Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Parisuhde solmussa
08.08.2025 |
Olen huono sanoittamaan tunteitani ja se mitä suustani tulee ulos, ei ole sitä mitä haluaisin sanoa, sanon sen väärään paikkaan tai väärällä äänensävyllä. Näin ollen en saa sanottua mitä haluan ja toivon ilman järjetöntä riitaa ja olen vain tottunut nielemään pahan oloni.
Olemme olleet yhdessä yli 20v. Lapsia saimme vuosien yrittämisen ja hoitojen jälkeen kaksi ja he ovat alakouluikäisiä. Olen aina ollut se, joka haluaa enemmän läheisyyttä, kosketuksia, hymyjä, kädessä kävelyä julkisilla paikoilla ja seksiä. Rakkauden kieleni ja sen osoittaminen on fyysinen.
Jo suhteen alkuvuosina tästä oli riitoja ja olin jo eroamassa ja hankkimassa kimppakämppää parin kaverin kanssa. Jäimme kuitenkin yhteen ja seuraavat vuodet menivät mukavasti kaikilla elämän osa-alueilla.
Vaimoni on ollut aina epävarma ulkonäöstään. Vaikka puolueellinen olenkin, niin hänen kasvonsa ovat kauniit, hymy hurmaava ja vartalo tiimalasimainen. Hänninen myös sitä sorttia, joka kaunistuu ikääntyessään. Epävarmuudet johtuvat mahdollisesti teini-iän tapahtumista. Sukulaismies oli jossain juhlissa verrannut häntä Pamela Anderssoniin tämä on johtanut siihen, että hän on aina peitellyt rintojaan vaatetuksella, alussa myös minulta seksin yhteydessä. Tämä oli tissimiehelle kauheaa. Onneksi välissä oli n. 10v. jakso, jolloin hän nautti seksistä ja ratsastaessa päälläni, olin taivaassa. Raskauksien yrittämisen aika oli hienoa aikaa, kun silloin ei tarvinnut miettiä onko nyt soveliasta halata, koskettaa, puhua läheisyydestä, puristaa pyllystä. Raskausaikana läheisyyttä ja seksiä oli paljon aivan loppuun asti.
Toisen lapsemme jälkeen tämä, ainakin minulle tärkeä osa parisuhdetta ja elämää on lähtenyt alamäkeen ja rajusti. Muutama vuosi sitten kosketukset vähenivät, seksistä ei saanut puhua ollenkaan, kerran kuussa illalla pimeässä alkoi olla vakiotahti. Nyt edellisen kerran olemme harrastaneet seksiä lokakuussa 2024. Tämä alkaa käydä psyyken päälle.
Kun olen asiaa yrittänyt ottaa puheeksi useiden vuosien aikana, hän on noussut samantien takajaloilleen, ajattelen vain seksiä jne. kummatkin hermostuvat, lapset ovat joutuneet todistamaan huutoa ja ovien paiskomista ja en saa sanottua mitä olen halunnut sanoa. Enää emme anna edes iltasuudelmaa tai toivota toisillemme hyvää yötä. Emme keskustele muuta kuin lapsista ja elämän arkisista asioista. Se että en voi hyvin henkisesti, näkyy käytösestäni, olen ärtynyt, väsynyt, kiukkuinen, puran pahaa oloani muihin, unohtelen asioita, jätän asioita tekemättä, työt kärsivät, ainoa ystävyyssuhde kärsii.
Saan vain kehotuksen hoitaa itseni kuntoon, mennä vihanhallintakurssille yms. Hän on jotenkin onnistunut ulkoistamaan itsensä ulos tästä tilanteesta. Elämä on lyhyt ja olen jo useasti miettinyt olemmeko ylittäneet jo sen rajan, josta ei ole enää paluuta. Kauanko tätä enää jaksaa.
En tiedä mitä tällä kirjoituksella haen, mutta kiitos jos luit loppuun asti.
Kommentit (454)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittajan teksti voisi olla omasta kynästäni, siis joskus kymmenen vuotta sitten ja kun vielä uskoin siihen maailmaan jota ei oikeastaan koskaan ole ollutkaan olemassa, vaikka siihen naiivisti joskus uskoinkin. Sekin tosin johtui kasvatuksesta ja nuoruudesta kodissa maalla, jossa perhe ja koti olivat pyhiä asioita ja eroaminen mahdoton ajatus.
Mutta...
Kuule, aloittaja.
Minä kirjoittelin aikanaan vaimolle kaikki kirjeet, me käännettiin kaikki kivet. Mutta se oli mahdotonta. Minä tein sen kaiken ja in the end it doesnt even matter. Ero oli täysin väistämätöntä.
Vielä eron jälkeen vietin vuosia analysoiden, miksi tämä tapahtui. Olihan perhe minulle kaikki kaikessa. Tein sen eteen itseäni säästämättä kaiken. Mitä sain? Vaimo petti ja kohteli kuin kasaa lautoja.
Nykyään en usko suhteisiin. Eikä sitä maailmaa oikeasti koskaan ole ollutkaan olemassa, vaikka sisäinen pikkupoikani uskoi sen valheen, joka pienestä pitäen syötettiin.
Katso. Katso ympärillesi. Mitä näet? Nyt on kesän loppu ja ihmiset alkavat eroamaan. Puolet liitoista päättyy eroon. Näistä puolesta, jotka eivät eroa - moniko on yhdessä ja onnellinen?
Me elämme maailmassa, jossa eroaminen ja kumppaneiden vaihtuminen on vain arkipäivää. Ja yksin oleminen. Ja olemme aina eläneet. Hän ei koskaan ole "sinun", nyt on ollut sinun vuorosi.
Ja se onkin se oleellisin totuus: ihmislaji ei ole muuttunut. Yhteiskunnat ympärillä ovat, mutta evolutiivisesti ja biologisesti, me olemme sama laji kuin olemme tuhansia vuosia jo olleet.
Luonto määrittelee meille syklin: ihastumme, rakastumme, mahdollisesti tulee jälkeläisiä, tasaantuminen - siinä se. Olemme biologian näkökulmasta tehneet tehtävämme. Tämä sykli kestää maksimissaan muutamia vuosia ja sinä aikana saattaa tulla jälkeläisiä jos on tullakseen.
Aloittaja - on hyvä että ymmärrät tämän.
Olet mies, kuten minäkin. Ja meillä on tarpeemme ja halumme.
Mutta edellä mainitsemani asiat on tiedostettava, jotta voi löytää sisäisen onnellisuuden.
Se lähtee miehestä itsestään.
Jo vuosisatojen ajan moni mies on itsensä kadottanut naisten kanssa.
Vaan se on tuhon polku.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP: Viisas nainen antaa sen 2 minuuttia tyydyttääkseen miehensä, sillä mies tyytyyy vähään keskimäärin eli riittäväruoka, lepo ja seksuaalinen tyytyväisyys. Kun nämä toeutuvat, mies kohtelee naistaan kuin prinsessaa.
Nykyaikaa valitettavasti leimaa itsekkyys ja vain omien tarpeiden esiin nostaminen, se näkyy tässäkin keskustelussa jossa äärifeministit yrittävät kääntää tilanteen niin päin, että mies on jonkinlainen väärintekijä ja nainen "uhri" vaikka aloittaja on vuosia selvästi tehnyt kaiken palvellakseen naista hoitaen kotityöstä, lapsista jne lähtien vastuun hienosti. Ja silti tulos on mököttävä kiukkuinen pihtari vaimona. Neuvonu on, jos ei nainen muutu itsekkäästä minä ja minun napa-tapauksesta lämpimäksi vaimoksesi myös sängyssä, niin eroa. On myös ihania naisia maailma täynnä. Toki lasten takia kannattaa yrittää
Huono seksi on aina parempaa kuin seksittömyys
Onko huono seksi parempaa, kuin masturbointi?
Juu ei siinä kaunosävyisimmät kirjeetkään auta, jos sanat ovat täynnä jankutusta. Ja se on nyt perusongelma tässä. Tilanteen voi ehkä korjata, mutta luottamuksen korjaantuminen ei tapahdu nopeasti, eikä uupumus korjaannu nopeasti. Ihan varmasti vaimosi on todella pitkällä matkalla burnoutiin, jollei ole siellä jo.
Miten on ap mahdollistakaan, että erityislapsi tulee ilmi vasta monen sivun päästä? Ihan kuin et ymmärtäisi, miten kuluttava tilanteenne on. Paljonko osallistut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
... ja se jatko:
Ehkä voitte tehdä kompromissin. Ei ole ihan niin väärin, että sinä edelleen haluat häntä vaikka hän ei halua sinua. Se voi olla hyvinkin väärin, että yrität näyttämällä halusi saada hänet haluamaan, koska se ei toimi. Hän ei tee sillä tiedolla mitään, se vain ahdistaa häntä lisää ja alleviivaa jälleen kerran en, ettet ymmärrä ajavasi hänet puun ja kuoren väliin. Toki hänen ratkaisumallinsa on väärä. Mutta ettehän olisi tuohon tilanteeseen joutuneet, jos teillä olisi ollut fiksumpia ratkaisumalleja perstaskut täynnä. Ne täytyy hakea ja opetella.
Ja kuitenkaan en syytä teitä kumpaakaan, olette tavanomaisen itsekeskeisiä ihmisiä, ei mitään ekstraa. Luultavasti ihan ok tyyppejä molemmat kevyemmässä paineessa. Syytän yhteiskuntamallia, joka ei ymmärrä liittojen hajoavan, jos niitä yritetään pyörittää ilman minkäänlaista lomitusjärjestelmää. Se on toinen kysymys, miten takapäiv
Kiitos erittäin fiksusta ja monipuolisesta vastauksesta! Tässä on paljon pohdittavaa itselle, kun myöhemmin on taas aikaa ajatella paremmin.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP: Viisas nainen antaa sen 2 minuuttia tyydyttääkseen miehensä, sillä mies tyytyyy vähään keskimäärin eli riittäväruoka, lepo ja seksuaalinen tyytyväisyys. Kun nämä toeutuvat, mies kohtelee naistaan kuin prinsessaa.
Nykyaikaa valitettavasti leimaa itsekkyys ja vain omien tarpeiden esiin nostaminen, se näkyy tässäkin keskustelussa jossa äärifeministit yrittävät kääntää tilanteen niin päin, että mies on jonkinlainen väärintekijä ja nainen "uhri" vaikka aloittaja on vuosia selvästi tehnyt kaiken palvellakseen naista hoitaen kotityöstä, lapsista jne lähtien vastuun hienosti. Ja silti tulos on mököttävä kiukkuinen pihtari vaimona. Neuvonu on, jos ei nainen muutu itsekkäästä minä ja minun napa-tapauksesta lämpimäksi vaimoksesi myös sängyssä, niin eroa. On myös ihania naisia maa
Onko huono seksi parempaa, kuin masturbointi?
On
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmm. Tunnistat noin hyvin, että itse tarvitset apua. Hae sitä apua. Lääkärin kautta hae apua. Hän osaa ohjata sen oikeaan paikkaan.
Työterveys. Tilaa heti aika..
Kerro, että olet uupunut.
Sinä kirjoitat hyvin, ja analysoi hyvin, mutta selvästi et ole saanut apua aiemmin elämässäsi. Nyt on sen aika. Hae itse apua. Apua on kyllä tarjolla.
Olen käynyt työnantajan kautta terapeutilla kahteen eri kertaan yhteensä neljä kertaa ja olikohan kuusi kertaa lyhyt terapiassa. Näiden kolmen terapeutin kanssa ei kyllä yhtään klikannut, joten miksi homma toimisi kenenkään muunkaan kanssa.
Parisuhdeterapiaa olen ehdottanut vuosien aikana useammin, mutta hän ei sinne kuulemma halua mennä haukuttavaksi. En tiedä mistä on sellaisen käsityksen saanut terapiasta, mutta minun vakuutteluja ei auta.
-ap
Miksei klikannut? Kerrotko lisää?
Vaimoasi ei nyt puheet auta vaan teot. Sen osoittaminen, että ymmärrät mitä tuolla edellä on sanottu. Tässä on kyse hengestä ja terveydestä. Terapeutti ei hänelle sitä aikaa ja rauhaa järjestä, on väistämätöntä että siellä puhutaan suhteenne ongelmista, eikä hänellä ole voimia tai edes aikaa niitä lähteä korjailemaan samaan aikaan kun hänen talonsa on tulessa. Olet kuin palomies, joka kesken keikan kyselee kollegalta, miksi et pidä hänestä ja miksei edes halata.
On ymmärrettävää, että koet avuttomuudentunteita. Kykenetkö ylittämään ne, ja toteamaan, että seksi on tällä hetkellä murheistanne viimeinen? Vaikka sinä nyt alkaisit mystisesti saamaan ja alkaisit loistaa, korjaisiko se vaimosi hädän? Ei, hän vain tajuaisi entistä kirkkaammin, että sinä fuskaat etkä käsitä, miten kovilla hän oikeasti on. Ehkä itse olisit vähemmän kovilla saaneena, mutta hän ei. Hänen olonsa olisi entistä riistetympi.
Vierailija kirjoitti:
Mitä aiot tehdä noille sinun käyttäytymisongelmille? Levitellä käsiä, että tälläinen oon ollut taaperosta asti?
Jos me molemmat olisimme olleet suhteen alusta asti tässä jamassa henkisesti, niin suhde olisi päättynyt jo 20v. sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmm. Tunnistat noin hyvin, että itse tarvitset apua. Hae sitä apua. Lääkärin kautta hae apua. Hän osaa ohjata sen oikeaan paikkaan.
Työterveys. Tilaa heti aika..
Kerro, että olet uupunut.
Sinä kirjoitat hyvin, ja analysoi hyvin, mutta selvästi et ole saanut apua aiemmin elämässäsi. Nyt on sen aika. Hae itse apua. Apua on kyllä tarjolla.
Olen käynyt työnantajan kautta terapeutilla kahteen eri kertaan yhteensä neljä kertaa ja olikohan kuusi kertaa lyhyt terapiassa. Näiden kolmen terapeutin kanssa ei kyllä yhtään klikannut, joten miksi homma toimisi kenenkään muunkaan kanssa.
Parisuhdeterapiaa olen ehdottanut vuosien aikana useammin, mutta hän ei sinne kuulemma halua mennä haukuttavaksi. En tiedä mistä on sellaisen käsityksen saanut terapiasta, mutta minun vakuutteluja ei au
Parisuhdeterapeutti olisi toivottavasti sellainen henkilö, jonka seurassa voisimme avoimesti kummatkin keskustella siitä mikä kummankin mielestä hiertää, mitä kumpikin toiselta haluaa ja mitkä asiat ovat hyvin. Nämä keskustelut päätyvät aina riitaan, syyttelyyn, sinäkin aina, sinäkään et koskaan, jne.
-ap
Ei tuossa enää mikään auta. Nainen on aikapäiviä sitten kyllästynyt sinuun ja on kanssasi vain lasten takia ja/tai taloudellisen tilanteen takia. Luultavasti pelkkä olemuksesi ällöttää häntä ja seksi kanssasi nyt ainakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä juuri sinun pitäisi ymmärtää olevasi väärässä. Vaimosi ei ehkä ole maailman seksuaalisin olento ja hänellä on omat ongelmansa sen alueella, mutta sinä et suostu näkemään sulkevasi itse seksuaalisuutta pois suhteestanne nykyisellä käytösmallillasi. Olet siitä ihan yhtä vastuussa kuin hän. Ellei enemmänkin, koska hän on ilmeisesti kertonut sinulle, miksi se mitä teet, ei toimi. Oletko kuunnellut tarkkaan? Olen nähnyt vain sinun loukkaantuneisuutesi ja kiukuttelusi siitä, että vaimo sanoo sinun häiritsevän hänen ainoaa vapaahetkeään. Aikuisen pitää ymmärtää, kun noin suoraan sanotaan. Se viesti on hänen totuutensa, eikä sinun tarvitse loukkaantua siitä. Sen sijaan sinun kuuluu keskustella hänen kanssaan siitä, miten vapaahetkiä saataisiin hänelle lisää, ihan hänen oman itsensä takia, eikä siksi, että sinun seksintarpeesi ei täyty. Ajattele asia niin, että hän on sairas, ja lääkäri on kieltänyt seksin hamuamisenkin. Jos nyt lopultakin ymmärrät tilanteen vakavuuden edes jotenkin, päättäkää nyt heti joku aika, jonka sisällä hoidatte vain hänen tilannettaan, ja seksi on kielletty. Hän luultavasti rentoutuu silmin nähden, koska tuolla osoitat sitoutuneisuutesi ja halusi ymmärtää asiat hänen kannaltaan. Kyllä hän tietää, ettet ole tyytyväinen. Hän vain ei uskalla myöntää ongelmien vakavuutta, tietenkään. Koska hän ei saa hajota. Valtaosa hänen voimistaan kuluu nyt kasassa pysymiseen. Siksi hän suuttuu, kun vapaahetkeä häiritään. Keskustelkaa asioistanne vain silloin, kun teet kotitöitä. Lepohetki on pyhä, silloin ei puhuta mistään muuten kuin hänen aloitteestaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP: Viisas nainen antaa sen 2 minuuttia tyydyttääkseen miehensä, sillä mies tyytyyy vähään keskimäärin eli riittäväruoka, lepo ja seksuaalinen tyytyväisyys. Kun nämä toeutuvat, mies kohtelee naistaan kuin prinsessaa.
Nykyaikaa valitettavasti leimaa itsekkyys ja vain omien tarpeiden esiin nostaminen, se näkyy tässäkin keskustelussa jossa äärifeministit yrittävät kääntää tilanteen niin päin, että mies on jonkinlainen väärintekijä ja nainen "uhri" vaikka aloittaja on vuosia selvästi tehnyt kaiken palvellakseen naista hoitaen kotityöstä, lapsista jne lähtien vastuun hienosti. Ja silti tulos on mököttävä kiukkuinen pihtari vaimona. Neuvonu on, jos ei nainen muutu itsekkäästä minä ja minun napa-tapauksesta lämpimäksi vaimoksesi myös sängyssä, niin eroa. On myös ihania naisia maailma täynnä. Toki lasten takia kannattaa yrittää ensin kaikkensa, naisesi vaikuttaa vaan kovalta tap
Tottakai äiti on biologisestikin lapsen kanssa tarkoitettu olevan enemmän ja tiiviimmin, imetyksestä siihen, että nainen kantaa lasta raskauden. On luonnonlain vastaista siirtää miehelle tämä vastuu liiaksi. Toki hyvä mies auttaa ja tukee, mutta voi jo biologian takia unohtaa 50/50 hölinät ne ovat ultra feminismiä.
Seksin vertaaminen juoksulenkkiin ontuu, seksiä voi harrastaa vaikkei olisi 100% motivaatio sillä hetkellä mutta juosta ei voi sataa metriä alle 10 sekuntiin jos ei ole tarpeeksi nopeita lihassoluja.
Nykynaisen itsekkyydelle ei näytä olevan rajaa! Minä minä ja vain minä.. Lapsen tai parisuhteen etua ajatellaan viimeiseksi, vaikka tosiasiassa lapsenkin koti on siinä parisuhteessa. Nyt AP:n vaimon tulisi lopettaa hedonismi ja narsismi ja katse kohti parisuhdetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyypillinen tarina. Nainen on kuolemassa uupumukseen ja mies on huolestunut vain siitä, kun hän on tissimies ja nainen ei huutamisesta huolimatta tajua antaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmm. Tunnistat noin hyvin, että itse tarvitset apua. Hae sitä apua. Lääkärin kautta hae apua. Hän osaa ohjata sen oikeaan paikkaan.
Työterveys. Tilaa heti aika..
Kerro, että olet uupunut.
Sinä kirjoitat hyvin, ja analysoi hyvin, mutta selvästi et ole saanut apua aiemmin elämässäsi. Nyt on sen aika. Hae itse apua. Apua on kyllä tarjolla.
Olen käynyt työnantajan kautta terapeutilla kahteen eri kertaan yhteensä neljä kertaa ja olikohan kuusi kertaa lyhyt terapiassa. Näiden kolmen terapeutin kanssa ei kyllä yhtään klikannut, joten miksi homma toimisi kenenkään muunkaan kanssa.
Parisuhdeterapiaa olen ehdottanut vuosien aikana useammin, mutta hän ei sinne kuulemma halua mennä haukuttavaksi. En tiedä mistä on sellaisen käsityks
Parisuhdeterapeutti olisi toivottavasti sellainen henkilö, jonka seurassa voisimme avoimesti kummatkin keskustella siitä mikä kummankin mielestä hiertää, mitä kumpikin toiselta haluaa ja mitkä asiat ovat hyvin. Nämä keskustelut päätyvät aina riitaan, syyttelyyn, sinäkin aina, sinäkään et koskaan, jne.
-ap
Syyttelyyn on olemassa korjauseinoja, joita voi käyttää heti tässä, jonottamatta ja syömättä kenenkään aikaa ja voimia. Puhukaa keittiötä siivotessanne toistenne kokemuksesta, älkää omastanne. Luultavasti te molemmat olette omaa asiaanne jo jankuttaneet niin, että mikään kommentti ei tule ensimmäistä kertaa. Sen sijaan ottakaa vuorot, ja puhukaa ensin vaimon kokemuksesta. Sinä leikit olevasi hän ja alat kuvailla, miten koet asiat ja miehesi puheet ja teot, ja omista toiveistasi ja haaveistasi hänenä. Toisella kertaa sitten on hänen vuoronsa eläytyä sinun osaasi ja kertoa, miltä tuntuu olla sinä, ja miltä vaimon käytös tuntuu, ja yrittää hahmottaa, mitä hän miehenä toivoo. Sitten voitte syyttelemättä korjata toistenne näkemystä, että tuossa olet käsittänyt minut noin, mutta oikeasti koen näin. Jne. Luottakaa siihen, ettei ole pakko puolustautua ihan heti nyt tässä. Luottakaa siihen, ettei kumpikaan halua toiselle pahaa.
Ymmärrän, että vaimosi on hätääntynyt jaksamisestaan. Entä sinä omastasi?
Seksiä on ollut viimeksi vuonna 2024 ja ap ja osa kommentoijista luulee, että suhteella on vielä mahdollisuus palautua hyväksi😂 Herätkää!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP: Viisas nainen antaa sen 2 minuuttia tyydyttääkseen miehensä, sillä mies tyytyyy vähään keskimäärin eli riittäväruoka, lepo ja seksuaalinen tyytyväisyys. Kun nämä toeutuvat, mies kohtelee naistaan kuin prinsessaa.
Nykyaikaa valitettavasti leimaa itsekkyys ja vain omien tarpeiden esiin nostaminen, se näkyy tässäkin keskustelussa jossa äärifeministit yrittävät kääntää tilanteen niin päin, että mies on jonkinlainen väärintekijä ja nainen "uhri" vaikka aloittaja on vuosia selvästi tehnyt kaiken palvellakseen naista hoitaen kotityöstä, lapsista jne lähtien vastuun hienosti. Ja silti tulos on mököttävä kiukkuinen pihtari vaimona. Neuvonu on, jos ei nainen muutu itsekkäästä minä ja minun napa-tapauksesta lämpimäksi vaimoksesi myös sängyssä, niin eroa. On myös ihania naisia maailma täynnä. Toki lasten takia kannattaa yrittää
Ei ihme ettei lapsia synny kun naiset ovat nykyään näin kietoutuneita omien tarpeittensa ympärille, minä minä ja minä. Siitä on pitkä matka jotta kykenee pyyteettömästi haluamaan ja tekemään hvää puolisolleen ja ajattelemaan lapsen etua eikä vain niitä omia harrastuksia, uraa ja muuta feministien tuuttaamaa höttöunelmaa kun se kaikkein arvokkain eli oma perhe on se numero yksi. Tai pitäisi olla!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoita hänelle kirjeitä. Kirjoitat hyvin.
Olette molemmat erittäin turhautuneita ja luottamuksenne sekä itseen että toisen hyvään tahtoon on karissut. On ihan mahdollista päästä siitä yli. Sopikaa seksitön jakso, jonka aikana hänen ei tarvitse varjella itseään. Silloin voitte keskustellakin ehkä, kun pahin veresliha alkaa arpeutua.
Ymmärtäkää, että koette hyvin samantyylisiä tunteita molemmat. Teitä ei ymmärretä eikä halutakaan ymmärtää, teiltä vaaditaan älyttömiä, ja olette tulleet henkisesti hylätyiksi, petetyiksi ja olette niin armottoman yksin.
Sopikaa, ettei se ole kummankaan syytä. Asiat nyt vain ovat päätyneet tähän sarjana väärinkäsityksiä. Ottaa varmaan aikansa, mutta antakaa toisillenne anteeksi.
O
Patoan tunteitani viimeiseen asti, hiljaa hyväksyn kohtaloni niin kotona kuin töissä, mutta kyllä se varoventtiili joskus kaikilla viheltää.
Töissä ongelmia myös? Millaisia?
Oletko varma, ettei kuormastasi lentele tavaraa tielle koko ajan?
Vierailija kirjoitti:
Seksiä on ollut viimeksi vuonna 2024 ja ap ja osa kommentoijista luulee, että suhteella on vielä mahdollisuus palautua hyväksi😂 Herätkää!
Kyllä sitä tapahtuu. Suhde on kriisiytynyt, mutta siitä voi lähteä ylöspäinkin. Tietenkään se ei itsestään tapahdu, jos ei edes yritetä. Tai jos stressi ei muuten vähene. Tässäkin ketjussa on joku kertonut, että heidän suhteensa korjaantui. Joten herää itse äläkä markkinoi epäonnistumista ihanuutena.
Alue: Aihe vapaa
Huono seksi on aina parempaa kuin seksittömyys