Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Parisuhde solmussa
08.08.2025 |
Olen huono sanoittamaan tunteitani ja se mitä suustani tulee ulos, ei ole sitä mitä haluaisin sanoa, sanon sen väärään paikkaan tai väärällä äänensävyllä. Näin ollen en saa sanottua mitä haluan ja toivon ilman järjetöntä riitaa ja olen vain tottunut nielemään pahan oloni.
Olemme olleet yhdessä yli 20v. Lapsia saimme vuosien yrittämisen ja hoitojen jälkeen kaksi ja he ovat alakouluikäisiä. Olen aina ollut se, joka haluaa enemmän läheisyyttä, kosketuksia, hymyjä, kädessä kävelyä julkisilla paikoilla ja seksiä. Rakkauden kieleni ja sen osoittaminen on fyysinen.
Jo suhteen alkuvuosina tästä oli riitoja ja olin jo eroamassa ja hankkimassa kimppakämppää parin kaverin kanssa. Jäimme kuitenkin yhteen ja seuraavat vuodet menivät mukavasti kaikilla elämän osa-alueilla.
Vaimoni on ollut aina epävarma ulkonäöstään. Vaikka puolueellinen olenkin, niin hänen kasvonsa ovat kauniit, hymy hurmaava ja vartalo tiimalasimainen. Hänninen myös sitä sorttia, joka kaunistuu ikääntyessään. Epävarmuudet johtuvat mahdollisesti teini-iän tapahtumista. Sukulaismies oli jossain juhlissa verrannut häntä Pamela Anderssoniin tämä on johtanut siihen, että hän on aina peitellyt rintojaan vaatetuksella, alussa myös minulta seksin yhteydessä. Tämä oli tissimiehelle kauheaa. Onneksi välissä oli n. 10v. jakso, jolloin hän nautti seksistä ja ratsastaessa päälläni, olin taivaassa. Raskauksien yrittämisen aika oli hienoa aikaa, kun silloin ei tarvinnut miettiä onko nyt soveliasta halata, koskettaa, puhua läheisyydestä, puristaa pyllystä. Raskausaikana läheisyyttä ja seksiä oli paljon aivan loppuun asti.
Toisen lapsemme jälkeen tämä, ainakin minulle tärkeä osa parisuhdetta ja elämää on lähtenyt alamäkeen ja rajusti. Muutama vuosi sitten kosketukset vähenivät, seksistä ei saanut puhua ollenkaan, kerran kuussa illalla pimeässä alkoi olla vakiotahti. Nyt edellisen kerran olemme harrastaneet seksiä lokakuussa 2024. Tämä alkaa käydä psyyken päälle.
Kun olen asiaa yrittänyt ottaa puheeksi useiden vuosien aikana, hän on noussut samantien takajaloilleen, ajattelen vain seksiä jne. kummatkin hermostuvat, lapset ovat joutuneet todistamaan huutoa ja ovien paiskomista ja en saa sanottua mitä olen halunnut sanoa. Enää emme anna edes iltasuudelmaa tai toivota toisillemme hyvää yötä. Emme keskustele muuta kuin lapsista ja elämän arkisista asioista. Se että en voi hyvin henkisesti, näkyy käytösestäni, olen ärtynyt, väsynyt, kiukkuinen, puran pahaa oloani muihin, unohtelen asioita, jätän asioita tekemättä, työt kärsivät, ainoa ystävyyssuhde kärsii.
Saan vain kehotuksen hoitaa itseni kuntoon, mennä vihanhallintakurssille yms. Hän on jotenkin onnistunut ulkoistamaan itsensä ulos tästä tilanteesta. Elämä on lyhyt ja olen jo useasti miettinyt olemmeko ylittäneet jo sen rajan, josta ei ole enää paluuta. Kauanko tätä enää jaksaa.
En tiedä mitä tällä kirjoituksella haen, mutta kiitos jos luit loppuun asti.
Kommentit (454)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksiä on ollut viimeksi vuonna 2024 ja ap ja osa kommentoijista luulee, että suhteella on vielä mahdollisuus palautua hyväksi😂 Herätkää!
Kyllä sitä tapahtuu. Suhde on kriisiytynyt, mutta siitä voi lähteä ylöspäinkin. Tietenkään se ei itsestään tapahdu, jos ei edes yritetä. Tai jos stressi ei muuten vähene. Tässäkin ketjussa on joku kertonut, että heidän suhteensa korjaantui. Joten herää itse äläkä markkinoi epäonnistumista ihanuutena.
Tietenkin kaikki on mahdollista, mutta todennäköisyys on alle yhden prosentin. Itse en ainakaan sillä todennäköisyydellä olisi valmis yrittämään liiton pelastamista, vaan eroaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hankala tilanne. Kysehän ei ole vain seksistä (monet täälläkin ovat napanneet tekstistäsi ainoastaan sen) vaan läheisyydestä ja yhteydestä toiseen. Nyt yhteyttä ei ole. Olen elänyt samassa tilanteessa (roolit toisinpäin eli elin haluttoman miehen kanssa) ja opin siitä, että fyysinen etääntyminen ei ollut syy vaan seuraus. Meidän tapauksessamme seuraus siitä, että puolisoni ei enää rakastanut (halunnut) minua. Tämä oli tuskaisinta ymmärtää itselleni. Oikeassa rakkaudessa ei ole vuosia kestäviä isoja ongelmia vaan puolisot ovat samalla puolella ja haluavat hyvää toisilleen. Kun exäni rakkaus minua kohtaan loppui, niin loppui läheisyys. Ex ei myöskään halunnut terapiaa, syytti minua kaikesta eikä tullut askeltakaan vastaan. Mitä siinä voi tehdä? Kestin yli viisi vuotta ilman läheisyyttä, en pettänyt mutta erosin, kun oma mielenterveys ei enää kestänyt. Minunkin rakkauteni kuoli.
J
Vuosia olen häntä yrittänyt saada. 20-15v sitten kuukautiskipujen ja päänsärkyään vuoksi. Ei suostu minun pyynnöstäni menemään. Kun lapsia ei alkanut kuulumaan muutamaa alkuvaiheen keskenmenoa lukuunottamatta, niin tutkimusten tuloksena löytyi endometrioosi. Päänsäryt lisääntyneet edelleen ja nyt syö migreenilääkkeitä.
Silmien kanssa ollut myös haasteita, mutta eivät minun kehitykseni ja vaatimukseni siitä, että miten voit ajaa autoa pimeällä lapsemme ja jonkun muun lapsi kyydissä, jos on vaikeuksia nähdä tarkasti pitkälle. Edelleenkään ei ole laseja.
Jos tulee puhetta jostain minun alaani liittyvästä asiasta, johon olen käynyt korkeakoulun ja lisäkoulutuksia 45op verran, niin minua ei voi uskoa, jos mielipide on ristiriidassa oman kanssa.
Itsepäinen lähimmilleen, kuten äitinsä ja äidinäitinsä.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Ap, et kerro mitään arjestasi. Mutta sanot, että vaimosi on töistä väsynyt. Ounastelin jo ennen sanomistasi, että luultavasti vaimosi halut ovat kadonneet väsymykseen ja ajan puutteeseen. Sillä ei pelkästään työ vaan myös lapsista huolehtiminen vie aikaa ja voimia.
Näyttää siltä, että vaimosi ei koe, että hänellä on aikaa arjessa pysähtyä hellittelyjen äärelle. Ja lisäksi energiat ovat työn ja ladten vaatimusten vuoksi alhaalla. Sitten sinä tulet siihen vielä omine vaatimuksinesi, niin se vain ärsyttää.
Vaatimisen sijaan sinun kannattaisi hemmotella vaimoasi ottamalla enemmän vastuuta arjesta. Se ei ole mikään taikatempou, mutta ajan kanssa se palauttaa vaimosi energiaa. Mutta huomaa, että yksi lasten kuskaus viikossa ei auta mitään. Vaan tee iso muutos vastuiden jaossa.
Normaali arki kouluaikaan menee siten, että työpäivinä vaimo menee itsekseen töihin ja minä hoidan lapset hereille, aamupalat, koiran viemisen, sänkyjen petauksen ja nuoremman vien kouluun. Sitten itse etätöihin tai työpaikalle.
Teen nykyään vaativaa asiantuntijatyötä, jota voin tehdä etänä. Aiemmin, kun sain vähemmän palkkaa tein osittain kahta työtä, ensin 7-15.30 perää yleensä suoraan toiseen paikkaan ja sieltä kotiin 18-20.00. Hetki lasten kanssa ja raportin tekoa 22 eteenpäin tunti pari, joskus meni 01.00 asti. Muutaman tunnin unet ja 07.00 taas töihin, jos ei ollut vuoro heittää lapsi/lapset päiväkotiin. Illalla 22 jälleen raportin kimppuun, joka piti saada valmiiksi kolmessa työpäivässä. Näin jaksoin 2,5 vuotta ennen kuin tuli stoppi. Vieläkin menee monta päivää toipua, jos nukun alle 7h yössä.
Vaimon arkivapaalla minä vien koiran aamulla ja hoidan itseni töihin. Vaimo hoitaa lapsirutiinit.
Yleensä aina vaimo hakee nuoremman ja tulen kotiin 7,5-9h työpäivän jälkeen, jos en ole ollut etäpäivällä. Pääsääntöisesti minä hoidan koiran viemisen.
Vaimo on töissä 1-2 viikonloppua aamuvuorossa kuukautta kohti ja silloin minä hoidan perheen. Joskus pesen omia vaatteitani, kun ei ole lupa koskea muihin. Yksi pinkki pyykki riitti n. 22 vuotta sitten Välillä pesen omia vaatteitani ja vanhemman lapsen reenijoukkueen liivejä, mutta yleensä ne laitetaan paremmin kuivumaan, kun silmäni välttää. Toimin ohjelmatoimistona, viedään koiraa ja roikutaan myös älylaitteilla tai vanhempi pelaa kavereidensa kanssa, jos ei ole ulkona.
Töiden jälkeen yleensä vaimo tekee ruuan ja syödään, jos ei ole kiire harrastuksiin. Ilta touhuillaan kuka mitäkin, jos on imuroinnin aika, minä hoidan sen. Kesällä teen nurmikonajot ja talvella lumityöt. Yleensä minä käyn nuoremman kanssa puistoilemassa. Vaimo harrastaa 1-2 kertaa viikossa. Minä käyn salilla 2-3 kertaa, jos terveys ja pää sallivat. Vaimo käy kavereidensa kanssa konserteissa, teatterissa ja pari viimeistä vuotta ulkomailla kolme kertaa vuodessa.
Iltapalat laitellaan puoliksi. Minä hoidan nuorimmaisen nukutuksen.
Tänään aamupäivä meni älylaitteilla (vaimo töissä), sitten oltiin puistoilemassa parisen tuntia puistossa, jossa emme olleet käyneet. Haettiin mäkkäristä välipalaa ja pitäisi vielä lähteä kolmanteen puistoon, kun vaimo lähti töiden jälkeen suoraan festareille kaverinsa kanssa. Vaimo taas töissä huomenna (ei montaa tuntia ehdi nukkua) ja me taidetaan lähteä uimaan heti aamusta, jos nuoremman toive toteutuu.
Tässä tajunnanvirtaa arjesta.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, et kerro mitään arjestasi. Mutta sanot, että vaimosi on töistä väsynyt. Ounastelin jo ennen sanomistasi, että luultavasti vaimosi halut ovat kadonneet väsymykseen ja ajan puutteeseen. Sillä ei pelkästään työ vaan myös lapsista huolehtiminen vie aikaa ja voimia.
Näyttää siltä, että vaimosi ei koe, että hänellä on aikaa arjessa pysähtyä hellittelyjen äärelle. Ja lisäksi energiat ovat työn ja ladten vaatimusten vuoksi alhaalla. Sitten sinä tulet siihen vielä omine vaatimuksinesi, niin se vain ärsyttää.
Vaatimisen sijaan sinun kannattaisi hemmotella vaimoasi ottamalla enemmän vastuuta arjesta. Se ei ole mikään taikatempou, mutta ajan kanssa se palauttaa vaimosi energiaa. Mutta huomaa, että yksi lasten kuskaus viikossa ei auta mitään. Vaan tee iso muutos vastuiden jaossa.
Normaali arki kouluaikaan menee siten, että työpäivinä vaimo menee itseksee
Mikromanagerointi on pääasiassa vaimon hoidossa, minä hoidan läksyasiat.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olis inhottavaa, jos mieheni avautuisi julkiselle palstalle parisuhteestamme näin yksityiskohtaisesti, tissejä myöten!
Kyllä tuo tajunnanvirtasi kuulostaa hengästyttävältä teille molemmille. Jos kiidetään päivästä toiseen, niin eihän siinä ehdi rauhoittua mihinkään hellään. Elämä vaikuttaa menneen suorittamiseksi. Mutta ehkä te ette koe sitä niin. Minä uupuisin tuon tahtisessa elämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olis inhottavaa, jos mieheni avautuisi julkiselle palstalle parisuhteestamme näin yksityiskohtaisesti, tissejä myöten!
Kukahan meidät näiden kuvailujen perusteella tunnistaa? Vaimo ei täällä käsittääkseni käy.
Jos hän tänne avautuisi, niin itse en kokisi sitä ongelmana.
Vaimo ei vaikuta yhtään uupuneelta, kun jaksaa töiden lisäksi harrastaa 1-2 kertaa viikossa, käydä teatterissa, festareilla, konserteissa ja ulkomaillakin peräti kolme kertaa vuodessa ilman perhettäkö vielä. 🤯
Vaimolla on toinen tai hän ei todellakaan rakasta sinua vaan elää omaa elämäänsä ja sinä olet pelkkä statisti. Hänhän ei ole halukas lähtemään edes ulkoiluttamaan koiraa kanssasi vaan menee mieluummin kaverinsa kanssa ja viipyy kauan. Mitä tämäkin tarkoittaa?
Harkitsisin vakavasti eroa. Sinä et merkitse vaimollesi mitään. Miten mies voi olla noin sokea?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Seksiä on ollut viimeksi vuonna 2024 ja ap ja osa kommentoijista luulee, että suhteella on vielä mahdollisuus palautua hyväksi😂 Herätkää!
Meillä ei ollut seksiä 3 vuoteen, mutta silti ollaan vielä yhdessä. Elämässä ja pitkässä suhteessa on erilaisia jaksoja. Joskus vaikeista jaksoista pääsee yli, ja sitten parisuhde voi muuttua paremmaksi kuin koskaan ennen.
Vierailija kirjoitti:
AP: Viisas nainen antaa sen 2 minuuttia tyydyttääkseen miehensä, sillä mies tyytyyy vähään keskimäärin eli riittäväruoka, lepo ja seksuaalinen tyytyväisyys. Kun nämä toeutuvat, mies kohtelee naistaan kuin prinsessaa.
Nykyaikaa valitettavasti leimaa itsekkyys ja vain omien tarpeiden esiin nostaminen, se näkyy tässäkin keskustelussa jossa äärifeministit yrittävät kääntää tilanteen niin päin, että mies on jonkinlainen väärintekijä ja nainen "uhri" vaikka aloittaja on vuosia selvästi tehnyt kaiken palvellakseen naista hoitaen kotityöstä, lapsista jne lähtien vastuun hienosti. Ja silti tulos on mököttävä kiukkuinen pihtari vaimona. Neuvonu on, jos ei nainen muutu itsekkäästä minä ja minun napa-tapauksesta lämpimäksi vaimoksesi myös sängyssä, niin eroa. On myös ihania naisia maailma täynnä. Toki lasten takia kannattaa yrittää ensin kaikkensa, naisesi vaikuttaa vaan kovalta tapaukselta jopa maskuliiniselta.
Minä olisin naisena myös tyytyväinen, jos saisin hyvää ruokaa jonkun muun valmistamana edes joskus, hyvää seksiä ja lepoa, mutta kokemukseni mukaan minä olin se joka toteutti edellämainittuja miehelle, joten erosin. En ollut tyytyväinen tai tullut kohdelluksi prinsessana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehdottaisin vaimolle kauniisti, että hän menisi gynekologin kautta hormonitesteihin. Vaimollesi testosteronista voisi olla apua herättämään halut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksiä on ollut viimeksi vuonna 2024 ja ap ja osa kommentoijista luulee, että suhteella on vielä mahdollisuus palautua hyväksi😂 Herätkää!
Kyllä sitä tapahtuu. Suhde on kriisiytynyt, mutta siitä voi lähteä ylöspäinkin. Tietenkään se ei itsestään tapahdu, jos ei edes yritetä. Tai jos stressi ei muuten vähene. Tässäkin ketjussa on joku kertonut, että heidän suhteensa korjaantui. Joten herää itse äläkä markkinoi epäonnistumista ihanuutena.
Tietenkin kaikki on mahdollista, mutta todennäköisyys on alle yhden prosentin. Itse en ainakaan sillä todennäköisyydellä olisi valmis yrittämään liiton pelastamista, vaan eroaisin.
Tempaiset hatusta epätoivoisen prosentin, jolla oikeutat laiskuutesi ja itsekeskeisyytesi. Mikäs siinä, noin eläen et varmaankaan tule saamaan evidenssiä yrittämisen puolesta. Mutta anna olla suosittelematta samaa muille vain siksi, ettei ole kiva olla yksin väärässä. Ihmisillä on nykyisin kova hinku pilata kaikkien muidenkin elämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP: Viisas nainen antaa sen 2 minuuttia tyydyttääkseen miehensä, sillä mies tyytyyy vähään keskimäärin eli riittäväruoka, lepo ja seksuaalinen tyytyväisyys. Kun nämä toeutuvat, mies kohtelee naistaan kuin prinsessaa.
Nykyaikaa valitettavasti leimaa itsekkyys ja vain omien tarpeiden esiin nostaminen, se näkyy tässäkin keskustelussa jossa äärifeministit yrittävät kääntää tilanteen niin päin, että mies on jonkinlainen väärintekijä ja nainen "uhri" vaikka aloittaja on vuosia selvästi tehnyt kaiken palvellakseen naista hoitaen kotityöstä, lapsista jne lähtien vastuun hienosti. Ja silti tulos on mököttävä kiukkuinen pihtari vaimona. Neuvonu on, jos ei nainen muutu itsekkäästä minä ja minun napa-tapauksesta lämpimäksi vaimoksesi myös sängyssä, niin eroa. On myös ihania naisia maailma täynnä. Toki lasten takia kannattaa yrittää
Juuri näin. Nainen käyttää seksiä pihdatessaan sosiaalisen väkivallan muotona. Se on kamala temppu ihmistä kohtaan jota tulisi rakastaa ja ajatella hänen parastaan. Todella kylmältä ja itsekeskeiseltä valitettavasti AP tämän naisesi vaikuttaa. Itsekkyys harvoin paranee jos ei itsekäs itse ymmärrä olevansa sellainen. Ota jalat alle ja etsi normaali nainen joka arvostaa myös läheisyyttä ja seksiä osana toimivaa parisuhdetta!
Vaimosi ei halua sinua. Joku päivä alat ällöttämään häntä niin paljon, että hakee eroa. Sitten voit perinteisen miehen tapaan ihmetellä, kun ero tuli täysin puskista😅
Vierailija kirjoitti:
Ehdottaisin vaimolle kauniisti, että hän menisi gynekologin kautta hormonitesteihin. Vaimollesi testosteronista voisi olla apua herättämään halut.
Hormooni asioista olen jo puhunut hänelle vuosia sitten. Ei halua puhua lääkärille seksiin ja seksuaalisuuteen liittyvistä asioista.
Pillerit haki kauan sitten, mutta ei niitä ole halunnut lihomisen ja mielialavaihteluiden vuoksi käyttää enää ainakaan 15 vuoteen.
Vooooi. Suomimies ei pääse siittämään niin talossa alkavat lautaset lentelemään.
"Seksi" on siittämisen simulointia, parittelua. Se ei ole mikään ihmisoikeus. Jos puolisosi ei halua sua niin anna olla. Jos et millään kestä ilman jatkuvaa siittämistä niin eroa ja liity muiden runkkareiden kanssa tinderiin. Kyllä me sinkkunaiset tiedämme tasan tarkkaan miksi olette siellä eikä todellakaan heru pillua.
Vierailija kirjoitti:
AP: Viisas nainen antaa sen 2 minuuttia tyydyttääkseen miehensä, sillä mies tyytyyy vähään keskimäärin eli riittäväruoka, lepo ja seksuaalinen tyytyväisyys. Kun nämä toeutuvat, mies kohtelee naistaan kuin prinsessaa.
Nykyaikaa valitettavasti leimaa itsekkyys ja vain omien tarpeiden esiin nostaminen, se näkyy tässäkin keskustelussa jossa äärifeministit yrittävät kääntää tilanteen niin päin, että mies on jonkinlainen väärintekijä ja nainen "uhri" vaikka aloittaja on vuosia selvästi tehnyt kaiken palvellakseen naista hoitaen kotityöstä, lapsista jne lähtien vastuun hienosti. Ja silti tulos on mököttävä kiukkuinen pihtari vaimona. Neuvonu on, jos ei nainen muutu itsekkäästä minä ja minun napa-tapauksesta lämpimäksi vaimoksesi myös sängyssä, niin eroa. On myös ihania naisia maailma täynnä. Toki lasten takia kannattaa yrittää ensin kaikkensa, naisesi vaikuttaa vaan kovalta tapaukselta jopa maskuliiniselta.
Vihaan sanaa antaa tai saada, kun se liittyy seksiin ja puhutaan vain yhdestä henkilöstä joka antaa tai saa. Kummankin pitää olla täysillä mukana.
Alue: Aihe vapaa
Kyllä minäkin luulisin hänen olevan vain seksin perässä, koska hänhän on. Hän määrittelee läheisyyden tavalla, joka kuuluu flirttailuun, ihastumiseen, ja sitten esileikkiin: kahden ihmisen välistä lämpöä, turvallisuutta, kiintymystä, halua, kosketuksia, halauksia, suudelmia, leikkimielisiä kosketuksia, hymyä. Noiden tarkoitus on nostaa seksuaalista jännitettä, toiveikkaana. Muun väittäminen on kuin ap väittäisi käyvänsä kalassa haluamatta kalaa. Kuka sen muka uskoo?
Vaimo todennäköisesti arvostaisi läheisyyttä hänkin. Sellaista, jossa puoliso halaa lämpimästi, HOIVATEN, silitellen, pussaten päälaelle tai otsaan, katsoen silmiin kysyvästi, miten sulla menee ja jaksatko, ja mitä mä voin tehdä jotta tämä päivä sujuu jouhevammin. Otanko sut kainaloon jos vaikka nukahtaisit. Jos tälle kaikelle on aikaa, jonain päivänä voi tulla noita kepeämpiäkin kosketuksia, ehkä. Ilman hoivaavaa läheisyyttä, ei ikinä. Nyt minä lopultakin ymmärsin, mihin nämä suhteet kaatuvat, kun miehet kirkkain silmin kertovat, ettei naiselle kelpaa enää mikään läheisyys. Ei herrajjumala.
Kiitos valaistumisesta.