Aika menee vauhtia ja olen vieläkin kuin lapsi, joka vain ihmettelee maailmaa!
Olen jäänyt jalkoihin. Täysin ikäluokkani jälkeen. No, se on tavallaan omaa syytäni koska käytin päihteitä sen sijaan, että olisin tutustunut itseeni ja maailmaan. En vain osannut muutakaan, se oli sen ajan selviytymiskeino.
Täällä minä nyt sitten olen, ihmettelen maailmaa enkä tiedä yhtään mitä minun pitäisi tehdä. En oikein osaa mitään ja itsetunto on huono. Minusta olisi kyllä ainesta moneen mutta kaikki pelottaa ja on niin paljon vaihtoehtoja enkä tiedä mihin energiani suuntaisin. Tämä tekee olon huonoksi ja jopa masentuneeksi.
En halua vanhaa elämää mutta minulla ei ole hajuakaan mitä minä nyt täällä teen. Tuntuu kuin kävelisi tosi haparoivin askelin.
Kommentit (4)
Vierailija kirjoitti:
Olet normaali. Ihminen ei ole kone tai sama kuin muut. On muitakin ihmetteleviä joilla on vielä sisäinen lapsi jäljellä.
Tunnen kuitenkin alemmuutta kun en tiedä olenko kuitenkaan kiinnostunut tarpeeksi oikein mistään eikä minulla ole tietämystä monestakaan asiasta.
Käyn salilla, liikun, ulkoilen metsässä, syön terveellisesti, vietän tasapainoista arkea, lepään. Ihmettelen kuka olen ja mitä täällä teen. Tavallaan kaikki kiinnostaa mutta lopulta ei mikään. En tiedä mitä haluan. En pysty sitoutumaan mihinkään kunnolla tai tiedä kuulunko mihinkään edes. Joskus on niin eksynyt olo. - ap
Ai niin, mun huumeet on ostettu kauneusklinikasta, ja kuulin että ne tuodaan maahan koiran peräreikään piilotettuna. -ap
Olet normaali. Ihminen ei ole kone tai sama kuin muut. On muitakin ihmetteleviä joilla on vielä sisäinen lapsi jäljellä.