Aiotko hoitaa omat vanhempasi / odotatko hoivaa lapsiltasi tulevaisuudessa?

Kuoleman kulttilaiset palstalla. Nämä lienee samoja, jotka liputtavat eutanasian puolesta, ettei tarvitsisi vanhempiaan hoitaa (tai itse jäädä hoidettavaksi).

Tottakai aion. En mä nyt mikään sivistymätön metsäläinen sentään ole, vaikka suomalainen olenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen suunnitellut perustavani yksityisen vaivaiskodin, johon sijoitan kaikki kontolleni laskeutuvat sukulaiseni. Niitä kun on enemmän kuin omat vanhemmat. Saavat siellä puuroa ja hernekeittoa, koska ei mun rahat enempään riitä ja riitelevät keskenään. oma lapseni ei valitettavasti tule hoitamaan minua vanhana, sillä on on pitkäaikaissairas ja luultavasti kuolee ennen minua.

Hauska ajatus. Mutta haluavatko kaikki sukulaisesi muuttaa sinne sinun vaivaiskotiin? 

Eihän nytkään vanhukselta kysytä, mihin hoivakotiin ja keiden kanssa haluaa vaan sinne menee,  mistä paikka sattuu löytymään  - eri -

Kyllä, jos on jo niin pahasti dementoitunut, ettei voi enää

Mutta silloin ei myöskään tarvitse omaistaan hoitamaankaan. 

Voi tarvita apua, vaikka ei olisi dementiaa. Vaikka ei olisi mitään varsinaisia sairauksia, vaan kuolisi lopulta ihan vain vanhuuteen (vanhuus-raihnaus-oireyhtymä), niin kyllä moni on loppua kohti hyvin väsynyt, nukkuu vain suurimman osan ajasta, ja tarvitsee apua esimerkiksi kodinhoitoon ja kaupassakäyntiin. 

Kyllä, ja anoppia myös.

M

Ne, joilla on varaa valita eivätkä halua osallistua iäkääntyvien vanhempiensa huolehtimiseen ja hoitoon tyytyvät vähempään perintöön tai käyttävät koko perintönsä hommaamalla vanhemmilleen niillä rahoilla palvelua, hoitoa, hoivaa tai asumis-ja hoitopaikan yksityisiltä palvelun tarjoajilta. Ne, jotka ovat ahneita ja  kärkkyvät perintöjä osallistuvat itse perintöosuuksiaan säästääkseen iääntyvien vanhempiensa huolehtimiseen ja hoivaan ja niin tekevät myös ne tunnolliset ja kiltit lapset, joille ei ole joka tapauksessa mitään perintöjä edes tulossakaan. Osa ikääntyvien vanhempien jälkeläisistä kääntää vain selkänsä ja loikkivat pakoon tilannetta jolloin yhteiskunnan on jotenkin hoiva ja hoito järjestettävä kuten yhteiskunta joutuu myös järjestämään varattomien yksinäistenkin ihmisten hoivan ja hoidon. Itse ajattelin käyttää vielä hyväkuntoisena ollessani kaikki varani elävään elämään ja jos jotain annettavaa jollekin on annan sen nyt  ja tyydyn sitten loppuvuosina sellaiseen huolenpitoon ja hoitoon mihin keskitason eläkkeeni riittää, lapsia ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Olen suunnitellut perustavani yksityisen vaivaiskodin, johon sijoitan kaikki kontolleni laskeutuvat sukulaiseni. Niitä kun on enemmän kuin omat vanhemmat. Saavat siellä puuroa ja hernekeittoa, koska ei mun rahat enempään riitä ja riitelevät keskenään.

oma lapseni ei valitettavasti tule hoitamaan minua vanhana, sillä on on pitkäaikaissairas ja luultavasti kuolee ennen minua.

 

No eihän sun omilla rahoillasi tarvitse heitä ruokkia. Otat heiltä tietysti maksun. 

Tähän se valtio hoitaa  -sosialismi on johtanut. Rikkinäisiin perheisiin, joissa ei haluta toisistaan huolehtia. 

Omat vanhempani kuolivat onneksi ns. saappaat jalassa eivätkä tarvinneet ulkopuolista hoivaa. Olen tänä syksynä jäämässä omaehtoiselle eläkkeelle ja ensimmäinen tehtäväni on laatia hoitotahto (eutanasia) ja tallentaa eutanasia-rahat jonnekin erilliselle tilille ja tehdä muut valmistelut että saan eutanasian Sveitsissä. En aio jäädä kenenkään riesaksi ja hoidettavaksi jos menen sellaiseen kuntoon etten pysty itse huolehtimaan itsestäni. Sitten teen kuolinsiivouksen ja sen jälkeen lähden maailmalle rilluttelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Ne, joilla on varaa valita eivätkä halua osallistua iäkääntyvien vanhempiensa huolehtimiseen ja hoitoon tyytyvät vähempään perintöön tai käyttävät koko perintönsä hommaamalla vanhemmilleen niillä rahoilla palvelua, hoitoa, hoivaa tai asumis-ja hoitopaikan yksityisiltä palvelun tarjoajilta. Ne, jotka ovat ahneita ja  kärkkyvät perintöjä osallistuvat itse perintöosuuksiaan säästääkseen iääntyvien vanhempiensa huolehtimiseen ja hoivaan ja niin tekevät myös ne tunnolliset ja kiltit lapset, joille ei ole joka tapauksessa mitään perintöjä edes tulossakaan. Osa ikääntyvien vanhempien jälkeläisistä kääntää vain selkänsä ja loikkivat pakoon tilannetta jolloin yhteiskunnan on jotenkin hoiva ja hoito järjestettävä kuten yhteiskunta joutuu myös järjestämään varattomien yksinäistenkin ihmisten hoivan ja hoidon. Itse ajattelin käyttää vielä hyväkuntoisena ollessani kaikki varani elävään elämään ja jos jotain annettavaa jolleki

Itse luovun ainakin perinnöstä vapaaehtoisesti. Aika on rahaa ja omaisuutta arvokkaampaa.

Vierailija kirjoitti:

Autan sen minkä pystyn, mutta jos pitää pakosta hoitaa kokonaan niin vero-% nollille ja minulle vanhempieni omaisuuden siirto. Ei niin, että valtio vie vanhempieni omaisuuden, maksan korkeat maksut saamatta mitään vastineeksi ja uhraan 10 % eliniästäni maksutta. Aika vtun huono diili olisi itselleni. Voimafantasioita noiden ukkojen höpinät, että pitäisi pakolla hoitaa ilmaiseksi. Se kaatuisi kuitenkin NAISTEN niskaan. Ei kiitos!

Itse en halua olla taakka, rahat löytyy tarvittaessa Sveitsin matkaan eli eutanasiaan. 

Vanhuksenhoidossa ei kyllä 10% riitä, hyvä jos 50% kun dementikko tms sairas kyseessä. 24/7 kuin vauvan kanssa paitsi että kestää vuosia

Toinen vanhempi kuoli vuosia sitten, toisen hoidin loppuun asti. Se oli raskasta, koska välimme olivat aina olleet hieman kireät. En halunnut toimittaa häntä laitokseen ja silloinen elämäntilanteeni mahdollisti vanhemman hoitamisen. Olen ylpeä itsestäni, mutta jokainen ei voi tehdä samoin. Pitkät välimatkat, omat lapset, mahdollinen kaltoinkohtelu omassa lapsuudessa... On paljon tilanteita, joissa ikääntyneen vanhemman hoito ei vain onnistu. 

Vierailija kirjoitti:

Tähän se valtio hoitaa  -sosialismi on johtanut. Rikkinäisiin perheisiin, joissa ei haluta toisistaan huolehtia. 

Kyse ei ole halusta vaan ajan, kunnon ja rahan riittämättömyydestä.

Itsekin olen jo kipusairas 65v enkä todellakaan pystyisi hoitamaan dementoitunutta tai liikuntakyvytöntä lähes 90v:tä. 

Vierailija kirjoitti:

En odota. Minulla on säästöjä, joilla aion ostaa palveluja kotiin, jos elän niin pitkään. 

Tulevaisuudessa palveluja ei välttämättä saa edes rahalla kun ei ole tekijöitä, ja lisäksi monella näkyy olevan aika ruusuinen kuva siitä, mitä esimerkiksi hoivapalvelut oikeasti maksaa itse kustannettuna.

Vierailija kirjoitti:

Tähän se valtio hoitaa  -sosialismi on johtanut. Rikkinäisiin perheisiin, joissa ei haluta toisistaan huolehtia. 

Pitäisikö esimerkiksi insestin uhrin hoitaa ihmistä, joka häntä on hyväksikäyttänyt? Pitääkö työssäkäyvän ja perheellisen ihmisen muuttaa jossain 500 km päässä asuvan vanhemman nurkkiin tätä hoitamaan? Vai pitääkö mummo roudata kodistaan vantaalaisen kerrostalokolmion eteiseen asumaan? Antaako työnantaja palkallista vapaata hoivavelvollisuuksien takia? Vai oletetaanko, että naiset ottavat kiltisti taloudellisen tappion tästäkin kontolleen? Kustannetaanko kaikille kansalaisille pikakurssi koskien esim. muistisairaan tai kuolevan hoitoa? Saa suorittaa. 

Vierailija kirjoitti:

Kuoleman kulttilaiset palstalla. Nämä lienee samoja, jotka liputtavat eutanasian puolesta, ettei tarvitsisi vanhempiaan hoitaa (tai itse jäädä hoidettavaksi).

Uskon, että tulevaisuudessa iso osa vanhuksista lähtee eutanasian kautta omasta tahdostaan. Tätä toivon myös itsellenikin sitten, jos niin pitkälle päästään. Elämä on niin lyhyt, että en halua pilata sitä lasteni osalta jäädessäni taakaksi heille, kun ovat vielä suht nuoria ja virkeitä ja omakin elämä elettävänä. Haluan myös säästää itse turhilta kivuilta ja kärsimykseltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En odota. Minulla on säästöjä, joilla aion ostaa palveluja kotiin, jos elän niin pitkään. 

Tulevaisuudessa palveluja ei välttämättä saa edes rahalla kun ei ole tekijöitä, ja lisäksi monella näkyy olevan aika ruusuinen kuva siitä, mitä esimerkiksi hoivapalvelut oikeasti maksaa itse kustannettuna.

Joo siis tämä "maksan rahalla" paljastaa, että ihminen ei ymmärrä ollenkaan, mistä puhutaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen suunnitellut perustavani yksityisen vaivaiskodin, johon sijoitan kaikki kontolleni laskeutuvat sukulaiseni. Niitä kun on enemmän kuin omat vanhemmat. Saavat siellä puuroa ja hernekeittoa, koska ei mun rahat enempään riitä ja riitelevät keskenään.

oma lapseni ei valitettavasti tule hoitamaan minua vanhana, sillä on on pitkäaikaissairas ja luultavasti kuolee ennen minua.

 

No eihän sun omilla rahoillasi tarvitse heitä ruokkia. Otat heiltä tietysti maksun. 

Oletat että heillä olisi, mistä ottaa.

En ja en. Jouduin jo vuosituhannen vaihteessa sairastuttuani nivelreumaan luopumaan sairaanhoitajan työstä ja vaihtamaan alaa. Sillä ei ole merkitystä, onko potilaita yksi vai kymmenen. Jos ei pysty, niin ei pysty. Äidilläni oli pitkälle edennyty muistisairaus, mutta jalat toimi kuin Lasse Virenillä. Monesti jouduin etsimään äitiä tuolta kaduilta. Joskus äiti tuli mua pihalla vastaan ja kun vein äidin takaisin kotiinsa, isä ei ollut edes huomannut, ttä äiti oli häippässyt. Hommasin heille hälyttimet ulko-oviin ja sen jälkeen isä  aina soitti heti mulle, kun hälytin pärähti. Hän liikkuu huonosti, joten jos olisi itse yrittänyt lähteä perään, äiti olisi ollut jo kaukana. 

Melkoista vääntöä oli jo pelkästään saada isä tilaamaan ruokaostoksensa kotiinkuljetuksella. Kun sitten vihdoin suostui, olikin ihan tyytyväinen palveluun. Siivouksen suhteen sama juttu. Lopulta tajusi, että joko hän ostaa siivouspalvelun, siivoaa itse tai siellä ei kukaan siivoa. Ja kun tilasi siivouspalvelun, oli siihenkin tosi tyytyväinen. Muutaman kerran jouduin käymään siellä tekemässä ihan hoitotyötäkin, mutta kun se 24/7 hälytysvalmiudessakin alkoi työn ohessa käydä aika rankaksi, mulla verenpaineet nousi stressistä vaarallisen korkealle tasolle, joten työterveyslääkäri käski pistämään puhelimen äänettömälle. Tässä vaiheessa isälle sitten kelpasi turvapalvelukin eli kun äiti putosi sängystä, kaatui tai ei päässyt vessanpöntöltä ylös, niin turvapalvelun tyypit tulivat nostamaan. Muutaman kerran isä alussa soitti 112:een, mutta ensihoito veikin äidin lopulta päivystykseen eikä vain käyneet nostamassa äitiä ylös. Joten alkoi se turvapalvelukin kelvata. Kotihoitoa ei aluksi millään ja kun lopulta isä siihen suostui, äiti oli joka kerta niin huonossa kunnossa, että kotihoito toimitti päivystykseen. 3 kuukauden aikana 4 kertaa päivystyksessä nesteytettävänä ja vikalla kerralla joku lääkäri teki saatohoitopäätöksen. Lääkäri kuitenkin ilmoitti isälle, että äitiä ei voi enää kotiuttaa, jos kotona ei käy kotihoito. Eikä pelkästään kotihoito vaan myös kotisairaala. Isän oli pakko suostua ja kun äiti tuli kotiin, hän eli vielä 3 viikkoa. 

Isän kohdalla tilanne on helpompi, koska pää toimii, mutta jalat ei. Ei siis pääse karkuteille, vaikka pääkin lakkaisi toimimasta. Olen auttanut isää hankkimaan kotiin monenlaisia apuvälineitä, jotta pärjää. Uskoisin, että jos isä alkaa tarvita yhä enemmän erilaista apua, hän ei enää jääräpäisesti vastusta ulkopuolisen avun hankkimista. Tietää itsekin, että jos ei kotonaan enää pärjää, sitten ei voi asua enää kotona. Mä voin selvittää hänen puolestaan asioita, mutta en ala itse häntä enkä hänen kotiaan hoitamaan.

Hoidin omat vanhempani. Mulla on hoitoalan koulutus ja olin aivan loppu työhöni ja koko alaan. Mieheni kanssa mietittiin, että me pärjätään hänen tuloillaan.

Isälläni oli Alzheimer. Äitini kanssa haluttiin pitää isä mahdollisimman pitkään kotona. Minä asuin perheineni muutaman kilometrin päässä ja sisko taas oli töissä ihan vanhempien kodin lähellä. Isä sairasti joitain vuosia ja oli se aika hullua menoa. Kun jalat ei enää kantaneet, niin hän joutui sairaalaan. Kuoli muutaman kuukauden jälkeen.

Siitä meni joitain vuosia ja äiti sairastui syöpään. Sai olla kotona suurimman osan aikaa. Viimeiset 4kk oli saattohoitokodissa, koska en pystynyt 24h olla hänen kanssaan. Se on jäänyt harmittamaan.

N45

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tähän se valtio hoitaa  -sosialismi on johtanut. Rikkinäisiin perheisiin, joissa ei haluta toisistaan huolehtia. 

Kyse ei ole halusta vaan ajan, kunnon ja rahan riittämättömyydestä.

Itsekin olen jo kipusairas 65v enkä todellakaan pystyisi hoitamaan dementoitunutta tai liikuntakyvytöntä lähes 90v:tä. 

Mä jouduin äidin muistisairauden vuoksi keskeyttämään muutamaksi vuodeksi reumalääkitykseni, koska lääkitys edellytti säännöllisiä kontrolliverikokeita. Eikä muistisairas kysele, mihis aikaan mulle sopisi, että hän lähtisi taas karkuteille. Tästä tietysti seurasi, että mun nivelkivut paheni ja nivelet oli yhä useammin tulehtuneet. Ei siinä mitään hoito- tai hoivatyötä tehdä, jos ei meinaa itsekään saada edes maitotölkkiä auki. 

Mä olen jälkeenpäin ymmärtänyt, että isä ei halunnut sinne ulkopuolista apua, koska pelkäsi, että äiti viedään väkisin jonnekin hoivakotiin. Ei ymmärtänyt, että sitä saa melkein polvillaan rukoilla - eikä aina auta edes sekään - että vanhus pääsisi hoivakotiin. Ja että aina ensin kokeillaan ne kotiin saatavat palvelut ja vasta sitten, jos nekään ei enää riitä, voi päästä jonottamaan hoivakotipaikkaa. Isälle olisi itselleenkin ollut paljon helpompaa, jos olisi suostunut erilaisiin palveluihin sitä mukaa, kun niitä hänelle ehdotin. Mutta ei, viimeiseen asti piti vängätä vastaan.