Tunnetko ihmisiä, joilla on mennyt elämässä kaikki putkeen?

Kun toiselta kysytään mitä kuuluu ei haluta kuulla rehellistä vastausta et Kiitos,päin ...

Aina pitää kuulua hyvää. Miksi edes kysytään ku ei kiinnosta.

Jos tuttaviltani kysytään, niin luultavasti minä. Minun haasteeni poikkeavat "tavanomaisista" vastoinkäymisistä niin paljon, ettei monikaan tajua niistä mitään. En ole koskaan eronnut. Minulla on edelleen elossa vanhemmat, sisarukset, puoliso, puolison vanhemmat ja kaikki elävänä syntyneet lapset.

Monen mielestä olen hemmoteltu kermap*rse, koska voin olla kotirouvana. Totuus on se, että olemme aika PA, koska olen työtön. 

Koska olen tottunut, että minun haasteitani pidetään yleisesti tyhjänkiukutteluna, en niistä kenellekään enää puhu. Esim. terveysongelmani ovat pelkkää huomion kerjäämistä. Siksi en niistä kenelläkään enää mitään mainitse.

Tunsin ihmisen, joka ajatteli minusta noin.

Suurelta osin se perustuu siihen, että hän on patologinen valehtelija, joka uskoo omiin valheisiinsa. Taustalla ehkä perinnöllinen persoonallisuushäiriö.

Elämäni parhaita päätös hankkiutua eroon kyseisestä tyypistä. Kyllä helpotti!

Vain itse voi sanoa näin itsestään ja max aivan läheisimmästään. Kukaan ei voi tuntemisen perusteella osata sanoa onko mennyt putkeen vaikka kuinka siltä näyttäisi. Hassu kysymys ap! 

Kyllä tunnen montakin. Itse yksinhuoltaja, ammatin valitsin aikanaan sen mukaan mitä ammattilaisia silloin tarvittiin, ei sen mukaan mitä itse olisin halunnut tehdä. Lapset tehneet samat järkevät valinnat, työttömyyttä ei ole, enkä tiedä kuin yhden suvussa joka ei ole töissä. On kokkikoulutuksen saanut kummityttö, ajaa motoa metsässä, toinen sukulaistyttö opiskeli lähihoitajaksi, taisi pinnoittaa putkia, mutta vaihtoi alaa. En tosiaankaan tajua mikä ihmisiä vaivaa nykyään, töitä on kunhan tekee. Ostin mustikoita ja kantarelleja nuorelta, ja kertoi olleensa viisi viikkoa mansikkamaalla töissä! Hänelle kelpasi työ, ja nyt luonnonmarjoja ja sieniä poimien saa verottomana aika hyvän tilin! Itse olin mansikkamaalla töissä

13-18 vuotiaana, oma tytär oli kolmena kesänä joskus 15v sitten, jolloin ei enää ole nämä työt kelvanneet suomalaisille. Ihanaa että on omasta elämästään vastuun ottavia nuoria vielä, ei ruikuttamista ja lihomista sohvalla. Hienoja nuoria löytyy vielä jossain päin Suomea! Työnantaja arvostaa kaikkea työntekoa, paikan saaminen on helpompaa kuin sellaisella joka ei edes yritä mitään.

Joo. Arskalla ja Repalla on ollu ikänsä putki päällä.

Perusasiat kuntoon, eli mitä tahansa töitä ensin alkuun. Ihmissuhteet on arpapeliä sitä ei tiedä mitä käy lopulta. Rakenna oma elämäsi perustukset kuntoon, se on itsestäsi kiinni. Muusta ei voi tietää.

Mieleen tulevat ainakin entiset naapurit: 40-luvulla syntyneitä, jotka molemmat kävivät keskikoulun ja pääsivät sitten heti töihin. Kumpikin jäi hyvälle eläkkeelle 63-vuotiaana. Ei päivääkään työttömänä. Molemmat edelleen hyväkuntoisia ja terveitä, vaikka hyvä ruoka ja juoma on aina maistunut. Talo, mökki, kaksi autoa, yleensä ainakin pari ulkomaanmatkaa vuodessa. Ovat tosi mukavia ihmisiä, enkä ainakaan keksi mitään mikä heillä olisi oikeastaan voinut mennä paremmin. En kadehdi, vaan olen aidosti iloinen heidän puolestaan!

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tunnen montakin. Itse yksinhuoltaja, ammatin valitsin aikanaan sen mukaan mitä ammattilaisia silloin tarvittiin, ei sen mukaan mitä itse olisin halunnut tehdä. Lapset tehneet samat järkevät valinnat, työttömyyttä ei ole, enkä tiedä kuin yhden suvussa joka ei ole töissä. On kokkikoulutuksen saanut kummityttö, ajaa motoa metsässä, toinen sukulaistyttö opiskeli lähihoitajaksi, taisi pinnoittaa putkia, mutta vaihtoi alaa. En tosiaankaan tajua mikä ihmisiä vaivaa nykyään, töitä on kunhan tekee. Ostin mustikoita ja kantarelleja nuorelta, ja kertoi olleensa viisi viikkoa mansikkamaalla töissä! Hänelle kelpasi työ, ja nyt luonnonmarjoja ja sieniä poimien saa verottomana aika hyvän tilin! Itse olin mansikkamaalla töissä

13-18 vuotiaana, oma tytär oli kolmena kesänä joskus 15v sitten, jolloin ei enää ole nämä työt kelvanneet suomalaisille. Ihanaa että on omasta elämästään vastuun ottavia nuoria vielä, ei ruikuttamista ja lihomista

Vielä kun olisit osannut vastata siihen mitä kysyttiin.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Veljeni. Hän on perheen iltatähti, jota on lapsesta lähtien tuettu ja autettu enemmän kuin muita. Opiskeli ylimmän tulodesiilin ammattiin, tapasi opintojen aikana niin ikään lellityn ja menestyneen vaimonsa, nyt on talot ja autot ja kaukokohteiden reissut ja mielenkiintoiset harrastukset. Molemmat ovat tietenkin myös viehättävän näköisiä. Kummallakaan ei tietääkseni mitään vaivoja, pitkäaikaissairauksia tai rajoitteita. Olen lähinnä vähän sellaisella epäuskoisella mielenkiinnolla seurannut että tuleeko tuohon kiiltokuvaelämään ensimmäistäkään kuprua ikinä. 

Toisaalta et voi tietää kaikkea. Eiväthän helpolla kerro kun tietty status heillä on.

No ehkä päälle päin näyttää monenkin kohdalla niin. Mutta ei voi tietää. Ja mitä me kukin ajattelemme sillä, että "asiat menee putkeen". 

Menee terveys 50-vuotiaana 😂. Mene teini vielä vähän kasvamaan.

Tunnen, itseni. Olen ollut 20 vuotta työttömänä, en ole koskaan saanut naista, mutta niin sen pitikin mennä. En nyt keksi että mitä tästä elämästä muka puuttuisi?