Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miehen pettymys vauva-arkeen
10.08.2025 |
Meillä 10 viikon ikäinen esikoinen ja mies huokailee elämäänsä. On surullinen, ettei ole tähän mennessä osannut nauttia vauva-arjesta vaan haluaisi lapsen jo olevan iso. Jatkuvat toistuvat askareet myös kuormittavat. Olen pyrkinyt tukemaan tsemppaamalla ja että on ok olla nauttimatta. Mies käy myös töissä puolet viikosta ja on palannut harrastuksiensa pariin. Miten saisin meille parempaa perhe-elämää luotua? Vai tätä miehen pettymystä on tiedossa seuraavat vuodet? Yhdessä on oltu 15 vuotta ja tiedän, että mies kaipaa yksin oloa jaksaakseen. Sitä olen parhaani mukaan hänelle koittanut antaa. Myös yöt on rauhoitettu niin että nukun itse vauvan kanssa toisessa huoneessa ja minulle tämä järjestely toimii.
Toinen puoli minusta haluaa tukea miestä. Toinen taas alkaa olla kypsä ja toivoo, että mies jotenkin kasvaisi isän rooliinsa eikä haikailisi meidän entistä arkea. Lapsi oli kuitenkin yhteinen toive ja pitkään haluttu.
Kommentit (236)
Vierailija kirjoitti:
No eiköhän vauva-arki ole kaikille pettymys aina. Sitä on vaan hirveän vaikea myöntää.
No ei todellakaan ole ollut pettymys. Neljä näky olleen sun kans samaa mieltä. Miksi se olisi pettymys? Ei meillä mitään odotuksia ollut lapsen suhteen. Toki meillä helpot, tyytyväiset vauvat. Vai voisiko sanoa, rakkauden täyteiset, tyytyväiset vauvat. Kun lapselle on läsnä, tarpeisiin vastataan, on arki sujuvaa. Minulla äitinä ei mennyt sormi suuhun. Olen nuoresta saakka ollut tekemisissä vauvojen ja lasten kanssa, myös ammattini tukee vanhemmuutta. Lapset ei mee hellällä, varmalla otteella rikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhemmaksi tulo on yksi isoimmista elämänmuutoksista, ei siinä ole mitään outoa, jos sopeutuminen tuntuu vaikealta aluksi. Mä olen äiti, ja mulla meni pari vuotta tottua muuttuneeseen elämään, vaikkei mitään epärealistisia kuvitelmia ollutkaan. 10 viikkoa on tosi lyhyt aika. Toki ei se niinkään voi pidemmän päälle mennä, että toinen joutuu tukemaan toista niin ettei itselle jää ollenkaan lepohetkeä tai tilaa, jos siis vanhempia on tosiaan kaksi.
Neuvolapsykologille?
j
Jäin miettimään AP:ta. Oletteko pariskuntana yksin, ilman läheisiä (isovanhempia, sisaruksia) tai yhteisiä ystäväpariskuntia? Luulisi tuolta löytyvän tukea tai ainakin jonkinlaista kannanottoa "pakoilevaan" isään. Jos ystävät ovat vain biletuttuja eikä heillä perheitä, niin yksinhän sitä sitten jää. Ja jos vanhemmat/sisarukset kaukaisia, ei heiltäkään tukea saa. Oma poikani sai perheenlisäystä kaksi vuotta sitten, nyt uusin tuli. Hänellä on myös ajan kanssa tiukkaa, koska yrittäjä. Mutta pyrkii auttamaan. Toteaa entisen urheilijan äänellä:" Nyt panos kotiin , ja joskus helpottaa". Tietty hänellä on tukena sisar puolisoineen, bonussisar, me isovanhemmat ja myös lapsiperheellisiä ystäväperheitä, jotka painivat ihan samojen juttujen kanssa. Bilekutsuja ei tule kuin kerran pari vuodessa ja ööh, omat treenitkin ovat vähän tauolla. Kaikkea ei ehdi ja se pitää myöntää.Miniällä omat ystävänsä, joilla myös vaippakansaa. Siellä pääsee tuulettamaan päätään...
Toivon, AP, että sinulla olisi myös tällaisia verkostoja. Kaikkea hyvää, jokainen päivä tuo uusia kehitysihmeitä noilla pienillä :-)
Tärkeä asia vauvan hoidosta:
Vauvahan ei ymmärrä sitä, mikä myrsky vanhemman mielessä voi myllertää. Vauva tai edes pieni lapsi ei ymmärrä esimerkiksi sarkasmia tai esittämistä. Riittää, että vanhempi hoitaa ja hoivaa hellästi. Mä saatoin esimerkiksi todella väsyneenä tai vihaisena hyräillä lempeästi vauvalle tai puhua rauhallisella äänellä lasta sylitellessäni, vaikka kihisin kiukusta. Lapselle olennaisinta on se vanhemman antama hoiva, ei se vanhemman sisällä oleva fiilis.
Eli reippaasti nyt vaan se vauva isälleen hoidettavaksi välillä, vaikka isää ketuttaisi. Aikuisen ei kuulu purkaa tunnetiloja lapseensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onpas nyt omituisesti saatu feminismi ja sun muut tähän soppaan mukaan. En kyllä itse katselisi miestä, joka vaan lähinnä voivoittelee ja harrastelee omia juttujaan, ja turhautuu vaipanvaihtoon niin, että joka kerta saa olla huolissaan että mitä se mies nyt änkyröi sen vaipan ja vauvan kanssa. Ei ole ainakaan feministi tämä mies :D Miehen oikeudet ja silleen, pitää saada iskän levätä, kun vaipanvaihto väsyttää ja ottaa päähän, kun lapsi ei ole vaan hiljaa kuin nukku. Äitihän se kyllä jaksaa vaikka mitä touhuta huutavan vauvan kanssa perse revenneenä kuin pyhimys :D
Tottakai, koska hoivavietti. Jeesus mitä paskaa.
Siis millä perusteella ihmissuvun hengissä pitänyt hoivavietti olisi paskaa? Silläkö, että jotkut nykymaailman vaistoistaan vieraantuneet naiset haluaa sen kieltää. Ei se ole teiltä pois, jos jotlkut naiset, aika monet vielä, osaa hoivata ja olla helliä ja lempeitä.
Siis millä perusteella ihmissuvun hengissä pitänyt hoivavietti olisi paskaa? Silläkö, että jotkut nykymaailman vaistoistaan vieraantuneet naiset haluaa sen kieltää. Ei se ole teiltä pois, jos jotlkut naiset, aika monet vielä, osaa hoivata ja olla helliä ja lempeitä.
Paakaa on se, että hoivavietin nimissä toinen sukupuoli on aikanaan vetäytynyt vauvan- ja lapsenhoidosta jättäen toiselle tuplatyötaakan palkkatyön lisäksi. Eihän se mukavaa ole, mutta tehtävä se on, ilman selityksiä. Vapaalipun osto selittelyllä on paskaa.
Mulla on siis jo vanhemman ihmisen näkökulma, ei ollut veluus mikään todellinen vaihtoehto Suomessakaan naisille vielä joku aika sitten. Nythän normilapsia ei enää synny ja syntyvyys on laskenut sinne,.missä se olisi muutenkin ollut ilman vahvaa normia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Istukaa alas ja jutelkaa ihan rehellisesti. Mies myös lääkäriin. Vauvavuosi on harvalle parisuhteelle mitään herkkua, siihen kannattaa suhtautua niin, että se menee ohi vuodessa, ja sitten jäon jo jotain muuta. Koko ajan tulee jotain muuta. Se loputon lista hommia on omien korvien välissä, ja lyhenee vain tekemällä. Lapsiperheeltähän se ei lopu ja aikuisten keskinäiseen vapaaseen löllöttelyy pääsee lopullisesti vasta sitten, kun se lapsi on maailmalla. Jostakin ammattiavusta olisi varmaan hyötyä asennemuutoksessa, sellaista tarvitaan. Ei se ole helppoa, mutta onneksi se on edes ajoittain hauskaa.
Minkähän ikäinen tämä kovin epäkypsältä aikuiselta vaikuttava isä oikein on? Onko hän hyvin nuori vai onko kaavoihinsa kangistunut ja lähempänä viittäkymppiä? Vauva-arki on joskus erilaista kuin joku on etukäteen kuvitellut. Niin se on joillekin naisillekin. Olen kuullut useamman naisen kertovan, että hän ei ensimmäisinä päivinä lapsen syntymän jälkeen tuntenut erityisen voimakasta onnen tunnetta. Monille se tulee vähän myöhemmin, kun elämä asettuu kohdalleen. Ulkopuolinen kyllä vähäsen huolestuu Ap:n pienen perheen tilanteesta. Toivotaan, että kaikki käy hyvin. En ehkä uskaltaisi jättää lasta yksin miehen kanssa niin kauan, kun lapsi on imeväinen. Olisiko se turvallista?
Vierailija kirjoitti:
Naiset poikivat lisää ja lisää vaikka valmiiksi ylikansoitetulle saastuneelle pallolle kuolemaan, ja miehet tekevät tarpeensa emättimeen ilman kortsua vaikkeivat lapsia halua.
Pelkkiä vaistojemme orjuuttamia elukoita me olemme kaikki tyynni.
Miten joku voi puhua noin rumasti luonnollisesta asiasta ja lastensaamisesta? Meidän maassamme on niin vähän asukkaita, että maapallon liikaväestö ei todellakaan ole meidän syytämme. Me emme saastuta tai kuluta niin paljoa, että se maailmaa hetkauttaisi. Surkeimmassa asemassa olevat suomalaiset kuluttavat minimaalisen vähän ja tässä asutaan sentään kylmässä ja pimeässä maassa maailman laidalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isille pitää antaa heti vastuuta, siten kiintyvät vauvaan. Pumppaat maitoa ja lähdet johonkin ensin vaikka elokuviin. Ja vaikka kaverille yöksi , niin että isä vauvavastuussa. Näin on toimittu lähipiirissäni ja isät hoitavat vauvaa /taaperoa ihan tasavertaisesti äidin kanssa.
Ei 10-viikkoista kyllä jätetä jonkun oman kivan vuoksi yöksi isälle. Itse en ainakaan näin tekisi, ellei olisi aivan pakko.
En uskaltaisi jättää pienokaista sellaisen miehen hoiviin, jota Ap kuvaili aloituksessa. Siinä voi käydä pahasti. Tai ehkä olen lukenut vääränlaisia uutisia viime aikoina. On ollut useita juttuja, miten joku mies on laiminlyönyt pientä lasta tai aktiivisesti aiheuttanut tälle vakavaa haittaa. Jossain Euroopan maassa mies katseli urheiluottelua ja sillä aikaa taapero putosi uima-altaaseen kohtalokkain seurauksin. Jossain toisessa perheessä oletettavasti nuori isä oli hermostunut vauvan itkuun ja käynyt käsiksi.
Vierailija kirjoitti:
Anna miehen levätä hetki. Miehellä on varmaan muutakin tekemistä, kun hoitaa lasta joka kuuluu naisen työhön.
Onko tämä teksti peräisin 400-luvulta vai 1500-luvulta vai 1800-luvun lopulta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika erikoista, jos aikuinen mies ei kestä paria vuotta kurjuutta. Vauva-aika kuitenkin kestää yleensä maksimissaan sen verran. Itse olen miehenä joutunut kestämään paljon pidempiäkin aikoja kurjuutta tässä elämässä ja silti vaan porskutetaan eteen päin.
Siis ap:n mies suri sitä, että ei ole osannut nauttia vauva-ajasta. Se on eri asia kuin "kurjuus". Mies tuntee, että on sivullinen.
Eikä vauva-aika kestä kahta vuotta - herra siitä varjelkoon! Vaan vuoden, sitten alkaa taaperoaika. Juridisesti vauva on alle 12 kk.
Taaperoaika vaan on paljon raskaampaa kuin vauva-aika, koska vauva pysyy paikallaan, taapero ei. Silloin lapsi on työläimmillään: ei ymmärrä mitään vaaroista mutta menee vaan. Vauva-aika on pelkkää autuutta verrattuna taaperon perässä juoksemiseen. Siinä vaiheessa onkin isän parempi astua enemmän lapsen hoitamiseen. :) Kaksivuotiaana ainakin poikalapsi alkaa ollakin aika lailla isän perään.
Imetys tekee sen eron imeväisvauvan hoitamisessa, että miehen on vaikeampaa esim. rauhoitella lasta.
Ilmeisesti kaikki täällä, jotka vaativat miehiä osallistumaan imettämiseen tuttipullolla, ovat luopuneet itse imettämisestä aika varhain. Toki se antaa naiselle enemmän vapautta, kun syöttämisen voi ulkoistaa.
Mutta itse en ikinä olisi luopunut siitä yhteisestä ajasta, jonka imettäminen antoi vauvan kanssa. Kyllä miehen piti vain niellä se, että hän ei siinä vaiheessa voinut olla yhtä tärkeä vauvalle kuin minä olin. Imetyksen loputtua vuoden tienoilla hän astui enemmän hoitovastuuseen.
Tämähän on lajityypillinen tapa hoitaa imeväistä: emo hoitaa. Toki mies voi vaihtaa vaippaa ja sylittää, hyssyttää jne. Huolehtia vaimon hyvinvoinnista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tärkeä asia vauvan hoidosta:
Vauvahan ei ymmärrä sitä, mikä myrsky vanhemman mielessä voi myllertää. Vauva tai edes pieni lapsi ei ymmärrä esimerkiksi sarkasmia tai esittämistä. Riittää, että vanhempi hoitaa ja hoivaa hellästi. Mä saatoin esimerkiksi todella väsyneenä tai vihaisena hyräillä lempeästi vauvalle tai puhua rauhallisella äänellä lasta sylitellessäni, vaikka kihisin kiukusta. Lapselle olennaisinta on se vanhemman antama hoiva, ei se vanhemman sisällä oleva fiilis.
Eli reippaasti nyt vaan se vauva isälleen hoidettavaksi välillä, vaikka isää ketuttaisi. Aikuisen ei kuulu purkaa tunnetiloja lapseensa.
Lapselle olennaisinta on se vanhemman antama hoiva, ei se vanhemman sisällä oleva fiilis.
Lapsi kyllä vaistoaa aikuisen mielentilan, eivät he ole puusta, vaan hyvin herkkiä olentoja.
Vierailija kirjoitti:
Imetys tekee sen eron imeväisvauvan hoitamisessa, että miehen on vaikeampaa esim. rauhoitella lasta.
Ilmeisesti kaikki täällä, jotka vaativat miehiä osallistumaan imettämiseen tuttipullolla, ovat luopuneet itse imettämisestä aika varhain. Toki se antaa naiselle enemmän vapautta, kun syöttämisen voi ulkoistaa.
Mutta itse en ikinä olisi luopunut siitä yhteisestä ajasta, jonka imettäminen antoi vauvan kanssa. Kyllä miehen piti vain niellä se, että hän ei siinä vaiheessa voinut olla yhtä tärkeä vauvalle kuin minä olin. Imetyksen loputtua vuoden tienoilla hän astui enemmän hoitovastuuseen.
Tämähän on lajityypillinen tapa hoitaa imeväistä: emo hoitaa. Toki mies voi vaihtaa vaippaa ja sylittää, hyssyttää jne. Huolehtia vaimon hyvinvoinnista.
Ja osa näistä kertonut myös imettäneen pitkään. Minä imetin 8kk. Minun mieheni antoi minun nukkua yöllä. Lapsi heräsi kerran yössä syömään. Söi lypsettyä maitoa pullosta. Ei ole vaikuttanut minun ja lapsen väleihin millään lailla. Olemme hyvin läheisiä. Mieheni halusi myös kylvettää lapsen, ylipäätänsä olla läsnä lapselle. En tarvinnut miestäni pitämään kummemmin huolta minusta. Minä jaksoin ja voin hyvin. Nyt ymmärrän, kun joissakin ketjuissa keskustellaan siitä, miten mies jätetään vauva-arjen ulkopuolelle.
Se miten sinä toimit, miten koet itsesi äitinä, puolisona, ei toisin toimiva ole yhtään huonompi puoliso tai etäisyyttä lapseensa luova äiti.
"En uskaltaisi jättää pienokaista sellaisen miehen hoiviin, jota Ap kuvaili aloituksessa. Siinä voi käydä pahasti. Tai ehkä olen lukenut vääränlaisia uutisia viime aikoina. On ollut useita juttuja, miten joku mies on laiminlyönyt pientä lasta tai aktiivisesti aiheuttanut tälle vakavaa haittaa."
Harvinaisia tapauksia nuo silti ovat. Se että jättää lapset kahden hieman vastahakoisen miehen kanssa ei aiheuta yhtään todellista vaaraa 99,99 prosentin todennäköisyydellä.
Vierailija kirjoitti:
Imetys tekee sen eron imeväisvauvan hoitamisessa, että miehen on vaikeampaa esim. rauhoitella lasta.
Ilmeisesti kaikki täällä, jotka vaativat miehiä osallistumaan imettämiseen tuttipullolla, ovat luopuneet itse imettämisestä aika varhain. Toki se antaa naiselle enemmän vapautta, kun syöttämisen voi ulkoistaa.
Mutta itse en ikinä olisi luopunut siitä yhteisestä ajasta, jonka imettäminen antoi vauvan kanssa. Kyllä miehen piti vain niellä se, että hän ei siinä vaiheessa voinut olla yhtä tärkeä vauvalle kuin minä olin. Imetyksen loputtua vuoden tienoilla hän astui enemmän hoitovastuuseen.
Tämähän on lajityypillinen tapa hoitaa imeväistä: emo hoitaa. Toki mies voi vaihtaa vaippaa ja sylittää, hyssyttää jne. Huolehtia vaimon hyvinvoinnista.
Olet hyvin syyllistävä puheissasi. Vaikutat hyvin itsekeskeiseltä ihmiseltä. Miksi olet noin ehdoton ja toisen toimintaa tyrmäävä?
Eläinkunnassa on emo, joka imettää, hoivaan voi osallistua isäkin, mutta syöttöön ei.
Nyt on jokseenkin mennyt eväät sekaisin, kun ihmistä eläimeen vertaat!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies ei rakasta omaa lastaan.
Mies ei rakasta ns puolisoaan. Teatteria. Kulissia.
Mies haluaa pornoa. Visvaa, eritteitä, kuolaa, pakottamista tai alistamista, kusta suuhun tai paskaleikkejä.
Miehen tunne-elämä sijaitsee terskan päässä. Tunne-elämä ilmentyy noin 2-3 minuuttia kerrallaan.
Tällaista se oikeasti on 99%:lla miehistä. Osa sitten aikuistuu viisikymppisinä, mutta osa ei vielä silloinkaan. Onneksi en perustanut perhettä ja valitsin sinkkuuden.
N58
Kummallisia miehiä tunnet jos 99% tuntemistasi miehistä on tuollaisia. Itse en tunne yhtään. Mutta todella monta hyvää ja osallistuvaa isää ja rakastavaa puolisoa.
Alue: Aihe vapaa
Tällaista se oikeasti on 99%:lla miehistä. Osa sitten aikuistuu viisikymppisinä, mutta osa ei vielä silloinkaan. Onneksi en perustanut perhettä ja valitsin sinkkuuden.
N58