltoma

Kuvitteletko, että jokaisella paikkakunnalla on opiskelija-asuntoja tai asuntola?

Tollasesta Kalluperheestä pitäis tajuta lähteä menee

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten niin? Maksuton peruskoulu, maksuton lukio ja todella halpa yliopisto.

Totta kai yliopisto on "todella halpa", jos on rikkaat vanhemmat. Monet muut joutuvat ottamaan ison velkataakan, mikä ei käy halvaksi. Kaikille ei riitä töitä nykyään. Se, ettei varsinaisia lukukausimaksuja ole (ja opiskelija joutuu silti maksamaan vuosittain ylioppilaskuntamaksut ja terveydenhuoltomaksut.) ei tarkoita sitä, että opiskelu olisi halpaa. Vuosien myötä kasvaa iso velkataakka pelkästään vuokrista, vaikka muuten eläisi pelkällä makaronilla. Kesällä asumiseen ei saa edes asumislisää. Rikkaalla vanhemmat kustantavat asumisen ja elämisen, totta kai se tuntuu ilmaiselta.

Pitäähän vuokrat maksaa, vaikka ei opiskelisikaan. Opiskelijana on mahdollisuus asua halvemmissa opiskel

Sehän on valinta lähteä opiskelemaan paikkakunnalle, jossa ei opiskelija-asuntoja ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan mielenkiinnosta, mittaatko menestymistä taloudellisella mittarilla? 

 

En todellakaan. Minusta aikuisena menestymiseen liittyy monelaisia asioita. Yksi on, että kokee itse menestyneensä. Se on sitä, että kokee löytäneensä paikkansa maailmassa, tekemistä millä on merkitystä ja jonkinlaista arvostusta. Miksi ajattelet menestystä pelkästään taloudellisesti? Puolisoni ei tarvitse menestyä taloudellisesti, koska hän on edelleen hyvin varakas. Silti hän kokee syvästi epäonnistuneensa elämässään. 

 

En minä ajattelekaan, selkeästi näemme menestyksen eri tavoin. Enkä suoraan sanottuna ihmettele, että miksi miehesi kokee epäonnistuneensa. Sinähän totesit itsekin, että menestystä ei ole tullut ja jos yhdessä asutte niin...

Sanopa nyt suoraan mitä vittumaisesti vihjailet.

Ja sitten halveksutaan ihmisiä, jotka ovat saaneet surkeat lähtökohdat elämään ja ajautuvat vaikkapa päihderiippuvuuteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten niin? Maksuton peruskoulu, maksuton lukio ja todella halpa yliopisto.

Totta kai yliopisto on "todella halpa", jos on rikkaat vanhemmat. Monet muut joutuvat ottamaan ison velkataakan, mikä ei käy halvaksi. Kaikille ei riitä töitä nykyään. Se, ettei varsinaisia lukukausimaksuja ole (ja opiskelija joutuu silti maksamaan vuosittain ylioppilaskuntamaksut ja terveydenhuoltomaksut.) ei tarkoita sitä, että opiskelu olisi halpaa. Vuosien myötä kasvaa iso velkataakka pelkästään vuokrista, vaikka muuten eläisi pelkällä makaronilla. Kesällä asumiseen ei saa edes asumislisää. Rikkaalla vanhemmat kustantavat asumisen ja elämisen, totta kai se tuntuu ilmaiselta.

Pitäähän vuokrat maksaa, vaikka ei opiskelisikaan. O

Eli pitää opiskella mutta ei kuitenkaan saa opiskella? Kaikkia aloja ei joka paikassa ole. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Köyhät kyykkyyn ja rikkaat senkun rikastuu.

Köyhälle vaikka annat tänään tonnin, niin huomenna se on taas tuhlattu.

Voisko valopää johtua siitä, että se köyhä tarvitsee kaikkea, kun mihinkään ei ole ollut varaa! Sillä varakkaalla on pösilö, jo kaikki tarvittava!  Helppohan se tonni silloin on säästöön laittaa! 

Vierailija kirjoitti:

Köyhyydestä voi seurata monenlaista.

Omat vanhempani olivat köyhiä, mutta kilttejä. Molemmat valitettavasti traumatisoituivat omassa lapsuudessaan, heillä oli todella järkyttäviä ja surullisia kokemuksia lapsuudessaan.

Äitini yritti kaikkensa mun ja sisarusteni kanssa, mutta hänen huonovointisuutensa esti häntä käymässä töissä (sai paniikkikohtauksia).

Kuvitelkaa elämää kodissa, jossa äiti lepää peiton alla itkemässä eikä pysty käymään töissä? Isä tekee töitä senkin edestä ja joka kerta kun pitää ostaa uudet kengät tms. niin kokee syyllisyyttä ja häpeää olemassaolostaan lapsena.

Ruoka oli arvokasta ja jos joku kaveri tuli kylään niin harmitti jo valmiiksi, että kehtaako tarjota ruokaa kun tietää että se on laskettu tarkkaan. Ja sekin jotain soppaa.

Häpeä on todella vahva ja voimakas tunne, josta itse pääsin eroon vasta aikuisena kun aloin harrastaa tavoitteellisesti liikuntaa. Uraa

Tää teki mut jotenkin surulliseksi. Oon pahoillani. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Köyhyydestä voi seurata monenlaista.

Omat vanhempani olivat köyhiä, mutta kilttejä. Molemmat valitettavasti traumatisoituivat omassa lapsuudessaan, heillä oli todella järkyttäviä ja surullisia kokemuksia lapsuudessaan.

Äitini yritti kaikkensa mun ja sisarusteni kanssa, mutta hänen huonovointisuutensa esti häntä käymässä töissä (sai paniikkikohtauksia).

Kuvitelkaa elämää kodissa, jossa äiti lepää peiton alla itkemässä eikä pysty käymään töissä? Isä tekee töitä senkin edestä ja joka kerta kun pitää ostaa uudet kengät tms. niin kokee syyllisyyttä ja häpeää olemassaolostaan lapsena.

Ruoka oli arvokasta ja jos joku kaveri tuli kylään niin harmitti jo valmiiksi, että kehtaako tarjota ruokaa kun tietää että se on laskettu tarkkaan. Ja sekin jotain soppaa.

Häpeä on todella vahva ja voimakas tunne, josta itse pääsin eroon vasta aikuisena k

Tää teki mut jotenkin surulliseksi. Oon pahoillani

Useimpia ei kiinnosta. Kun on tärkeämpääkin tekemistä. Kuten vaikka festareita. Tai lomamatkoja. Tai vaikka vaan huoletonta hengaamista kavereiden kanssa.

-toinen vastaavista (eli hyvin heikoista) lähtökohdista tullut

PS. Meitä on kymmeniä tuhansia. Ehkä jopa satoja tuhansia. Saatat istua yhden vieressä tälläkin hetkellä, etkä edes tajuaisi sitä