Lue keskustelun säännöt.
Miks lapsen kuolemasta ei voi puhua?
08.08.2025 |
Kun tutustuu uusiin ihmisiin, on yksi yleisimpiä kysymyksiä että onko sulla lapsia. Sitten kun kerrot että sun lapsi on kuollut niin kaikki menee ihan vaikeaksi
Kommentit (43)
Vierailija kirjoitti:
No Ap, puhutaan sitten. MIten lapsesi kuoli? Kärsikö pitkään? Oliko kipuja paljon?
Hänellä oli graduksen neljä glioblastooma aivorungossa. Ja todellakin kärsi viimeiset 2kk. Todella tuskallinen tapa kuolla ja sai mut kannattamaan eutanasiaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No Ap, puhutaan sitten. MIten lapsesi kuoli? Kärsikö pitkään? Oliko kipuja paljon?
Hänellä oli graduksen neljä glioblastooma aivorungossa. Ja todellakin kärsi viimeiset 2kk. Todella tuskallinen tapa kuolla ja sai mut kannattamaan eutanasiaa
Mutta tuohan oli vaan luojan tahto
Miksi uuden tuttavuuden pitäisi alkaa heti puhua pitkällisesti kuolleesta lapsestasi? Häh?
Vierailija kirjoitti:
Koska nykyään ihmiset ovat kaikesta loukkaantuvia kermaperseitä.
Mut ei siitä kuolemasta kannata ihan heti aloittaa...
Kyllä sote alalla ensimmäisten kysymysten joukkoon kuuluu perhe. Mikäli ainoa lapsi kuollut, ei sitä voi valehdellakaan. Pohdippa sinä tässä ajankuluksi, kuinka muutoin voisi vastata.
Vierailija kirjoitti:
Siksi että aihe on niin vaikea niille, joita se ei kosketa.
Minä en ole menettänyt lasta. Kun lapsensa menettänyt omastaan puhuu, menen surusta hiljaiseksi. Mikäli jatkaa tarinaa, myös kyyneleet tulee itselläni esiin, vaikka kertojalla ei tulisi. Se läsnäolo siinä hetkessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska nykyään ihmiset ovat kaikesta loukkaantuvia kermaperseitä.
Mut ei siitä kuolemasta kannata ihan heti aloittaa...
Kyllä sote alalla ensimmäisten kysymysten joukkoon kuuluu perhe. Mikäli ainoa lapsi kuollut, ei sitä voi valehdellakaan. Pohdippa sinä tässä ajankuluksi, kuinka muutoin voisi vastata.
Eikä sitä pysty väistelemään koska aina esitetään lisäkysymyksiä
Vierailija kirjoitti:
Minä puhun, varsinkin hautausmaalla, useimmiten testatakseni ihmisten reaktioita.
Minua ei haittaa vaikka keskustelu hyytyisikin siihen paikkaan.
Niin, ehkei jäätyjien kanssa olisi maksanut vaivaa keskustellakaan. Parempi valikoida noin ehkä kuitenkin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No Ap, puhutaan sitten. MIten lapsesi kuoli? Kärsikö pitkään? Oliko kipuja paljon?
Hänellä oli graduksen neljä glioblastooma aivorungossa. Ja todellakin kärsi viimeiset 2kk. Todella tuskallinen tapa kuolla ja sai mut kannattamaan eutanasiaa
Haluatko kertoa lisää? Olisiko hänen kärsimystään voitu hoitaa paremmin, koetko että lapsesi petettiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole tarvinnut kysyä koska ovat kertoneet siitä avoimesti itse ja kuolinsyyn mikä usein on kaikilla sama.
Mikä on sinun mielestäsi lasten yleisin kuolinsyy?
Ensimmäinen näsäviisas ilmestyi. Ehkä se ei taas sinulle kuulu missä näistä jutellaan.
Tuossahan kysyttiin ihan oikein, että mikä on yleisin kuolinsyy, koska joku kertoi, että kuolinsyy on usein kaikilla sama.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No Ap, puhutaan sitten. MIten lapsesi kuoli? Kärsikö pitkään? Oliko kipuja paljon?
Hänellä oli graduksen neljä glioblastooma aivorungossa. Ja todellakin kärsi viimeiset 2kk. Todella tuskallinen tapa kuolla ja sai mut kannattamaan eutanasiaa
Mutta tuohan oli vaan luojan tahto
Luojan tahto ei poista kipuja!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No Ap, puhutaan sitten. MIten lapsesi kuoli? Kärsikö pitkään? Oliko kipuja paljon?
Hänellä oli graduksen neljä glioblastooma aivorungossa. Ja todellakin kärsi viimeiset 2kk. Todella tuskallinen tapa kuolla ja sai mut kannattamaan eutanasiaa
Haluatko kertoa lisää? Olisiko hänen kärsimystään voitu hoitaa paremmin, koetko että lapsesi petettiin?
Voitaisiin esim vaikka sedatoida aiemmin ettei tarvitsisi kärsiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun lapsi tulee kuolemaan vakavaan sairauteen viiden vuoden sisällä. En ole kertonut tai ajatellut kertoa asiasta juuri tapaamilleni ihmisille, myöskään sitten kun tämä on tapahtunut. Mielestäni tämä on tiettyä rajattomuutta ja huomionhakua. Asiasta kerron vain lähimmille ihmisille ja lähimmille kollegoille.
Hae apua ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No Ap, puhutaan sitten. MIten lapsesi kuoli? Kärsikö pitkään? Oliko kipuja paljon?
Hänellä oli graduksen neljä glioblastooma aivorungossa. Ja todellakin kärsi viimeiset 2kk. Todella tuskallinen tapa kuolla ja sai mut kannattamaan eutanasiaa
Mutta tuohan oli vaan luojan tahto
Haista pas ka
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP hyvä, ihmiset menevät hiljaisiksi ja vaikeiksi, koska lapsen kuolema on vaikea aihe. Ja nämä ihmiset olettavat sen olevan vaikea aihe nimenomaan sinulle.
Tuollaisissa tutustuistilanteissa tietysti yleensä jutellaan jotain kevyttä, eikä rynnätä suin päin avaamaan omia tai toisten sieluja yleiselle keskustelulle. Niissä ollaan vasta tutustumassa toiseen tunnustelemassa hiljalleen, onko ohteistä pohjaa jolla noita syvempiä ajatuksia edes voisi ymmärtää. Siksi niissä kartetaan kovin vaikeita aiheita. Ja kun mukana usein on monta ihmistä tutustumassa toisiinsa, pitäisi keskustelun pysyä sellaisena, että siinä olisi kaikille jotenkin samanarvoinen sija. Koska lapsen kuolema on useimmile melko iso juttu, se helposti valloittaa koko keskustelun ja silloin kaikilla ei ole samanarvoista sijaa - joko ap jää sivuun koska se on hänelle liian vaikea, tai sitten juttu keskittyy aapeeseen koska muilla ei ole lapsen kuolemasta mitään tarpeeksi syvällistä sanottavaa. Tämä sitten tavallaan levittäytyy myös lapsiin yleisesti liittyvän keskustelun päälle, joten sekin helposti tyrehtyy.
Jollei aihe ei ole aapeelle itselleen vaikea, voit helpottaa tilannetta sanomalla heti perään (kun olet kertonut lapsesi kuolleen), että "mutta ei minun ole vaikea puhua hänestä, eikä muidenkaan lapsista" ja sitten palaa siihen tarinaan jota joku muu kertoi hetkeä aikaisemmin omista tai naapurin lapsista - tai ap voi kertoa omasta lapsestaan samassa tilanteessa, jos silleen mukavan kevyesti pystyy.
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsi tulee kuolemaan vakavaan sairauteen viiden vuoden sisällä. En ole kertonut tai ajatellut kertoa asiasta juuri tapaamilleni ihmisille, myöskään sitten kun tämä on tapahtunut. Mielestäni tämä on tiettyä rajattomuutta ja huomionhakua. Asiasta kerron vain lähimmille ihmisille ja lähimmille kollegoille.
Hae apua ap.
Otan osaa mutta ymmärrät sitten kun lapsesi on nukkunut pois että ihmiset kysyy vähän joka puolella että onko sulla lapsia ja jatkavat siitä että minkä ikäisiä
Minulla on sisko kuollut nuorena aikuisena. Siskolla oli pienet lapset, jotka nykyisin ovat aikuisia. En yleensä mainitse kuollutta siskoa juuri ihmisten reaktioiden vuoksi. Mutta joskus näistä siskon lapsista puhuttaessa mainitsen, että se sisko, jonka lapsia ovat, on kuollut. Tympii ihmisten reaktiot. Tuntuu, että välillä joutuu itse lohduttamaan näitä kuulijoita. Osa jää surkuttelemaan tarpeettoman pitkäksi ajaksi tai alkaa vähän liian uteliaana kyselemään äitini suhtautumista asiaan tai miten siskon lapset ovat pärjänneet. Pelkkä lyhyt pahoittelu riittäisi. Siihen asiaan ei tarvitse jäädä vellomaan vaikka järkyttyisi. Kuolemasta on 25v.
Miksi ihmeessä uusien ihmisten kanssa keskustellessa tuo pitää ottaa esiin. Vastaisit vain että ei ole. Jos ystävyys syvenee niin sitten voi kertoa että minulla on kyllä ollut lapsi.
Yleensä ihmiset vastaavat kysymyksiin aika yleisesti. Jos kysytään oletko naimisissa vastataan et en ole. Ei yleensä vastata että olen ollut kaksi kertaa mutta olen eronnut. Samoin jos kysytään missä olet töissä niin vastataan että en ole tällä hetkellä töissä. Ei sanota että olen työtön kun minut irtisanottiin henkilökohtaisista syistä. Jos kysytään että onko sinulla lemmikkiä niin vastataan ei ole. Ei siis aleta luettelemaan kaikkia jo kuolleita lemmikkejä mitä sinulla on ollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No Ap, puhutaan sitten. MIten lapsesi kuoli? Kärsikö pitkään? Oliko kipuja paljon?
Hänellä oli graduksen neljä glioblastooma aivorungossa. Ja todellakin kärsi viimeiset 2kk. Todella tuskallinen tapa kuolla ja sai mut kannattamaan eutanasiaa
Mutta tuohan oli vaan luojan tahto
Noinko sinä sanoisit ap:lle?
Moni ihminen ei ole kohdannut kuolemaa. En tiedä, johtuuko se siitä, että sain jo lapsena vähän niin kuin rokotuksen, kun monia läheisiä kuoli lyhyen ajan sisällä, että mulle kuolema ei ole vaikea puheenaihe. Toki lapsen kuolema pysäyttää aina, mutta osaan kyllä ottaa senkin vastaan.
Lapsen ja oman lapsen kuolema on kaksi eri asiaa.