Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miehen pettymys vauva-arkeen
10.08.2025 |
Meillä 10 viikon ikäinen esikoinen ja mies huokailee elämäänsä. On surullinen, ettei ole tähän mennessä osannut nauttia vauva-arjesta vaan haluaisi lapsen jo olevan iso. Jatkuvat toistuvat askareet myös kuormittavat. Olen pyrkinyt tukemaan tsemppaamalla ja että on ok olla nauttimatta. Mies käy myös töissä puolet viikosta ja on palannut harrastuksiensa pariin. Miten saisin meille parempaa perhe-elämää luotua? Vai tätä miehen pettymystä on tiedossa seuraavat vuodet? Yhdessä on oltu 15 vuotta ja tiedän, että mies kaipaa yksin oloa jaksaakseen. Sitä olen parhaani mukaan hänelle koittanut antaa. Myös yöt on rauhoitettu niin että nukun itse vauvan kanssa toisessa huoneessa ja minulle tämä järjestely toimii.
Toinen puoli minusta haluaa tukea miestä. Toinen taas alkaa olla kypsä ja toivoo, että mies jotenkin kasvaisi isän rooliinsa eikä haikailisi meidän entistä arkea. Lapsi oli kuitenkin yhteinen toive ja pitkään haluttu.
Kommentit (236)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alku voi olla vähän tylsää isälle mutta auttaa paljon yhteyden rakentamisessa jos isä ottaa välillä yksin vastuuta vauvasta ja äiti lähtee pois vaikka 1-2 h alkuun. T. isä
Kyllä meillä osattiin yhteys lapseen rakentaa molempien vanhempien läsnäollessa. Meillä pojat ovat olleet isänsä silmäteriä. Mieheni on heti laitokselta ottanut vastuun vauvasta.
Miehen totaalinen vastuunotto edellyttää pulloruokintaa. Itselleni imettäminen oli tärkeää ja imetysaika lisääntyi lapsi lapselta. Se sitoi lasta ja minua toisiinsa.
En halunnut lypsää, koska varoiteltiin, että jos vauva oppii juomaan pullosta, rinta ei enää kelpaa, koska pullosta vauva saa vähemmällä vaivalla.
Puhuinko totaalisesta vastuunotosta?
Itse asiassa puhuit, kun kirjoitit, että miehesi on heti laitokselta ottanut vastuun vauvasta. Se tarkoittaa totaalista vastuuta. Jos olisit kirjoittanut: ottanut vastuuta vauvasta, se tarkoittaisi osittaista vastuuta. t. äidinkielen ope
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No onpas nyt omituisesti saatu feminismi ja sun muut tähän soppaan mukaan. En kyllä itse katselisi miestä, joka vaan lähinnä voivoittelee ja harrastelee omia juttujaan, ja turhautuu vaipanvaihtoon niin, että joka kerta saa olla huolissaan että mitä se mies nyt änkyröi sen vaipan ja vauvan kanssa. Ei ole ainakaan feministi tämä mies :D Miehen oikeudet ja silleen, pitää saada iskän levätä, kun vaipanvaihto väsyttää ja ottaa päähän, kun lapsi ei ole vaan hiljaa kuin nukku. Äitihän se kyllä jaksaa vaikka mitä touhuta huutavan vauvan kanssa perse revenneenä kuin pyhimys :D
Vierailija kirjoitti:
No onpas nyt omituisesti saatu feminismi ja sun muut tähän soppaan mukaan. En kyllä itse katselisi miestä, joka vaan lähinnä voivoittelee ja harrastelee omia juttujaan, ja turhautuu vaipanvaihtoon niin, että joka kerta saa olla huolissaan että mitä se mies nyt änkyröi sen vaipan ja vauvan kanssa. Ei ole ainakaan feministi tämä mies :D Miehen oikeudet ja silleen, pitää saada iskän levätä, kun vaipanvaihto väsyttää ja ottaa päähän, kun lapsi ei ole vaan hiljaa kuin nukku. Äitihän se kyllä jaksaa vaikka mitä touhuta huutavan vauvan kanssa perse revenneenä kuin pyhimys :D
Tottakai, koska hoivavietti. Jeesus mitä paskaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myös naiselle voi tulla sama viiveellä lapseen rakastuminen. Itselläni se kestää jopa kaksi vuotta. Esikoista ilman en voisi kuvitella eläväni, mutta 1-vuotiasta pikkusisarusta edelleen vain hoidan ilman rakkauden tunnetta. Tiedän kuitenkin, että kun lapsi alkaa kommunikoimaan sanoilla, minäkin alan rakastua häneen. Musta tästä ilmiöstä pitäisi puhua enemmän, ilmeisesti tää koskee yllättävän monia.
Itse taas en oikein ymmärrä, miksi edes pitäisi tavoitella jotain rakkauden tunteen kokemista. En itsekään tunne mitään erityistä rakkautta perhettäni kohtaan. Silti pyrin auttamaan heitä kaikessa ja olen valmis uhraamaan oman hyvinvointinikin heidän puolestaan. Koen sen enemmänkin velvollisuutena kuin minään tunneasiana.
Suukotatko tai halaatko lapsiasi, miestäsi. Ei kait tällaista voi tehdä velvollisuudesta toista kohtaan?! Minun vanhin poika kun tulee käymään, kävelee hän ensimmäisenä minun luo hymyillen, halaa ja antaa suukon poskelle. Hän saattaa rutistaa pitkään ja sanoo: olet rakas. Hänen poikansa halaa onnellinen ilme kasvoillaan, antaa suukon ja sanoo mummu kulta. Nuorimmainen asuu vielä kotona ja halaa, ei niinkään suukota. Lähettää yökylässä ollessaan hyvänyön toivotukset sydämen kera. Miten voi olla tuntematta mitään?! Mun mies suukottaa, halaa mennen tullen palatessa. Saa kyllä saman verran takaisin.
Vierailija kirjoitti:
No onpas nyt omituisesti saatu feminismi ja sun muut tähän soppaan mukaan. En kyllä itse katselisi miestä, joka vaan lähinnä voivoittelee ja harrastelee omia juttujaan, ja turhautuu vaipanvaihtoon niin, että joka kerta saa olla huolissaan että mitä se mies nyt änkyröi sen vaipan ja vauvan kanssa. Ei ole ainakaan feministi tämä mies :D Miehen oikeudet ja silleen, pitää saada iskän levätä, kun vaipanvaihto väsyttää ja ottaa päähän, kun lapsi ei ole vaan hiljaa kuin nukku. Äitihän se kyllä jaksaa vaikka mitä touhuta huutavan vauvan kanssa perse revenneenä kuin pyhimys :D
Kyllähän feminismi tavallaan liittyy ap:n ongelmaan. Nykyisin naisella on oikeus sanoa, että en jaksa hoitaa lasta ja odottaa miestä täysivaltaisena isänä avuksi. Jos ei näin käy niin mies lähtee vaihtoon tai nainen toteaa hoitavansa lapsen mieluummin yksin ilman mieslasta. Koska naisella on oikeus nykyisin hankkia oma elantonsa, huolehtia omasta ehkäisystään ja avata oma pankkitili ilman aviomiehen allekirjoittamaa lupaa niin kaikki tämä onnistuu.
Samoin saa sanoa ääneen, ainakin anynonyymisti täällä, että ei ole hoivaviettiä. Että lapseen ei syntynyt heti pakahduttavaa rakkaussidettä vaan mielessä kävi jopa että mitä meninkään tekemään. Voi jäädä halutessaan lapsettomaksi eikä yhteiskunta kiikuta sinua Hourulaan omituisena friikkinä 50-vuotiaana lapsettomana. Tai koko kylä juoruile, että siinä se Tiina menee ilman lapsia, on jo sentään 30-vuotias, ihan loppuunkulunut kanttura, kukaan ei sitä enää huoli edes sängyn lämmittäjäksi.
Voi myös hankkia vaikka 11 lasta jos niin haluaa.
Nainen voi heittää huonon miehen mäkeen ja mennä uudelleen naimisiin ilman, että siinä menee maine ja ei enää ole sovelias yhteiskunnan jäsen. Kukaan ei lotkauta korvaansa töissä jos joku on yh tai uusperheen äiti.
Tämä muutos on Suomessakin tullut suhteellisen hiljattain. Muistan vielä lapsuudessa kasarilla ja ysärillä, että pariskuntia, jotka asuivat yhdessä ilman papin aamenta, katsottiin kieroon ja halveksuttiin. Eikä ollut uskonnollinen juttu vaan nainen oli säädytön tällaisessa tilanteessa. Auta armias, jos saivat lapsia! Silloin se nainen vasta kunnon kevytkenkäinen hutsukka olikin! Vaikka olisivat olleet avomiehensä kanssa pariskunta jo 10 vuotta saman katon alla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomessa on synnytyksen jälkeen aika pian lähdetty sinne pellolle ja navettaan töihin. Nykyään ei enää tarvitse, koska on normaalia, että isä hoitaa omaa lastaan. Se on feminismiä; sitä, että naisellakin on oikeus levätä ja saada apua, ja miehellä oikeus hoitaa omaa lastaan olematta nössömies.
En ole vastustamassa isiä hoitamassa lapsia, mulla on lapsia neljä, ja mies on osallistunut omalla tavallaan. Mutta kaihdan sitä, että mieheltä vaaditaan imeväisen hoitoon valmiuksia, koska imettäneenä tiedän, miten läheisen suhteen se muodostaa äidin ja lapsen välille ja miten riippuvainen vauva on äidin rinnasta, äidin tuoksusta, äidin sydämen äänestä jne.
Minusta on hyvä, jos vauvan isä pitäisi usein lasta lähellä itseään vaikka imetyksen jälkeen, mielellään ihokosketuksessa, että vauva oppii tunnistamaan myös isän tuoksun ja sydämen lyönnit.
Mitä patriarkkoihin tulee, juuri heidän määräämäänsä säädökset muinaisissa kulttuureissa, että synnyttäneet naiset pitää jättää seksuaalisesti rauhaan, kunnes vuoto on lakannut, oli tehty naisten ja heidän synnytysterveytensä suojelemiseksi.
Minä olen alkuperäinen feministi, 70-luvulta. Nykyfeminismi on hylännyt aikaisemmat ideaalit, erityisesti 1970-luvulla olleen spirituaalisen feminismin ideat miehen ja naisen kosmisesta liittolaisuudesta.
182
äikän ope voi mennä javetäävitunpäähän. Ei kukaan voi ottaa noin paljon itseensä toisen elämästä vauva-arjessa 😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No eiköhän vauva-arki ole kaikille pettymys aina. Sitä on vaan hirveän vaikea myöntää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alku voi olla vähän tylsää isälle mutta auttaa paljon yhteyden rakentamisessa jos isä ottaa välillä yksin vastuuta vauvasta ja äiti lähtee pois vaikka 1-2 h alkuun. T. isä
tai äiti lähtee nukkumaan ja pistää oven tiukasti kiinni
ja isä ei tule koputtelemaan vaikka maailmanloppu olisi ovella
Ei toiminut. Mies antoi vauvan huutaa kun ei tiennyt mitä tehdä asialle eikä sitten viitsinyt yrittää. Minä en saanut nukuttua kun vauva itki. Tai miehelle tuli viimeistään puolen tunnin päästä joku tosi tärkeä juttu mihin piti lähtee heti ja hän ei pysty enää katsomaan itkevää vauvaa. En montaa kertaa pyytänyt kun lopputuloksena olin ihan yhtä väsynyt ja kaupan päälle vielä tuli vitutus. Parempi oli hoitaa vaan itse. Miehellä toimi ratkaisu: tee asia niin huonosti, ettei tarvitse enää tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alku voi olla vähän tylsää isälle mutta auttaa paljon yhteyden rakentamisessa jos isä ottaa välillä yksin vastuuta vauvasta ja äiti lähtee pois vaikka 1-2 h alkuun. T. isä
Kyllä meillä osattiin yhteys lapseen rakentaa molempien vanhempien läsnäollessa. Meillä pojat ovat olleet isänsä silmäteriä. Mieheni on heti laitokselta ottanut vastuun vauvasta.
Miehen totaalinen vastuunotto edellyttää pulloruokintaa. Itselleni imettäminen oli tärkeää ja imetysaika lisääntyi lapsi lapselta. Se sitoi lasta ja minua toisiinsa.
En halunnut lypsää, koska varoiteltiin, että jos vauva oppii juomaan pullosta, rinta ei enää kelpaa, koska pullosta vauva saa vähemmällä vaivalla.
Puhuinko totaalisesta vastu
Minähän vain kerroin, että mieheni osasi ottaa vastuuta lapsesta minun läsnäollessa. Nyt tais mennä sinulla tunteisiin. Mieheni yösyötti tissimaitoa pullosta minun nukkuessa. Imetin tätä nuorinta neljästä lapse
Oliko mun viestissä jotain tunteellista? En kyllä itse huomannut. Mainitsin vain, että usein varoitellaan, että pulloruokinta voi häiritä imetystä ja siksi en halunnut käyttää tuttipulloa.
Toinen syy oli, että en halunnut lapsen tottuvan feikkiin muoviseen jäljitelmään nännistä. Siksi en käyttänyt edes tuttia, vaan olin mieluummin itse tuttina esim. silloin kun lapsi sai hampaita ja halusi koko ajan rinnalle.
Jos ruvetaan henkseleitä paukuttelemaan niin voin kertoa, että minullakin on neljä lasta, joiden kotiäiti olin kymmenen vuotta, ja yhteensä imettänyt noin seitsemän vuotta. Mummoksikin olen päässyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alku voi olla vähän tylsää isälle mutta auttaa paljon yhteyden rakentamisessa jos isä ottaa välillä yksin vastuuta vauvasta ja äiti lähtee pois vaikka 1-2 h alkuun. T. isä
tai äiti lähtee nukkumaan ja pistää oven tiukasti kiinni
ja isä ei tule koputtelemaan vaikka maailmanloppu olisi ovella
Ei toiminut. Mies antoi vauvan huutaa kun ei tiennyt mitä tehdä asialle eikä sitten viitsinyt yrittää. Minä en saanut nukuttua kun vauva itki. Tai miehelle tuli viimeistään puolen tunnin päästä joku tosi tärkeä juttu mihin piti lähtee heti ja hän ei pysty enää katsomaan itkevää vauvaa. En montaa kertaa pyytänyt kun lopputuloksena olin ihan yhtä väsynyt ja kaupan päälle vielä tuli vitutus. Parempi oli hoitaa vaan itse. Miehellä toimi ratkaisu: tee asia niin huonosti, ettei tarvitse enää tehdä
Näin se meni meilläkin. Kunnioitus valui.samalla viemäriin. Mies vaihtui parempaan muutamassa vuodessa, ihmeen kauan jaksoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No eiköhän vauva-arki ole kaikille pettymys aina. Sitä on vaan hirveän vaikea myöntää.
Ainakin yllättää, jos ei nyt ihan pettymys. En tiedä osaako kukaan olla siihen valmis kun ensimmäinen lapsi syntyy. Oli se iso elämänmuutos ja kyllä sitä tuli silloin mietittyä, että mitä tulikaan tehtyä. Minulle pahinta oli se miten kiinni ja sidoksissa oli vauvaan, että eikö tätä voisi laittaa jonnekin hyllylle hetkeksi ja voisin vaikka nukkua. Väsymys oli valtava ja väsymys toi epätoivon.
Siellä on siis ilmeisesti yski tapaus missä nainen sulkeutuu vauvakuplaan ja vaatii miestä hoitamaan ihan kaiken muun samalla kun maksaa kaiken samalla kun hyväksyy roolinsa orjana/palvelijana jolla ei saa olla edes omaa mielipidettä kun nainen päättää senkin
Naisten pitäisi jo pikkuhiljaa oppia että voitte valita mieheltä joko sen että se maksaa kaiken tai sen että se tekee kaiken mutta ei molempia. Miehen vastuu perheestä on kuitenkin vain 50% toinen 50% on naisella vaikka naiset aina haluaa oman osuutensa siirtää miehen huolehdittavaksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alku voi olla vähän tylsää isälle mutta auttaa paljon yhteyden rakentamisessa jos isä ottaa välillä yksin vastuuta vauvasta ja äiti lähtee pois vaikka 1-2 h alkuun. T. isä
tai äiti lähtee nukkumaan ja pistää oven tiukasti kiinni
ja isä ei tule koputtelemaan vaikka maailmanloppu olisi ovella
Ei toiminut. Mies antoi vauvan huutaa kun ei tiennyt mitä tehdä asialle eikä sitten viitsinyt yrittää. Minä en saanut nukuttua kun vauva itki. Tai miehelle tuli viimeistään puolen tunnin päästä joku tosi tärkeä juttu mihin piti lähtee heti ja hän ei pysty enää katsomaan itkevää vauvaa. En montaa kertaa pyytänyt kun lopputuloksena olin ihan yhtä väsynyt ja kaupan päälle vielä tuli vitutus. Parempi oli hoitaa vaan itse. Miehellä toimi ratkaisu:
Näin se meni meilläkin. Kunnioitus valui.samalla viemäriin. Mies vaihtui parempaan muutamassa vuodessa, ihmeen kauan jaksoin.
Sama juttu. Kunnioitus mieheen meni eikä enää palannut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hankit sitten kaksi lasta?
Ja sinä et ymmärrä lukemaasi. Ap:lla on yksi lapsi.
Sinä itse et ymmärrä. Ap:lla on siis vauva ja miesvauva eli yhteensä 2 vauvaa.
Vierailija kirjoitti:
Naiset poikivat lisää ja lisää vaikka valmiiksi ylikansoitetulle saastuneelle pallolle kuolemaan, ja miehet tekevät tarpeensa emättimeen ilman kortsua vaikkeivat lapsia halua.
Pelkkiä vaistojemme orjuuttamia elukoita me olemme kaikki tyynni.
Mikä sulla on hätänä, kun jankutat samaa paskaa jokaiseen ketjuun? Hae nyt hittovie apua itsellesi!
Olet varmaan sama hullu, joka jankuttaa sitä kissanlihajuttua.
Vain otettu lääke auttaa
Vierailija kirjoitti:
182
äikän ope voi mennä javetäävitunpäähän. Ei kukaan voi ottaa noin paljon itseensä toisen elämästä vauva-arjessa 😂
No no. Mistä päättelet, että otin itseeni? Laita se tekstin pätkä tähän.
Huomautin vain sen kielellisen tosiasian, että ottaa vastuuta ja ottaa vastuu merkitsevät eri asioita. Juuri siksi ymmärsin kommentoimani tekstin väärin: ajattelin, että heillä oli pulloruokinta, koska mies pystyi ottamaan vauvasta vastuun eikä vastuuta.
Kyse on osaobjektista ja kokonaisobjektista. Syön omenan. Syön omenaa. Toisessa tapauksessa omena syödään kokonaan, toisessa ei.
Mitä tulee veen päähän vetämiseen, mitä sinulla on veetä vastaan? Vee ei taatusti pitäisi siitä, että se vedettäisiin päähän, olisi aika kivuliasta. Ja mahdotontakin, ainakin omalla veellä ja päällä. Oletko mies?
Vierailija kirjoitti:
No eiköhän vauva-arki ole kaikille pettymys aina. Sitä on vaan hirveän vaikea myöntää.
Mulle se oli ihanaa aikaa se eka vuosi, kahden eka kuukauden jälkeen, jolloin älysin ruveta nukuttamaan vauvaa vieressä. Olin 34-vuotias.
Ongelmat alkoivat vasta kun lapsi nousi jaloilleen ja lähti juoksemaan joka paikkaan. Sen jälkeen ei hetken rauhaa! :) Jos silloin ei saa hoitoapua niin että voi välillä olla yksin tai omassa rauhassa, lapsenhoito alkaa muistuttaa kiinalaista vesikidutusta - ja hermot menee, vaikka saisi jo nukkuakin. Jatkuva lapsen valvominen on kuormittavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No eiköhän vauva-arki ole kaikille pettymys aina. Sitä on vaan hirveän vaikea myöntää.
Mulle se oli ihanaa aikaa se eka vuosi, kahden eka kuukauden jälkeen, jolloin älysin ruveta nukuttamaan vauvaa vieressä. Olin 34-vuotias.
Ongelmat alkoivat vasta kun lapsi nousi jaloilleen ja lähti juoksemaan joka paikkaan. Sen jälkeen ei hetken rauhaa! :) Jos silloin ei saa hoitoapua niin että voi välillä olla yksin tai omassa rauhassa, lapsenhoito alkaa muistuttaa kiinalaista vesikidutusta - ja hermot menee, vaikka saisi jo nukkuakin. Jatkuva lapsen valvominen on kuormittavaa.
Lapsen valvonta, tarkoitan siis. Silmällä pitäminen. Siinä ei voi tehdä oikein mitään muuta silloin kun on taaperon kanssa.
Alue: Aihe vapaa
Mistä tiedät mistä syystä se lapseton feministi on lapseton?
Tiedätkö, mitä feminismi itse asiassa tekee ja mitä se on tehnyt historian saatossa?
Se, että sinä saat tuntea olosi turvalliseksi heti synnytyksen jälkeen, kun mies ottaa koppia sinusta ja lapsesta, ei ole ainakaan patriarkaalisuuden saavutus. Perinteisesti, ilman sitä feminismin tuomaa muutosta, mies ei ole osallistunut millään tavalla naisen hoitamiseen ja lapsen kanssa puuhasteluun synnytyksen jälkeen, vaan sen ovat hoitaneet muut naiset. Jos nyt ovat hoitaneet. Miehet ovat saaneet olla vapaasti tuollaisia änkyröitä kuin ap:n mies ja nainen selvitä keskenään lapsien kanssa.
Suomessa on synnytyksen jälkeen aika pian lähdetty sinne pellolle ja navettaan töihin. Nykyään ei enää tarvitse, koska on normaalia, että isä hoitaa omaa lastaan. Se on feminismiä; sitä, että naisellakin on oikeus levätä ja saada apua, ja miehellä oikeus hoitaa omaa lastaan olematta nössömies.
OT kuulostaa vähän samalle kuin hirveä haloo AY-liikkeistä tajuamatta, että ilman AY-liikkeiden tekemää työtä me kaikki olisimme edelleen töissä ma-la 18h päivä, lapset tehtaisiin töihin 6-vuotiaasta eteenpäin, ei koulutusta, ei lomia, ei sairauslomia, ei äitiyslomia tai korvauksia, ei ylityölisiä ja palkkaa saat muutaman roposen patruunalta.