Lue keskustelun säännöt.
Miehen pettymys vauva-arkeen
10.08.2025 |
Meillä 10 viikon ikäinen esikoinen ja mies huokailee elämäänsä. On surullinen, ettei ole tähän mennessä osannut nauttia vauva-arjesta vaan haluaisi lapsen jo olevan iso. Jatkuvat toistuvat askareet myös kuormittavat. Olen pyrkinyt tukemaan tsemppaamalla ja että on ok olla nauttimatta. Mies käy myös töissä puolet viikosta ja on palannut harrastuksiensa pariin. Miten saisin meille parempaa perhe-elämää luotua? Vai tätä miehen pettymystä on tiedossa seuraavat vuodet? Yhdessä on oltu 15 vuotta ja tiedän, että mies kaipaa yksin oloa jaksaakseen. Sitä olen parhaani mukaan hänelle koittanut antaa. Myös yöt on rauhoitettu niin että nukun itse vauvan kanssa toisessa huoneessa ja minulle tämä järjestely toimii.
Toinen puoli minusta haluaa tukea miestä. Toinen taas alkaa olla kypsä ja toivoo, että mies jotenkin kasvaisi isän rooliinsa eikä haikailisi meidän entistä arkea. Lapsi oli kuitenkin yhteinen toive ja pitkään haluttu.
Kommentit (236)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies ei rakasta omaa lastaan.
Mies ei rakasta ns puolisoaan. Teatteria. Kulissia.
Mies haluaa pornoa. Visvaa, eritteitä, kuolaa, pakottamista tai alistamista, kusta suuhun tai paskaleikkejä.
Miehen tunne-elämä sijaitsee terskan päässä. Tunne-elämä ilmentyy noin 2-3 minuuttia kerrallaan.
Tällaista se oikeasti on 99%:lla miehistä. Osa sitten aikuistuu viisikymppisinä, mutta osa ei vielä silloinkaan. Onneksi en perustanut perhettä ja valitsin sinkkuuden.
N58
Mulle osu se 1%.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies ei rakasta omaa lastaan.
Mies ei rakasta ns puolisoaan. Teatteria. Kulissia.
Mies haluaa pornoa. Visvaa, eritteitä, kuolaa, pakottamista tai alistamista, kusta suuhun tai paskaleikkejä.
Miehen tunne-elämä sijaitsee terskan päässä. Tunne-elämä ilmentyy noin 2-3 minuuttia kerrallaan.
Tällaista se oikeasti on 99%:lla miehistä. Osa sitten aikuistuu viisikymppisinä, mutta osa ei vielä silloinkaan. Onneksi en perustanut perhettä ja valitsin sinkkuuden.
N58
Mulle osu se 1%.
Saa sitä vaihtaakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika erikoista, jos aikuinen mies ei kestä paria vuotta kurjuutta. Vauva-aika kuitenkin kestää yleensä maksimissaan sen verran. Itse olen miehenä joutunut kestämään paljon pidempiäkin aikoja kurjuutta tässä elämässä ja silti vaan porskutetaan eteen päin.
Siis ap:n mies suri sitä, että ei ole osannut nauttia vauva-ajasta. Se on eri asia kuin "kurjuus". Mies tuntee, että on sivullinen.
Eikä vauva-aika kestä kahta vuotta - herra siitä varjelkoon! Vaan vuoden, sitten alkaa taaperoaika. Juridisesti vauva on alle 12 kk.
Taaperoaika vaan on paljon raskaampaa kuin vauva-aika, koska vauva pysyy paikallaan, taapero ei. Silloin lapsi on työläimmillään: ei ymmärrä mitään vaaroista mutta menee vaan. Vauva-aika on pelkkää autuutta verrattuna taaperon perässä juoksemiseen. Siinä vaiheessa onkin isän parempi astua enemmän lapsen hoitamiseen. :)&
Eli olet äiti, joka herättää isän viimeistään kun lapsi on vuoden tai kaksi?!
Vierailija kirjoitti:
Tuo vaihe menee kyllä ohitse, usko mua:) Eräs mun tuttavamies avautui mulle lapsensa syntymän jälkeen, että on kauhuissaan siitä, ettei tunne mitään vauvaa kohtaan ja kaipaa elämää ennen häntä. Kun tenava oli taaperoikäinen, sama mies oli täysin muuttunut noista ajoista. Hän sanoi antavansa vaikka henkensä, jos sillä tavalla voisi pelastaa lapsen, josta olikin yllättäen tullut hänen elämänsä keskipiste.
Sama meillä, vaimo ei enää kiinnosta. Rooli muuttui.
"Ilmeisesti kaikki täällä, jotka vaativat miehiä osallistumaan imettämiseen tuttipullolla, ovat luopuneet itse imettämisestä aika varhain. Toki se antaa naiselle enemmän vapautta, kun syöttämisen voi ulkoistaa."
Eihän se sitä tarkoita. Itseltäni ainakin tuli niin hyvin maitoa että lypsin sitä talteen jolloin mies pystyi välillä syöttämään vauvaamme pullosta mutta siis rintamaidolla. En siis luopunut imettämisestä mutta mies saattoi ottaa vaikka osan yösyötöistä välillä niin että minä sain nukkua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika erikoista, jos aikuinen mies ei kestä paria vuotta kurjuutta. Vauva-aika kuitenkin kestää yleensä maksimissaan sen verran. Itse olen miehenä joutunut kestämään paljon pidempiäkin aikoja kurjuutta tässä elämässä ja silti vaan porskutetaan eteen päin.
Siis ap:n mies suri sitä, että ei ole osannut nauttia vauva-ajasta. Se on eri asia kuin "kurjuus". Mies tuntee, että on sivullinen.
Eikä vauva-aika kestä kahta vuotta - herra siitä varjelkoon! Vaan vuoden, sitten alkaa taaperoaika. Juridisesti vauva on alle 12 kk.
Taaperoaika vaan on paljon raskaampaa kuin vauva-aika, koska vauva pysyy paikallaan, taapero ei. Silloin lapsi on työläimmillään: ei ymmärrä mitään vaaroista mutta menee vaan. Vauva-aika on pelkkää autuutta verrattuna taaperon perässä juoksemiseen. Siinä vaiheessa onkin isän parempi astua enemmän lapsen hoitamiseen. :)&
Miksi isä ei saisi kokea sitä vauva-ajan autuutta?
Vierailija kirjoitti:
Imetys tekee sen eron imeväisvauvan hoitamisessa, että miehen on vaikeampaa esim. rauhoitella lasta.
Ilmeisesti kaikki täällä, jotka vaativat miehiä osallistumaan imettämiseen tuttipullolla, ovat luopuneet itse imettämisestä aika varhain. Toki se antaa naiselle enemmän vapautta, kun syöttämisen voi ulkoistaa.
Mutta itse en ikinä olisi luopunut siitä yhteisestä ajasta, jonka imettäminen antoi vauvan kanssa. Kyllä miehen piti vain niellä se, että hän ei siinä vaiheessa voinut olla yhtä tärkeä vauvalle kuin minä olin. Imetyksen loputtua vuoden tienoilla hän astui enemmän hoitovastuuseen.
Tämähän on lajityypillinen tapa hoitaa imeväistä: emo hoitaa. Toki mies voi vaihtaa vaippaa ja sylittää, hyssyttää jne. Huolehtia vaimon hyvinvoinnista.
En lukenut yhtäkään viestiä, jossa äidit olisivat vaatineet isää ruokkimaan pullosta. Olen hämmentynyt sinun hyökkäävästä ja tuomitsevasta viestistäsi. Tuo, että miehesi piti vain niellä! Eli omit lapsesi täysin itsellesi, imetyksen varjolla. Eikö lapsesi isä saanut kylvettää, pitää sylissä, helliä, hoivata lasta? Loppuu sanat!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies ei rakasta omaa lastaan.
Mies ei rakasta ns puolisoaan. Teatteria. Kulissia.
Mies haluaa pornoa. Visvaa, eritteitä, kuolaa, pakottamista tai alistamista, kusta suuhun tai paskaleikkejä.
Miehen tunne-elämä sijaitsee terskan päässä. Tunne-elämä ilmentyy noin 2-3 minuuttia kerrallaan.
Tällaista se oikeasti on 99%:lla miehistä. Osa sitten aikuistuu viisikymppisinä, mutta osa ei vielä silloinkaan. Onneksi en perustanut perhettä ja valitsin sinkkuuden.
N58
Mulle osu se 1%.
Saa sitä vaihtaakin.
No lue, mitä se 99% piti sisällään 😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Ilmeisesti kaikki täällä, jotka vaativat miehiä osallistumaan imettämiseen tuttipullolla, ovat luopuneet itse imettämisestä aika varhain. Toki se antaa naiselle enemmän vapautta, kun syöttämisen voi ulkoistaa."
Eihän se sitä tarkoita. Itseltäni ainakin tuli niin hyvin maitoa että lypsin sitä talteen jolloin mies pystyi välillä syöttämään vauvaamme pullosta mutta siis rintamaidolla. En siis luopunut imettämisestä mutta mies saattoi ottaa vaikka osan yösyötöistä välillä niin että minä sain nukkua.
Kuten aiemmin sanoin, 90-luvulla ja edelleenkin, varoitetaan pulloruokinnan haitoista kuten siitä, että vauva alkaa hylkiä rintaa, koska pullosta saa ravinnon vähemmällä vaivalla. Minusta pulloruokinta tuntui keinotekoiselta ja työläältä, eikä yösyötöt väsyttäneet, koska nukutin vauvaa vieressä ja tuskin heräsin imetykseen, rinta vain suuhun.
Jos pulloruokkii laajemmin, kannattaa huolehtia ihokontaktista eli isältä paita pois tuttipullo-"imetyksen" ajaksi.
"Myös pulloruokitun vauvan kohdalla käy helposti niin, ettei päätä ja käsiä lukuun ottamatta puettu vauva saa suoraa ihokontaktia kuin ohikiitäviä hetkiä esimerkiksi vaipanvaihdon ja kylvyn yhteydessä. Koska pulloruokinnassa vauvan kasvoja ei koske äidin rinta, vaan silikoninen pullotutti, vanhempien olisi erityisen olennaista korvata kosketus muuten."
https://kiintymysvanhemmuus.fi/lapsentahtinen-pulloruokinta/
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Imetys tekee sen eron imeväisvauvan hoitamisessa, että miehen on vaikeampaa esim. rauhoitella lasta.
Ilmeisesti kaikki täällä, jotka vaativat miehiä osallistumaan imettämiseen tuttipullolla, ovat luopuneet itse imettämisestä aika varhain. Toki se antaa naiselle enemmän vapautta, kun syöttämisen voi ulkoistaa.
Mutta itse en ikinä olisi luopunut siitä yhteisestä ajasta, jonka imettäminen antoi vauvan kanssa. Kyllä miehen piti vain niellä se, että hän ei siinä vaiheessa voinut olla yhtä tärkeä vauvalle kuin minä olin. Imetyksen loputtua vuoden tienoilla hän astui enemmän hoitovastuuseen.
Tämähän on lajityypillinen tapa hoitaa imeväistä: emo hoitaa. Toki mies voi vaihtaa vaippaa ja sylittää, hyssyttää jne. Huolehtia vaimon hyvinvoinnista.
En lukenut yhtäkään viestiä, jossa äidit olisivat vaatineet isää ruokkimaan pullosta.
Niin, mitä naiset oikein haluavat mieheltä vastasyntyneen isänä? Että mies pystyisi samaan kuin äiti?
Pointtini oli se, että imeväisikäistä vauvaa ei mies pysty rauhoittelemaan samalla tavalla kuin imettävä äiti, jonka äänen ja tuoksun vauva tunnistaa jo heti synnyttyään, on todettu. Siksi äiti ei voi jättää parikuukautista vauvaa tuntia, paria kauemmaksi aikaa isän hoiviin imetyshetken jälkeen, jos ei pulloa ja muovituttia oteta avuksi. Itse halusin "alistua" tähän biologiseen riippuvaisuuteen ilman muovin apua.
Ehdotin aiemmin, että isä voi kanniskella vauvaa kun sillä on mahanpuruja syönnin jälkeen, nukuttaa sitä rinnan päällä vaikka televisiota katsellessa, kommunikoida sen kanssa juttelemalla, kylvettää sitä. Isälle on paljon mahdollisuuksia niinä hetkinä, kun vauva on tyytyväinen. En siis ole ehdottanut, että isän pitäisi tulla kuvioon vasta kun lapsi on kaksivuotias.
Tällainen keskustelu on loputtomasti täynnä väärinymmärryksiä ja loukkaantumisia, tahallisia ja tahattomia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voikohan miehesi olla autistinen? Kuulostaa vähän siltä, ja siten kuormittuu normaalia enemmän muutoksesta, eikä osaa nauttia yhtään 🤔
Vierailija kirjoitti:
Miten kukaan voi ajatella toisen puolesta, miten se vauvan tulo elämään vaikuttaa. Se, miten itse on kokenut, ei ole sama kokemus toiselle. Hirveä taistelutanner, voiko imetys, rakkaus, vanhemmuus olla nautinto tai vähemmän nautinto. Se miten toinen toimii, se vauva kasvaa siihen. Ei teistä kukaan tiedä lasten ja vanhempien välisestä tunnesiteestä sitä, onko imetetty vaiko ei tai minkä aikaa. Miettikää ny järjellä.
Miten niin imetyksellä ei olisi vaikutusta esim. vauvan tapaan rentoutua? Siihen miten vauva kokee läheisyyden jne. On tietysti ikävä, että kaikki naiset eivät pysty imettämään, mutta sen takia ei pitäisi vähätellä imetyksen merkitystä.
Jos pulloruokkii, kannattaa laittaa erityistä painoa ihokosketukselle, mutta yleensä ihmiset näyttävät ruokkivan lapsiaan tuttipullolla aika mekaanisesti.
Kannattaisi äidin pulloruokkia varsinkin alkuvaiheessa niin, että lapsi on vasten hänen alastonta yläkehoaan, niin imetystilanteen vaikutelma vauvalle on mahdollisimman luonnonmukainen ja myös äiti bondaa paremmin vauvaan, ihokosketus herättää myös äidin hoivahormoneja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän feminismi tavallaan liittyy ap:n ongelmaan. Nykyisin naisella on oikeus sanoa, että en jaksa hoitaa lasta ja odottaa miestä täysivaltaisena isänä avuksi. Jos ei näin käy niin mies lähtee vaihtoon tai nainen toteaa hoitavansa lapsen mieluummin yksin ilman mieslasta.
Tässä näkyy tämä feministinen ymmärtämätön asenne miehen ja naisen erilaisuutta kohtaan. nykyinen uusfeminismi nimenomaan promotoi miehen ja naisen samanlaisuutta, vastoin kaikkea sitä, mitä aivoista ja hormoneista nykyään tiedetään.
Esim. naisen paksumpi aivokurkiainen ja oksitosiinieritys tekevät hänestä paremman hoivaajan kuin mies on. Sori siitä. Poikkeuksia tietysti on, feminiinisiä miehiä tai naisia, joiden oksitosiinieritys ei ole kovin suurta, ja hoivaan tarvittava herkkyys ei silloin myöskään ole suurta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Imetys tekee sen eron imeväisvauvan hoitamisessa, että miehen on vaikeampaa esim. rauhoitella lasta.
Ilmeisesti kaikki täällä, jotka vaativat miehiä osallistumaan imettämiseen tuttipullolla, ovat luopuneet itse imettämisestä aika varhain. Toki se antaa naiselle enemmän vapautta, kun syöttämisen voi ulkoistaa.
Mutta itse en ikinä olisi luopunut siitä yhteisestä ajasta, jonka imettäminen antoi vauvan kanssa. Kyllä miehen piti vain niellä se, että hän ei siinä vaiheessa voinut olla yhtä tärkeä vauvalle kuin minä olin. Imetyksen loputtua vuoden tienoilla hän astui enemmän hoitovastuuseen.
Tämähän on lajityypillinen tapa hoitaa imeväistä: emo hoitaa. Toki mies voi vaihtaa vaippaa ja sylittää, hyssyttää jne. Huolehtia vaimon hyvinvoinnista.
En lukenut yhtäkään viestiä, jossa äidit olisivat vaatineet isää ruokkimaan pullosta.
. Tuo, että miehesi piti vain niellä! Eli omit lapsesi täysin itsellesi, imetyksen varjolla. Eikö lapsesi isä saanut kylvettää, pitää sylissä, helliä, hoivata lasta? Loppuu sanat!
Ymmärsit totaalisen väärin. Totta kai mieheni sai pitää lasta sylissä, helliä, kylvettää jne.
Kirjoitin: "Kyllä miehen piti vain niellä se, että hän ei siinä vaiheessa voinut olla yhtä tärkeä vauvalle kuin minä olin."
Sinä luit sen: "omit lapsen täysin itsellesi". Miksi tulkitsit tekstini noin virheellisesti? Katsotko kaikkea ideologian läpi?
En ollut kertonut mitään perheemme käytännöistä. Sinä oletit. Liian hätäisesti, liian vähäisen tiedon varassa. Jopa aggressiivisesti.
On itsestäänselvää, että imettävä äiti on lapselle tärkeämpi kuin isä. Edelleen, sori siitä! Jotkut haluavat "tasa-arvoistaa" isän siirtymällä pulloruokintaan tai käyttämällä sitä osittain. Itse olin tyytyväinen "rooliini" kasvualustana, ja puolustan naisen ja miehen lajityypillisiä ominaisuuksia. Vaikka emme ole eläimiä mielestäni, josta joku huomauttikin, juuri seksuaalisuuteen, synnytykseen ja vauvanhoitoon liittyvissä asioissa ihmisen mieli toimii syvällä vaistomaisella tasolla.
Miten kukaan voi ajatella toisen puolesta, miten se vauvan tulo elämään vaikuttaa. Se, miten itse on kokenut, ei ole sama kokemus toiselle. Hirveä taistelutanner, voiko imetys, rakkaus, vanhemmuus olla nautinto tai vähemmän nautinto. Se miten toinen toimii, se vauva kasvaa siihen. Ei teistä kukaan tiedä lasten ja vanhempien välisestä tunnesiteestä sitä, onko imetetty vaiko ei tai minkä aikaa. Miettikää ny järjellä.