Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Parisuhde solmussa
08.08.2025 |
Olen huono sanoittamaan tunteitani ja se mitä suustani tulee ulos, ei ole sitä mitä haluaisin sanoa, sanon sen väärään paikkaan tai väärällä äänensävyllä. Näin ollen en saa sanottua mitä haluan ja toivon ilman järjetöntä riitaa ja olen vain tottunut nielemään pahan oloni.
Olemme olleet yhdessä yli 20v. Lapsia saimme vuosien yrittämisen ja hoitojen jälkeen kaksi ja he ovat alakouluikäisiä. Olen aina ollut se, joka haluaa enemmän läheisyyttä, kosketuksia, hymyjä, kädessä kävelyä julkisilla paikoilla ja seksiä. Rakkauden kieleni ja sen osoittaminen on fyysinen.
Jo suhteen alkuvuosina tästä oli riitoja ja olin jo eroamassa ja hankkimassa kimppakämppää parin kaverin kanssa. Jäimme kuitenkin yhteen ja seuraavat vuodet menivät mukavasti kaikilla elämän osa-alueilla.
Vaimoni on ollut aina epävarma ulkonäöstään. Vaikka puolueellinen olenkin, niin hänen kasvonsa ovat kauniit, hymy hurmaava ja vartalo tiimalasimainen. Hänninen myös sitä sorttia, joka kaunistuu ikääntyessään. Epävarmuudet johtuvat mahdollisesti teini-iän tapahtumista. Sukulaismies oli jossain juhlissa verrannut häntä Pamela Anderssoniin tämä on johtanut siihen, että hän on aina peitellyt rintojaan vaatetuksella, alussa myös minulta seksin yhteydessä. Tämä oli tissimiehelle kauheaa. Onneksi välissä oli n. 10v. jakso, jolloin hän nautti seksistä ja ratsastaessa päälläni, olin taivaassa. Raskauksien yrittämisen aika oli hienoa aikaa, kun silloin ei tarvinnut miettiä onko nyt soveliasta halata, koskettaa, puhua läheisyydestä, puristaa pyllystä. Raskausaikana läheisyyttä ja seksiä oli paljon aivan loppuun asti.
Toisen lapsemme jälkeen tämä, ainakin minulle tärkeä osa parisuhdetta ja elämää on lähtenyt alamäkeen ja rajusti. Muutama vuosi sitten kosketukset vähenivät, seksistä ei saanut puhua ollenkaan, kerran kuussa illalla pimeässä alkoi olla vakiotahti. Nyt edellisen kerran olemme harrastaneet seksiä lokakuussa 2024. Tämä alkaa käydä psyyken päälle.
Kun olen asiaa yrittänyt ottaa puheeksi useiden vuosien aikana, hän on noussut samantien takajaloilleen, ajattelen vain seksiä jne. kummatkin hermostuvat, lapset ovat joutuneet todistamaan huutoa ja ovien paiskomista ja en saa sanottua mitä olen halunnut sanoa. Enää emme anna edes iltasuudelmaa tai toivota toisillemme hyvää yötä. Emme keskustele muuta kuin lapsista ja elämän arkisista asioista. Se että en voi hyvin henkisesti, näkyy käytösestäni, olen ärtynyt, väsynyt, kiukkuinen, puran pahaa oloani muihin, unohtelen asioita, jätän asioita tekemättä, työt kärsivät, ainoa ystävyyssuhde kärsii.
Saan vain kehotuksen hoitaa itseni kuntoon, mennä vihanhallintakurssille yms. Hän on jotenkin onnistunut ulkoistamaan itsensä ulos tästä tilanteesta. Elämä on lyhyt ja olen jo useasti miettinyt olemmeko ylittäneet jo sen rajan, josta ei ole enää paluuta. Kauanko tätä enää jaksaa.
En tiedä mitä tällä kirjoituksella haen, mutta kiitos jos luit loppuun asti.
Kommentit (454)
Mielestäni on outoa, että naiset(?) tällä palstalla syyttävät miehiä, jos tällainen tilanne. Olen itse nainen, ja ymmärrän kyllä, että parisuhteen tilanne, jossa ei ole seksiä, läheisyyttä tai muuta, on inhottavaa. Meillä on mieheni kanssa ollut tuollainen vaihe, mutta roolit toisin päin. Mieheni vetäytyi ja oli haluton. Kyllä se otti itselläni koville, ja tuli kaikenlaisia epämiellyttäviä tuntemuksia. Yritin keskustella, mutten saanut vastakaikua. Nyt kaikki onneksi hyvin, lopultakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tunnistanut itsessäni erityisherkkyyden piirteitä. Koen mm. pettymyksen tunteita voimakkaina, vältän konflikteja jne. Koen että hän puolustaa itseään ja sitä mitä hän haluaa hyvin voimakkaasti ja jos ilmaisen haluavani läheisyyttä ja hän ei, niin minä olen väärässä, kun hän ei halua ja enkö ymmärrä että hän ei halua. Tunnet väärin, kun haluat minua, kun minä en halua sinua. Tästä tulee surullinen ja riittämätön olo. Ja sitten perään ärtynyt ja vihainen.
Hänellä ei vaikuta olevan minkäänlaista tarvetta olla lähelläni. Hän ilmeisesti saa emotionaalisen tyydytyksen lemmikistämme, kavereistaan, harrastuksista, lapsistamme ja TV-sarjoista, joista useimmat, ironista kyllä, liittyvät parisuhteisiin ja monesti myös seksiin.
No tuosta ärtyy lukijakin, ja nyt saat suoraa palautetta, joihin kumpikaan teistä ei nähtävästi kykene. Älä loukkaannu liikaa, sanon tämän kaiken auttaakseni teitä. Kyllä, vaimosi mokaa aika lailla. Mutta ei mennä siihen nyt, vaan puhutaan sinun virheistäsi, koska olet se joka kysyy. Teet juuri tuota, mikä niin monia naisia kuvottaa ihan aiheesta. Konfliktin pelossa yrität luikerrella häneen väsytystaktiikalla, vaikka hän on sanonut ei. Naamioit todellisen agendasi läheisyys-sanaan, ja loukkaannut siitä, että hän ei huijausyrityksiäsi arvosta. Saastutat silloin kaiken lähelläolon ihan itse. Ja ilman rentoa ja rauhoittavaa ja arvostavaa lähelläoloa hän ei sinua halua. Pilaat sen häneltä, koska hän ei voi ikinä luottaa, ettei lähelletulo johda luikerteluun, joka on arvostamisen vastakohta. Naisena hän ei ymmärrä sitä, miten vaikeaa se läheisyys voi olla, jos seksinne on tapettu. Minä jonkin verran ymmärrän, koska meillä totaalikieltäytyjä on mies. Mutta ymmärrän senkin, etten ihan kunnolla ymmärrä. Selviän ilman suurempia ovenpaiskomisia kuitenkin.
Et voi olla hänelle vihainen siitä, että hänen puolustautumisensa on voimakasta. Sinähän et usko hänen sanaansa muuten, etkä siltikään yritä virittäytyä hänen näkökulmaansa, vaikka se olisi oma etusi. Ei tarvitse hakea selitystä Pamela Andersonista asti. Hän voisi olla kurkussasi siitä, että aiheutat draamaa lapsille. Luultavasti hänen vihantunteensa siitä asiasta ovat yhtä lailla vahvempia, kuin sinä voit ymmärtää. Hän halveksii sinua asiasta siksi, koska ei voi näyttää, miten paljon se oikeasti häntä raivostuttaa. Kulutat hänen hermojaan joka päivä. Et ole ainoa konfliktin välttelijä. Hän ei ole tainnut kertoa suorin sanoin, miten ala-arvoiseksi kokee käytöksesi. Vaikka kaikki herkkyytesi olisi aivan totta, käytät sitä itseäsi ja teitä kaikkia vastaan, vaikka voisit käyttää sitä sen ymmärtämiseen, että pään paukuttaminen suljettuun oveen ei sitä ovea avaa. Joskus se riittämättömyydentunne on syytä avata. Siinä voi olla ihan aiheellinen viesti. Et ole riittävä, jos et suostu ymmärtämään vaimosi logiikkaa.
jatkuu...
... ja se jatko:
Ehkä voitte tehdä kompromissin. Ei ole ihan niin väärin, että sinä edelleen haluat häntä vaikka hän ei halua sinua. Se voi olla hyvinkin väärin, että yrität näyttämällä halusi saada hänet haluamaan, koska se ei toimi. Hän ei tee sillä tiedolla mitään, se vain ahdistaa häntä lisää ja alleviivaa jälleen kerran en, ettet ymmärrä ajavasi hänet puun ja kuoren väliin. Toki hänen ratkaisumallinsa on väärä. Mutta ettehän olisi tuohon tilanteeseen joutuneet, jos teillä olisi ollut fiksumpia ratkaisumalleja perstaskut täynnä. Ne täytyy hakea ja opetella.
Ja kuitenkaan en syytä teitä kumpaakaan, olette tavanomaisen itsekeskeisiä ihmisiä, ei mitään ekstraa. Luultavasti ihan ok tyyppejä molemmat kevyemmässä paineessa. Syytän yhteiskuntamallia, joka ei ymmärrä liittojen hajoavan, jos niitä yritetään pyörittää ilman minkäänlaista lomitusjärjestelmää. Se on toinen kysymys, miten takapäivystäjät pitää järjestää, sukujen sisällä, ystävänpalveluksina, aikapankkityyliin tai julkisesti rahoitetuilla kodinhoitajilla. Paitsi että on selvää, että kaikkia noita tarvitaan enemmän. Perheenperustamisen ei pitäisi olla huippu-urheilua, kyllä olosuhteet pitää saada sellaisiksi, että siitä voi taviskin suoriutua kunnialla.
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni on outoa, että naiset(?) tällä palstalla syyttävät miehiä, jos tällainen tilanne. Olen itse nainen, ja ymmärrän kyllä, että parisuhteen tilanne, jossa ei ole seksiä, läheisyyttä tai muuta, on inhottavaa. Meillä on mieheni kanssa ollut tuollainen vaihe, mutta roolit toisin päin. Mieheni vetäytyi ja oli haluton. Kyllä se otti itselläni koville, ja tuli kaikenlaisia epämiellyttäviä tuntemuksia. Yritin keskustella, mutten saanut vastakaikua. Nyt kaikki onneksi hyvin, lopultakin.
Johtuiko teidän ongelma siitä, että sinä huusit, mökötit ja paiskoit ovia miehellesi?
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli myös hiljaista, mutts on nyt palautunut tuo läheisyys ja muutenkin. Itsellä se lähti siitä että aloin puhua miehelleni. Mieheni ymmärsi että olen ahdistunut, ja hän puhuu paljon kanssani. Hän myös joka päivä kehuu minua. Kehuu kauniiksi. Olet kaunis nainen. Itseäni häiritsee, kun on tullut liikaa kiloja. Senkin olen puhunut, ja joka kerta mieheni sanoo, että olen kaunis nainen. Ja että tällainen minun kuuluukin olla. Neuvoni sinulle on, että muista kehua naistasi. Kerro että sinä ihailet ja sinä tykkäät.
Naisesi kuulostaa myös todella väsyneeltä ja uupuneelra- tekemällä yhdessä ja pitämällä sellaisia pieniä yhteisiä juttuja, leffaa tai kävelylle, auttaa.
Oletko muuten kertonut, että sinä olet turhautunut? Sekin merkitsee naiselle paljon, että hän tietää että sillä on merkitystä hänen kumppanilleen miten hän toimii. Ei sitä tahallaan ole hankala. Kerro että hän on tärkeä ja että yhdessä saisit
Olen kehunut, mutta se on nyt jäänyt jo pidemmäksi aikaa, kun vastaan otto on ollut vähättelevä, negatiivinen ja pois työntävä. En aina jaksa perustella, että kommenttini ei ollut tarkoitettu sellaiseksi, että odotan illalla seksiä.
Hän on hyvin väsynyt ja uupunut. Työ on fyysistä ja tarkkaa. Kuluttaa henkisesti ja fyysisesti. Hän on ollut aina illan virkku, joten vaikka työpäivinä herätys on 05.00 maissa, hän menee useimmiten nukkumaan 23-24.00 katsottuaan sarjoja ja somea yksin.
Toinen lapsistamme on erityislapsi ja hän kuluttaa varsinkin henkisiä voimavarojamme. Nykyään voisimme mennä kaksin ehkä 30min lenkille koiran kanssa, mutta tämän hän tekee mieluummin yhden kaverinsa kanssa ja on pidempään poissa.
Olen kertonut, mutta yleensä vain silloin, kun tilanne on jo räjähdysherkkä. Jos tilanne on ollut rauhallisempi, olen saanut syytöksiä siitä kuinka olen pilannut hänen illan rauhallisen hetkensä, kun lapset ovat nukkumassa. Jotenkin hän ottaa asiasta puhumisen hänen haukkumisenaan tms. joten en ilmeisesti vain osaa sanoittaa ja sanoa asioita miten haluaisin ja tarkoita.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaimosi on aivan lopen puhki stressaantunut! Helpota hänen stressiään ja ajan kanssa asiat palautuu ennalleen.
Jätä se sika.
Ei tuo tuosta enää paremmaksi muutu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä aiot tehdä noille sinun käyttäytymisongelmille? Levitellä käsiä, että tälläinen oon ollut taaperosta asti?
Vierailija kirjoitti:
Hmm. Tunnistat noin hyvin, että itse tarvitset apua. Hae sitä apua. Lääkärin kautta hae apua. Hän osaa ohjata sen oikeaan paikkaan.
Työterveys. Tilaa heti aika..
Kerro, että olet uupunut.
Sinä kirjoitat hyvin, ja analysoi hyvin, mutta selvästi et ole saanut apua aiemmin elämässäsi. Nyt on sen aika. Hae itse apua. Apua on kyllä tarjolla.
Olen käynyt työnantajan kautta terapeutilla kahteen eri kertaan yhteensä neljä kertaa ja olikohan kuusi kertaa lyhyt terapiassa. Näiden kolmen terapeutin kanssa ei kyllä yhtään klikannut, joten miksi homma toimisi kenenkään muunkaan kanssa.
Parisuhdeterapiaa olen ehdottanut vuosien aikana useammin, mutta hän ei sinne kuulemma halua mennä haukuttavaksi. En tiedä mistä on sellaisen käsityksen saanut terapiasta, mutta minun vakuutteluja ei auta.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No en minäkään haluaisi seksiä miehen kanssa, joka ei pysty minulle edes puhumaan ilman että sanoo pahasti. Korjatkaa tunneyhteys, niin seksuaalinen yhteys voi vielä parantua. Seksin puute ei ole teidän ensisijainen ongelma vaan oire.
Miksi poimit kirjoituksestani vain seksin? Ei koskettaminen, läheisyys tarkoita vain seksiä. Ei ainakaan minulle, mitä yritin tuossa kertoa.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmm. Tunnistat noin hyvin, että itse tarvitset apua. Hae sitä apua. Lääkärin kautta hae apua. Hän osaa ohjata sen oikeaan paikkaan.
Työterveys. Tilaa heti aika..
Kerro, että olet uupunut.
Sinä kirjoitat hyvin, ja analysoi hyvin, mutta selvästi et ole saanut apua aiemmin elämässäsi. Nyt on sen aika. Hae itse apua. Apua on kyllä tarjolla.
Olen käynyt työnantajan kautta terapeutilla kahteen eri kertaan yhteensä neljä kertaa ja olikohan kuusi kertaa lyhyt terapiassa. Näiden kolmen terapeutin kanssa ei kyllä yhtään klikannut, joten miksi homma toimisi kenenkään muunkaan kanssa.
Parisuhdeterapiaa olen ehdottanut vuosien aikana useammin, mutta hän ei sinne kuulemma halua mennä haukuttavaksi. En tiedä mistä on sellaisen käsityksen saanut terapiasta, mutta minun vakuutteluja ei auta.
-ap
Johtuisiko ihan siitä, että sinäkin suhtaudut parisuhdeterapiaan selkeästi paikkana missä vaimosi korjataan. Tuossa kun nimen omaa itsesi ulkoistit myös terapiasta sillä ajatuksella, etteivät ne toimi sinulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en minäkään haluaisi seksiä miehen kanssa, joka ei pysty minulle edes puhumaan ilman että sanoo pahasti. Korjatkaa tunneyhteys, niin seksuaalinen yhteys voi vielä parantua. Seksin puute ei ole teidän ensisijainen ongelma vaan oire.
Miksi poimit kirjoituksestani vain seksin? Ei koskettaminen, läheisyys tarkoita vain seksiä. Ei ainakaan minulle, mitä yritin tuossa kertoa.
-ap
Uskoisin hänen poiminen pelkän seksin, koska koko aloituksesi nimesi vain tämän ongelmaksi. Tämän muun sitten kiskaisit kommenttien perusteella näyttääksesi itsesi paremmassa valossa. Parisuhde on aina kahden yhteinen matka ja kaikista vastauksista päätellen olet ulkoistanut itsesi täysin paitsi siitä niin myös omasta käytöksestäsi. Kiukuttelusi ja muut johtuvat kirjoittamasi perusteella vaimosta, hänen pitäisi tulla vastaan, sinä välttelet konfliktia (ja sen kumoten kuitenkin huudat ja raivoat), vaimon vika kun ei jaksa keskustella juuri silloin kun sinulle sopii ja tietenkin, sinua ei terapia auta.
Näiden vastauksiesi perusteella olet täysin sokea omalle osuudellesi ja niin kauan kun elät oman näkokenttäsi sokeassa pisteessä, ei mikään ongelma voi korjautua sinun ja vaimosi välillä.
Vierailija kirjoitti:
Minäkin kannustaisin sinua kirjoittamaan vaimolle kirjeen.
Kerrot että kaipaat vaimoasi sekä seksuaalisesti mutta ennenkaikkea juttelua, kädestä pitämistä, halailua jne. Kerro vaimosi kauneudesta kuten kirjoitit aloitukseen.
Pyydä anteeksi sitä että olet ollut kiukkuinen ym. Lupaa että koetat parantaa käytöstäsi. Ehdota että voisitteko mennä parisuhdeterapiaan tai yrittää yhdessä rakentaa parisuhdetta paremmaksi. Kysy mitä vaimosi toivoisi tilanteessa.
Ja kuten joku tuossa ehdottikin niin voisi olla hyvä sopia alkuun aika jolloin seksiä ei harrasteta mutta koetetaan huolehtia että läheisyyttä olisi. Se voisi auttaa toisellakin halujen heräämistä. Ja hoitele sinä itse itsesi niin että kykenet käyttäytymään asiallisesti ym.
Toivottavasti löydätte tavan parantaa tilannetta. Jos ei muuta niin rupea sinä toivottamaan hyvää yötä vaimollesi vaikka hän ei vastaisi. Tehkää va
Kiitos viestistäsi! Siinä oli paljon hyviä asioita.
Kuitenkin monissa viesteissä on mitä juuri minun pitäisi tehdä. Hän on kuitenkin se, joka on sulkenut seksuaalisuuden pois parisuhteestamme.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut se haluton vaimo. En jaksanut seksiä enää hoidettuani perheen tarpeet miehen maatessa sohvalla. Alkoi ällöttää koko mies. Tunsin olevani yksin vastuussa viime kädessä kaikesta. Jos oli jotain keskusteltavaa lasten asioista (2 kirjolla), niin minä olin aina se, joka otti asiat puheeksi tai mietti ratkaisuja milloin mihinkin pulmaan, joita totisesti riitti kahden erityislapsen kanssa.
Illalla kun viimein kaaduin sänkyyn, niin seksi oli viimeinen asia mielessä.
Erohan siitä tuli. Nyt olen jo viisikymppinen ja seksi maistuu. Parisuhdetta en tarvitse mihinkään, kokemukseni mukaan en saa miehiltä mitään sellaista, mitä en saa ystäviltä, henkistä tukea, keskustelua, näkökulmia . Seksi on ainoa syyni olla parisuhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoita hänelle kirjeitä. Kirjoitat hyvin.
Olette molemmat erittäin turhautuneita ja luottamuksenne sekä itseen että toisen hyvään tahtoon on karissut. On ihan mahdollista päästä siitä yli. Sopikaa seksitön jakso, jonka aikana hänen ei tarvitse varjella itseään. Silloin voitte keskustellakin ehkä, kun pahin veresliha alkaa arpeutua.
Ymmärtäkää, että koette hyvin samantyylisiä tunteita molemmat. Teitä ei ymmärretä eikä halutakaan ymmärtää, teiltä vaaditaan älyttömiä, ja olette tulleet henkisesti hylätyiksi, petetyiksi ja olette niin armottoman yksin.
Sopikaa, ettei se ole kummankaan syytä. Asiat nyt vain ovat päätyneet tähän sarjana väärinkäsityksiä. Ottaa varmaan aikansa, mutta antakaa toisillenne anteeksi.
Olen tunnistanut itsessäni erityisherkkyyden piirtei
Hän on aina ollut hyvin pidättyväinen. Nuorempana oli kokeilunhalua ja intohimoa, mutta se on karissut pois vuosien varrella. Hänen rakkaudenkielensä ei ainakaan ole lähellekään niin fyysistä minua kohtaan, kuin mitä minulla on häntä kohtaan. Hän ei ole enää vuosiin kertonut haluavansa minua.
-ap
AP: Viisas nainen antaa sen 2 minuuttia tyydyttääkseen miehensä, sillä mies tyytyyy vähään keskimäärin eli riittäväruoka, lepo ja seksuaalinen tyytyväisyys. Kun nämä toeutuvat, mies kohtelee naistaan kuin prinsessaa.
Nykyaikaa valitettavasti leimaa itsekkyys ja vain omien tarpeiden esiin nostaminen, se näkyy tässäkin keskustelussa jossa äärifeministit yrittävät kääntää tilanteen niin päin, että mies on jonkinlainen väärintekijä ja nainen "uhri" vaikka aloittaja on vuosia selvästi tehnyt kaiken palvellakseen naista hoitaen kotityöstä, lapsista jne lähtien vastuun hienosti. Ja silti tulos on mököttävä kiukkuinen pihtari vaimona. Neuvonu on, jos ei nainen muutu itsekkäästä minä ja minun napa-tapauksesta lämpimäksi vaimoksesi myös sängyssä, niin eroa. On myös ihania naisia maailma täynnä. Toki lasten takia kannattaa yrittää ensin kaikkensa, naisesi vaikuttaa vaan kovalta tapaukselta jopa maskuliiniselta.
Hankala tilanne. Kysehän ei ole vain seksistä (monet täälläkin ovat napanneet tekstistäsi ainoastaan sen) vaan läheisyydestä ja yhteydestä toiseen. Nyt yhteyttä ei ole. Olen elänyt samassa tilanteessa (roolit toisinpäin eli elin haluttoman miehen kanssa) ja opin siitä, että fyysinen etääntyminen ei ollut syy vaan seuraus. Meidän tapauksessamme seuraus siitä, että puolisoni ei enää rakastanut (halunnut) minua. Tämä oli tuskaisinta ymmärtää itselleni. Oikeassa rakkaudessa ei ole vuosia kestäviä isoja ongelmia vaan puolisot ovat samalla puolella ja haluavat hyvää toisilleen. Kun exäni rakkaus minua kohtaan loppui, niin loppui läheisyys. Ex ei myöskään halunnut terapiaa, syytti minua kaikesta eikä tullut askeltakaan vastaan. Mitä siinä voi tehdä? Kestin yli viisi vuotta ilman läheisyyttä, en pettänyt mutta erosin, kun oma mielenterveys ei enää kestänyt. Minunkin rakkauteni kuoli.
Jälkeenpäin olen tajunnut, että olin liian nuori ymmärtääkseni, ettemme sopineet yhteen. Liian erilaiset arvot ja elämänkatsomus. Jos toisesta ei tykkää, niin ei hänen kanssaan huvita olla. Kaipa itse halusin yrittää kaikkeni, jotta lapsella olisi ehyt perhe. Nämä kaikki asiat ovat jo historiaa ja lapsikin aikuinen. Elämässä joskus asiat eivät vain mene suunnitellusti eikä rakkaus kanna, jos siihen ei ole "eväitä". Kaikkea hyvää sinulle ap, toivottavasti asiat selviävät. N48
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut se haluton vaimo. En jaksanut seksiä enää hoidettuani perheen tarpeet miehen maatessa sohvalla. Alkoi ällöttää koko mies. Tunsin olevani yksin vastuussa viime kädessä kaikesta. Jos oli jotain keskusteltavaa lasten asioista (2 kirjolla), niin minä olin aina se, joka otti asiat puheeksi tai mietti ratkaisuja milloin mihinkin pulmaan, joita totisesti riitti kahden erityislapsen kanssa.
Illalla kun viimein kaaduin sänkyyn, niin seksi oli viimeinen asia mielessä.
Erohan siitä tuli. Nyt olen jo viisikymppinen ja seksi maistuu. Parisuhdetta en tarvitse mihinkään, kokemukseni mukaan en saa miehiltä mitään sellaista, mitä en saa ystäviltä, henkistä tukea, keskustelua, näkökulmia . Seksi on ainoa syyni olla parisuhteessa.
Kiva miehellesi, että käytät häntä vain seksivälineenä...
Jälleen palstan naiset tulevat joukolla syyllistämään miestä, vaikka tuon kirjoituksen perusteella vaimo ei tule ollenkaan vastaan eikä ole halukas korjaamaan tilannetta, kun ei pariterapiakaan kelpaa.
Sinulla on AP kaksi vaihtoehtoa, joko kärvistelet ihmisen kanssa, joka ei sinua arvosta, tai sanot suoraan, että minä en halua olla kanssasi kämppissuhteessa vaan kaipaan parisuhdetta, tulet kanssani pariterapiaan tai eroamme.
Ei sinun AP tarvitse katsoa ihmistä, joka ei selvästi sinua arvosta. Keskustele hänen kanssaan vakavasti, listaa asiat mistä haluat jutella ja ota rauhallinen hetki, jolloin puhua. Tee se syyttelemättä ja rauhallisesti, suhtaudu alusta asti että tämän keskustelun aikana minä pysyn asiallisena ja jos toinen ei, niin hän häviää enkä minä. Jos tuo keskustelu ei herättele vaan vain suututtaa hänet ja pistää heti puolustuskannalle, niin joskus se ero ei ole niin huono vaihtoehto. Ei teidän lapsillekaan tee hyvää katsoa rakkaudetonta liittoa.
Alue: Aihe vapaa
Eli mitä se on mitä hän kaipaa? Tarvitset konkreettista tietoa, jotta voit antaa hänelle sitä ja näin omalta osaltasi lähentää suhdettanne.