Hyväosaiset ei usein tajua minkä edun ne saa tähän elämään

Ei se kuuluisa "osaisuus" huono tai hyvä ole missään taivaassa määrätty. Jokainen vaikuttaa ihan itse lapsuuden jäkeen osaisuudestaan, ei vaadi paljon. Opiskella ilmaisessa koulusssa ja lopulta hakeutua johonkin ammattiin ja töihin.

Ei pidä hyväksyä mitään "huono-osaistuutta" niinkuin se olisi yhtä väistämätöntä koko eliniän, kuin olisi syntynyt sarvet päässä.

Vierailija kirjoitti:

Lapsuus tuhosi mun stressinsietokyvyn. Pelkäsin jokaista tulevaa viikonloppua. Mitä tapahtuu? Kuka meille tulee? Tuleeko tappelu? Onko jollakin puukko? Tuleeko poliisi? Viedäänkö äiti tai isä putkaan? Onko meillä ruokaa? Tuleeko joku koskettelemaan mua yöllä tai pahempaa; koskettelemaan pikkusiskoa? Sitä ei tarvinnut miettiä juodaanko meillä, AINA juotiin. 

Vanhemmat olivat töissä kuitenkin kumpikin, mutta viikonloput oli edellämainitun kaltaisia. Pitkälle aikuisuuteen selviydyin näennäisen hyvin, kunnes romahdin ja olen työkyvyttömyyseläkkeellä. 

Mixää ny enää menit romahtamaan, kun kukaan ei enää tule yöllä huoneeseesi

Vierailija kirjoitti:

Köyhät kyykkyyn ja rikkaat senkun rikastuu.

Köyhälle vaikka annat tänään tonnin, niin huomenna se on taas tuhlattu.

Vierailija kirjoitti:

Miten niin? Maksuton peruskoulu, maksuton lukio ja todella halpa yliopisto.

Budjetoitiin opiskelemaan lähtevän lapseni opiskeluaika. Velkaa tulee nykypaikkakunnan kaksion verran.

Isänsä sanoi että mitään ei saa, jos ei annakkaan.

Ehkä on parempi niin. Kun ei tajua olevansa hyväosainen, ei voi myöskään ylpeillä sillä.

Vierailija kirjoitti:

Ei se kuuluisa "osaisuus" huono tai hyvä ole missään taivaassa määrätty. Jokainen vaikuttaa ihan itse lapsuuden jäkeen osaisuudestaan, ei vaadi paljon. Opiskella ilmaisessa koulusssa ja lopulta hakeutua johonkin ammattiin ja töihin.

Ei pidä hyväksyä mitään "huono-osaistuutta" niinkuin se olisi yhtä väistämätöntä koko eliniän, kuin olisi syntynyt sarvet päässä.

 

Aivan. Pitää mennä vaikka väkisin opiskelu- ja työpaikkoihin, pääsi tai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsuus tuhosi mun stressinsietokyvyn. Pelkäsin jokaista tulevaa viikonloppua. Mitä tapahtuu? Kuka meille tulee? Tuleeko tappelu? Onko jollakin puukko? Tuleeko poliisi? Viedäänkö äiti tai isä putkaan? Onko meillä ruokaa? Tuleeko joku koskettelemaan mua yöllä tai pahempaa; koskettelemaan pikkusiskoa? Sitä ei tarvinnut miettiä juodaanko meillä, AINA juotiin. 

Vanhemmat olivat töissä kuitenkin kumpikin, mutta viikonloput oli edellämainitun kaltaisia. Pitkälle aikuisuuteen selviydyin näennäisen hyvin, kunnes romahdin ja olen työkyvyttömyyseläkkeellä. 

Ikävä kuulla, että et selvinnyt ehjänä rikkinäisestä lapsuudesta. Syytätkö asiasta hyväosaisia? Vai vanhempiasi?

Vanhempiani, mutta joskus toivoisin ihmisiltä enemmän ymmärrystä siitä, miten vaikeaa tai jopa mahdotonta tuollaisesta

Uskon, että suurempi osa ihmisistä ymmärtää kyllä, vaikka se ei siltä näyttäisikään. Jos kuulet sanottavan: "kyllä Suomessa on kaikilla samat mahdollisuudet" ei sillä tietenkään tarkoita kirjaimellisesti sitä. Esim. downin-syndroomaa sairastavalla on erittäin paljon vaikeampi päästä yliopistotutkintoon kuin terveellä. Ja varmasti kotiympäristö pystyy tuhoamaan myös todella paljon, vaikka yksilö oli fyysisesti terve.

On se vähän eri kasvaa alkoholistien kanssa jotka ei edes huolehdi siitä käytkö koulussa. Onneks just opot sai sen verran järkeä ettei nyt ihan täysin lyönyt lekkeriksi 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Köyhät kyykkyyn ja rikkaat senkun rikastuu.

Köyhälle vaikka annat tänään tonnin, niin huomenna se on taas tuhlattu.

true. meillä on paljon puutteita. sä et varmaan tiiä mitä puute tarkoittaa. puute sekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten niin? Maksuton peruskoulu, maksuton lukio ja todella halpa yliopisto.

Budjetoitiin opiskelemaan lähtevän lapseni opiskeluaika. Velkaa tulee nykypaikkakunnan kaksion verran.

Isänsä sanoi että mitään ei saa, jos ei annakkaan.

Itse valmistuin yliopistosta ilman velkaa ja 10 000 säästettynä. Asuin solussa ja leipäjono tuli todella tutuksi. Valintoja.

Vierailija kirjoitti:

Ei se kuuluisa "osaisuus" huono tai hyvä ole missään taivaassa määrätty. Jokainen vaikuttaa ihan itse lapsuuden jäkeen osaisuudestaan, ei vaadi paljon. Opiskella ilmaisessa koulusssa ja lopulta hakeutua johonkin ammattiin ja töihin.

Ei pidä hyväksyä mitään "huono-osaistuutta" niinkuin se olisi yhtä väistämätöntä koko eliniän, kuin olisi syntynyt sarvet päässä.

 

Kyllä se voi vaatia. Jos puhutaan "pelkästä" köyhyydestä, on tilanne eri. Mutta jos puhutaan yleisesti ottaen huono-osaisuudesta niin omalla kohdallani se vaati vuosien traumaterapian, osastojaksoja sairaalassa, mielialalääkkeitä ja vuosien työkyvyttömyyden. Olin silti todella onnekas saadessani apua. Ja nykyään olen hyväosainen. Pääsin opiskelemaan kouluun, jonne pääsi vain muutama prosentti hakijoista. Sain ns. unelmien työn, vaikka hakijoita oli satoja. Ja väitän, että siinä oli myös onnea mukana. Jos minun taustoilla kärsisi vielä esimerkiksi oppimisvaikeuksista tai ei olisi saanut yhteiskunnalta tukea, olisi tilanne huomattavasti huonompi. 

Olen itse ns. Hyvästä kodista ja olen kiitollinen lapsuudenkodin ilmapiirille jossa ei varsinaisesti kylläkään kannustettu vaana oletusarvo oli menestyminen. Kotoa sain hyvän kasvatuksen ja jossain määrin tukea eri vaiheessa (ei rahaa vaan muuta tukea). Kuitenkin, ihan ITSE sain lukea ne lukemattomat koulukirjat ja opiskella ne asiat, itse sain tehdä kokeet ja myöhemmin tentit, itse sain hakea ensimmäisen oikean työpaikan, ilman vanhempien apua. Koulun ja opiskelun ohessa olen tehnyt erilaisia hommia 13-vuotiaasta. En paljoa valinnut, kaikki kelpasi mistä sai laillisesti rahaa.

Sama olisi ainakin siihen aikaan onnistunut myös ns. Huonoista oloista tuelvalle, fiksulle ja ahkeralle.

Totta, arvostelevat huono osasempia rumasti.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse ns. Hyvästä kodista ja olen kiitollinen lapsuudenkodin ilmapiirille jossa ei varsinaisesti kylläkään kannustettu vaana oletusarvo oli menestyminen. Kotoa sain hyvän kasvatuksen ja jossain määrin tukea eri vaiheessa (ei rahaa vaan muuta tukea). Kuitenkin, ihan ITSE sain lukea ne lukemattomat koulukirjat ja opiskella ne asiat, itse sain tehdä kokeet ja myöhemmin tentit, itse sain hakea ensimmäisen oikean työpaikan, ilman vanhempien apua. Koulun ja opiskelun ohessa olen tehnyt erilaisia hommia 13-vuotiaasta. En paljoa valinnut, kaikki kelpasi mistä sai laillisesti rahaa.

Sama olisi ainakin siihen aikaan onnistunut myös ns. Huonoista oloista tuelvalle, fiksulle ja ahkeralle.

Hieno juttu. Tämä kommentti on kyllä ihan äärimmäisen hyvä esimerkki nimenomaan hyväosaisen elämästä. Tiedätkö mitä minä tein 13-vuotiaana vakavasti koulukiusattuna ja mielenterveysongelmaisen alkoholistivanhemman kanssa, kun sinä kävit töissä, menit lämpimään kotiin tukevien vanhempien luokse, sait mahan täyteen ruokaa ja nukkua yöt levollisesti? 

Voin kertoa, että kun selvisi lopulta täysijärkiseksi tuollaisesta lapsuudesta, opiskelu ja työnteko on tuntunut ihan naurettavan helpolta. Ja kyllä, olen nykyään akateeminen ja hyvätuloinen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten niin? Maksuton peruskoulu, maksuton lukio ja todella halpa yliopisto.

Mutta sieltä vähäosaisten kulttuurista on joskus tosi vaikea ponnistaa pois. Minulla oli nuorena kaveri, jonka koko perhe kiusasi ja vittuili, kun halusi lukioon. On se aika eri ympäristö kuin se, että nuoren kanssa pohditaan jo ajoissa yhdessä vaihtoehtoja, että millainen lukio sopisi parhaiten. 

Noista asioista jutellaan opon tunneilla todella paljon. Ei niitä tarvitse kotona enää vatvoa.

Ei tuota tajua kuin ne jotka itse tulee tuollaisesta perheestä joka ei kannusta opintoihin. Ei ainakaan oman koulun oposta ollut korvaamaan sitä ettei vanhemmat tajunneet eikä heitä kiinnostanut. Eivät he duunareina myöskään tienneet paljoa muista mahdollisuuksista vaikka olisivatkin ehkä halunneet auttaa. Ihan eri asia esimerkiksi haluta yliopistoon kun omat vanhemmat on akateemisia ja osaa neuvoa oman kokemuksen perusteella. Pari opo tuntia ei tosiaankaan korvaa 18 vuoden elämää kouluttautuneen vanhemman kanssa. Kyllä siinä lähtee vähän takamatkalta pakostakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Köyhät kyykkyyn ja rikkaat senkun rikastuu.

Köyhälle vaikka annat tänään tonnin, niin huomenna se on taas tuhlattu.

Kyllä! Menisin silmälääkäriin ja hankkisin uudet silmälasit. Jos jotain jäisi, niin ostaisin talvikengät erikoisliikkeestä, kun normikaupasta ei sohlojalkoihin löydy. Jos sittenkin vielä jotain jäisi, niin ostaisin useamman kuukauden lääkkeet valmiiksi. 

Vierailija kirjoitti:

Miten niin? Maksuton peruskoulu, maksuton lukio ja todella halpa yliopisto.

Nämä ovat hieno asia. Moni vaan joutuu jättämään koulutuksen pakolliseen minimiin, kun kotoa ei saa mitään kannustusta, vaan päinvastoin, joutuu elättämään mahdollisimman nuoresta itsensä. M

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten niin? Maksuton peruskoulu, maksuton lukio ja todella halpa yliopisto.

Mutta sieltä vähäosaisten kulttuurista on joskus tosi vaikea ponnistaa pois. Minulla oli nuorena kaveri, jonka koko perhe kiusasi ja vittuili, kun halusi lukioon. On se aika eri ympäristö kuin se, että nuoren kanssa pohditaan jo ajoissa yhdessä vaihtoehtoja, että millainen lukio sopisi parhaiten. 

Noista asioista jutellaan opon tunneilla todella paljon. Ei niitä tarvitse kotona enää vatvoa.

Ei tuota tajua kuin ne jotka itse tulee tuollaisesta perheestä joka ei kannusta opintoihin. Ei ainakaan oman koulun oposta ollut korvaamaan sitä ettei vanhemmat tajunneet eikä heitä kiinnostanut. Eivät he duunareina myöskään tienneet paljoa muista mahdollisuuksista vaikka

Ei siinä tarvitse tietää mitään muuta kuin että menee lukioon. Harva teini muutenkaan käy kouluasioita läpi vanhempiensa kanssa olivat akateemisia tai ei. Kyllä tuossa iässä kaveripiirillä on isompi vaikutus.

Mä olen ihan tavan duunari ja poika pääsi yliopistoon. Totta se on, että poika on takamatkalla moneen muuhun nähden. Opintojen suunnittelu on ollut hankalaa ja ihan kaikki on uutta. En ole voinut olla avuksi missään. Ja koska olen pienituloinen, niin myöskään taloudellista apua en pysty antamaan. Poika sinnittelee pienellä palkalla soluasunnossa miten kuten ja on aika uupunut välillä. Lainaa hän ei haluaisi ottaa. Meille köyhille se on aika iso mörkö. Kymmenet tuhannet, ihan käsittämättömiä summia! 

Aina olen lapsia kannustanut kuitenkin opiskelemaan ja tekemään valintoja osaaminen ja kyvyt edellä. Olen auttanut, jos olen jossakin voinut. Omaksi ansiokseni en voi silti lasten koulumenestystä ottaa. Itse he työn tekevät 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten niin? Maksuton peruskoulu, maksuton lukio ja todella halpa yliopisto.

Nämä ovat hieno asia. Moni vaan joutuu jättämään koulutuksen pakolliseen minimiin, kun kotoa ei saa mitään kannustusta, vaan päinvastoin, joutuu elättämään mahdollisimman nuoresta itsensä. M

Pakollinen minimi on toinen aste ja nuori valitsee itse meneekö lukioon vai amikseen. Lukion jälkeen yliopisto-opintoihin saa opintotukea. Amiksestakin voi päästä yliopistoon. Ei ole mitään syytä jättää opiskelua toiseen asteeseen.