Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Parisuhde solmussa
08.08.2025 |
Olen huono sanoittamaan tunteitani ja se mitä suustani tulee ulos, ei ole sitä mitä haluaisin sanoa, sanon sen väärään paikkaan tai väärällä äänensävyllä. Näin ollen en saa sanottua mitä haluan ja toivon ilman järjetöntä riitaa ja olen vain tottunut nielemään pahan oloni.
Olemme olleet yhdessä yli 20v. Lapsia saimme vuosien yrittämisen ja hoitojen jälkeen kaksi ja he ovat alakouluikäisiä. Olen aina ollut se, joka haluaa enemmän läheisyyttä, kosketuksia, hymyjä, kädessä kävelyä julkisilla paikoilla ja seksiä. Rakkauden kieleni ja sen osoittaminen on fyysinen.
Jo suhteen alkuvuosina tästä oli riitoja ja olin jo eroamassa ja hankkimassa kimppakämppää parin kaverin kanssa. Jäimme kuitenkin yhteen ja seuraavat vuodet menivät mukavasti kaikilla elämän osa-alueilla.
Vaimoni on ollut aina epävarma ulkonäöstään. Vaikka puolueellinen olenkin, niin hänen kasvonsa ovat kauniit, hymy hurmaava ja vartalo tiimalasimainen. Hänninen myös sitä sorttia, joka kaunistuu ikääntyessään. Epävarmuudet johtuvat mahdollisesti teini-iän tapahtumista. Sukulaismies oli jossain juhlissa verrannut häntä Pamela Anderssoniin tämä on johtanut siihen, että hän on aina peitellyt rintojaan vaatetuksella, alussa myös minulta seksin yhteydessä. Tämä oli tissimiehelle kauheaa. Onneksi välissä oli n. 10v. jakso, jolloin hän nautti seksistä ja ratsastaessa päälläni, olin taivaassa. Raskauksien yrittämisen aika oli hienoa aikaa, kun silloin ei tarvinnut miettiä onko nyt soveliasta halata, koskettaa, puhua läheisyydestä, puristaa pyllystä. Raskausaikana läheisyyttä ja seksiä oli paljon aivan loppuun asti.
Toisen lapsemme jälkeen tämä, ainakin minulle tärkeä osa parisuhdetta ja elämää on lähtenyt alamäkeen ja rajusti. Muutama vuosi sitten kosketukset vähenivät, seksistä ei saanut puhua ollenkaan, kerran kuussa illalla pimeässä alkoi olla vakiotahti. Nyt edellisen kerran olemme harrastaneet seksiä lokakuussa 2024. Tämä alkaa käydä psyyken päälle.
Kun olen asiaa yrittänyt ottaa puheeksi useiden vuosien aikana, hän on noussut samantien takajaloilleen, ajattelen vain seksiä jne. kummatkin hermostuvat, lapset ovat joutuneet todistamaan huutoa ja ovien paiskomista ja en saa sanottua mitä olen halunnut sanoa. Enää emme anna edes iltasuudelmaa tai toivota toisillemme hyvää yötä. Emme keskustele muuta kuin lapsista ja elämän arkisista asioista. Se että en voi hyvin henkisesti, näkyy käytösestäni, olen ärtynyt, väsynyt, kiukkuinen, puran pahaa oloani muihin, unohtelen asioita, jätän asioita tekemättä, työt kärsivät, ainoa ystävyyssuhde kärsii.
Saan vain kehotuksen hoitaa itseni kuntoon, mennä vihanhallintakurssille yms. Hän on jotenkin onnistunut ulkoistamaan itsensä ulos tästä tilanteesta. Elämä on lyhyt ja olen jo useasti miettinyt olemmeko ylittäneet jo sen rajan, josta ei ole enää paluuta. Kauanko tätä enää jaksaa.
En tiedä mitä tällä kirjoituksella haen, mutta kiitos jos luit loppuun asti.
Kommentit (454)
Vierailija kirjoitti:
AP: Viisas nainen antaa sen 2 minuuttia tyydyttääkseen miehensä, sillä mies tyytyyy vähään keskimäärin eli riittäväruoka, lepo ja seksuaalinen tyytyväisyys. Kun nämä toeutuvat, mies kohtelee naistaan kuin prinsessaa.
Nykyaikaa valitettavasti leimaa itsekkyys ja vain omien tarpeiden esiin nostaminen, se näkyy tässäkin keskustelussa jossa äärifeministit yrittävät kääntää tilanteen niin päin, että mies on jonkinlainen väärintekijä ja nainen "uhri" vaikka aloittaja on vuosia selvästi tehnyt kaiken palvellakseen naista hoitaen kotityöstä, lapsista jne lähtien vastuun hienosti. Ja silti tulos on mököttävä kiukkuinen pihtari vaimona. Neuvonu on, jos ei nainen muutu itsekkäästä minä ja minun napa-tapauksesta lämpimäksi vaimoksesi myös sängyssä, niin eroa. On myös ihania naisia maailma täynnä. Toki lasten takia kannattaa yrittää ensin kaikkensa, naisesi vaikuttaa vaan kovalta tapaukselta jopa maskuliiniselta.
Pitääkö tämä nyt ymmärtää niin, että miehille on tyydyttävää harrastaa seksiä sellaisen naisen kanssa, joka ei sitä halua, eikä siihen aktiivisesti osallistu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut se haluton vaimo. En jaksanut seksiä enää hoidettuani perheen tarpeet miehen maatessa sohvalla. Alkoi ällöttää koko mies. Tunsin olevani yksin vastuussa viime kädessä kaikesta. Jos oli jotain keskusteltavaa lasten asioista (2 kirjolla), niin minä olin aina se, joka otti asiat puheeksi tai mietti ratkaisuja milloin mihinkin pulmaan, joita totisesti riitti kahden erityislapsen kanssa.
Illalla kun viimein kaaduin sänkyyn, niin seksi oli viimeinen asia mielessä.
Erohan siitä tuli. Nyt olen jo viisikymppinen ja seksi maistuu. Parisuhdetta en tarvitse mihinkään, kokemukseni mukaan en saa miehiltä mitään sellaista, mitä en saa ystäviltä, henkistä tukea, keskustelua, näkökulmia . Seksi on ainoa syyni olla parisuhteessa.
Kiva miehellesi, että käytät häntä vain seksivälineenä...
En ole häntä pakottanut mihinkään ja hän voi lähteä tästä suhteesta halutessaan milloin vain. Olen tehnyt selväksi, että en enää muuta yhteen kenenkään kanssa, ottakoot tai jättäkööt.
En odota miehiltä enää mitään ja tämä nykyinenkin on osoittautunut henkisesti epäkypsäksi, mitään tukea en häneltä en ole saanut yhtään mihinkään. Päinvastoin hän on tuottanut mulle stressiä ja huolta.
Seksi on kuitenkin hyvää, joten se riittäköön mulle.
Vierailija kirjoitti:
Hankala tilanne. Kysehän ei ole vain seksistä (monet täälläkin ovat napanneet tekstistäsi ainoastaan sen) vaan läheisyydestä ja yhteydestä toiseen. Nyt yhteyttä ei ole. Olen elänyt samassa tilanteessa (roolit toisinpäin eli elin haluttoman miehen kanssa) ja opin siitä, että fyysinen etääntyminen ei ollut syy vaan seuraus. Meidän tapauksessamme seuraus siitä, että puolisoni ei enää rakastanut (halunnut) minua. Tämä oli tuskaisinta ymmärtää itselleni. Oikeassa rakkaudessa ei ole vuosia kestäviä isoja ongelmia vaan puolisot ovat samalla puolella ja haluavat hyvää toisilleen. Kun exäni rakkaus minua kohtaan loppui, niin loppui läheisyys. Ex ei myöskään halunnut terapiaa, syytti minua kaikesta eikä tullut askeltakaan vastaan. Mitä siinä voi tehdä? Kestin yli viisi vuotta ilman läheisyyttä, en pettänyt mutta erosin, kun oma mielenterveys ei enää kestänyt. Minunkin rakkauteni kuoli.
Jälkeenpäin olen tajunnut, että olin liian nuori y
Tässä tapauksessa kyllä vaikuttaa siltä, että vaimo on burnarissa, ja sen sijaan, että mies olisi huolissaan vaimonsa jaksamisesta ja terveydestä, avautuu siitä, kuinka ei saa läheisyyttä. Ymmärrettävää toisaalta, sillä läheisyyden puute on hänelle ongelma (ja varmasti vaimolle myös), mutta sanoisin, että vaimon burnout on akuutimpi ongelma. Oma burnout teki myös sen, että vetäydyin parisuhteessa, koska ei vaan ollut enää mitään, mistä antaa. Läsnäolo oli raastavaa, kun oikeasti halusi vain vaipua oman pään sisään, jossa ei ole ulkoisia vaatimuksia, joihin pitäisi jaksaa vielä vastata.
APlle, ohjaa vaimo lääkäriin. Ei siksi, että teillä ei ole seksiä ja läheisyyttä ja syytät siitä häntä, vaan siksi, että vaimosi terveys on vaakalaudalla.
Vierailija kirjoitti:
Onhan vaimolle hoidettu orgasmit? Usein naisten haluttomuus johtuu siitä, etteivät he saa seksistä muuta kuin toimia fleshlightina. Vaimo on mielestäsi seksikäs, mutta mikä sinun tilanteesi on?
Seksimme on suhteen alusta lähtien keskittynyt siihen, että hän saa. Ja se on ollut minulle aina tärkeää. Nyt vuosien ajan en ole saanut koskea hänen alapäähänsä enää muuten kuin peniksellä.
Hän on ollut alun jälkeen sitä harvinaisempaa sorttia, joka on saanut orgasmin vain penetraatiossa ilman muita apuja. Jotain hänen vapautuneisuudessaan ja estottomuudessaan on tapahtunut vuosien varrella ja ei ole enää saanut orgasmia 3,5 vuoteen. Olen tarjoutunut esimerkiksi nuolemaan, mutta hän ei sitä enää halua.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoita hänelle kirjeitä. Kirjoitat hyvin.
Olette molemmat erittäin turhautuneita ja luottamuksenne sekä itseen että toisen hyvään tahtoon on karissut. On ihan mahdollista päästä siitä yli. Sopikaa seksitön jakso, jonka aikana hänen ei tarvitse varjella itseään. Silloin voitte keskustellakin ehkä, kun pahin veresliha alkaa arpeutua.
Ymmärtäkää, että koette hyvin samantyylisiä tunteita molemmat. Teitä ei ymmärretä eikä halutakaan ymmärtää, teiltä vaaditaan älyttömiä, ja olette tulleet henkisesti hylätyiksi, petetyiksi ja olette niin armottoman yksin.
Sopikaa, ettei se ole kummankaan syytä. Asiat nyt vain ovat päätyneet tähän sarjana väärinkäsityksiä. Ottaa varmaan aikansa, mutta antakaa toisillenne anteeksi.
Olen tunnistanut itsessäni erityisherkkyyden piirtei
Patoan tunteitani viimeiseen asti, hiljaa hyväksyn kohtaloni niin kotona kuin töissä, mutta kyllä se varoventtiili joskus kaikilla viheltää.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoita hänelle kirjeitä. Kirjoitat hyvin.
Olette molemmat erittäin turhautuneita ja luottamuksenne sekä itseen että toisen hyvään tahtoon on karissut. On ihan mahdollista päästä siitä yli. Sopikaa seksitön jakso, jonka aikana hänen ei tarvitse varjella itseään. Silloin voitte keskustellakin ehkä, kun pahin veresliha alkaa arpeutua.
Ymmärtäkää, että koette hyvin samantyylisiä tunteita molemmat. Teitä ei ymmärretä eikä halutakaan ymmärtää, teiltä vaaditaan älyttömiä, ja olette tulleet henkisesti hylätyiksi, petetyiksi ja olette niin armottoman yksin.
Sopikaa, ettei se ole kummankaan syytä. Asiat nyt vain ovat päätyneet tähän sarjana väärinkäsityksiä. Ottaa varmaan aikansa, mutta antakaa toisillenne anteeksi.
Olen tunnistanut itsessäni erityisherkkyyden piirteitä. Koen mm. pettymyksen tunteita voimakkaina,
vältän konflikteja jne. Koen että hän puolustaa itseään ja sitä mitä hän haluaa hyvin voimakkaasti ja jos ilmaisen haluavani läheisyyttä ja hän ei, niin minä olen väärässä, kun hän ei halua ja enkö ymmärrä että hän ei halua. Tunnet väärin, kun haluat minua, kun minä en halua sinua. Tästä tulee surullinen ja riittämätön olo. Ja sitten perään ärtynyt ja vihainen.
Hänellä ei vaikuta olevan minkäänlaista tarvetta olla lähelläni. Hän ilmeisesti saa emotionaalisen tyydytyksen lemmikistämme, kavereistaan, harrastuksista, lapsistamme ja TV-sarjoista, joista useimmat, ironista kyllä, liittyvät parisuhteisiin ja monesti myös seksiin.
-ap
Tämä kyllä kuvaa hyvin miten voimakkaasti painostat seksiin. Ja painostus ei kyllä saa kenenkään haluja heräämään.
Sinulta näyttää unohtuneen pari asiaa:
1. Seksi ei ole mikään oikeus, joka sinulla on oikeus saada. Seksi on kahden kauppa, jossa yhden halu ei riitä, vasn siihen tarvitaan kaksi halukasta. Vaikka sinun halusi olisi miten kova, niin mitään oikeutta ei synny, ellei toisellakin ole halua.
2. Vähemmän haluavan ehdoilla mennään. Se pätee paitsi seksiin niin aika pitkälti kaikkeen muuhunkin. Jos olette yhteislenkillä ja sinä haluat juosta 10 km, ei sinulla ole oikeutta painostaa vaimoa juoksemaan niin pitkää lenkkiä, jos vaimo jaksaa juosta vain 5 km. Jos olette mäkkärissä ja sinulla on nälkä, et voi painostaa vaimoa syömään plusateriaa, jos vaimo jaksaa syödä vain hampparin. Näissä muissa mikään ei ehkä estä sinua juoksemasta pidempään tai syömästä plusateriaa. Mutta seksiin tarvitaan kaksi. Masturboi useammin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ihan järkyttävältä suhteelta. Perheessä alakouluikäiset lapset ja aikuinen mies raivoamassa ja paiskomassa ovia heidän edessään seksinpuutteesta. Esittää asian vielä ikään kuin hänellä ei olisi mitään vastuuta omasta käytöksestään.
Ei ihme, ettei vaimoa oikein haluta.
Ei. Kumpikin huudetaan ja paiskitaan ovia. Kumpikin lähtee ovesta pihalle ja toinen estelee.
Ei. En ole vain seksin puutteessa. Eniten haluan sitä mikä voi päätyä seksiin; kahden ihmisen välistä lämpöä, turvallisuutta, kiintymystä, halua, kosketuksia, halauksia, suudelmia, leikkimielisiä kosketuksia, hymyä.
-ap
Jos näin on, niin oletko varma, että vaimosi on ymmärtänyt tämän. Ettei kyse ole väärinkäsityksestä, ja vaimo luulee sinun olevan vain seksin perässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hankala tilanne. Kysehän ei ole vain seksistä (monet täälläkin ovat napanneet tekstistäsi ainoastaan sen) vaan läheisyydestä ja yhteydestä toiseen. Nyt yhteyttä ei ole. Olen elänyt samassa tilanteessa (roolit toisinpäin eli elin haluttoman miehen kanssa) ja opin siitä, että fyysinen etääntyminen ei ollut syy vaan seuraus. Meidän tapauksessamme seuraus siitä, että puolisoni ei enää rakastanut (halunnut) minua. Tämä oli tuskaisinta ymmärtää itselleni. Oikeassa rakkaudessa ei ole vuosia kestäviä isoja ongelmia vaan puolisot ovat samalla puolella ja haluavat hyvää toisilleen. Kun exäni rakkaus minua kohtaan loppui, niin loppui läheisyys. Ex ei myöskään halunnut terapiaa, syytti minua kaikesta eikä tullut askeltakaan vastaan. Mitä siinä voi tehdä? Kestin yli viisi vuotta ilman läheisyyttä, en pettänyt mutta erosin, kun oma mielenterveys ei enää kestänyt. Minunkin rakkauteni kuoli.
J
No jos on burnout, niin pitää hakea apua eikä oksentaa kaikkea pahaa oloa läheisten niskaan. Aikuisella yksilöllä on aina vastuu itsestään. Voi jopa avata suunsa ja sanoa "olen burnoutissa" eikä kiukutella kuin pikkulapsi ja jättää muut ihmettelemään mitä vddua henkilön päässä likkuu. Kyse ei ole tässä tapauksessa kuin vallankäytöstä ap:tä kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hankala tilanne. Kysehän ei ole vain seksistä (monet täälläkin ovat napanneet tekstistäsi ainoastaan sen) vaan läheisyydestä ja yhteydestä toiseen. Nyt yhteyttä ei ole. Olen elänyt samassa tilanteessa (roolit toisinpäin eli elin haluttoman miehen kanssa) ja opin siitä, että fyysinen etääntyminen ei ollut syy vaan seuraus. Meidän tapauksessamme seuraus siitä, että puolisoni ei enää rakastanut (halunnut) minua. Tämä oli tuskaisinta ymmärtää itselleni. Oikeassa rakkaudessa ei ole vuosia kestäviä isoja ongelmia vaan puolisot ovat samalla puolella ja haluavat hyvää toisilleen. Kun exäni rakkaus minua kohtaan loppui, niin loppui läheisyys. Ex ei myöskään halunnut terapiaa, syytti minua kaikesta eikä tullut askeltakaan vastaan. Mitä siinä voi tehdä? Kestin yli viisi vuotta ilman läheisyyttä, en pettänyt mutta erosin, kun oma mielenterveys ei enä
No jos on burnout, niin pitää hakea apua eikä oksentaa kaikkea pahaa oloa läheisten niskaan. Aikuisella yksilöllä on aina vastuu itsestään. Voi jopa avata suunsa ja sanoa "olen burnoutissa" eikä kiukutella kuin pikkulapsi ja jättää muut ihmettelemään mitä vddua henkilön päässä likkuu. Kyse ei ole tässä tapauksessa kuin vallankäytöstä ap:tä kohtaan.
Joo, kyllä, pitäisi hakea apua. Burnarissa se ei vaan ole niin helppoa ja joskus vaatii ulkopuolisen (ystävän, puolison, omassa tapauksessa lääkärinä toimivan siskon) väliintulon. Eikä toipuminenkaan tapahdu viikonlopussa tai kahdessa. Burnout ei tapahdu hetkessä, se on loiva alamäki, muutoksiin sopeutuu ja sitä ei välttämättä edes huomaa, ennen kuin tilanne on jo paha. Itsekin olin pitään mielestäni, Eeva Kolun kirjan nimeä lainaten, "korkeintaan vähän väsynyt". Kunnes siskoni totesi, että olet muuten burnoutissa, etkä tästä selviä ilman ulkopuolista apua.
Ja ymmärsin ap:n kommenteista, että kumpikaan ei ole kommunikaation mestari. Kyllä tässä molemmat oksentaa sitä pahaa oloa toisen niskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
AP: Viisas nainen antaa sen 2 minuuttia tyydyttääkseen miehensä, sillä mies tyytyyy vähään keskimäärin eli riittäväruoka, lepo ja seksuaalinen tyytyväisyys. Kun nämä toeutuvat, mies kohtelee naistaan kuin prinsessaa.
Nykyaikaa valitettavasti leimaa itsekkyys ja vain omien tarpeiden esiin nostaminen, se näkyy tässäkin keskustelussa jossa äärifeministit yrittävät kääntää tilanteen niin päin, että mies on jonkinlainen väärintekijä ja nainen "uhri" vaikka aloittaja on vuosia selvästi tehnyt kaiken palvellakseen naista hoitaen kotityöstä, lapsista jne lähtien vastuun hienosti. Ja silti tulos on mököttävä kiukkuinen pihtari vaimona. Neuvonu on, jos ei nainen muutu itsekkäästä minä ja minun napa-tapauksesta lämpimäksi vaimoksesi myös sängyssä, niin eroa. On myös ihania naisia maailma täynnä. Toki lasten takia kannattaa yrittää ensin kaikkensa, naisesi vaikuttaa vaan kovalta tapaukselta jopa maskuliiniselta.
Viisas nainen ei riko seksuaalisuuttaan suostumalla runkkualustaksi. Se seksuaalisuus on olemassa, vaikka nainen ei sitä puolisonsa kanssa jakaisikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli myös hiljaista, mutts on nyt palautunut tuo läheisyys ja muutenkin. Itsellä se lähti siitä että aloin puhua miehelleni. Mieheni ymmärsi että olen ahdistunut, ja hän puhuu paljon kanssani. Hän myös joka päivä kehuu minua. Kehuu kauniiksi. Olet kaunis nainen. Itseäni häiritsee, kun on tullut liikaa kiloja. Senkin olen puhunut, ja joka kerta mieheni sanoo, että olen kaunis nainen. Ja että tällainen minun kuuluukin olla. Neuvoni sinulle on, että muista kehua naistasi. Kerro että sinä ihailet ja sinä tykkäät.
Naisesi kuulostaa myös todella väsyneeltä ja uupuneelra- tekemällä yhdessä ja pitämällä sellaisia pieniä yhteisiä juttuja, leffaa tai kävelylle, auttaa.
Oletko muuten kertonut, että sinä olet turhautunut? Sekin merkitsee naiselle paljon, että hän tietää että sillä on merkitystä hänen kumppanilleen miten hän toimii. Ei sitä tahallaan ole hankala. K
Mieti nyt vähän, ap. Kirjoitit vaimosta:
Hän on hyvin väsynyt ja uupunut. Työ on fyysistä ja tarkkaa. Kuluttaa henkisesti ja fyysisesti. Hän on ollut aina illan virkku, joten vaikka työpäivinä herätys on 05.00 maissa, hän menee useimmiten nukkumaan 23-24.00 katsottuaan sarjoja ja somea yksin.
Toinen lapsistamme on erityislapsi ja hän kuluttaa varsinkin henkisiä voimavarojamme."
Sinun pitää aikuistua ja ottaa 50% vastuu KAIKISTA kotitöistä ja lastenhoidosta. Nyt et sitä taatusti tee ja siksi vaimo on jaksamisen äärirajoilla. Sinä et ole auttanut vaimoa jaksamaan, vaan olet lisätaakka hänelle vastimuksinesi ja kiukutteluinesi. Ainoa syy, ettei vaimo ole jo ottanut eroa on, että hän on liian lopussa, eikä ole jaksanut vielä tehdä sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuli kuva, että vaimo on järkyttävän väsynyt, käy töissä ja herää viideltä, hoitaa lapset ja erityislapsen ja kodin yömyöhään asti ja puolelta öin hänellä on hetki omaa aikaa, ennen kuin pääsee 5 h yöunille, ja ap yrittää pilata sen vaimon oman hetken vinkumalla seksipalveluja. Tsiisus. Ap on kuin vaativa lapsi lisää vaimolle. Vaimo ei saa mitään huolenpitoa keneltäkään, hän vain antaa ja antaa itsestään muille.
Ero olisi parasta vaimolle ja 50 / 50 -vuoroviikkosysteemi. Ap pääsisi tekemään omassa kodissaan kaikki kotityöt ja hoitamaan lapsikatraansa työn ohella ja vaimo saisi levätä ja omaa aikaa.
Tämä on täysin omaa tulkintaasi. Mitä jos ap onkin osallistuva puoliso ja isä, joka kantaa oman vastuunsa perheestä ja kodista? Miestä on helppo syyttää, varsinkin jos itsellä on huonoja kokemuksia ja olet joutunut elämään mieslapsen kanssa. Mieslapsi on hirveän raskas elinkumppani.
Minusta ap etsii ulospääsyä, mutta avaimet ovat vaimolla. Heidän tulisi jutella rauhassa ilman huutamista/syyttelyä ja kertoa rehellisesti tunteistaan. Sen jälkeen tulevat ratkaisut ja päätökset. Ilman rehellistä keskustelua ongelma jatkuu ja jatkuu vuosia, katkeruus lisääntyy sekä lapset kärsivät. Molemmilta vaaditaan nyt aikuisuutta, mutta emme täällä av:lla tiedä onko heistä siihen.
Ap, et kerro mitään arjestasi. Mutta sanot, että vaimosi on töistä väsynyt. Ounastelin jo ennen sanomistasi, että luultavasti vaimosi halut ovat kadonneet väsymykseen ja ajan puutteeseen. Sillä ei pelkästään työ vaan myös lapsista huolehtiminen vie aikaa ja voimia.
Näyttää siltä, että vaimosi ei koe, että hänellä on aikaa arjessa pysähtyä hellittelyjen äärelle. Ja lisäksi energiat ovat työn ja ladten vaatimusten vuoksi alhaalla. Sitten sinä tulet siihen vielä omine vaatimuksinesi, niin se vain ärsyttää.
Vaatimisen sijaan sinun kannattaisi hemmotella vaimoasi ottamalla enemmän vastuuta arjesta. Se ei ole mikään taikatempou, mutta ajan kanssa se palauttaa vaimosi energiaa. Mutta huomaa, että yksi lasten kuskaus viikossa ei auta mitään. Vaan tee iso muutos vastuiden jaossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mullakin on sellainen 4h- avovaimo. Huutaa, h u or aa, haukkuu ja hakkaa.
Vierailija kirjoitti:
Ap, et kerro mitään arjestasi. Mutta sanot, että vaimosi on töistä väsynyt. Ounastelin jo ennen sanomistasi, että luultavasti vaimosi halut ovat kadonneet väsymykseen ja ajan puutteeseen. Sillä ei pelkästään työ vaan myös lapsista huolehtiminen vie aikaa ja voimia.
Näyttää siltä, että vaimosi ei koe, että hänellä on aikaa arjessa pysähtyä hellittelyjen äärelle. Ja lisäksi energiat ovat työn ja ladten vaatimusten vuoksi alhaalla. Sitten sinä tulet siihen vielä omine vaatimuksinesi, niin se vain ärsyttää.
Vaatimisen sijaan sinun kannattaisi hemmotella vaimoasi ottamalla enemmän vastuuta arjesta. Se ei ole mikään taikatempou, mutta ajan kanssa se palauttaa vaimosi energiaa. Mutta huomaa, että yksi lasten kuskaus viikossa ei auta mitään. Vaan tee iso muutos vastuiden jaossa.
Se että mies tekee puolet kotitöistä ja hoitaa lapset ja niiden asiat puoliksi, ei ole vaimon 'hemmottelua'. Se on automaattinen minimivaatimus parisuhteessa.
Vierailija kirjoitti:
No en minäkään haluaisi seksiä miehen kanssa, joka ei pysty minulle edes puhumaan ilman että sanoo pahasti. Korjatkaa tunneyhteys, niin seksuaalinen yhteys voi vielä parantua. Seksin puute ei ole teidän ensisijainen ongelma vaan oire.
Tämä, kumpaankin suuntaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuli kuva, että vaimo on järkyttävän väsynyt, käy töissä ja herää viideltä, hoitaa lapset ja erityislapsen ja kodin yömyöhään asti ja puolelta öin hänellä on hetki omaa aikaa, ennen kuin pääsee 5 h yöunille, ja ap yrittää pilata sen vaimon oman hetken vinkumalla seksipalveluja. Tsiisus. Ap on kuin vaativa lapsi lisää vaimolle. Vaimo ei saa mitään huolenpitoa keneltäkään, hän vain antaa ja antaa itsestään muille.
Ero olisi parasta vaimolle ja 50 / 50 -vuoroviikkosysteemi. Ap pääsisi tekemään omassa kodissaan kaikki kotityöt ja hoitamaan lapsikatraansa työn ohella ja vaimo saisi levätä ja omaa aikaa.
Tämä on täysin omaa tulkintaasi. Mitä jos ap onkin osallistuva puoliso ja isä, joka kantaa oman vastuunsa perheestä ja kodista? Miestä on helppo syyttää, varsinkin jos itsellä on huonoja kokemuksia ja olet joutunut elämään mieslapsen kanssa. Mieslaps
Sinun tulkinnassasi ei ole mitään järkeä eikä logiikkaa. Miksi vaimo ei haluaisi yhteistyötä ja keskustelua ja parempaa, jos vaimolla olisi voimia siihen.
Kyllä kaikki viittaa siihen, että vaimolla on voimat lopussa.
Alue: Aihe vapaa
Miten oman osuuden tekeminen kotitöistä ja lasten hoidosta on naisen palvelemista? Onko se siis naisen tehdesdä osuutensa kotitöistä ja lasten hoidosta miehen palvelemista?