Miks lapsen kuolemasta ei voi puhua?
Kun tutustuu uusiin ihmisiin, on yksi yleisimpiä kysymyksiä että onko sulla lapsia. Sitten kun kerrot että sun lapsi on kuollut niin kaikki menee ihan vaikeaksi
Kommentit (43)
Ei ole tarvinnut kysyä koska ovat kertoneet siitä avoimesti itse ja kuolinsyyn mikä usein on kaikilla sama.
Koska nykyään ihmiset ovat kaikesta loukkaantuvia kermaperseitä.
Mut ei siitä kuolemasta kannata ihan heti aloittaa...
Vierailija kirjoitti:
No voi puhua, mutta totta kai aihe on hankala muille. Mitä siihen kuuluu sanoa? Otan osaa? Voi sentään?
Ehkä yleisin on että ai jaa anteeks ja hiljaisuus. Nykyään en sano heti mutta yleensä esitetään jatkokysymyksiä niin on pakko kertoa jos ei valehtele
Tämä. Mitä VOI sanoa tuollaiseen asiaan. Tuntuu mahdottomalta ohittaa ja "otan osaa" tuntuu liian laimealta vaikka asiasta olisi jo vuosia. Tuntuu että ainoa oikean mittainen reaktio olisi halata ja purskahtaa itkuun mutta se ei varsinaisesti ole hyvä keskustelunavaus kutsuilla.
Toisaalta yhtä vaikeata on jatkaa keskustelua jos toinen sanoo että ei ole lapsia. Mitä sellaiseen vastaa? Voi sääli, vai oletpa onnekas? Vai että "ai ei, no minäpä kerron omistani"
Jos palataan lähtöruutuun, niin kysymys "onko sulla lapsia" on vähän vaikea.
Taitava keskustelija vastaa että "ei ole omia mutta lainaan siskolta aina kun haluan linnsnmäelle" tai että "ei ole, lemmikkejä vain". Jos vastaa että ei - tai että lapsi on kuollut niin helposti tulee hiljaista.
Siksi että aihe on niin vaikea niille, joita se ei kosketa.
Mä kysyin kerran samantein kuolinsyytä. Alkoi juttelemaan vaikka jälkeen päin mietin olikohan soveliasta kysyä noin suoraan.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole tarvinnut kysyä koska ovat kertoneet siitä avoimesti itse ja kuolinsyyn mikä usein on kaikilla sama.
Mikä on sinun mielestäsi lasten yleisin kuolinsyy?
Kerran yksi ihminen melko alussa kertoi kesälomakuulumisenaan kevyesti että sairastaa syöpää. Keskustelun edetessä totesi myös että ei ole parantavaa sorttia, hänellä on vain kuukausia.
En osannut jatkaa. Mutta kerroin hänelle että aihe onnkiinnostava mutta vaikea. Miten hän toivoo asian otettavan vastaan. En haluaisi vähätellä mutta toisaalta en myöskään tunteilla. Ei se osannut siihen mitään sanoa.
Vierailija kirjoitti:
Mä kysyin kerran samantein kuolinsyytä. Alkoi juttelemaan vaikka jälkeen päin mietin olikohan soveliasta kysyä noin suoraan.
Hyvä että kysyit. Meillä kuolleiden lasten vanhemmilla on aivan liian vähän tilaisuuksia puhua menetyksestämme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole tarvinnut kysyä koska ovat kertoneet siitä avoimesti itse ja kuolinsyyn mikä usein on kaikilla sama.
Mikä on sinun mielestäsi lasten yleisin kuolinsyy?
Niin mikä on lasten yleisin kuolinsyy kun mä en tiedä. Mun lapsella oli tosi harvinainen.
Vierailija kirjoitti:
Siksi että aihe on niin vaikea niille, joita se ei kosketa.
Aihe on toki vielä vaikeampi niille joita se koskettaa. Ehkä tuo ei varsinainen small talk-aihe ole. Kavereiden ja työkavereiden toki pitää voida jutella.
Vierailija kirjoitti:
Kerran yksi ihminen melko alussa kertoi kesälomakuulumisenaan kevyesti että sairastaa syöpää. Keskustelun edetessä totesi myös että ei ole parantavaa sorttia, hänellä on vain kuukausia.
En osannut jatkaa. Mutta kerroin hänelle että aihe onnkiinnostava mutta vaikea. Miten hän toivoo asian otettavan vastaan. En haluaisi vähätellä mutta toisaalta en myöskään tunteilla. Ei se osannut siihen mitään sanoa.
Miten haluaisit että sinun syöpääsi reagoidaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole tarvinnut kysyä koska ovat kertoneet siitä avoimesti itse ja kuolinsyyn mikä usein on kaikilla sama.
Mikä on sinun mielestäsi lasten yleisin kuolinsyy?
Ensimmäinen näsäviisas ilmestyi. Ehkä se ei taas sinulle kuulu missä näistä jutellaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siksi että aihe on niin vaikea niille, joita se ei kosketa.
Aihe on toki vielä vaikeampi niille joita se koskettaa. Ehkä tuo ei varsinainen small talk-aihe ole. Kavereiden ja työkavereiden toki pitää voida jutella.
Ei ole. Lapsensa menettäneet löytävät toisensa ja ovat siitä kiitollisia. Ja se on big talk -aihe.
Mäkin toivon että just kysyttäisiin vaikka kuolinsyytä. Jotain edes ettei se hiljaisuus olisi se reaktio
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole tarvinnut kysyä koska ovat kertoneet siitä avoimesti itse ja kuolinsyyn mikä usein on kaikilla sama.
Mikä on sinun mielestäsi lasten yleisin kuolinsyy?
Ensimmäinen näsäviisas ilmestyi. Ehkä se ei taas sinulle kuulu missä näistä jutellaan.
Ja sinunko mielestäsi lasten kuolema on sellainen teema, josta ei kannata puhua, koska kuolinsyy on aina sama?
Minä puhun, varsinkin hautausmaalla, useimmiten testatakseni ihmisten reaktioita.
Minua ei haittaa vaikka keskustelu hyytyisikin siihen paikkaan.
Vierailija kirjoitti:
Mäkin toivon että just kysyttäisiin vaikka kuolinsyytä. Jotain edes ettei se hiljaisuus olisi se reaktio
Kuolinsyytä ei kysytä, koska vastausta ei haluta kuulla.
No Ap, puhutaan sitten. MIten lapsesi kuoli? Kärsikö pitkään? Oliko kipuja paljon?
No voi puhua, mutta totta kai aihe on hankala muille. Mitä siihen kuuluu sanoa? Otan osaa? Voi sentään?