koulukypsyyskoe...

kyllä tylyltä touhulta. Harmi, ettette asu täällä, kun " meidän" kouluissa vanhempien kohtelu on ihan toista maata. Oma kehu haisee..

Tuo kommentti puheterapian loppumisesta on lähinnä pöyristyttävä. Eihän koulu sen tarvetta arvioi! Se on varmaankin totta, että erityisopetuspäätöstä ei voi tehdä " valmiiksi" . Mutta se, että voidaan hakea siinä tilanteessa, kun mikään ei enää auta, kuulostaa kohtuuttomalta. Kouluhan tässä vaiheessa jo tietää, että erityisopetusta mahdollisesti tarvitseva lapsi on tulossa kouluun ensi syksynä ja asiaan voisi suhtautua avoimemmin ja siten, että asiaan puututtaisiin heti eikä ensi keväänä!

Hei!

Ainakin meille täällä Keski-Pohjanmaalla sanottiin, että jos lapsi tarvitsee henkilökohtaisen opetussuunnitelman (voi olla että nimi on väärin, ajatus kuitenkin tuo), niin se pitää olla tehtynä ennen koulun aloittamista. Silloin se on valmiina " selkänojana" mahdollisten tulevien vaikeuksien varalta ja sen perusteella lapselle voi vaatia esim. avustajaa ym., eikä köyhäkään kunta voi sitä kieltää, kun opsi on olemassa.



Esim. meidän pojallemme ko. suunnitelma tehdään, tällä hetkellä kaikki on hienosti ja lapsi mennyt valtavasti eteenpäin, mutta yllätyksiähän voi olla edessä. Henkilökohtainen suunnitelma tehdään meidän tapauksessamme nimenomaan selkänojaksi ja varmuuden varalta. Jos lapsi menee vielä startille tai erikoiseskariin, niin opsin tekoon on vielä vuosi aikaa, muutoin sen pitäisi olla olemassa koulun alkaessa elokuussa.



Toivottavasti asia selviää. Minua hirvittää teidän puolestanne sekin, että kun on pakko olla kovana omasta ja lapsensa puolesta niin on vaarana saada aiheetta " hankalan ihmisen leima" otsaansa ja varsinkin sen lapsen otsaan. Ei ole kiva ajatus, että lapsi ja vanhemmat olisi leimattu hankaliksi ennen ensimmäistä koulupäivää. Toivottavasti saatte asiaan selvyyttä ilman tunteiden kuumenemista puolin ja toisin - vaikka ymmärrän kyllä, että tekisi mieli laukoa aika suoraan, kun kohtelu on ollut noin surkeaa tähän saakka.



Onnea toivotellen, ONNANNAA

Kyllä meitä vanhempia ahdistaa tuo koulun käytös. Täytyy vain " ruinata" tietoja kuin " maan matonen" . Kieltämättä on tunne että on " leima otsassa" niin meillä kuin lapsella. Onneksi lapsi ei tätä asiaa sillä tavalla käsitä ja ymmärrä. Emme ole hänelle asiasta puhuneet sen paremmin, kyselleet vain hänen mielipidettä ja yrittäneet löytää kustakin vaihtoehdosta hyvät puolet. Kaunis kiitos teille kirjoittajille ja ulkopuolisille auttajille tuesta ja tiedoista, joita olemme saaneet tämän asia suhteen ja tukemaan vaikeaa päätöstämme. Tässä listasin tärkeimpiä asioita niin negatiivisia kuin positiivisia eri vaihtoehdoista.



Eskarin tuplaus:

-vieraat kaverit

-eskarin tarjoamat tuet/avut, onko " riittävästi" hyötyä?

-lapsen tylsistyminen, turhautuminen

+tuttu koulu (eskari on koulun yhteydessä)

+lelupäivä (lapselle tärkeä, vaikkakin voisi olla esim. 1x/vko)

+kouluvalmius kasvaa

-koulukiusaus



Erityiseskari:

-vieraat kaverit nyt ja taasen I luokalla

-matka

+pieni luokkakoko

+lapsen henk.koht. avut/ tuet HOPSI

-vieras koulu

+kouluvalmius kasvaa



Koulu I luokka:

-suuri luokkakoko (27 lasta)

+tutut koulukaverit

+tuttu koulu

+tuttu koulumatka (lapsi kulkee jo nyt yksin)

+tuttuja opettajia (mm. erityisopettaja)

-1 luokanopettaja ( näillä näkymin)

+tarv. tukiopetus (koulun velvollisuus järjestää)

+pienryhmäopetus, tarv. erityisopettajan tunnit (koulun velvollisuus)

+lapsen mielipide, haluaa kouluun



Kaikkia näitä vaihtoehtoja tukee:

+puhetarapia jatkuu (äännevirheet/ tarv. lukivalmiuksien tukeminen)

+lapsen " omat oppikirjat" kotona

+perheen tuki, opitun kertaaminen

+lapsen " kasvaminen" , tukeminen, kannustaminen, ohjaaminen



Vaikea päätös sinällänsä, mutta " kiikkulauta" kallistuu ja toivottavasti oikeaan suuntaan. Tämä on ollut vasta alkutaival ja varsinaiset " haasteet" ovat vielä edessäpäin ja niihin vastaamme yhdessä, koko perhe. Unohtamatta ulkopuolisia apuja ja tukia, joita odotamme ja osaamme jatkossa vaatia. " Pinna on meinannut palaa" monesti ja pahalta tuntuu, mutta mikään ei saa lannistaa meitä vaan " hiillostamme" yhä koulua kysymyksillä. Kysymyksiä on nyt ja varmasti tulee aina olemaan. Kunhan löytää vain sen " kultaisen keskitien" jota pitkin on turvallista kulkea eteenpäin, toki aina voi " polulta" eksyä, mutta suunta on ainakin oikea. Kaunista kevättä kirjoittajille ja lukijoille!!!

Onnannaa:

Hei!

Ainakin meille täällä Keski-Pohjanmaalla sanottiin, että jos lapsi tarvitsee henkilökohtaisen opetussuunnitelman (voi olla että nimi on väärin, ajatus kuitenkin tuo), niin se pitää olla tehtynä ennen koulun aloittamista. Silloin se on valmiina " selkänojana" mahdollisten tulevien vaikeuksien varalta ja sen perusteella lapselle voi vaatia esim. avustajaa ym., eikä köyhäkään kunta voi sitä kieltää, kun opsi on olemassa.

" Avustajan vaatiminen" vaatii kyllä sen erityisopetussiirron ja lausunnon avustajan tarpeesta. Erityisopetussiirron myötä tehdään hojks (henkilökohtainen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma). Perusopetulaistahan nämä löytyy, enkä ihan saa kiinni siitä, mikä suunnitelma pitää olla tehtynä ennen koulun aloittamista. Lakipykäliinhän koulut aina vetoaa viimekädessä eikä sillä ole välttämättä mitään tekemistä terveen järjen kanssa..Sehän on tietysti hienoa, jos jossain kunnassa suunnitelma tehdään jo ennen koulun aloitusta. Varmaan aika paljon kiinni siitä, minkälaista yhteistyötä eskarin ja koulun välillä on. Avustaja-asiasta vielä, että mikään paperi ei välttämättä takaa sitä, että lapsi saa avustajan. Ainakaan henkilökohtaisen. Luokka-avustajia voi tietty alkuopetuksen luokissa olla, mutta riittääkö hänen aikansa kaikille tukea tarvitseville onkin sitten eri juttu..

Kauheasti olette Janeek tehneet työtä lapsenne eteen ja itseäni ainakin auttaa noitten plussien ja miinusten listaaminen tiukoissa paikoissa. Tärkeitä asioita olette mielestäni huomioineet. Parasta edelleen toivotellen,

Senniina

Lähipiirissäni on myös vuoden lopulla syntynyt lapsi aloittamassa eskarin. olen koittanut toppuutella tuloksetta. Hänen puheensa on ajoin kovin epäselvää(siis kukaan perheen ulkopuolinen ei saa mitään tolkkua) ja se maaginen r-kirjainkin puuttuu..

Lapset osaavat olla kovin julmia ja vuosien kiusauskierrettä on ihan järkevä väistellä pienellä ennakoinnilla.



Lisäksi tuttavani(toiminut mm. huostaanottajana-nähnyt siis kaikenlaista) koittaa saada lapsensa r-vian korjatuksi ennen syksyistä kouluunmenoa. Syyksi sanoi juuri kiusaamisriskin.



Jos lapsesi on pieni,r-vikainen ja vielä jonain päivänä vääränväriset kumpparit jalassa, niin siinä on jo pikku terroristeille tarpeeksi aineksia.

mutta siitäpä ei juurikaan ollut mitään apua tai hyötyä. Kirjeessä pyrittiin kommentoimaan meille " epäselviksi" jääneitä asioita. Mitään " vaihtoehtoja" ei ollut annettu. Asetelmana oli vain ammatti-ihmiset ja " tavalliset talliaiset" . Kiva kuitenkin että meidät huomioitiin, lopultakin. Meidän vastaus, lapsemme mahd. koulun aloittamisesta, olisi kylläkin pitänyt antaa huhtikuun loppuun mennessä ja palaute tuli vasta toukokuun alussa... Kouluun tutustuminen on ensiviikolla...



Mielestäni tuo r-kirjain ei ole nyt tuo oleellinen asia tässä " tapauksessa" . Toki se on tärkeä oppia, mutta ei oleellinen juuri nyt. Eihän välttämättä aikuinenkaan osaa lausua r-kirjainta. Itse kansamme presidenttikään ei osaa sitä lausua, ja se ei ole ollut esteenä uralla etenemiseen. Ei tuon kirjaimen puuttuminen tee ihmisestä tyhmempää, vaikka jostakin tuolloin puhe voi hassulta kuullostaakin. R-kirjain tulee sitten kun on sen aika ja toki siihen valmennusta lapsemme saa ja mekin parhaamme teemme.



Olemme soitelleet edelleen " ammatti-ihmisille" ja toki ajoittain antaneet asian hautua mielessämme. Positiivista palautettakin olemme saaneet ja edistystä on lapsessamme tapahtunut. Heti syksystä mahd. avut ja tuet kartoitetaan eli " asiaa" ei ole unohdettu. Ja tästä pidämme huolen kun tuo mahd. koulutie alkaa.



Raskas ja vaativa alkukevät takana ja pitkä ja kuuma (toivottavasti) kesä uusine haasteineen alkamassa. " Harjoitukset" jatkuu ajoittain ja lapsi saa aikaa myös olla lapsi ja nauttia siitä joka solullaan. Syksy tulee sitten aikanaan ja olemme hyvillämielin sitä vastaanottamassa uusine haasteineen niin hyvässä kuin pahassakin. Aika sitten kaiken näyttää mitä tuleman pitää. ;)

ja silloin vasta pohditaan mahdollisia tukitoimenpiteitä jatkoa varten? Ette siis saaneet vielä mitään erityispäätöstä, joka takaisi tukitoimenpiteet ja henkilökohtaisen opetussuunnitelman laatimisen jo heti alkusyksystä?

että lapsi saa sitten vasta erityisopetuspäätöksen " kun mikään muu ei enää auta" eli se on viimeinen keino millä lasta voidaan auttaa. Jos lapsi menee nyt syksyllä kouluun niin hän aloittaa opintiensä siinä missä toisetkin lapset eli " samalta viivalta" . Kun lapset ovat käyneet viisi viikkoa koulua niin vanhemmilla on mahdollisuus keskustelutilaisuuteen opettajan kanssa, jossa pohditaan/verrataan ekaluokan tavoitteita ja kys. lapsen tavoitteita. Tässä tilanteessa otetaan sitten esille mahd. ongelma-alueet mihin kukin lapsi tarvitsee tukea/apua ja missä lapsi jo onnistuu. Meille kerrottiin että jos haluamme heti syksystä että " asiaan puututaan" mahd. nopeasti niin voimme " aikaistaa" kyseistä keskustelua heti koulun alettua ja " hyvissä ajoin" puuttua mahd. ongelma-alueisiin, joihin aletaan heti vaikuttamaan. Meille ehdotettiin tätä keskustelua vasta syksyksi, koska edessä on kesä ja kaikkea voi vielä tapahtua suuntaan jos toiseenkin. Toki mielestäni olisi ollut järkevää jo nyt " valmiiksi" kartoittaa tilanne ja olla " valmiina heti" sitten syksyllä. Mutta tässä on nyt jo tapahtunut muutosta parempaan päin ja aikaa vielä on koulun alkuun. Päätöstämme emme ole vielä " antaneet" , vaikkakin se on jo selvillä. Toki edelleen mietimme asiaa ja pohdimme vaihtoehtoja.

Tuntuu tosi oudolta, koska esim. minun luokallani aloitti viime syksynä poika, jolla oli erityisopetuspäätös heti valmiina, eli oli jo anottu keväällä. Me teimme heti ensimmäisinä viikkoina hänelle oman HOJKS:in yhdessä äidin ja erityisopettajan ja koulupsykologin kanssa. Meillä vuosi on mennyt hänen kanssaan tosi hyvin, mutta oli mielestäni erittäin hyvä, että saimme tukitoimia heti alusta asti.



Terv. Sanki, joka myös opettajana Vantaalla

ja näin meille on neuvottu. Lapsellemme tehdään erityisopetuspäätös vasta syksyllä koulun alettua jos siihen katsotaan " enää" olevan tarvetta. Varsinkin jos muut avut/tuet eivät tuota tulosta. Eli " kaikki alkaa alusta" mm. psyk. tutkimukset ym... Aiempaan psyk. lausuntoon voidaan näin vedota ja tarkistaa että mikä tuolloin oli " ongelmana" . Eli tuo aiempi lausunto on suuntaa antavana jo tiedossa. Eli tavallaan lasta ei " merkata" heti koulun aloitettua vaan seurataan ja sitten asiaan puututaan jos tarve siihen on. Tarkennan vielä että lapsellamme ei ole mitään " kehitysvammaa" eikä " viivästymää" vaan hänen olisi vain hyvä vielä " kasvaa" vuosi ennen koulutien aloittamista. Lapsi kylläkin itse kokee että voi mennä kouluun ja haluaa sinne...

Meillä myös vuosi sitten teimme silloin " raskaan" päätöksen siirtää esikoisemme kouluunmenoa vuodella. Koulukypsyystesteissä jäi 1-2 v ikätasosta ja lapsi oli myös jollain tavalla lapsellinen. Psykologi suositteli eskarin tuplaamista (nollaluokkaa ei täällä ole). Kävimme tuona odotteluvuonna myös kerran viikossa toimintaterapiassa.



Kun kävimme monessa testissä (neurologilla, lastenlääkärillä, psykologilla) ym. tuntui rankalta ja koin että testaustilanteet ovat raskaita lapselle. Näin varmaan olikin, mutta nyt jälkeenpäin ymmärrän että mitään diagnooseja ei voida tehdä ellei testata.



Samoin nyt jälkeenpäin ajattelen että meidän kohdalla päätös oli oikea. Lapsi sai rauhassa olla lapsi, leikkiä ja samalla leikinomaisesti harjoitella taitoja joita tarvitaan koulussa. Kiusaamista ei ole esiintynyt, päin vastoin.. lapsemme joka oli jo toissavuonna eskarissa tunsi kouluun mennessä jo tokaluokkalaisia. Näen että suurempi vaara kiusaamiseenkin on jos lapsi on selvästi jäljessä toisista...



Nyt alkaa olla ensimmäinen luokka takana ja koulu on mennyt hyvin, uskallanpa sanoa että viime vuonna näin ei olisi tapahtunut. Poikamme esim. ei pystynyt vuosi sitten ottamaan vastaan vaikkapa 3-osaisia ohjeita ja pärjäsi porukan mukana seuraamalla toisia. Ja kun meillä kyseessä oli ensimmäinen lapsi, emme tienneet miten paljon koulussa joutuu pärjäämään omillaan. Ehkä koulun käyminen olisi ollut raskasta (kun se on nytkin joskus) ja vaikka ajattelin että preppaamme sitten kotona ja autamme kaikessa lasta - mutta toisaalta se olisi ollut aika raskasta. Ensin pinnistelet päivän koulussa ja sitten kotona vielä harjoitellaan lisää. Läksyjä kun on muutenkin joka päivä.



Täällä nettipalstoilla en halua ketään neuvoa, varsinkin kun jokainen lapsi on yksilö ja kaikki vaikuttaa kaikkeen. Raskainta on juuri se vaihe kun miettii että mitä tekee.. kun päätös on tehty niin on paljon helpompaa. Meidän perheeltä eräs lastenlääkäri (joka on jo eläkkeellä) kysyi että miksi meille on niin tärkeää että lapsi menee kouluun? samoin kun yritin kertoa että lapsemme pärjäisi varmaan jos luokassa on avustaja ym.. tämä samainen lääkäri sanoi että " se ei ole tarkoitus" . Se kirpaisi silloin todella,mutta kyllä niihin aika lailla viisautta sisältyi...



Jokatapauksessa jos lapsi on vähän erilainen oppija, tarvitaan kodin ja koulun yhteistyötä paljon. Siksi asetelma että on jo valmiiksi " hankala" vanhempi on aika epäreilua...